Aiemmin Berliinissä lomaillessa mulla meni aina vatsa sekaisin, jos join hanavettä. Saksaan muuttaessa tää tuntui aika työläältä. Alkuun mä join vain pullovettä, mutta kun sen kantaminen alkoi kyllästyttää, siirryin vähä vähältä hanaveteen erilaisten sekoitusten kautta. Hyvin meni, kunnes olisi pitänyt siirtyä täyteen hanaveteen. Silloinkin olisi sisälmysten mielestä mennyt hyvin, mutta veden koostumus oli epämiellyttävää. Vesi "tuntui" suussa ja rahisi, koska oli niin kalkkista. Piti ostaa sellainen jääkaapissa säilytettävä vedenpuhdistuskannu, joka kyllä teki hyvää vettä, mutta tuntui todella kasarilta.
Jos Saksassa ravintolassa pyytää vettä juotavaksi, saa poikkeuksetta vissyä. Kuplatonta vettä ei kaikissa ravintoloissa edes ole. Älyttömät. Töissä tuli hanoista ruskeaa vettä (sellaista siellä sairaalassa), jota ei suositeltu juotavaksi. Tätä varten sairaalaan oli asennettu erityiset juomavesiputket, jotka johtivat seinillä oleviin juomavesiautomaatteihin. Sieltä sai kuplavettä ja ylilääkärien suuren lempeyden vuoksi myös kuplatonta vettä. Mä otin aina sitä, mitä mun kaikki työkaverit ihmettelivät. Saksalaisten mielestä se maistui pahalta ja kuulemma siellä äidit opettavat, että vettä voi juoda vain, jos siinä on kuplia.
Hanavesi oli siinä määrin kalkkista, että suihkuseinät ja sekoittajat olivat rumilla tahroilla pari päivää pesusta ja tiskikoneessa piti käyttää "Spezial Salz" -nimistä tuotetta pehmentämässä vettä. Tiskikone ei suostunut toimimaan ilman suolaansa. Muutama päivä siinä kesti, kun piti lukea käyttöohjetta ja tajuta, ettei spesiaalisuola olekaan sitä pesupulveria vaan jotain sakujen omaa, erillistä jauhetta. Sen annostelu taas riippui siitä, missä päin asui. Jopa Tübingenissä oli kolme eri erikoissuolavyöhykettä. Me asuttiin kovimman veden alueella, koska me ollaan kovii.
No comments:
Post a Comment