Mä haluisin pystyä juomaan kahvia. Oon useaan otteeseen aloittanut ja ohjeiden mukaan juonut sitä (ainakin melkein) päivittäin, mutta kahvisieppojen vakuutteluista huolimatta se ei oo muuttunut hyvänmakuiseksi. Oon jo siinä iässä, että oon ymmärtänyt luopua tällaisista haaveista. Musta ei tuu kahvinjuojaa.
Jos ei juo kahvia, yhteiskunta luokittelee teenjuojaksi. Tee ei ole yhtä pahanmakuista kuin kahvi, mutta ei sekään erityisen hyvää oo. Ei sellaista, että mä joisin sitä mieluummin kuin jotain kylmää juomaa. Töissä mä join sitä aiemmin lähinnä sosiaalisen ulottuvuuden ja elämän yksinkertaisuuden vuoksi, mutta vastikään totesin, että miksi viitsisin. Nykyään liottelen rooibospussia kuumassa vedessä töissä, koska kahvihuoneen tunnelmaan kuuluu kuuma juoma. Tavallisen kylmän hanaveden juontia töissä ei oikein kannusteta, koska kaapissa ei ole juomalaseja. Koen siis painostusta juoda kuumaa.
Rooibos on hyvää. Ihan maustamattomana se on vähän tylsän makuista, mutta erilaiset mausteet sopivat sen makuun erinomaisesti ja siksi se onkin mainio virvoke. Mulla on ollu nyt töissä Afrikka-rooibospaketti, jossa on eri eläimillä "hupaisasti" nimetyt maut: esim. oranki, kiraffi (jep) ja seepra. Mun suosikkeja on appelsiinimaustettu oranki ja metsämarjamaustettu joku eläin. Tykkään myös Starbucksin vaniljarooiboksesta, joka maistuu enemmän lakritsalle kuin vaniljalle. Kotona mä en yleensä kuumia juomia juo, paitsi ehkä nyt ku alkoi tehdä mieli vaniljarooibosta.
No comments:
Post a Comment