Kolmastoista: Moulin Rouge

Moulin Rouge tuli ensi-iltaan lokakuussa 2001. Mä muistan sen hyvin, koska menin sitä katsomaan kilpailusta voittamillani lipuilla Handyman-varusmiehen kanssa. Jossain radio-ohjelmassa oli nimittäin kilpailu, jonne piti kertoa jokin romanttinen tapahtuma. Mä olin jotenkin herkkänä, kun ikävöin Handymania ja kerroin Handymanin tekemän tavallisen päivän romanttisen tempun. Menin sovitusti Handymanille kotiin (asui vielä lapsuudenkodissaan, varusmies kun oli). Ovi oli auki, vaikka yleensä mä soitin ovikelloa päästäkseni sisään. Kun mä sitten menin sisään, alkoi naapurihuoneesta kuulua kitaransoittoa ja siellä Handyman soitti ja lauloi mulle Tyrävyön Ensisuudelmaa. Mä en ollut koskaan ennen kuullut sitä kappaletta ja sehän oli ihana. Se kappale symboloi Handymanin ihanaa arkiromantiikkaa. Mun tarina oli tarpeeksi ihana radioonkin, koska mä voitin sillä liput Moulin Rougen ennakkonäytökseen.

Moulin Rouge on Titanicin ohella suurin mun näkemistä elokuvista. Suurin siinä mielessä, että se ei oikein mahdu televisioon vaan on ehdottomasti parhaimmillaan teatterissa. Kun mä näin sen ekaa kertaa TV:ssä, olin miltei pettynyt siihen, kuinka pieneltä se näytti (no, kyseessä ei ollut itse asiassa TV vaan tietokoneen ruutu).

Musiikki on ehdottomasti Moulin Rougen paras puoli. Tutuista hiteistä on tehty tarinaan sopivia versioita. Kaikkein vetoavimpia esityksiä olivat Ewan McGregorin Your Song ja Come What May sekä Jim Broadbentin upean vahva ja herkkä The Show Must Go On. Your Songin versio on miltei yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Näyttelijät ovat myös taitavia ja osuvia, lisäksi yllättäen kelpo laulajia. Etenkin lavastus ja puvut ovat aivan mahtavia. Juoni on toki melko heppoinen, mutta se ei olekaan tämän elokuvan ydinasia. Tärkein juttu mulle taisi olla se, että sain pitää varusmiestäni kädestä elokuvaa katsoessani. 11 vuotta myöhemmin reservin vänrikki ei taitaisi enää tätä mun kanssa katsoa, mutta ei se mitään. Arkiromantiikka on nykyään erilaista (Handyman oli tilannut Lumiaan suojapussukan, ettei siihen tule naarmuja ja ajatellut, että olisi hyvä, että siinä olisi kuulokkeille oma säilytyspaikka, kun mä tykkään kuunnella podcasteja), mutta vähintään yhtä ihanaa. Hyvää syntymäpäivää, muru!

Elämyskameli hyräilee
Silmiäni susta irti saa, en saa, enkä tahtoisikaan. Kiinni jäin siihen ensisuudelmaan.