Mä vastustan turhaa väkivaltaa elokuvissa. Se on pitkäveteistä ja epämiellyttävää. Toki ymmärrän, että juuri sen epämiellyttävyyden vuoksi sitä pitäisi katsoa, mutta mulle ei maistu. Siksi mä en olekaan katsonut Quentin Tarantinon elokuvia ennen Inglourious Basterdsia, mutta sen juoni kiinnosti, joten mä menin katsomaan.
Toinen maailmansota on kiinnostavaa aikaa historiassa. Se on sen verran lähellä, että siitä voi kysellä isovanhemmilta, päänäyttämö on melko lähellä ja sen vaikutukset Euroopan nykypäivään ovat valtavat. Ehkäpä juuri siksi siitä on tehty lukemattomia elokuvia. Inglourious Basterdsissa on nykyajalle sopien toisiinsa kietoutuvia tarinoita. Juoni on ihan näppärä ja etenkin dialogi on mainiota. Myös näyttelijät ovat hyviä ja erityisesti mä tykkään siitä, että ranskalaiset näyttelijät näyttelevät ranskalaisia ja saksalaiset saksalaisia ihmisiä. Mä muistelen, että elokuvan värityskin oli jotenkin erityinen. Parasta tässä on ehdottomasti dialogi, huonointa kiusallinen liiallinen väkivallan korostaminen. Voisin ehkä katsoa uudelleen, kolmen vuoden jälkeen muisti ei oikein pelaa. Jos muistan oikein, taitaa DVD olla kaapissa. Täytyy tsekata.
Elämyskameli hyräilee
I got this fever, need to leave the house, leave the car, leave the bad men where they are, leave a few shells in my gun and stop me staring at the Sun.
2 comments:
Suuret aukot Robbie-sivistyksessäni paljastuvat. Never heard ;)
Tripping oli sinkku, jota soitettiin radiossa 2000-luvun puolivälissä repeatilla. Tuota kohtaa kuunnellessa tulee sellainen olo, kuin pitäisi päästä nopeasti pois sieltä missä on. Siispä hyvä lenkkibiisi.
Post a Comment