Friday, December 10, 2010

Luukku 10: Rooma

Rooma on sekava. Siellä on paljon pieniä katuja, jotka kumpuilevat ylös ja alas johtuen ilmeisesti siitä, että Romulus päätti perustaa kaupungin kukkuloille. Rooman liikenne on kaoottista italialaiseen temperamenttiin sopien. Kaikki autot ovat kolhiintuneita keskustan alueella, siellä ei hienoimpia kotimaisia autoja näy.

Nähtävyydet ovat hienoja ja niitä on paljon. Kaikki näyttää vähän likaiselta, koska nähtävyydet on miltei aina tehty marmorista, joka ei pidä saasteista. Silti ne ovat hienoja. Italialaiset todella ymmärtävät suihkulähteiden päälle, sitä mä kunnioitan. Vatikaani oli suorastaan tylsä, sinne mä menin puolipakotettuna. Paaviakaan ei nähty. Colosseumilla on pitkät jonot, mutta se on silti visiitin arvoinen.

Ruokaa italialaiset kyllä osaa tehdä. Roomassa mä opin, että ei koskaan kannata mennä sellaiseen ravintolaan, jossa ei ole ryysistä. Ryysis tarkoittaa hyvää ruokaa, mukavan rauhallinen atmosfääri pahaa ruokaa. Kannattaa myös valita ruokaseuransa oikein. Mä olin valitettavasti matkassa saiturin kanssa, mikä on kiusallista, koska Italiassa on tapana ravintolassa tuoda kuivia ja vastenmielisiä leipiä/leipäpuikkoja pöytään ennen ruokaa ja laskuttaa niistä palvelumaksun tyyppisesti. Ne tulee joka kerta ja tilaamatta eikä niitä voi perua. Saiturin kanssa on noloa, kun se alkaa vouhottaa siitä kahdesta eurosta, jonka ne niistä pyytää. Ei auta selittää, että näin täällä toimitaan, kun saituri on sitä mieltä, että ei Suomessakaan näin toimita.

Kahvilat on mainioita. Kannattaa kuitenkin välttää turisikohteiden lähellä sijaitsevia kahviloita ja ravintoloita, vaikka niissä olisi ryysistäkin - ne olivat kehnoja ja suomalaiseenkin makuun kalliita. Kahvilaan voi mennä sellainenkin, joka ei juo kahvia.

Italia on siitä kiva kieli, että jos hieman tuntee jotain romaanista kieltä, oppii italian alkeet kahdessa tunnissa. Osaa tilata ravintolassa, kysyä kaupassa hintaa ja ymmärtää vastauksenkin. Italialaiset ovat haltioissaan, jos joku turisti puhuu vähänkin heidän kieltään. Kielen alkeiden opiskelu on sijoitus matkustusmukavuuteen.

Elämyskameli suosittelee
suihkulähteet

3 comments:

Anonymous said...

Voi ei, toi saituri on ollu huomattavasti pihinä-Pitkäsiäkin pahempi! Nimittäin pihinät on kuitenkin sopeutuvaisia eikä todellakaan ala tollasista asiaankuuluvista asioista rohisemaan. Vaikka reklamaatiosanasta onkin opeteltu jo lentokoneessa. Es roto!

Anonymous said...

joo, saituri kuulostaa todelliselta saiturilta. musta italia on ihan kiva, ainoa miinuspuoli on ne miehet. naiset on kyllä ihan hottiksia ja mukaviakin. tunnen kylläkin van pari kolme italialaista naista. miehiin en viitti ees tutustuu.. muistammehan elävästi urpo Ugon joka ei muistanu että kenen hannan kanssa se oli harrastanu seksiä..lähetti sitte samalla jakelulla kaikille tuntemilleen hannoille jonku vonkaus meilin.

Polaah said...

Kyllä mä voisin nähdä erään pihinä-Pitkäsen saituroivan tuollaisessa leipätikkutilanteessa, näen jo mielessäni miten se laittaa lasit silmilleen ja tutkii laskua kulmat kurtussa "mikäs tämä 2 euron lisämaksu on? Ei me mitään tällaisia oltu tilattu, ei näistä voi laskuttaa!"

Urpo Ugon legenda kuulostaa hienolta. Italialaista charmia parhaimmillaan.