Mä en oo klassikoiden ystävä. Must read -kirjoja en oo juuri yhtään lukenut, kun ei kiinnosta. Kaikki mun näkemät klassikkoelokuvat on ihan kammottavia, Citizen Kane niistä mieleenpainuvimpana. Jotenkin sitä nuorempana jaksoi uskoa, että jos arvostetut kriitikot ovat melko yksimielisiä jonkin elokuvan mahtavuudesta, sen on pakko olla hyvä. Päinvastoin, kriitikoiden kehu on yleensä mun mielipiteen vastainen. Jopa Harri Närhi, joka muutoin kirjoittaa viihdyttävästi siinä hirveässä lehdessä, joka on onneksi kuollut jo, on aina eri mieltä kuin minä. Toisaalta on sekin tietysti jonkinlainen tapa valita katsomisen arvoinen elokuva.
Citizen Kane on tosiaan kriitikoiden kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listoilla yleensä kärkipäässä. IMDb:ssä se on kuitenkin vasta 44:s, mikä hiukan palauttaa mun uskoa ihmiskuntaan. Juoni on pitkäveteinen ja ennalta-arvattava, hahmot puisevia ja etäisiä ja lavastus kaavamainen. Onneksi ei tarvitse katsoa uudelleen.
Paljon jännittävämpää kuin Citizen Kane on se, että meillä on taas joulukissat! Reino ja Kirppu tulivat viettämään sydäntalvea meille ja tähän mennessä ovat pudottaneet kellon ja saaneet sen niin sekaisin, että Handymanin piti resetoida koko laitos. Paketoin pari joululahjaa ja sain hartiavoimin taistella Reinon kanssa oikeudesta käsitellä lahjanarua. Nyt olen menossa suihkuun ja jo etukäteen jännittää yhteenotto kylppärissä, joka on kundien mielestä kämpän hotein mesta lattialämmityksen takia (oikeassa ovat).
Elämyskameli hyräilee
Night is falling and you just can't see - is this illusion or reality?
2 comments:
Onks tääki Queenia?
Eli ei, mutta tää on sellanen jännä tapaus, jossa biisin on tosi tunnettu, mut bändin nimi ei sano mitään.
Todella, mutta bändi on ollut pystyssä jo älyttömän kauan. Hyvä kipale!
Post a Comment