Folkhemmet

Hei hei Berliini. Matkalla hotellilta lentokentälle bussissa oli maailman ihanin nörtti. Se kuunteli musiikkia ja vatkasi Rubikin kuutiota. Siltä meni n. 15-45 sekuntia Rubikin kuution ratkaisemiseen. Aina kun se oli valmis, se aloitti uudelleen. Sitä oli maagista katsella. Ehkä loman paras elämys.

Ensikosketus Ruotsiin oli musertava. Lentokentän vessassa pikkulapsen äiti sätti mua, kun mä kehtasin avata vessanoven ajattelematta, että hänen kupeidensa hedelmä saattaa olla oven takana. Okei mä ymmärrän, että karhuemo voi hätääntyä, kun sen pentu hengailee avautuvan oven läheisyydessä. On mun mielestä kuitenkin täysin kohtuutonta suuttua oven avaajalle, koska ovi ei ole läpinäkyvä eikä juuri pissanneelle dinkille tule mieleen, että joku säilyttäisi kersojaan hyyskän oven takana. Perkeleen ruotsalaiset.

Handyman esiintyy mielellään Tukholman tuntijana, koska se on ollut täällä joskus työmatkalla. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt edes Arlandassa. Mä kuitenkin puolisalaa katsoin netistä, miten sieltä pääsee kaupunkiin. Mainostettiin uutta Swebus-firmaa, joka ajaa suoraan 35 minuutissa 89 leikkirahalla keskustaan. Handyman ehdotti junaa, joka on toki nopeampi (20 min), mutta järjettömän hintainen (240 rahaa). Kun mä sanoin, että ei käy, Handyman suostui ottamaan bussin, joka oli sateenkaarivärityksinen, matka kesti 40 min ja maksoi 119 rahaa. Typerä valinta. Hieman kuitenkin helpotti se, että kuski oli ilmeisesti jonkinlainen wannabe-koomikko, joka aloitti shownsa hihkumalla mikrofoniin "Hejjsan allihooopa!" ja hyvästeli matkustajansa sanomalla "leidiis änd jentleman, jang piipol änd tsildren, velkam tu Stockholm sitti!" Hohoo.

Hotelli oli järkytys. Me oltiin ajateltu, että nyt sen kerran kun tulee yhdeksi yöksi Stukholmaan, olisi varmasti mukavaa ottaa oikein hieno hotelli. Valittiin paras Radisson, koska toiseksi parhaan hinta oli vain hieman matalampi. Molemmat hinnat olivat karmeita, tämä 300 e/yö. Internetissä oli vähän lupailtu, että sisustus on contemporary scandinavian. Huone on kuin mummon mökki, kalusteet krumeluuripuuta. Periaatteessa on komeat näkymät merelle, mutta ikkunat ovat 60 vuotta vanhat ja teevadin kokoiset. Contemporary scandinavian tosiaan. Todella todella onnetonta. Berliinin Radissonin huone, joka maksaa kolmanneksen tästä, on tuplasti isompi eikä siellä nolota kaupungin maineen puolesta.

Ei Tukholma ole silti pelkästään ikävä paikka. Talot ovat kauniita, kadut hyviä kävellä ja kieli ymmärrettävää. Mä oon ollut erittäin ilahtunut siitä, että täällä pääsee oikeasti puhumaan ruotsia ja ruotsalaiset puhuu takaisinkin! Toki nyt on tällaista germaaniongelmaa, että puolet mun sanoista on saksaa (miksei ruotsalaiset ymmärrä, että niiden kieli on saksaa?!), mutta eiköhän se huomiseksi hellitä. Positiivista on myös se, että telkkaria voi katsoa, koska jenkit puhuu englantia. Courteney Coxin puumaohjelma vaikuttaa oikein hyvältä saksalaisten lauluohjelmien jälkeen.

Elämyskameli suosittelee
Tukholma