Saksassa jaetaan posti kuutena päivänä viikossa. Lauantai on siis siellä oikeasti arkipäivä. Se on siistiä. Postia ei kuitenkaan jaeta sisään asti, vaan myös kerrostaloasukkailla on ulko-oven vieressä pienet lokerot, joista posti haetaan. Suomessa viralliset kirjeet lähetetään yleensä C5-kokoisessa kuoressa, siis sellaisessa, johon mahtuu A4-arkki puoliksi taitettuna. Saksassa ei käytetä ikinä C5-kokoa, vaan ihan jokainen lähettäjä askartelee paperinsa haitarimaisesti kolmeen osaan taitettuna DL-kokoiseen kuoreen. Jos pitää lähettää vaikka neljä arkkia, kuori on jo ihan täynnä ja pullistelee liitoksistaan. Ja kun itse yrittää saada ocd-henkisesti paperinsa taitettua tasan kolmeen osaan palautuskuorta varten, ei ne taitokset mene ikinä tismalleen oikein. Koskee.
Postiluukkun ei käytännössä mahdu mikään sormusrasiaa isompi, joten pakettilähetit (joskus postimies, yleensä DHL-mies) tulevat soittamaan ovikelloa. Jos vastaanottaja ei ole kotona, jätetään paketti etukäteen sovittuun paikkaan (koskee lähinnä omakotiasujia, siis esim. autotalliin) tai randomisti naapurille, joka avaa oven. Joskus paketin voi myös joutua hakemaan postista, jälleen randomisti mistä postista sattuu. Toimipaikan osoitetta ei myöskään ole tapana kirjoittaa saapumisilmoitukseen vaan itse pitää keksiä, että hei oisko se pääpostissa, kun omasta konttorista ei löytynyt. Joskus pakettilähetti on myös voinut jättää jälkeensä saapumisilmoituksen (pakettisi on postissa), vaikka olisi sitten kuitenkin ilmoituksen jättämisen jälkeen löytänyt naapurin, jolle paketin voisi antaa. Silloin postista saatetaan osata neuvoa, että kysypä herra Mülleriltä Bierstraße 3:sta, sillä se voi olla. On parasta pysyä siis hyvissä väleissä naapurien kanssa. Joskus ne vielä säilyttää sun postimyynti-Pleikkaria.
No comments:
Post a Comment