Espoo-joulukalenteri 10: Pisa

Pisa on pysähdyttävin espoolaispaikka. Yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta näkyy mutkittelevalta tieltä vasemmalle (tai oikealle, jos tullaan pohjoisesta) osoittava kyltti, joka ystävällisesti ohjaa autoilijan Pisaan. Paikka ei yhtään kyseenalaista nimeään. Yhtä mykistävä rehvastelu kuin Helsingin Arabia tai Hyvinkään Sveitsi. Hattu nousee päästä.

Pisan mieleenpainuvimmat piirteet oli 30 km/h:n nopeusrajoitus ja tielle rakennetut kierrettävät esteet. Ihmisiä ei juuri näkynyt. Autoja näkyi laajoilla pysäköintikentillä. Pisan vetonauloina näkyvät kartalla päiväkoti ja koira-aitaus. En käynyt niitä katsomassa, koska ne on piilotettu pisalaismetsään. Pisassa ei ole edes koulua, mikä ei sovi lainkaan kuvaan. Luulisi pisalaisten 15-vuotiaiden olevan maailman parhaimmistoa ainakin lukutaidossa ja matikassa. (Badumtsih!)

Mä luulin, että Pisa on mun mielikuvituksen tuotetta alkuviikkoon saakka. Silloin nimittäin internet pyysi mua allekirjoittamaan adressi.comin nykyisten eteläespoolaisten bussilinjojen säilyttämiseksi. Esimerkiksi metron pöyristyttävyydestä annettiin pisalaisen ihmisen työmatka, joka liityntälinjastoon siirtymisen myötä pitenee kymmenkunta minuuttia. Pisa on siis oikeasti olemassa. Ja teoreettinen ihminen matkustaa sieltä julkisella liikenteellä Kamppiin aamuisin. Pysäköityjen autojen määrästä päätellen ne kaikki käyttää varmaan paljon bussia tai ei lähde ikinä kotoa.

Pieni tiedonmurunen, joka ilahduttanee ainakin jyväskyläläisiä lukijoita (ja kenties ilahduttaisi lohjalaisiakin, jos niitä olisi): Pisan naapurikaupunginosa on Kukkumäki! Ihan tosissani olen. Siis Espoon Kukkumäki, ei Jyväskylän eikä Lohjan.

Pisalainen pysäköintialue. Joku asunee tuolla asuntoautossakin.