Karjalanpiirakka on mun suuri rakkaus. Se oli jo lapsena mun suosikki ja on sitä edelleen. Toinen mun isoäideistä leipoi piirakoita itse ja ne oli mahtavan hyviä. Itse se oli vähän noloissaan leipomisestaan, kun koki itsensä jotenkin laittomaksi - oli Lapista eikä Karjalasta. Mä en saanut sen takia kehua niitä piirakoita kellekään. No mut mummusta on aika jättänyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, joten nyt uhmaan hänen kieltoaan. Ne oli hyviä.
Riisipiirakkahan on täydellinen tuote. Se on helposti syötävissä missä tahansa ja pysyy pääosin kasassakin ilman kohtuutonta sotkemista tai tuunaamista (vrt. esim mämmirove käsilaukussa). En itse vaadi piirakkaa kestämään tuntien höykytystä varistamatta riisejään, mutta en syytä ihmisiä, jotka vaativat. Nykyisten teollisten piirakoiden aikakautena tämäkin onnistuu.
Paras karis on luonnollisesti itse tehty. Meillä ois suunnitelma leipoa niitä Kälysen kanssa joskus. Ehkä joskus leivotaankin! Mä en oo kuitenkaan puritaani - mulle kelpaa monenlaiset piirakat, mutta vain riisitäytteellä. Muistelen Ehon piirakoiden olleen jotenkin huonoja ja mauttomia, mutta kun Ehoakaan ei ole varmaan kymmeneen vuoteen enää ollut, ei tämä ole kovinkaan oleellinen tieto piirakkakaupoilla. Rainbow on ihan hyvää. Saarioisten iso vaalee on aika kasari ja jo niin kaukana kariksesta, että suljen sen pois keskustelusta. Imatralaiset kelpaa oikeinkin hyvin. Kotipaistoiset pakasteet on usein tosi hyviä. Päälle saa mun mielestä kukin laittaa mitä haluaa. Mä vedän natuna, perusvoideltuna tai munavoilla.
No comments:
Post a Comment