Myöhässä

Tänään lentää kone koto-Suomeen. Syystä, jota tiedä en, se on myöhässä. Lähettivät sähköpostin, jonka onneksi ehdin lukea ennen lähtöä lentokentälle. Koneen piti lähteä kolmelta, nyt kuulemma aikaisintaan 16:50. Was zu tun? Onneksi on kiva ilma, toimiva 3G-yhteys (siinä on ollut surua ja murhetta tämän matkan aikana) ja puistoissa varjoisia penkkejä, niin voi edes nettiin kirjoittaa.

Me käytiin sit eilen siinä historiamuseon I maailmansota -näyttelyssä. Se oli hurjan mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu. Miksei koulussa käsitelty sitä yhtä kiinnostavasti? Toki Suomen historia on Suomessa tärkeää, mutta laajempi näkökulma olisi ollut jopa tärkeämpi omaksua. Kyseessä on kuitenkin se tapahtuma, joka on muovannut Eurooppaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma sittemmin, vaikka sen jälkeenkin on yhtä jos toista sattunut. Jälleen kyllä ihmetytti joidenkin vanhempien inhimillisyyden puute. Tietysti lapsille pitää kertoa historiasta rehellisesti, mutta pieniä lapsia ei pidä tuoda katsomaan elokuvaa, jossa näytetään kuolleita ruumiita ja silpoutuneita kasvoja. Samaa pohdiskelin viime vuonna Dachaussa, jossa näytetty tietoiskufilmi oli myös aika tarkka. Samassa museossa oli myös valokuvaaja Herlinde Koelblin Targets-näyttely, jossa taiteilija oli kuvannut eri maissa maalitauluja, joihin sotilaat harjoittelevat ampumista ja myös eläviä maalitauluja eli itse sotilaita. Aika puhuttelevaa ja paikoin ahdistavaakin. Sielläkin oli pari varsin hämmentyneen oloista lasta katsomassa. Hieman kevyempänä oli nähtävillä myös DDR:n valokuvaustaidetta Farbe für die Republik -näyttelyssä. Kuvat olivat informatiivisia, kauniita ja herkkiäkin. DDR:ssä nainen oli vahva.

Tänään mentiin aamulla sit vielä sinne suunniteltuun Tränenpalastiin, jossa on pysyvä Itä-Länsi-Saksa-näyttely. Kyseessä on Friedrichstraßen metro- ja juna-aseman yhteyteen rakennettu halli, jota käytettiin DDR-aikaan länsiberliiniläisten tullirakennuksena. Nimi Tränenpalast (kyynelten palatsi) viittaa lukemattomiin tunteellisiin jäähyväisiin, joita rakennuksen aulassa koettiin. Näyttelyssä esiteltiin yksittäisten ihmisten pakoretkiä ja yleensä suhdetta Saksojen jakoon. Näyttely oli hyvä, mielenkiintoinen ja vieläpä maksuton. Wunderbar.

Ei helkkari, nyt ne ilmoitti, että lento lähteekin jo 16:05. Tää ilmoitus tuli klo 14:07, jolloin me vielä istuttiin Monbijou-puistossa kuuntelemassa 90-luvun hittejä soittavaa trubaduuria (silloin oli just menossa The Verven The Drugs Don't Work, jota ennen se soitti mm. Oasiksen Wonderwallin). Tuli kiire. Nyt (klo 14:28) ollaan turvallisesti jo TXL-bussissa Unter den Lindenillä. Ois pitänyt kuunnella Handymania, kun se ois halunnut lähteä lentokentälle jo tunti sitten.

Muuten, unkarilaistuttavuus rullapulla oli nyt tarjolla Saksassakin! Alexanderplatzin Kaufhofissa oli pieni mobiili rullapullaständi, jossa tuota joulukuussa esittelemääni (sori, iPad-appilla kirjoitettaessa ei saa linkkejä) herkkua oli ostettavissa. Oli hyvää. Toinen uutuus oli Quarkerei, pari vuotta sitten Hampurissa perustettu kahvila, jossa päätuotteena on rahkasta ja hedelmistä, marjoista, karkeista ja kastikkeista tehdyt annokset jäätelöannosten tapaan. Saatavilla oli myös jäädytettyä rahkaa frozen yoghurt -tapaan. Handyman söi jäädytetyn annoksen, jossa oli mansikoita ja suklaakarkkeja ja oli kuulemma hyvää. Rahka ei oo mun makuun, joten mä passasin. Ainakin jäädyttämätön versio oli ihan silkkaa sokeritonta rahkaa eli ihan terveellinenkin herkkupala. Hyvä idea.

