Potatis

Kevään saksantunnilla sovittiin, että pitkän kesätauon jälkeen ennen uutta kurssia verrytellään saksankielisessä teatterissa. Treffit 28. elokuuta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Berliinin Volksbühnen Dostojevski-tulkinnan "Der Spieler" merkeissä. Mä olin tietty innoissani ideasta aina siihen asti, kun kesäkuun alussa tsekkasin näytelmän speksit Juhlaviikkojen sivuilta. Kesto 4 h ja paikkaliput. Kun ei hommattu lippuja yhdessä, oli aika selvää, että siellä joutuu istumaan yksin ja ehkä väliajalla näkee kavereita. Pohdin päätöstä koko kesän ja toissapäivänä eli näytöstä edellisenä päivänä mietin, että helkkari sentään - tuleepa ainakin blogintäytettä. Niinpä mä ostin liput.

Mua vähän karmaisi, että katsomo oli melkein täynnä. Niin moni selittää itselleen, että kyllä kannattaa katsoa neljä tuntia saksankielistä teatteriesitystä. Vain joitain aitioirtopaikkoja oli vapaana ja aitiossa mäkin istuin. Mä en ollut tarkemmin perehtynyt siihen, mistä tarina kertoo ja ei se mulle sit selvinnytkään. Frank Castorf, saksalaisen vastarintateatterin grand old man (tämän luin brosyyristä), oli pannut näyttelijät kompastelemaan perunoihin, repimään Brian Jonesin kuvia seiniltä ja huutelemaan repliikkejään kumisen krokotiilin sisältä. Ehkä olisi pitänyt perehtyä juoneen ennalta. Harmillisesti ainakin kaksi eri mies- ja kaksi naisnäyttelijää olivat keskenään niin saman näköiset, etten tunnistanut heitä toisistaan ja muutenkin roolihahmot jäivät vähän epäselviksi. Luikin väliajalla kotiin. Aion kuitenkin toki hipsteriseurassa kehua ko. kulttuurielämyksen maasta taivaisiin ja todellakin tituleerata Castorfia saksalaisen vastarintateatterin grand old maniksi.

Mä oon ollut tän viikon tutustumassa tuki- ja liikuntaelimistön magneettikuvauksiin. Etukäteen kun ei asiasta oo juuri mitään tiennyt, on voinut huomata oppivansa nopeasti paljon. Tänään mä jo selvisin polven magneetin tulkinnasta melkein itsenäisesti! Vielä maanantaina en tunnistanut kaikkia polven rakenteita kuvasta. On aika riemukasta huomata oppivansa jotain. Toisaalta on ahdistavaa tietää, että kun mä ensi kuussa taas opiskelen täysin muuta aluetta, en muista polvesta enää mitään, kun alan toden teolla lukea lokakuun tenttiin ensi kuun lopulla.

Elämyskameli suosittelee
hipsterimäinen ylemmyydentunto