Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän mä tykkään puurosta. Tiedä sitten, mitä se kertoo mun mielenterveyden kehityksestä.Maitoon keitetty kaurapuuro on mun suosikki, mutta veteen keitettynä ei maistu. Mä keitän joka arkiaamu Handymanille kaurapuuron, johon laitan mustikkaa mukaan. Joka aamu se kiltisti syö sen puuron. Se on vesipuuroa, koska Handyman ei pidä maitopuurosta. Vastakohdat viehättää?
Riisipuuro on mun mielestä ainoa makoisa jouluruoka. Viime viikolla työpaikkaruokalassa tarjoiltiin joululounas, jota ihmiset jonotti parikymmentä minuuttia. Listalla ei oikein ollut mitään mitä mä olisin halunnut. Keittovaihtoehtona oli riisipuuro. Score! Ei jonotusta, parempi vaihtoehto, halvempi hinta. Harvoin käy näin hyvä tuuri. Muutenkin työpaikan puuropäivät on hyviä. Mä en ikinä tiedä, mitä puuroa mä syön, koska ne nimeää ne puuronsa idioottimaisesti ("kuntoilijan puuro", "sadonkorjuupuuro"), mutta se nyt on suurkeittiön tapa. Sama ruokala nimeää myös tähteensä "lounas talon tapaan", jolloin lämpölampun alta löytää kaikki vähemmän suositut ruoat edellisten kolmen viikon ajalta. Mutta silti työpaikkalounas on huippuluokan työsuhde-etu.
Ai niin, semmoinen tarkennus vielä, että mannapuurosta mä en välitä. 80-luvun superhitti suklaamannapuuro on kans ihan hirveetä. Oli jo 80-luvulla. Perusmannapuurokin oli mun inhokkipuuro jo lapsena. Luonnollisesti se oli kuitenkin Pikkusiskon mielipuuroa. Lapsuudessa vastakohdat ei kyllä viehättäneet vaan kiukutti.
1 comment:
Nyt täytyy ymmärtää, että tulen hyvin vaatimattomista oloista. Ajatus maitoon keitetystä kaurapuurosta on minulle yhtä kaukainen ja saavuttamaton kuin loma maata kiertävällä avaruuasemalla.
Post a Comment