Mä sitten liityin Mensaan. Ehdottomasti tärkein syy oli se, että Handyman kovasti halusi, toiseksi uteliaisuus. Mä halusin tietää, mitä semmoisessa salaseurassa tehdään. Kävin katsomassa nettifoorumeita, mutta siellä oli tylsää. Postissa tuli vielä jäsenkortti, jolla ei varmaan saa mistään etuja, jäsenluettelo sekä pari aiemmin ilmestynyttä jäsenlehden numeroa. Olen selaillut lehtiä pintapuolisesti ja löytänyt mielenkiintoisen mahdollisuuden mennä viettämään uuttavuotta Saksan Mensan vieraaksi Berliiniin. Koska mä kuitenkin lomailen mieluummin itse suunnittelemallani lomalla omien kavereideni kanssa enkä suin surminkaan jossain epäilyttävässä hostellissa, vietän mieluummin uuttavuotta Munkkivuoressa.
Mensalaisuus antaa kavereille toki loistavan syyn vinoiluun. Oon ollut sen suhteen vähän herkkänä, koska kyseessä on mulle vähän kiusallinen ja jopa herkkä juttu, koska en ole oikein varma, mitä mieltä siitä itse olen. Tuntuu epäreilulta joutua naljailluksi jostain, joka on oikeastaan Handymanin syy. Oon pohtinut asiaa ja todennut, että älykkyys on mun mielestä mielenkiintoinen ilmiö vähän samalla tavalla kuin kylmä sota tai Top Gear enkä loukkaannu siitä, että joku piikittelee mua mun kiinnostuksesta edellisiinkään, joten mä aion nyt avoimesti julistaa, että oon Mensan jäsen, bring it on!
Muita Mensan jäseniä on internetin mukaan mm. Marcus Grönholm, Jimmy Savile, Kata Kärkkäinen, Geena Davis ja 88-vuotiaana Yhdysvaltain holokaustimuistomerkillä ammuskellut holokaustin kieltäjä ja antisemiitti James von Brunn. Kuuluupa Suomen Mensaan jäsenluettelon mukaan myös pari mun tuttuakin, jotka ei oo mun mielestä luusereita.
Kohtuullisen kömpelösti edellinen saa toimia johdantona päivän elokuvaan. Mä en oo nero enkä skitsofreenikko, John Nash on. Ron Howard ohjasi elokuvan John Nashin elämästä ja sairaudesta, Russell Crowe näytteli. Mä en oo koskaan suuremmin fanittanut Russell Crowea, mutta tässä se on ihan kelvollinen. Elokuvasta jäi päällimmäiseksi mieleen ahdistus ja hämmennys, joka antoi häivähdyksen skitsofreenikon olosta, kun harhat todetaan harhoiksi, toki elokuvakatsojan tunteet ovat vain pikkuruinen murto-osa potilaan kokemasta hämmennyksestä. Nashin elämä on hyvä aihe, koska se antaa katsojalle pohdittavaa aivojen mahdollisuuksista. Huomionarvoista on sekin, että Nashin elämä jatkuu edelleen, hän vietti 84-vuotissyntymäpäiväänsä kesäkuussa. Terveisiä sinnepäin!
Elämyskameli hyräilee
Ja kun katson sua, huomaan ett' olet siinä vain jos silmäni suljen. Olisit siinä edes vähän aikaa.
3 comments:
Hehe, seuramatkalle hostelliin mensalaisten kanssa. Mä en osaa edes kuvitella millaista se olisi. :)
Jee, uusivuosi Munkkivuoressa!
Jopas, Unihiekkaa, ihan tuutu biisi, mutta noita sanoja en tunnistanut ollenkaan!
Biisin paras kohta. Sanoista tulee oikeesti sellainen olo, kuin olisi unen ja valveen rajamailla.
Post a Comment