Joulukale 3: juusto

Ok, let's get it over with. Mä en tykkää juustosta. Kirjoitan niistä nyt 3. joulukuuta, koska eilen oli mun työpaikan pikkujoulut, jotka järjestettiin meillä nyyttikesteinä. Kolme tyyppiä toi juustoa (suunnitellusti). Mä oon seestynyt, suostun että mun kotiin tuodaan juustoa. Jopa kammottavan hajuista ja tarkoituksella homeista. Tokikaan mä en syö sitä. Kuulemma pikkulapsena mä olin syönyt juustoa ihan siinä missä muutkin, mutta kaksivuotiaana päätin, että tää ei oo mulle. Näin vanhempana mä oon ruvennut luisumaan hyvistä periaatteistani. Nykyään mä syön Valion tavallisinta raejuustoa, mozzarellaa ja Kainuun leipäjuustoa ja lisäksi piilotettuna (esim. pitsan päällä) liikkeenharjoittajan valitsemaa juustoa. Itse en juustoa mihinkään lisää. En suostu edes koskemaan juustoon, en edes Kainuun leipäjuustoon. Se on se konsistenssi. Ja se on jo se sanakin. Eikö juuuusto ällötä teitä jo sanana? Se on niin venyvä ja vetelä. Yh. Ja sit se on se haju. Kaupassa pitää kävellä henkeä pidättäen juustohyllyjen ohi. Mut mä en vastusta. Jos mä saan olla maailmassa, ni juustokin saa. Jopa mun kotona. Just niin kauan, kunnes juhlat on ohi.