Edellisessä luukussa jo ohimennen sivuttiin Otaniemeä. Osa tätäkin blogia lukevista ihmisistä on ollut teekkareita eikä siinä oo mitään vikaa. Valtaosa näistä aiemmin teekkareista on nykyään diplomi-insinöörejä, mikä ny vasta onkin jees, diplomi ja kaikkea! Tietoa tekniikasta ja ymmärrystä maailmasta. Aivan upeita esimerkkejä diplomi-insinööreistä on Kälynen, Pumpumkatti, Saksalainen suklaaherkku, Maryland ja mun Isi. Mä kunnioitan suuresti. Ja sit on niitä diplomi-insinöörejä, joille se diplomi ei riitä vaan ne hankkii vielä lisenssin eli tulee lisensiaatiksi ja/tai uuden hatun sen tupsulakin tilalle ja ryhtyy tohtoreiksi! Ihan ältsin makeeta, propsit Stalkkerille! Ihan kaikista teekkareista ei tuu diplomi-insinöörejä, vaikka ne tekiskin hienon gradun ja läpäisis kaikki tentit. Niistä tulee arkkitehtejä ja sekin on supermahtavaa. Ne suunnittelee, että miten on turvallista ja viihtyisää elää ja asua. Niinku esim. että miten mä viihtyisin mahdollisimman hyvin Espoossa kivenheiton päästä Otaniemestä. Hattu nousee Lankomiehelle. Ja osa on aina teekkareita tai ainakin haluis olla. Niinku mä.
Silloin kun mä olin nuori, Otaniemessä oli Teknillinen korkeakoulu. Nykyään siellä on Aalto-yliopiston haarakonttori. Jos Handyman ei ois valmistunut töölöläiskorkeakoulustaan tehokkaasti neljässä vuodessa vaan olisi jäänyt kahdeksan vuoden ikikylteriksi, olisi hänkin opiskellut Aalto-yliopistossa, mutta kun nyt sit valmistui ni sit tää kommentti jää vähäsen ilmaan roikkumaan.
Aalto-yliopisto on paitsi opiskelupaikka, myös se metroasema, jonka lähellä asuu köyhimmät metron matkustajat. Näin HS uutisoi. 97 % otaniemeläisistä asuu vuokralla. Missä niiden kolmen prosentin asunnot on? Onko Servin Maijan tiellä kovan rahan pröystäilylukaali? Onko Jämeräntaipaleella rintamamiestaloja? Tai Puumiehenkujalla aravarivitalo?
Mä oon käynyt yksissä teekkarijuhlissa. Ne oli tietty lukioaikana, koska mulle ei kerrassaan oo tapahtunut mitään sitten lukioaikojen. Me aateltiin, että ku ny kerran ollaan ainakin täysikäisiä (ihan tarkkaan en muista, että oltiinko 18 vai 19), ni mennään ny vappuna teekkarijuhliin ku siellä on varmasti hauskaa. No ei ollu. Alkuillasta oli ihan kuollutta ja loppuillasta ne heitteli hattujaan. Me oltiin lisäksi ainoat, joilla ei ollut a) hattua eikä b) haalaria ja boolikin oli pahaa. Sittemmin ei oo teekkarijuhlissa tarvinnu käydä. Opiskeluaikana teekkarit järjesti tämän tästä yhteisjuhlia sairaanhoitajaopiston kanssa. Enhän mä päässyt tietenkään niihinkään.
Ai niin ja kerran kävin Otaniemessä kummipojan ristiäisissä ja sit oon vaihtanut siellä bussia. Viime kesänä unohdin kerran painaa nappia, jouduin vahingossa 102:lla jonnekin sinne Teekkarikylän perukoille ja kävelin pikamarssia takaisin siihen päärakennuksen bussipysäkille. Näin rusakon ja nauravan teekkarin. Se oli ikimuistoinen viisiminuuttinen.
Mä oon joskus ajatellut, että vois olla tosi kannattavaa opiskella jotain lisäkursseja kauppakorkeakoulussa, mut en oo kyl ikinä ajatellut ryhtyväni ekonomiksi. Sitä vastoin mä oon aina salaa halunnut olla diplomi-insinööri. En kyl yhtään tietäisi, että mikä tekniikka mua kiinnostaisi. Et sit mä en oo oikesti ryhtynyt ja nyt mä oon liian vanha teekkariksi. Melkein vähän kirveltää. Mut ehkä mä en ois sit kuitenkaan ollut hyvä diplomi-insinööri. Ehkä se ei tee hyvää diplomi-insinööriä, että on hurjan huvittunut sanasta "diplomi-insinööri". On hauskaa sanoa etenkin se plomi siinä välissä.
 |
| Otaniemessä on joskus vähän harmaata, mut silti tosi idyllistä |
