Will Hunting on nuori mies. Hänellä on pientä kahnausta lain kanssa ja hän tekee hanttihommia. Matematiikka on hänen salainen intohimonsa ja sen vuoksi hän on hakeutunut siivoojan hommiin teknilliseen yliopistoon, jossa hän salaa ratkoo taululle jätettyjä monimutkaisia ongelmia. Matematiikan professori ottaa hänet suojatikseen. Will on kuitenkin ongelmainen nuori ja joutuu jälleen pulaan, vankeuskin uhkaa. Vankeusrangaistuksen Will välttää menemällä terapoitavaksi. Willin ja terapeutin välille syntyy hiljalleen kunnioittava ja hyvä suhde ja lopuksi Will pääsee eroon mieltään painavista nuoruuden ongelmista, uskaltaa rakentaa parisuhteen ja pääsee sopuun intohimonsa matematiikan kanssa.
Juoni on tiivistettynä pöljä, kliseinen ja ennalta-arvattava. Yllättäen kuitenkin näyttelijät, ohjaus ja käsikirjoitus tekevät elokuvasta lumoavan. Mulla ei yleensä kärsivällisyys riitä katsomaan fiktiivisten hahmojen töröilyä, mutta tässä se ei niin haittaa. Robin Williams on ihana hyväntuulisena ja kärsivällisenä aikuishahmona. Minnie Driver ärsyttää aika vähän. Matt ja Ben on tietysti ihania. Kaikkein paras kohta elokuvassa on se, kun Willin kaveri Ben Affleck kertoo rehellisesti toivovansa joka aamu autossa Williä töihin hakiessaan, että Will ei jokin aamu tulisikaan kyytiin vaan olisi mennyt tekemään jotain potentiaalilleen sopivaa. Kun leffan lopussa sitten Will on lähtenyt länsirannikolle työn ja naisen parissa, Ben Affleckin aito onni ystävänsä puolesta on ihanaa. Oikein sydäntä lämmittää.
Elämyskameli hyräilee
I really wish that you were smaller, not just small but really really short. So I could put you in my pocket and carry you around all day.
3 comments:
Kauheita nörttileffoja hei.
LLå
Outojen laulujen linja jatkuu :)
Älä viitsi, tää on vielä tosi uusi!
Post a Comment