Kahdestoista: Das Leben der Anderen

Mun saksanharrastus huomioiden mä tykkään aika vähän saksankielisestä kulttuurista. Pikkusisko ja Äiti katsoo joka päivä Sturm der Liebe -nimistä saippuasarjaa, Pikkusisko jopa nauhoittaa sen, koska kiireinen jurismiaikataulu ei suinkaan aina salli hänen olevan kotona Sturm der Lieben aikaan. Mä katsoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Sturm der Liebeä (viimeiset neljä minuuttia ennen Frendejä) eikä se mua vakuuttanut, mutta toki kivaa, että muut tykkää. Mä oon nähnyt muutaman saksankielisen elokuvan ja ihan tykännyt niistä, mutta jotenkin ei tule mieleen lähteä erikseen etsimään saksankielisiä elokuvia. Good Bye Lenin ja Das Leben der Anderen on niin mahtavia, että olen nähnyt ne moneen kertaan ja Sonnenalleekin niin hyvä, että olen yrittänyt katsella sitä ilman tekstejäkin (hm, ehkä pitäisi yrittää nyt kun on käynyt kurssilla). Poliisisarjoistakin mä kuitenkin tykkään enemmän englanniksi kuin saksaksi, Ketun ja Derrickin lumo ei ole tarttunut. En mä toisaalta erityisesti halua katsella ruotsalaisiakaan elokuvia, ellei ne oo erityisen kiinnostavia (Millennium-sarja, Olof Palme, Fucking Åmål).

Das Leben der Anderen kertoo Stasi-upseerista, joka saa tehtäväkseen vakoilla kirjailijaa ja tämän näyttelijäpuolisoa varsin epäreiluin perustein (ihan kuin jokin peruste olisi oikeutettu). Hiljalleen hallitukselleen lojaali upseeri viehtyy kirjailijan elämästä ja ajatuksista siinä määrin, että alkaa väärentää vakoilupöytäkirjoja ja peitellä kirjailijan epäisänmaallisia suunnitelmia. Kun nämä suunnitelmat toteutuvat, alkaa esimiehistöä kiinnostaa ja verkko kiristyy kirjailijan ympärillä. Stasilla on monia näppäriä temppuja, joilla saa ihmisistä tietoja irti eikä Stasi pelkää käyttää niitä. Upseerillekin tulee ikävät paikat.

Elokuva on kaikkiaan kovin harmaa, kuten teemaan sopiikin. Juoni on kiinnostava ja mukaansatempaava, oikein hyvä draama. Näyttelijät ovat mestarillisia. Etenkin päähenkilöä näytelleen Ulrich Mühen työ on upeaa. Ulrichilla oli jopa omakohtaista kokemusta Itä-Saksasta, koska hän oli sieltä kotoisin ja nuoruudessaan työskenteli esim. rajavartijana. Hän erosi toisesta vaimostaan Saksojen yhdistymisen jälkeen saatuaan selville, että vaimo oli toiminut Stasin ilmiantajana (toki taiteilijapariskunnat olivat Stasille erityisen kiinnostavia). Valitettavasti Mühe kuoli 2007 syöpään vain 54 vuoden iässä.

Das Leben der Anderen on oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen elokuva eikä teemansa takia kärsi yhtään saksankielisyydestään. Jos diktatuuri kiinnostaa yhtään, suosittelen katsomaan. En ole käynyt diktatuurissa, mutta uskon, että elokuva on aika realistinen kuvaus. Kameli approves.

Elämyskameli hyräilee
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt.