Aina matkoilla mä tykkään käydä ruokakaupoissa. Mua ilahduttaa ajatella, että täällä paikalliset tekee tavallisia, arkisia juttuja ihan kuin mä mun omassa ruokakaupassa. Mä myös tykkään liikuskella ydinkeskustojen ulkopuolella kuivalla esikaupunkialueella, jossa on uneliasta ruuhka-aikojen ulkopuolella, koska siltä kaupunki näyttää asukkaille. Harva helsinkiläinenkään ajattelee, että aidoin Helsinki-tunnelma on Senaatintorilla, Temppeliaukion kirkolla ja Sibelius-monumentilla, vaikka niillä on turistien muistikortit ja kinofilmirullat täytetty. Siksi mä haluan leikkiä paikallista. Se leikki onkin huisi. Usein huomaa, että vaikka ihmiset joka paikassa (missä mä oon käynyt, toim. huom.) elää suurin piirtein varsin samanlaista elämää, pienissä yksityiskohdissa on hupaisia eroja. Niinku esim hedelmävaaoissa.
Saksalaisten ruokamarketit on hyvin paljon suomalaisten kaltaisia paitsi että pakasteita on enemmän. Tämä johtuu siitä, että saksalaiset eivät juurikaan harrasta jääkaappieineksiä vaan kaikki einekset on pakasteita. HeVi-osastot on ihan samanlaisia vaakoja lukuun ottamatta. Suomessahan hedelmävaaoissa on yleensä luvut yhdestä jonnekin 150:een ja jokaisella tuotteella oma painikkeensa. Saksassa asia oli yleensä järjestetty toisin. Usein hedelmävaa'assa oli numeronäppäimistö 0-9, kaikilla tuotteilla oma kolminumeroinen lukunsa ja sitten se numero näppäiltiin, minkä jälkeen sai tarran. Aika ymmärrettävää. Kuitenkin useammassa kaupassa oli myös sellainen vaaka, jossa oli kosketusnäyttö. Alkuun valittiin, onko punnittava tuote hedelmä vai vihannes, josta pääsi lisävalikkoon. Siellä oli sitten valittavana noin 10-15 tuotteesta, mikä tämä oma voisi olla. Nerokas systeemi. Vaikka omenoita oli toistakymmentä eri väriä ja lajiketta, riitti kuvasta valittavaksi "omena", kaikilla eri väreillä oli sama yksikköhinta. Luomu oli hinnoiteltu erikseen, niissä oli valmiit laput. Olipa jossain kaupassa luovuttu vaaoista kokonaan ja tuotteet hinnoiteltu kappaleittain. Omena 20 snt. Siellä ei ikinä päässyt hintatarra hukkumaan.
Koska mulla ei selvästikään ole enää mitään kirjoitettavaa Saksasta (kamaan, hedelmävaa'at!), voin kertoa tuoreempia kuulumisia. Mä jouduin alkukuusta vakavan sukkakatastrofin kouriin, kun parin viikon aikana multa meni rikki 14 sukkaparia. Joka ilta joutui heittämään sukat pois. Loppukuuta lähestyttäessä mulla onkin ollut tiukka tilanne, kun pareja ei kierrossa enää montaa ollut. Kun vihdoin ehdin ja muistin, ostin sunnuntaina KappAhlin ota kolme maksa kaksi -tarjouksesta 21 paria sukkia yhteishintaan 42 euroa. Liian halpaa. Mutta ne on vieläpä tosi hyviä, pehmeitä ja napakoita sukkia. Mä oon niin onnellinen!
Okei, nyt mä fiilistelen tavallisia mustia puuvillasukkia. Lienee parasta vaipua uneen.
No comments:
Post a Comment