Monday, July 4, 2011

Arkijärkeä

Vein pullot tänään käydessäni kaupassa. Molemmat pullokoneet oli jumissa, joten niiden ropaamista odoteltiin jonossa viitisen minuuttia. Just kun koneet alkoivat pyöriä, takavasemmalta tuli mummeli yhden 1,5 litran vissypullon kanssa ja yritti siinä ohittaa. Ostoksetkin kuulemma jo maksettu ja myyjän huomassa. Mun edessä ollut mies alkoi tylyttää mummoa ja mun mielestä olisi myös ollut aika ärsyttävää, joskin reilua, päästää mummo yhden pullonsa kanssa ohi. Yleensä mä oon tällaisissa tilanteissa aina ihan jäässä ja tajuan sitten jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tehdä. Olin suorastaan haltioitunut, kun keksin varsin elegantin ratkaisun ongelmaan: mä otin mummon pullon ja annoin sille 40 senttiä käteisenä. Siis kerta kaikkiaan fiksua! Mummo oli niin iloinen, että kaivoi mulle laukustaan jonkun kovan käärepaperillisen menthol-mummokarkin. Tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli.

Viime viikon torstaina oltiin porukalla vesijuoksemassa stadikalla, kun kertakaikkinen urpous sai mun sapen kiehumaan. Vesijuoksuradalla on usein uimareita, jotka eivät ole tajunneet olevansa väärällä radalla eikä ne tajuukaan sitä, ellei joku huomauta siitä. Mä oon ottanut jonkinlaisen ystävällisen huomauttajan roolin ja yleensä vahinkouimarit vaikuttaa varsin tyytyväiseltä siitä, että joku viitsii nätisti niille siitä sanoa. No torstaina oli varsin ruuhkaista ja jälleen siinä ohitusradalla polski joku nuorehko (30-40-vuotias) mies rintauintia. Mä sanoin sille ihan positiivisessa hengessä, että tää on vesijuoksurata, uimareille on varattu kaikki muut radat. Siihen tää mies sanoi, että "No joo mut kaikki vyöt on varattu!" Tää oli mun mielestä niin suurta urpoutta, että menin ihan hiljaiseksi. Että otti päähän! Ei vesijuoksuvöiden puute tee uimarista vesijuoksijaa! Vesijuosta voi myös ilman vyötä ja se on vesijuoksua, jos asento on pysty- eikä vaakasuora. Uimarit menee vaakasuorassa oli niillä sitten vyö tai ei. Mä olin kuin kissa pistoksissa varmaan viisi minuuttia tän typerän tapauksen takia. Vieläkin kismittää. Toivottavasti mä pääsen joskus tästä yli.

Elämyskameli suosittelee
parhaan vaihtoehdon keksiminen ennen kuin on jo liian myöhäistä

4 comments:

hanna said...

joo mä ymmärrän ton sanomis-ongelman hyvin. mulle käy usein niin, että jos tulee konfliktitilanne, niin heti kättelyssä sanon itelleni: nyt et ala riehumaan. vastailen siinä sitte jotain kohtelias ja tilanne usein jääki siihen. mutta sitte jos se jatkuu, nii sitte menee hermo, ja alan huutamaan kaikkea vähemmän kohtelias, suorastaan vyötärönalapuolista. ja sitä yritän välttää, koska haluan oppia kärsivällisyyttä. ei tarvi muttua heti muutaman lauseen jälkeen raivohulluksi.

ja pulloasian suhteen teen usein nii, et jos on jonoo, nii työnnän jonon kivoimman näköselle pulloni ja sanon etten ny jaksa jäädä , ni henkilö voi sitte netota jonottamisestaan vielä lisää. (kun en oo nii noheva kun kameli että olis kolikoita mukana. kameli huoltaa mun uinti 50centtisenkin)

Pyry said...

Usein sammuu valot. Ja se on tämmöisille saatanan paviaaneille oikein: herrasmiehille herrasmiehen kohtelu ja tällaisille mummeleille menee sitten jakeluun toisenlainen tyyli.

Oma ratkaisuni mummelin tapauksessa olisi ollut valella mummukka lasinpesunesteellä ja heittää tikku perään: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/mies-sytytettiin-tuleen-helsingin-keskustassa/art-1288399465041.html

hanna said...

niin no , salaisesti oon samaa mieltä pyryn kanssa, mutta yritän esiintyä humaanina.

Pumpumkatti said...

Tulispa huomennakin joku välikohtaus!
Tähän asti Stadikalla on aina ollut petollisen rauhallista, kun mä olen siellä käynyt...