Kaulan ultraääni on potilaalle kivuton niin kauan, kun ei haluta ottaa näytteitä. Jotta kaula saadaan kunnolla esille, asetetaan tyyny selinmakuulla olevan potilaan hartioiden alle, jolloin pää taipuu taaksepäin ja kaula on helpommin lähestyttävissä. Tämä saattaa toki niskavaivaisille olla hankala asento, mutta etenkin lyhytkaulaisia ihmisiä on erittäin vaikeaa tutkia, jos leuka on alaspäin tai edes suorassa. Potilas ei voi kaulaa tutkittaessa puhua, koska kurkunpään heiluminen liikuttaa lähellä keskilinjaa olevia rakenteita siinä määrin, että esim. kilpirauhasen arviointi on aika vaikeaa.
Kilpirauhanen on työläs elin. Varsin suurella osalla väestöstä siihen kehittyy jonkinlaisia kyhmyjä - valtaosa harmittomia - ja vaikka jotkin uä-piirteet viittaavat vahvasti hyvänlaatuisuuteen, ei ultraääni poissulje syöpää. Niinpä niistä otetaan näytteitä. Paljon. Kilpirauhanen on näytteenottokohtana melko vaivaton: näkyy hyvin, on pinnassa eikä ole yleensä potilaallekaan kovin kivulias, aiheuttaa moinen näytteenotto ja vastausten odottelu paljon huolta potilaalle ja toki työtä systeemille. Kilpirauhasen näytteenotossa ongelmia joskus tuottavat aivan vieritse kulkeva kaulavaltimo ja potilaan kammotus neulasta kaulalla. Kilpirauhaskyhmyn ohutneulanäyte on kuitenkin yksi yleisimmistä ja useimmiten onnistuneista pistoista, mitä radiologi tekee.
Toki kaulalta otetaan näytteitä muualtakin kuin kilpirauhasesta. Sylkirauhasten kasvaimet, suurentuneet imusolmukkeet ja paiseet nyt esimerkkinä. Nämäkin ovat kovin tavallisia, suuressa ultraääniyksikössä päivittäisiä. Sellaista neulansohottamista se radiologia on. Toisaalta kyllä mäkin haluisin, että mun patista otettaisiin näyte sillä lailla, että nähdään se neula siellä oikeassa paikassa vrt. ihan käsikopelolla vaan.
1 comment:
Tää on mun suosikkitoimenpide :D
Post a Comment