Mulla oli alun perin suunniteltu tälle päivälle toinen aihe, mutta kun niin herkullisesti sattui HS:n Saksan kirjeenvaihtaja kirjoittamaan tupakoinnista, koen velvollisuudekseni jatkaa samasta aiheesta. Saksassa siis tupakointi ei ole mikään harvinaisuus eikä tupakoitsijoita syyllistetä samassa määrin kuin esim. Suomessa. Saksalaisista miehistä päivittäin tupakoi kolmannes ja naisistakin 27 % (lähde). kun Suomessa vastaavat luvut ovat 17 ja 14 % (lähde: THL). Ero on huikea ja käytännön elämässä varsin helposti huomattava.
Mä en tupakoi. En oo ees koskaan maistanut. Olen kyllä tehnyt joskus tupakkariippuvuustestin, jonka mukaan mulla on "lievä riippuvuus", koska vastasin kaikkeen, että ei pala eikä siinä testissä ollut tulosvaihtoehtoa "ei riippuvuutta". Nyt kävin testaamassa Päihdelinkin tupakkakyselyn ja sitä oli tylsästi muutettu niin, että vastauksena tuli "ei raportoituja ongelmia". Nuorempana mä olin innokas tupakoinnin vastustaja, mutta silloin tietysti mä olin töissä terveyskeskuksessa ja/tai sisätaudeilla ja viran puolesta piti olla tulenpalava saarnaaja. Nykyään mä suhtaudun asiaan vähän sallivammin, koska mä oon aika lailla täysvaltaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden kannalla. Tai siis oon mä edelleenkin tupakan vastustaja, mutta en niin julkisesti. Potilaille mä voin ohimennen sanoa, että tupakointi kannattaisi lopettaa, mutta en lyö Stumppaa tähän! -kirjasella päähän. Ehkä pitäis. Mut ehkä tässä on syy siihen, että mä en oo yleislääkäri, sisätautilääkäri enkä keuhkolääkäri. Radiologina mä saan paheksua hiljaa.
Saksassa tupakointi tuli tosiaan ihan iholle. Siellä on tietysti samat tupakkakieltodirektiivit käytössä kuin meilläkin, joten ravintoloissa ei ole savuista eikä julkisissa tiloissa saa tupakoida. Saksalaiset on kuitenkin hanakampia rikkomaan sääntöjä kuin mä. Työpaikan kahvihuone on luonnollisesti julkinen tila ja ehdotonta tupakointikieltoaluetta etenkin savuttomassa sairaalassa. Kuitenkin melkein kaikki osaston vanhempaa ylilääkäriä myöten hengaillessaan kahvihuoneessa avasivat ikkunan ja asettuivat ikkunankarmille istumaan toinen jalka terassilla ja toinen ikkunalaudalla. Siinä sopi polttaa, kunhan puhalteli savuja muistaessaan ulospäin. Tätä eivät kyseenalaistaneet edes ne, jotka eivät tupakoineet. Toki kahvihuone haisi mahdottoman pahalta. Saksassa on myös ihan ookoo tupakoida esim. raskauden aikana. Tai kyllähän siitä varoitellaan, mutta samanlaista julkista kauhistelua ei raskauden aikana tupakoiva saa osakseen kuin täällä. Savukeautomaatteja on paljon ympäri katuja. Niissä on 18 vuoden ikäraja, joka tarkistetaan henkilöllisyys- tai ajokortilla, mutta jos kolmevuotias on pihistänyt jonkun aikuisen ajokortin ja maksuvälineen, ei häntä estä muu kuin käyttöliittymän ymmärtäminen ja tilausnäppäimiin ylettyminen ostamasta tupakka-askia. Onneksi valtaosa kolmivuotiaista ei osaa lukea ja on niin vertikaalisesti rajoittuneita, ettei lapsitupakointi ole ongelma edes Saksassa.
No comments:
Post a Comment