Elämyskameli suosittelee

I maailmansotaan perehtyminen

Myrkyllinen keittiö

Loma on nyt niin huimassa vaiheessa, ettei melkein raportoimaan ennätä! Eilen ei sit mentykään historialliseen museoon (koska Handyman ei sit kumminkaan innostunut ensimmäisestä maailmansodasta) eikä Tränenpalastin itä-länsinäyttelyyn (koska unohdin), vaan hellekävelylle yhteen Berliinin hipsterikaupunginosista. Ostettiin mansikoita ja karhunvatukoita, mistä tuli mieleen, että a) Berliiniin muuttamalla mä voisin säästää liioittelematta satoja euroja vuodessa marjahankinnoissani (talvisin menee noin 70 e/kk ja kesäisin sitäkin enemmän) ja b) A-hepatiittirokote pitäisi vihdoin ottaa. Kaupunginosaretki ja helle uuvuttivat matkalaiset päiväunille, siihen meni ne museot sitten.

Mutta - jumpe - illalla sitten oli mahtavan ohjelman aika. Moniin kaupunkeihin on perustettu escape game -firmoja, joista en ollut ennen mitään kuullutkaan, mutta nyt olen tutustunut lähemmin. Mentiin Handymanin ja tuttavapariskunnan kanssa lähellä päärautatieasemaa sijaitsevaan pienteollisuustaloon, jonne meillä oli varattu tunnin aika. Hullu tiedemies oli päättänyt myrkyttää pohjaveden ja meidän piti estää tämä etsimällä tämän laboratoriosta / keittiöstä johtolankoja, joilla saatamme pysäyttää kaupungin tuhon ennen kuin on liian myöhäistä. Keissin nimi oli toxic kitchen. Valitettavasti me ei onnistuttu, jäi parista minuutista kiinni. Osittain oli kyllä järjestäjien munaus, osin meidän oma. Sori, Berliini, pohjavesi on nyt likaista, mutta me tehtiin kaikkemme. Se oli ihan huippua. Jos ikinä tulee mahdollisuus, niin kaikkien kannattaa kokeilla. Kuulemma Sörnäisissä on vastaava, joskin ilmeisesti vaatii hiukan intoa näytellä (me saatiin olla ihan omia itsejämme). Miehet oli tietty murheen murtamia ja vähän vihaisiakin, kun ei voitettu, mutta mun mielestä se oli puhtaasti siistii.

Tänään oli se lomapäivä, jota Handyman on eniten odottanut, koska se oli varannut auton ja lähdettiin Berliinistä kruisailemaan. Valitettavasti auto ei ollutkaan se BMW 530GT, joka oli varattu vaan upouusi Audi A6. Alkuun se vähän harmitti Handymania, mutta kun auto osoittautui ihan loistavaksi, Handyman innostui. Päästiin kokemaan aito saksalaisen moottoritien ruuhkatilanne, jossa auto oli omimmillaan. Siinä on näet automaattinen turvaväli, joten auto päätti, koska jarrutetaan ja paljonko jätetään turvaväliä milläkin nopeudella. Vakionopeudensäädin oli asetettu 80 km/h:iin, mutta auto ajoi itsestään tyytyväisenä neljääkymppiä, kun niin edellä olevakin teki. Kuski oli tyytyväinen, koska ei tarvinnut keskittyä lainkaan nopeusmittariin ja matkustaja oli tyytyväinen, koska turvaväli oli riittävä koko ajan. Ihan kiva auto.

