Handyman on rapistelija, rouskuttelija ja rummuttelija. Se tykkää kaikista paperipussiin pakattavista tuotteista ja erityisesti kanelikorpuista. Lisäksi se koputtelee ja rummuttelee sormillaan päätään, pöytätasoja, Peltoreita, polveaan ja kaikkea muutakin kivasti naputtavaa ääntä päästävää. Ja mulla menee hermo. Jotenkin nää äänet saa mut ihan hermarin partaalle. Tää ei oo ees juurikaan mielialasta riippuvainen ärsytys vaan ihan hyvällä tuulellakin ollessa mulla alkaa savu nousta korvista, kun sitä iänikuista riipivää ääntä kantautuu mun korviin. Sitten mä nalkutan ja sitten Handyman suuttuu ja kiukuttelee. Tänään mä yritin välttää nalkuttamista pitämällä sormia korvissa, mutta sitten en kuullut kun Handyman yritti sanoa mulle jotain ja Handyman suuttui ja alkoi kiukutella. Mä en voi vaan voittaa!
Lisäksi mua pännii kun Handyman on mielestään aina oikeassa. Se kokee oikeudekseen paasata sitä omaa todellisuuttaan kaikille myös silloin, kun se on selvästi väärässä tai kun se ei ymmärrä asiasta mitään. Mulla oli töissä tosi tiukka tilanne, joka on pitänyt mua hereillä jo useamman yönkin ja mä sain akuutin hädän hoidettua vähän kyseenalaisesti. Tein sen erehdyksen, että kerroin asiasta Handymanille, joka tyypilliseen tapaansa aloitti ärsyttävän holhoavalla nuotilla saman ikiaikaisen työturvallisuussaarnan, jota se on laulanut jo siitä lähtien kun mä tapasin ensimmäisen vähän uhkaavan potilaan. Se ei todellakaan ymmärrä, että poliisilla on muutakin tekemistä kuin istua mun työhuoneessa kaikki päivät ympäri tai että mulla on aikataulu, jota mun pitää noudattaa tai mä oon joka päivä seitsemään saakka töissä. Se ei ymmärrä mitään mun työtodellisuudesta ja silti se luulee olevansa mun työn paras asiantuntija. Hitsi kun ärsyttää!
Nyt pois rasituksista. Kaikki mukaan ensimmäiseen Elämyskameli Meet&Greetiin 31. tammikuuta! Pidetään meillä, ei pönötystä. Ruokaa voi saada. Invitet lähetetty fb:n kautta niille, jotka muistin ja tiesin. Muut halukkaat voi kysyä tarkempia ohjeita sähköpostilla elamyskameli@gmail.com. Tervetuloa kaikki!
7 comments:
Muistan todistaneeni yhtä Handyn saarnaa, jonka mukaan poliisin pitäisi hoitaa noin puolet sun potilaista :D
Sama oli virsi tälläkin kertaa. Paitsi että siihen oli lisätty se, että mun pitäisi ehdoin tahdoin lähteä haastamaan väkivaltaisia narkkareita konfliktiin eikä tanssia niiden pillin mukaan. Olin osittain samaa mieltä, mutten sitten kuitenkaan.
Two week itch! Kaksi viikkoa se aviomiehen hehkutus kesti :D Eipä silti, tunnen kuvaamasi ilmiön & ymmärrän.
I feel your pain fellow-doctor! Tosin jos annoit sille pim-pom-pampulaa vähän, että se ei vetänyt sua turpaan, niin mun mielstä se ei ole laisinkaan epäeettistä.
Lauantaina ei ehkä onnistukaan debriefing, kun Mikael meni sopimaan meille asuntoesittelyjä (sic!), mutta sopisiko perjantaina sen sijaan?
Haluaisin huomauttaa kitkerästi, että aviomiestäni en ole juurikaan hehkuttanut, mutta sitäkin enemmän poikaystävääni, avomiestäni ja kihlattuani. Avioliiton rantakaupungissa hengailun aikana olen kerran toki maininnut, että Handyman on "hassu" (No regrets 30.12.08), mutta myös "mahdoton, urpå ja rasittava" (ICE ICE baby! 29.12.08) ja muutenkin valittavainen (kaikki muut tekstit). Mutta oikeassa olet - kuherruskuukausi jatkuu kalenterin mukaan ad 22.1.09 ja tulistuminen avioliiton tässä vaiheessa ennustaa huonoa. Onneksi tänään tuli maistraatista tieto, että avioehto on rekisteröity.
Onko väkivaltaisen tyypin kanssa järkevää neuvotella?
Näinhän myös perheväkivallan uhrit perustelevat väkivaltaiseen suhteeseen jäämistään: jos teen kuten väkivaltainen tyyppi haluaa, olen turvassa ja oikeastaan turpaan saaminen onkin itsestäni kiinni. Mielestäni tällainen logiikka ontuu enkä itse luottaisi narkkariin.
Toinen juttu on se että töissä on kiire tai työturvallisuuteen ei yleensä panosteta. Minun työnantajallani kuolee joka vuosi ihmisiä sen takia että he eivät ehdi panostaa työturvallisuuteen. Pari vuotta sitten minua nuorempi jeppe kuoli pudotessaan, kun oli pikkuisen poistellut kaiteita saadakseen työn sujumaan nopeammin.
No se ukko ei ikävä kyllä saanut mitään nopeusmitalia postuumisti, mutta sen sijaan sen tyttöystävä ja vanhemmat jäivät ilmeisesti suremaan kovastikin. Ja työkaveritkin miettivät että kuka saatanan torvi ottaa tuollaisia riskejä työssään.
Kukin taaplaa tyylillään, mutta muistuttaisin, että pahoinpitelyn uhri jää yleensä kitumaan pitkäksikin aikaa kun taas työmaalla putoava kuolee yleensä heti ja kivuttomasti.
Killjoy.
Post a Comment