Kivenlahti oli ehkä ensimmäinen Espoon kaupunginosa, johon mä tutustuin sillä tavalla, että itse siitä jotain tajusin. Siis että menin sinne itse enkä vanhempieni kyyditsemänä (niinku sinne Leppävaaran Maxiin) (miksi tää joulukale kuulostaa siltä, että me käytiin jatkuvasti Leppävaaran Maxissa? Ei käyty. Ehkä pari kertaa vuodessa). Mut siis mun hyvä lukiokaveri asui Kivenlahdessa ja mä menin sinne joskus ihan bussillakin. Tietty kun silloin ei ollut Reittiopasta saati GPS-varusteltua päätelaitetta, piti sinne mennä niin, että luki aikataulukirjasta, että minkä nimisen pysäkin jälkeen soitetaan kelloa, jotta saattoi millään päästä oikeaan paikkaan. Ja tietenkään bussissa ei lukenut, millä pysäkillä ollaan vaan se piti katsoa siitä pysäkin yläreunasta. Sit kaveri tuli hakemaan siitä pysäkiltä. Mä muistan tismalleen, minkä näköistä siellä oli.
Tietenkään siellä ei ollut yhtään saman näköistä nyt. En muistanut millään, minkä nimisellä kadulla kaveri asui (paitsi että se alkoi P:llä) enkä siis löytänyt sinne. Löysin kuitenkin uuden korkean talon, ostarin ja Hammas & Hammas -nimisen hammashoitolan, joka riemastutti mua kovin. Riemua ei varjostanut edes se, että seuraavalla viikolla näin Hammas & Hammas -hoitolan myös Helsingissä - se onkin ketju. Mut kuinka sympaattinen nimi! Näin myös paljon lupaavan metrokyltin, ei enää montaakaan vuotta! Kivenlahti vaikutti tosi sympaattiselta paikalta. Jotenkin tuli mieleen Ruoholahti, mutta ystävällisempi.
Siellä se on
Ostarilla ei ollu kauheesti elämää sunnuntaina
No comments:
Post a Comment