Neljäs: Office Space

Office Spacea menin katsomaan lähinnä siksi, että sen mainosjuliste näytti hauskalta. Siinä oli mies, joka oli päällystetty Post-It-lapuin ja 19-vuotiaana mä en tiennyt juuri mitään siistimpää kuin Post-It-laput, jotka edustivat toimistotyötä puhtaimmillaan. Mä olin muuten silloin 19-vuotiaana aika tyhmä, kun en sitten valinnut toimistoviinerin koulutusta, mä oisin viihtynyt.

Office Space on heti alkuteksteistä lähtien käsittämättömän hauska. Roolissaan täydellinen Ron Livingston ajaa ruuhkassa töihin ja kaveri rollaattorilla kävelee ohi. Koko elokuva on täynnä klassikkokohtauksia. Ensimmäisenä niistä mieleen tulee faksin ("PC Load Letter? What the fuck does that mean?") pahoinpitely syrjäisellä niityllä Damn It Feels Good to Be a Gangstan tahdissa. Myös 37 pieces of flair -miehen "whaha, get a room!" ja Jump to Conclusions Mat ovat ihan kultaa. Ja Michael Bolton ja federal pound me in the ass prison! Tätä arvostelua on varmaan aika vaikeaa seurata, jos ei ole leffaa nähnyt, mutta kyseessä on sellainen klassikkorevitys, että tätä ei voi kauhean virallisesti esitellä. Mä nauran siis nytkin ääneen, kun mä mietin sitä leffaa.

Office Space on kyllä ihan virallisellakin mittaristolla kannattava katseluelämys. Siinä on hyvät näyttelijät ja kelpo ohjaus. Tapahtumapaikkana kuiva toimisto on paras mahdollinen valinta. Tää elokuva on kertonut mulle enemmän toimistotyöstä kuin kukaan yksittäinen ihminen. Mä osaan kuvitella Handymanin olevan töissään ihan samanlainen kuin Ron Livingston, flirttailee Kampin Arnoldin kassatytölle ja yrittää olla herättämättä pomojen huomiota.

Elämyskameli hyräilee
Ihmeiden Madonna taivaalta lensi, tippui Torinoon.