Joulukale 11: kakku

Mä maistoin kakkua ekaa kertaa rippikouluiässä. Sitä ennen pidin kakkuja epäluotettavina, niiden sisään kun voi piilottaa mitä tahansa. Se on kai aika yleistä, eihän lastenkutsuillakaan kukaan syö kakkua. Mulla on kyllä edelleen parikymmentä vuotta myöhemminkin sama asenne. Kakkujen sisällä voi olla vaikka juustoa ja aika usein onkin. Mä sallin kakut ihmisille, jotka niistä tykkää mut mä en välitä edelleenkään. Suklaakakut on järjestään mulle liian makeita. Nykyään internet on täynnä suklaakakkuja, joihin laitetaan suklaan lisäksi toista ja joskus kolmattakin suklaata. Ei hyväksytty 80-luvulla sellaista. Suklaakakku tarkoitti sitä, että tavalliseen sokerikakkutaikinaan laitettiin värin vuoksi Van Houtenia. Joku marjatäytteinen vois vielä muuten mennä, mutta se itse kakkuaines siinä marjojen välissä on aina niin tylsän makuista. Mieluummin söisi ne marjat yksikseen tai voihan ne laittaa piirakkaan, jos haluaa fiilistellä. Kuivakakuista aika on kai ajanut ohi, viimeksi kukaan oli tosissaan kuivakakun kanssa koohottamassa 90-luvulla. Bloggerin autocorrect haluaisi kirjoittaa "kuivakkaista". Se tietää.