Luukku 15: Pori

Pori on sisämaassa sijaitseva rannikkokaupunki. Se on varmaankin sen kaupungin tragedia. Porilaisilla ihmisillä on melko huono maine, mikä johtunee pitkälti viihdeteollisuuden mustamaalauskampanjasta, koska suuri osa suomalaisista tuntee Porin vain Vares-elokuvasta. Mulla oli varsin suuret ennakkoluulot porilaisia kohtaan, kunnes tapasin varsin herttaisen porilaisen nuoren (tai, no nuorehkon) miehen.

Pori ei ole kummoinenkaan kesäkaupunki. Sen keskusta on pilattu yksisuuntaisilla kaduilla ja pysäköinti on yllättävän kallista. Siellä on kaksi kauppakeskusta, joista Bepop on Myyrmannia ja Tikkuriakin ankeempi ja Isokarhua mä en löytänyt. Isokarhu on kuulemma parempi, koska Ihq Diplomi-insinööriavomies (eiks tällä jätkällä pitänyt olla joku lyhyempi lempinimi?) on rakentanut sen.

Porissa on kai joku porilaispaikallisherkku, mutta ei me uskallettu sellaista lähteä maistamaan. Me syötiin Mäkissä.

Nyt loppu Pori-tarinat. Mä täytän tän tyhjän tilan kertomalla uudesta kirjainnostuksesta. Mä oon kuullut tosi paljon hyvää Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto n:o I:stä. Kindlen helpotettua mun kirjaostoksia mä päätin alkaa lukea tätä sarjaa. Harmi vain läheskään kaikkia niitä kirjoja ei Amazonista myydä eurooppalaiseen Kindleen. Sen sijaan mä ostin ensimmäisen osan toisesta McCall Smithin kirjasarjasta (The Sunday Philosophy Club) ja se oli loistava! Kirja ei painotu rikoksen ratkaisuun vaan päähenkilöiden henkilökuviin, jotka maalataan mestarillisesti. Vaikka mä hukkasin ja kuoletin eilen pankki-Visa-yhdistelmäni ja päätin, etten osta Masterilla mitään mikä ei ole täysin välttämätöntä, ostin toisen osan tästä kirjasarjasta. Mut se olikin täysin välttämätön. Toinen loistava kirja, jota juuri nyt luen, on Stephen Fryn The Fry Chronicles, joka on toinen osa Stephen Fryn muistelmista. Ekaa osaa mä en oo lukenut. Näyttää olevan hyllyssä. Tarvii varmaan lukea. Fry on lumoava kirjailija ja esittää kertomuksensa napakasti, mutta muita ihmisiä kunnioittaen.

Elämyskameli suosittelee
lukeminen