Kymmenes: The Crying Game

The Artist aiheutti aikamoista Oscar-kuhinaa jo ennen ehdokkaiden 2012 julkistusta. Suomeen se tuli vasta Oscareiden jaon maissa, mutta Yhdysvalloissa sitä tituleerattiin mullistavaksi ja freesiksi. Mä kuuntelin Oscar-ehdokkaiden julkistusten jälkeen jotain podcastia, jossa asiantuntijoiksi itseään tituleeranneet ihmiset arvailivat, kelle Oscarit menisivät ja aika taitavasti arvasivat, että Artist niitä useamman saisi. Nämä asiantuntijat intoilivat myös siitä, että The Artistissa on jännittävä käännekohta, jota katsojat eivät saisi solidaarisuudesta tulevaisuuden katsojille kertoa. Sen tähden mä menin katsomaan koko perhanan leffaa ja eihän siinä sit mitään käännekohtaa ollut. Hirveä antikliimaksi.

Hyvät twistit sen sijaan on ainakin Sixth Sensessä ja The Crying Gamessa. Crying Gamen twist on aika  arvattavissa, mutta se on hyvä ja tarpeellinen juonta ajatellen. Crying Game on muutenkin loistava elokuva - Pohjois-Irlannin ongelmat, päähän tarttuva biisi ja liikuttava tarina. Mä en nyt oikein pysty kirjoittamaan tästä tän tarkemmin, koska kaikki ei oo varmaan tätä nähneet, mutta siis kannattaa kyllä katsoa. The Artistia sen sijaan ei kannata.

Mä oon pohtinut, että ehkä ensi vuonna tän joulukalenterin meininki pitää olla erilainen, koska jälleen näyttää siltä, että tän lukijamäärät on aika surkeita. Pitäiskö jokaisesta laittaa muistutus FB:iin? Pitäiskö kirjoittaa kiinnostavammin? Vaikeeta vaikeeta!

Elämyskameli hyräilee
And I hope you find your freedom for eternity