Sunday, December 12, 2010

Luukku 12: Wien

Wienin Ramada-hotellissa on uima-allas. Tää oli tärkein juttu koko kaupungissa 9-vuotiaan mielestä. Nyt kun katsoo Ramadan nettisivuja, niin voi otaksua hotellin olevan aika low key, koska high pointteina nettisivuilla mainitaan "Extra Lighting" ja "Sofa Bed - in some rooms". Lisäksi hotellin mainostetaan sijaitsevan 1,2 mailin päässä shopping centeristä ja 2,8 mailin päässä tyypillisistä wieniläisistä viinitavernoista. Wienissä oli sekin kivaa, että niillä matkoilla 80-90-lukujen taitteessa kaikki muut maat oli itäblokkia ja Wien ei ollut, joten sieltä saattoi saada lelun. Mä sain Barbien bungalowin ja Pikkusisko jotain Playmobil-krääsää.

Mulla on hämärä muistikuva Sacher-kahvilasta, mut mä en oo kyl ikinä tykännyt siitä tortusta. Liian makeaa. Pikkusisko sen sijaan kai tykkäsi. Lisäksi Pikkusisko oli epäluuloisin kersa ikinä (lapsena se ei mm. uskaltanut vastata puhelimeen, kun siellä saattoi olla joku vieras) eikä suostunut ikinä ulkomailla syömään mitään muuta kuin wieninleikettä ja sitä oli helppo saada Wienistä.

Tonava kulkee Wieninkin läpi. Ehkä mä järjestän ensi vuonna vielä tylsemmän joulukalen ja kehitän 24 luukkua kaupungeista, joiden läpi Tonava virtaa.

Wien, Dublin, München ja Belfast ovat kaupunkeja, joihin mä matkustan sitku mä asun Berliinissä. Yritin kerran perhepiirissä ehdottaa lomaa Wieniin, mutta ehdotus ei saanut kannatusta ja niinpä me matkustettiin Berliiniin.

Ainii, Wienin Ramada-hotellissa oli myös aivan ultraherkullinen aamiainen. Siis 80-90-lukujen taitteessa. Siis 9-vuotiaan mielestä (oli ehkä muroja).

Elämyskameli suosittelee
ajatusten Tonava, joka kulkee ajatusten Vantaan läpi

6 comments:

Polaah said...

Kun näihin kaupunkeihin pitää aina joku karamelli liittää niin Wiener-nougat on kyllä sitten tää Wien-postauksen namu. Se on ällömakeeta, sulaa sekunnissa sormiin, ja ärsyttävää näperrellä niitä papereita auki, mutta jostain syystä jouluun se kuuluu.. Ehkä siksi, ettei sitä saanut koskaan muulloin.

Missähän välissä mä ehdin käydä näissä kaikissa kaupungeissa, kun joka paikkaan pitäisi nyt päästä testaamaan Kamelin suosituksia ja epäsuosituksia??

Pumpumkatti said...

Olipas pikkusiskolla hienostunut maku!
Meitsi vaati aina "pikkää makaloonia ja kettusuppia" ja valitti vielä siitä, että kettusuppi oli eri makuista kuin kotona :D

Elämyskameli said...

Meillä on waltava konvehtirasia. Nyt siellä on jäljellä lähinnä puolukkamarsipaani. Wiener Nougatitkin on jo menneet.

Pikkusiskon maku oli todellakin hienostunut ja on vieläkin. Se ei esim. tykkää mintusta yhtään eikä ainakaan lapsena suostunut käyttämään mintunmakuista hammastahnaa. Sille ei myöskään kelpaa mitkään värilliset karkit, mutta suklaasta se tykkää. Se rakastaa mud cakea jota mä en pysty syömään käytännössä ollenkaan (liian makeeta). Sen mielestä mud cake ei oo kuitenkaan tarpeeksi makeeta ja niinpä sen päälle pitää laittaa suklaakastiketta.

Anonymous said...

Tonava-joulukalenteri: seksivau, mikä joulukalenteri!

Anonymous said...

olin kerran wienissä ja menin jonnekin karkkikauppaan. olin vaan läpikulkumatkalla, ysärin puolvälissä. rahaa oli jotain paikallisia hiluja, mutta en tienny kurssia (enkä aljon muutakaan). karkkikaupassa kävi ilmi, että sain ostettua yhen mozartinkuulan, jee!

"ajatusten vantaa"- slogan rikkoo selkeesti jotain immateriaalisia tekijänoikeuksia, koska se on pöllitty romaniasta. yksi Ceausescun arvonimistä oli ajatusten tonava.

HeliX said...

Winenougat on HeliXin mielestä yksi hirveimmistä makeisista niiden budapestien jälkeen.

HeliX kokeili kaverinsa kanssa rikollisen uraa Wienissä varastamalla erään liikkeen edessä olleesta valtavasta, mozartin kuulia täynnä olevasta astiasta yhden kuulan. (Se astia oli siis ihan siinä kadun varressa, kaupan ulkopuolella.) Vähänkö nauratti ja nolotti kun jossain bussissa sitten päätettiin syödä se kuula ja kääreen sisältä paljastui styrox-pallo! Me ei tosin oltu varmasti ainoat rikolliselle tielle joutuneet, koska se saavi näytti siltä että sen olisi pitänyt olla täynnä ja siitä oli hävinnyt jo 1/3. Todennäköisesti ne myyjät siellä kaupassa nauroivat päivät pitkät niiden styroxkuulia varastaville tyhmille turisteille...