Mä en oo ikinä nähnyt Linnut-elokuvaa, koska oon pelkuri. Mut koska oon ymmärtänyt, että siinä linnut käy painostaviksi, en voi muuta ajatellakaan Lintuvaarassa kulkiessani. Lintuvaara on jälleen yksi Espoon epämääräisesti rajautuvista, mutta periaatteessa tunnistettavista osista. Pääosin sielläkin on - sanokaa se ääneen - rivi- ja pientaloja, mutta sen kyljessä olevassa pienessä Vallikalliossa on kerrostaloja. Mä en tiedä, kokeeko vallikalliolaiset olevansa syvästi vallikalliolaisia vai ehkä lintuvaaralaisia tai leppävaaralaisia. No ei sillä oo juuri väliäkään. Todennäköisesti ainakaan lintuvaaralaiset eivät hyväksy Vallikalliota osaksi omaa kaupunginosaansa mutta en välitä, mä hyväksyn. Kannattaisi kyllä hyväksyä. Vallikalliossa on ex-Siwa, pari ravintolaa ja Shell. Hyvä meno. Lintuvaarassakin on oma ostari, mutta se ei vaikuta yhtä dynaamiselta kuin Vallikalliossa. Ehkä sen takia, että mä en oo käynyt siellä, ni mulla ei oikeastaan oo siitä sen suurempaa mielipidettä.
Lintuvaarasta mä tiedän sen verran, että siellä on jotain kattodraamaa. Työkaveri kertoi rakennuttaneensa sinne talon joskus, en muista koska. Ehkä vuosilukukin alkoi ykkösellä. Jotenkin kuitenkin talon kattotyyppi muodostui ongelmaksi. Ehkä vähän semmoinen you had to be there -tarina. Enkä mä itse asiassa oo ihan varma siitäkään, oliko se edes Lintuvaarassa. Vähän kuivui kokoon se tarina.
Mulla alkoi eilen takapäivystys, joka jatkuu maanantaiaamuun saakka. Tietty samaan hetkeen mun flunssa intoutui ns. produktiiviseen vaiheeseen. Takapäivystyksessä saan onneksi yleensä olla pääosin kotona, nyt just en ehkä jaksaisikaan heilua sairaalan käytävillä ihan yöt ympäri. Oisko eka vai toka tänä vuonna? Keskimäärin aikuinen sairastaa 5-7 flunssaa vuodessa, joten on vielä kiinni otettavaa, jos meinaa loppuvuonna keretä. Mut siis pieni räkishän on suorastaan lahja siihen verrattuna, että saisi kauden päätuotteen influenssan saati noron. Eli rakastetaan flunssaa!
Just. No siihen oli hyvä lopettaa tältä erää.
No comments:
Post a Comment