Saksassa, kuten muutenkin Keski-Euroopassa, vuokra- tai omistusasunnon varustelu poikkeaa dramaattisesti helpon elämän Pohjois-Euroopasta. Keittiö on yleensä vain putki ja sähköjohto seinässä. Kun muuttaa, pitää siis rakentaa keittiö kaappeineen ja koneineen ja kun muuttaa pois, pitää yleensä viedä keittiö mukanaan. Vessa alkaa olla jo melkein kaikkialla valmis, mutta vielä kymmenen vuotta sitten pönttö otettiin muuttolaatikosta ja asetettiin paikalleen ennen kuin pääsi asioimaan. Lattiat ja seinät asunnoissa yleensä on.
Me asuttiin Saksassa todella ylellisesti, kun vessojen lisäksi myös keittiö oli valmiina. Minkäänlaisia säilytystiloja ei keittiön kaappien lisäksi kuitenkaan asunnossa ollut ja siksi me rakennettiin melkein kuusi metriä Paxia sinne. Kun sitten pakattiin kiireellä tavaroita paluumatkaa varten, vuokranantaja huomautti, että Paxit saadaan viedä mukanamme, niitä ei saa jättää asuntoon. Mä pidin sitä aivan järjenköyhänä, koska kuka tahansa sinne muuttava tarvitsisi vaatekaappeja ja ne olivat hyväkuntoiset ja pohditut, mutta satojen naulojen vuoksi eivät missään tapauksessa uudelleen koottavat. Usean harkitun sähköpostiviestin ja anelevan puhelun jälkeen onneksi sovittiin, että ehkä niitä ei olekaan ihan pakko purkaa. Kuitenkin sitouduin maksamaan niiden purkamisen, mikäli seuraava vuokralainen näin olisi halunnut. Onneksi ei halunnut vaan tarjoutui jopa maksamaan niistä. Mutta saksalainen asuntosysteemi on typerä. Tehtäköön se nyt selväksi. Ihminen tarvitsee keittiön ja säilytystilaa. Kuulkaa, keskieurooppalaiset veljet ja siskot!
No comments:
Post a Comment