Thursday, December 31, 2015

Tekopyhä kyynikko muistelee

Nyt kuuluu paukkuja! Mä en oo ilotulitusihminen, mutta jaksan kyllä lapsen lailla innostua naurettavista ja yleisen käsityksen mukaan turhista pienistä räjähteistä, joita saa ammuskella uudenvuodenyönä. Semmoisista en suuremmin tykkää, joista kuuluu kova poksahdus ja jotka lentävät korkealle ja hienosti vaan semmoisista, joita myydään esim. nimellä "Junnujen säpinäsäkki", jollainen meillä on ollut räjäytyksessä jo ainakin kolmena uutenavuotena (siis se sama säkki, joka antaa ja antaa). Aiemmin mun suosikki on ollut tsutsuttava Navigation-majakka, mutta sen ongelmana on niin kirkas valo, että näkö lähtee. Melkein pitää mennä silmäklinikalle, kun hetkeen ei näe mitään tsutsutusta seurattuaan. Tänä vuonna kuitenkin ampiaiset ja etenkin pienet tupakka-askia hieman kookkaammat panssarivaunut veivät voiton. Ihan mielettömiä. Meille on muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi viettää uuttavuotta Katjnin ja Homiksen kanssa ja niin me tänäänkin tehtiin. Lähdettiin kuitenkin jo puoli yhdeksältä kotiin, koska paikallinen jälkikasvu oli väsynyttä ja molemmat rouvat sairauden kourissa. Mut oli kivaa! Panssarivaunulla eteenpäin!

Mä en oikeastaan pidä uudenvuoden perinteikkäistä tällainen-ol-tämä-vuosi-tervetuloa-seuraava-jollotuksista. Mä oon siis kyynikko. Koska olen tekopyhä kyynikko, aion nyt todeta, että vuosi 2015 oli monin tavoin kiva vuosi, mutta toivoakseni se oli viimeinen vuosi, jolloin mä asun ulkomailla. Paitsi että joku firma yrittääkin kalastella suomalaisia radiologeja Tanskaan töihin. Vaatimuksina on radiologin erikoislääkärin tutkinto ja sujuva ruotsin kielen taito. Check, check. Tarjoavat töitä Tanskasta, järjestävät asunnon ja kielikurssin, avustavat puolison työnsaannissa sekä huolehtivat matka- ja muuttokustannuksista. Melkein voisin mennä, jos ei olisi maailman paras työ nyt. On nimittäin aika selvää, että työ voi olla tuskallista, jos pitää noin uutterasti etsiä tekijöitä. Ainoa syy lähteä olisi sää. Ihan niin paljon ei kuitenkaan kiinnosta. Ja toinen syy olisi tietysti joulukalenteriaihe. Ehkä sekään ei riitä.

Mun mätä silmä vaivaa. Palataan asiaan ensi vuonna.

No comments: