Mut on kutsuttu piparinpaistojuhliin tälle päivälle. Mä oon kahden vaiheilla menosta. Ois kiva nähdä kavereita ja ehkä leipoa pippereitäkin, mutta mä oon ollut kurkkukipu-nuhataudissa ny viikon ja toisaalta voisi olla fiksua olla altistamatta muita juhlijoita ja samalla pystyä siis oikeesti lepäämään.
Lapsena piparkakkujen koristelu oli tosi hauskaa. Mä en oo ikinä tykännyt piirtämisestä enkä ollut siinä mitenkään hyvä, mutta jotenkin se koristeluhomma oli mukavaa. Aikuisena mä en oo siihen lähtenyt, koska en edelleenkään oo hyvä piirtäjä mut sotkuinen piparkakku ei oo enää niin söpö kuin 30 vuotta sitten. Hankin piparkakkuni kaupasta. Mä tykkään eniten Annasta, Handyman Töysäläisestä. Yleensä meillä on Annaa. Mulle ei kyl yli kaksi piparia kerrallaan oikein maistu, joten tarjoiluastiaan nostetut piparit jää yleensä viikkokausiksi nahistumaan. Joku toi pikkujouluihin manteli- ja appelsiini-Annoja ja mä laitoin niitä lautaselle. Lautaselle nostetut piparit oli syöty loppuun eilen, kun Handymanilla hoidossa olleet esiteinit oli löytäneet ne ja mutustelleet niitä Handymanin Monopolille. Edelleen niitä kuitenkin on myyntipakkauksissaankin. No onneksi ne on hyviä. Joulu se tulee ensi vuonnakin.
No comments:
Post a Comment