Yhdestoista: Bondit

Nyt mun pitäis kirjoittaa Working Girlistä, koska oon Töölössä päivystämässä (en jotenkin saanut itsestäni irti eilen kuin sen Crying Gamen). Mut koska mä en oo nähnyt Working Girliä ainakaan kokonaan (se on se, jossa Melanie Griffithillä on se iso tukka eikö niin?), en voi kirjoittaa siitä. Kirjoitan siis Bond-sarjasta, koska Bondkin on aina töissä.

Bondeja kuuluu vihata. Niitä kuuluu pitää hirveinä roskaleffoina ja suurena ajanhukkana. Siltä ainakin tuntuu, koska aina hiukan tuntemattomammassa seurueessa niistä puhuessa joku kailottaa suureen ääneen, kuinka Bondit on likasankotavaraa. Mä oon sellaisissa seurueissa aina vähän arasteleva, koska mä tykkään Bondeista hurjasti. Ne on yleensä kirjoitettu hauskasti, niissä tulee aina joku yllätys (yleensä se, että toinen Bond-tytöistä on sittenkin pahis) ja ne on niin epäuskottavia, ettei kuolevia käy edes sääliksi. Ei edes ota päähän se, että pahis jättää joka kerta Bondin kuolemaan mitä mielikuvituksellisimmin tavoin eikä tapa tätä suoraan, mikä on typerää. Mä tykkään etenkin Daniel Craigista ja toisaalta Sean Connerystä. Molemmissa on huumoria. Nää uusimmat Daniel Craigin leffat (etenkin Casino Royale ja Skyfall) on mun mielestä parhaita koko sarjassa.

Mun isä opetti mut katsomaan Bondeja. Lapsena ne katsottiin aina, kun TV:stä tuli. Isä-tytär-bondingia (pun not intended). Edelleen mä annan Isille synttärilahjaksi aina liput Bondiin, kun on ensarivuosi. Muuten se ei elokuvissa käykään.

Bondeissa on aina jännän juonen lisäksi myös ensiluokkaista musiikkia. Enpä keksi huonoa Bond-biisiä. Jopa Adele sai tehtyä loistavan kipaleen, kunhan mukaan miksattiin vähän Bond Themeä. Kaikkein paras on Chris Cornellin You Know My Name, joka on niin hyvä, että mun pitää kuunnella se aina vähintään kahdesti, jos se tulee korvalappustereoista. Myös Bond Theme on hyvä, siitä tulee arvoituksellinen olo.

Onneksi huomenna on vapaapäivä, mulla sattuukin olemaan Goldfinger boksilla!

Elämyskameli hyräilee
I've seen angels fall from blinding heights. But you yourself are nothing so divine, just next in line.