Esimiestyötä

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, jos ollenkaan. Jotenkin se sen duunimamma-asia vaivasi ihan hirveästi. Aamulla oli ihan kamala fiilis mennä töihin. Olin säikky kuin jänis ja itkin hysteerisesti. Onneksi mä meen aina 30 min etukäteen töihin ja onneksi mun uusi pomokin tulee aina 30 min etukäteen töihin. Menin sen kanssa juttelemaan ja se rauhoitteli mua ja sen jälkeen vointi on ollut paljon parempi. Päivä meni ihan kohtuullisesti, vaikka olikin todella raskaita potilaita akuuttiajoilla. Tai eihän ne nyt ehkä raskaita olleet mutta haastavia. Sitä paitsi työn touhussa sitä unohtaa omat murheensa, se on hyvä asia. Työ parantaa. Kun potilaatkin uskoisivat sen eivätkä kaikki tahtoisi aina vain lisää sairauslomaa.

Ei se vauva sittenkään syntynyt tänään. Nyt on lama ja ihmiset tekevät vauvoja ja niinpä Naistenklinikan parantajat eivät ehtineet synnytyttää Kummilasta. Huomenna uusi yritys! Huomenna on hyvä päivä - mun toisen kummilapsen äitikin on syntynyt 30. tammikuuta. Ja edelleen syntyy kuitenkin tän kuun puolella, jotta ehtii saada lapsilisää jo helmikuulta, tämä on selvästi talousihmisen valinta. Ehkä sieltä tulee ekonomi!

Ekonomeista ja muista tylsistä ammateista tuli mieleen, että Pikkusisko soitti mulle tänään kertoakseen että on nyt gradun tehtyään päättänyt hakea keväällä oikikseen. Jessus! No toinen sen uutinen oli että se on vähäverinen, Hb on 117 rautakuurin jälkeen. Ehkä se selittää oikisunelmat? Mut ois kyllä kiva saada Pikkusisko sieltä Keski-Suomesta tänne etelään, että näkis joskus! Sillä oli synttärit kolme viikkoa sitten ja lahja makaa vieläkin kodinhoitohuoneessa kun ei kukaan oo jaksanut ajaa Tampesteriin saakka. Toivottavasti edes teekkaripoikaystävä hankkii oikean työn eikä ryhdy kahden tutkinnon mieheksi. Täytyy jonkun maksaa verojakin ettei kaikki veronkantovastuu oo eilisen riehujatantan niskoilla.