Kaikki yksinäiset ihmiset

Mä en osaa oikein sharettaa YouTube-videoita fb:ssä. Syy lienee pitkälti se, etten aivan yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta ikinä itse kuvittelisi avaavani jonkun toisen sharettamaa videota (kyllä, se ottaa suuresti päähän, että ne käynnistyvät nykyään automaattisesti). Mä en kuitenkaan suurin surminkaan ole niin cool, etteikö joskus tekisi mieli hössöttää siellä jostain aivan mahtavasta musiikkikappaleesta. En kehtaa. Onneksi mulla on oma kolonen internetissä, jossa mä saan hössöttää ihan mistä haluan (siis tää blogi, toim.huom.). Mä elän taas Beatles-kautta, kuten noin kerran vuodessa. Just nyt mä kuuntelen repeatilla Eleanor Rigbyä jo toista tuntia. Se on ihan mielettömän hyvä. Mun mielestä on käsittämätöntä, että kuinka ihmeessä 24-vuotias ihminen on osannut kirjoittaa sellaiset sanat. Myös melodia ja George Martinin sovitus on mestarilliset, mutta sanat nousee ihan omalle tasolleen. Kolmeen lyhyeen säkeistöön kiteytetään yksinäisyys. Ei juma. No one was saved. Nyt mä linkittäisin sen YouTube-videon tähän, jos kehtaisin.

Töissä ja somessa moni hehkuttaa lempijoululauluaan. Aika moni tykkää En etsi valtaa, loistoa -laulusta, joka on mun mielestä vihoviimeinen jollotus. Mä oon aiemmin ajatellut, että mulle ei sit noi perinteiset joululaulut niin kovasti maistu, onneksi John Lennon ja Wham! on sanoittaneet ihan kelpo poppiviisut jouluteemaisiksi, niin on sentään jotain odotettavaa marketin joulukuisessa kassajonossa. Mut tänä vuonna mulle selvis, että Maa on niin kaunis on mun mielestä kivaa musiikkia ja Stille Nacht Heilige Nacht kelpaa kans. Nonni, nyt mulla on vastaus, jos joku kysyy mun suosikkijoululaulua.

Mä oon kohta lähdössä matkalle. Vaikka kello oli soimassa kymmeneltä, mä heräsin viideltä. Varmaan siis jännittää. En mä  ikinä nuku yhtä soittoa kymmeneen, vaikka menisin nukkumaan aamukolmelta. Joskus käy kyllä niin, että herää aamusta ja nukahtaa uudelleen joskus yhdeksältä, jolloin voi nukkua aamupäivänokoset puolillepäivillekin, siksi tuommoinen outo herätysaika. Toivottavasti alkaa tuntua lomalta. Nyt on kummallinen fiilis, kun on viikon loma, mutta en ole oikeastaan odottanut sitä ollenkaan. Ei oo yhtään sellainen ansainnut fiilis. Yleensä viikkoa ennen kesälomaa tulee sellainen olo, ettei malttaisi yhtään enää tehdä muuta kuin lomailla, mutta nyt pitää läpsiä itseään poskelle, että loma on. Koko joulukin tulee vähän vaivihkaa, kun suuremmin en oo mitään valmistellut. Kummilasten lahjat hommasin jo kuukausi sitten, mutta kahdelle unohdin ne toimittaakin ennen joulua (ja isoin melkein unohtui, onneksi toinen kummitäti piti huolen, kiitos Pikkusisko!). No, pääsenpähän näkemään, kun  avataan. Ja niistä nuorinhan on niin pikkuinen, että sillä ei vielä oo kunnon peukalo-etusormiotettakaan, että sille on varmaan aika sama, vaikka tulee viikon myöhässäkin. Joulutunnelman aion nostaa lentokoneessa Love actuallyllä, jonka latasin iPadiin ihan tätä varten. Kyllä se joulukin tulee.

Elämyskameli suosittelee

no joulukale! Ja jos nyt millään viitsit, niin ku Eleanor Rigby. Etenkin sanat.