Luukku 24: potaatti

Eilen me käytiin kalliissa, mutta kolkossa Art of the Brick -näyttelyssä, jossa oli näytteillä jonkun amerikkalaisen juristin Lego-palikoista tekemää taidetta. Siis ei oltaisi tietenkään jätetty menemättä, vaikka oltaisiin etukäteen kuultu, että kylmäksi jättää, mutta ihan noin kallis (14,50 puntaa) sen ei olisi tarvinnut olla. Sieltä mentiin etsimään hevostavaraliikettä (ei löytynyt) ja sieltä huonoon Designer Outletiin. Siellä parasta oli Wagamama, josta kyllä puuttui Lettipitko. Taittelin ruokaa odottaessani origamitähden. Ihan hyvä juttu Outletissä oli myös Marks & Spencer, jonka malliston nimi herätti hämmennystä.

Mä kävin kävelylenkillä, kun oli ehtinyt tulla jo pimeä. Hyde Parkissa oli niin pimeää, että mun piti tulla sieltä pois, siellä kun ei oo mitään valoja. Kiertelin sit pienillä sivukaduilla, mutta reitti oli tylsä. Varoittelin Handymania ja Långstrumpia (jonka matkanimi on muuten Irmeli), mutta ne meni sinne kuitenkin. Mä olin varma, että jompi kumpi (=Handyman) kaatuu ja siellä ne sitten on, säkkipimeessä. Ei ne kuitenkaan kaatuneet. Hyvä niin. Illalla käytiin kaupassa ja mä ostin jo pari päivää unelmoimiani Christmas crackereita. Niistä vasta hurmos syntyikin! Kyseessä on siis brittiperinne, jouluna vedetään pahvisia karkin näköisiä tötteröitä kaverin kanssa niin että systeemi paukahtaa ja sisältä tulee päähine, mietelause/vitsi ja lahja. Enpä muista minkään ilahduttaneen noin kovasti pitkään aikaan. Vieläkin naurattaa! Onneksi niitä on vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Which is the smelliest animal on the farm? Toilet duck!