Seuraavaksi otetaan talikko käteen ja lähdetään tonkimaan jätteitä. Saksalainen kotitalousjätteiden lajittelu, mieliteemani. Jaan jätteet kahteen pääkategoriaan: maksuttomat ja maksulliset. Tänään perehdytään maksuttomiin, huomenna jatketaan maksullisilla. Aihe on niin upottavan kiinnostava, ettette voine odottaa!
Jotta Saksassa pystyy ollenkaan selviämään jätteenkäsittelystä, on syytä lukea Abfallkalenderia (jätealmanakka). Se on kunnan julkaisema pamfletti (Tübingenissä yli 60-sivuinen), jossa on kerrottu eri jätetyypeistä (niitä on toistakymmentä), koottu luettelo yleisimmistä ja vaikeimmista yksittäisistä roskista ohjeineen ja kerrottu, minä päivänä milläkin kadulla haetaan mitäkin roskia minä päivänä. Tämä on niin tärkeä tieto, että saksalaiset päivittävät nämä puhelimiensa kalentereihin.
Maksuttomasti saa Saksassa hävittää paperia/pahvia, lasia, vaatteita ja pakkauksia. Paperi ja pahvi kierrätetään yhdessä. Noin kerran kuussa kaikki kantavat kuuliaisesti paperi- ja pahviroskansa kadulle päivänä, jonka Abfallkalender kertoo. Sitten tulee pahviauto, jonne kaksikymppiset tavoitetyöllistetyt heittelevät ne pahvit. Jos sataa, pahvit ovat märkiä.
Lasinkeräyskontteja on siellä täällä, paikat löytyvät Abfallkalenderista. Lähialueiden asukkaiden suojelemiseksi lasia saa kontteihin heittää vain arkisin klo 8-20 ja lauantaisin 8-17. Sunnuntaisin lasia ei saa heittää roskiin. Vaatekeräys tapahtuu UFF:n laatikoiden tapaisiin kontteihin samalla systeemillä.
Eksoottisin Saksan jätetyypeistä on pakkausjäte. Sinne heitetään materiaalista riippumatta kaikki pakkaukset, jotka eivät ole paperi-/pahvijätteen mukana kierrätettäviä eivätkä lasia. Iloisesti sekaisin siis säilyketölkit, leipäpussit, styroksit ja jogurttipurkit lusikkapuhtaina. Tämä siksi, että lain mukaan kaikista pakkauksista pitää ostajan maksaa pakkausveroa ja pakkauksen tuottaja on vastuussa pakkauksen kierrätyksestä, joten veron jälkeen ei hävityksestä tarvitse enää maksaa uudelleen. Pakkausjäte tulee pakata keltaiseen säkkiin ("gelber Sack"), viralliseen muovipussiin, joita saa hakea kaupungintalolta. Virallinen muovipussi on niin ohut, että jo sen avaaminen aiheuttaa ensimmäisen halkeaman. Kahden viikon välein tulee keltaiset säkit kantaa kadulle (jep), josta ne taas joku nuori ihminen heittelee roska-autoon. Siinä on syytä olla pitkäpinnainen, sillä vaikka säkit eivät ole painavia, joka toinen niistä hajoaa molekyyleiksi viimeistään ilmalennon aikana, jolloin lusikkapuhtaat jogurttipurkit tanssivat tuulen mukana ympäri esikaupunkialuetta ja niiden perässä saa sitten työntekijä juosta lopun päivää.
Onneksi paperit ja pakkaukset saa halutessaan viedä kierrätyskeskukseen "Firma Alba" sen aukioloaikana, jollei halua säilyttää kotonaan kuukautta esim. neljän Ikean PAX-järjestelmän kaikkia pahvilaatikoita. Tämä on helpotus myös jalankulkijalle, koska etenkin keltaisen säkin päivänä kaduilla on paljon roinaa.
No comments:
Post a Comment