Luukku 18: joulubambu

Mä oon tällä viikolla siis taas sydänradiologi. Sydänkammio on maan alla. Mä istun siellä joko yksinäni tai kaksistaan pomon kanssa ja se on hyvin tunteellinen paikka. Yleensä me nauretaan elämän absurdisuudelle, joskus kiukutellaan rikkinäisiä koneita tai ohjelmia ja silloin tällöin sympatiseerataan toistemme tai työkavereidemme murheita. Toki myös juoruillaan ja joskus tehdään töitä. Eilen aamupäivä meni ihan kivasti, mutta iltapäivästä tuli mahdoton tietokoneohjelma-angsti. Ei jumprahuiti toiminut kuten mä halusin ja menetin hermoni, mikä nauratti pomoa, tietysti. Onneksi terapiatuoli oli vapaa ja istahdinkin sitten työpäivän lopuksi terapiatuoliin joulubambun alle ja vedin vielä viltin päälle. Alkoi mieli levätä taas.

Sydänkammio ja jouluvaloin koristeltu bambu. Terapiatuoli sen vieressä roskiksen takana.