Työpäivän toiseksi paras hetki on yhdeltätoista, kun jätetään työasema, kootaan kaverit viereisistä kubiikkeleista mukaan ja mennään syömään. Siis Suomessa. Saksassa työpaikkaruokailu ei onnistunut ihan samalla tavalla. Ruokala oli - ja hieno olikin - mutta sinne ei mun hommissa käytännössä ikinä päässyt menemään. Aamuvuorossa, kun konevastuu päättyi klo 13:30, olisi tietysti voinut mennä, mutta silloin piti sanella loput, juosta osastoilla painamassa nivusia ja kytätä, koska seniori suvaitsee tulla katsomaan kuvat mun kanssa ja jos sillä hetkellä olisin ollut syömässä Spetzleä tai jotain muuta paikallista herkkua, olisi konsultaatiotilaisuus mennyt sivu suun ja kotiinpääsy viivästynyt mahdollisesti 2-3 tuntia. Iltavuorossakin olisi toki voinut ennen vuoroa käydä syömässä, mutta usein sitä mieluummin söi kotonaan kuin meni töihin etuajassa. Mut kyllä mä sinne pari kertaa pääsin.
Ruokala oli todellakin uusi ja komea kolmikerroksinen rakennus. Yläkerrassa oli koulutustiloja, keskikerroksessa perusruokala ja alakerrassa ravintola. Ruokalassa oli päivittäin useita vaihtoehtoja. Oli linjasto, jolla isohattuinen saksalainen annosteli ruoan lautaselle (esim. kalapäivänä säädyllinen pala lohta, yhdeksän perunaa ja kolme suurta kauhallista höyrytettyjä vihanneksia) ja sitten oli vitriini, josta sai ottaa muita annoksia (annos saattoi olla esim. wienerleike. Siis pelkkä leike muuten tyhjällä lautasella). Lisäksi oli salaattiasema, josta otettava salaatti maksoi erikseen, juoma-asema eri maksulla ja jotain sämpylöitä. Ne pari kertaa, joina siellä kävin, ruoka oli erinomaista, mutta kahdeksan perunaa ja puoli litraa höyrytettyjä vihanneksia meni joka kerta biojätteeseen. Ja siis vaikka salaatti ym. oli lisämaksullisia, oli koko lounas erittäin edullinen, ehkä n. 4 euroa. Alakerran ravintolassa oli joka päivä samat annokset: lähinnä burgereita, chili con carnea ja jotain keittoa. Söin siellä kerran chili con carnen ja sekin oli aivan mainion makuista, hinta noin 3,50 e.
Mikä parasta, Casinolla (se oli sen kompleksin nimi) sai maksaa nimineulalla! Siihen kulkulupanimikorttiin siis sai ladata rahaa ja se kävi valuuttana Casinolla. Aika paljon coolimpi meno kuin Meikussa siis. Siellä pitää edelleen ostaa 90-luvun HKL:sta tuttuja kymmenen matkan kortteja ja leimata niitä busseista tarpeettomaksi jääneissä leimauslaitteissa, joista on muste lopussa. Mut Meikku onkin synkein digiperälä ikinä. Jopa Jorvissa ruoat maksetaan Fleximillä, joten siitä saa verohuojennuksen eikä tarvitse jatkuvasti kanniskella käteistä tai unohdella pankkikorttia työtakin taskuun. Toisin on Suomen suurimmalla sairaalakampuksella. Suorastaan noloa.
No comments:
Post a Comment