The King's Speech on mun mielestä paras viimeisen 10 vuoden aikana tehty elokuva. Muistan menneeni katsomaan sitä herttaisen trailerin ja hyvien näyttelijöiden vuoksi enkä mä arvannut etukäteen ollenkaan, kuinka hyväksi elokuva osoittautuisi. Koko ajan oli sellainen olo, että mä haluisin olla tuolla noiden ihmisten kanssa koska ne on inhimillisiä, kohteliaita ja ystävällisiä. Elokuva ilman pahiksia kuulostaa ajatuksena tylsältä, mutta ei ole, jos hahmot on luotu kunnioittaen. Tietenkään elämä ei ole elokuvaa eikä oikea Lionel Logue varmastikaan vitsaillut kuninkaalliselle, mutta taiteessa se sopi oikein hyvin ja loi ihastuttavan lämpimän tunnelman. Mä oon katsonut tän jo kolmasti eikä edelleenkään kyllästytä yhtään. Top vitonen.
Meille tuli joulukisut eilen ja nyt mä oon todennut olevani todennäköisesti allerginen. Mulla on ollut vähän yskää kuukauden takaisen flunssan jälkeen, mutta tänään se on ollut paljon pahempi. Kuukausi tuntuu aika piinalliselta etenkin, jos selkäkipu ei hellitä, koska jokainen yskäisy viiltää selkään. Tai ehkä pitää kokeilla kaiken muun lääkityksen lisäksi vielä allergiapilleriäkin. Onneksi on paljon töitä. Vanhojen sairaaloiden sisäilmaongelmat eivät ole mitään verrattuna kisukotiin.
Elämyskameli hyräilee
If I'm not back again this time tomorrow, carry on, carry on as if nothing really matters.
2 comments:
Tän mä tiedän, jee! Paitsi et olisin sanonut Metallica, vaikka kuulin kyllä päässäni oikean biisin :D
Nothing really matters eikä nothing else matters, hehe.
Post a Comment