Kivalla autolla ajettiin Hampuriin. Eka mentiin satamaan, syötiin laituriravintolassa ja tehtiin tunnin satamaristeily. Tuli hienoja valokuvia. Osa selostuksesta meni ohi, kun yhtä aikaa ei voi keskittyä selostukseen ja valokuvaamiseen. Sitten mentiin jätskille sataman Häagen Dazs -jäätelöbaariin, jonka myyjämies oli kaikkien aikojen herttaisin ihminen. Jos tulet joskus Hampuriin, osta häneltä jäätelöä. Matkalla hotelliin mä bongasin Hamburger Domin, joka on jonkinlainen osa-aikainen tivoli valtavan suurella alueella. Handyman suostui tulemaan sinne mukaan, vaikkei inhoa juuri mitään niin paljon kuin tivoleja. Handyman pelkäsi koko ajan, että joku varastaa puhelimen tai tartuttaa noron. Mä en niinkään. Siellä oli kaksi erillistä derbyä (toinen hevosilla ja toinen kameleilla). Mä pelasin molempia ja hävisin. Derby on mun suosikkilaji, mutta valitettavasti mä oon siinä ihan surkea. Olisi pitänyt pelata harjoituksen vuoksi vielä enemmän, koska täällä peli maksoi vain 1 e, Lintsillä 2 e.

Huomenna me matkustetaan Hannoveriin ja Düsseldorfiin. Ennakkosuunnitelmista poiketen ei mennäkään Luxemburgiin. Ai niin nyt ollaan muuten Hampurin Scandicissa. Siisti ja ihan hyvä, paitsi että ruotsalaiset lapset / teinit huutelee ärsyttävästi.

Elämyskameli suosittelee

Hampurin satama, Dom ja ihana jäätelömies ai niin ja escape game, erityisesti escape game

Säitä

Suomessa on ollut jo viikon 28-32 asteen hellettä. Etenkin lehdistö tuntuu olevan tästä kovin innoissaan. Joka päivä lehdessä on muistutuksia siitä, että koiraa pitää kastella, on syytä juoda paljon ja että helleöinä voi nukkua ilman peittoa. Jos ulkona on lämmintä yli 20 astetta, meillä on kotona 28 astetta. Meillä on iso tuuletin, joka on mun mielestä ihan kiva, vaikka Handyman tietysti kitisee, että ei se ilmaa viilennä. No ei tietty viilennäkään, mutta ihmistä viilentää. Se on kai sen idea. Handymanille on muutenkin aina väärä sää. Lämpötila ei ole koskaan mukava vaan aina joko liian kylmä tai liian kuuma. Auringonpaiste on hankalaa, kun häikäisee, pilvisellä säällä on tylsää kun aurinko ei paista ja sade se vasta kamala on, kun voi tulla tippa linssiin. Mun uusi zeniläisasenne kieltää mua kitisemästä säästä, koska mä en voi säälle mitään. Paitsi liian kylmästä ja runsaslumisesta säästä saa kitistä, koska zenkin kitisisi, lämpimästä kun on kotoisin.

Täällä on ollut mun mielestä ideaali kaupunkilomasää - noin 21-25 astetta. Juuri sopiva lämpötila kävelyyn. Kieltämättä jonkun kerran on satanut, mikä sekoittaa kampauksen, mutta koska mun linssit on mun silmien sisällä, ei niihin pääse satamaan. Muutenkin sade on ollut sellaista lämmintä kesäsadetta, ei ole suinkaan tarvinnut pukeutua mukana olevaan neuletakkiin. Nyt kuitenkin tänään on ennusteiden mukaan alkamassa suomalaisempi kesäsää eli aurinkoinen 28-30 asteen helle. Handyman on kauhuissaan. Mä suhtaudun zenisti. Kivempi tää on kuin tammikuu.

Eilen me käytiin katsomassa komediaesitys "How to become a Berliner in one hour", joka on ilmeisesti jonkinlainen franchise-nauratus vastaavasta pariisilaissketsistä. Saksalainen koomikko selitti englanniksi, kuinka käyttäydytään berliiniläisittäin eri tilanteissa (esim. ostoksilla, julkisissa liikennevälineissä ja yökerhossa). Pitäisi olla tyly, ilkeä ja elämäänsä kyllästynyt, juuri samanlainen kuin mitä tällä hetkellä Hesarin mielipidepalstalla taivastellaan. Mä oon varmaan berliiniläinen, koska mua ei juuri naurattanut.  Pari mehevää kohtaa siinä oli - koomikko osasi näytellä kovin hupaisasti perusturistikäytöstä taksissa ja pyöräilijöiden sekä jalankulkijoiden kommunikaatiota. Etenkin opastus seksikäyttäytymisestä oli kuitenkin liian kiusallista katsellakin. Kaksi tähteä.

Tänään mä suunnittelen retkeä historialliseen museoon ensimmäisen maailmansodan näyttelyyn ja/tai DDR:n aikaiseen tullirakennukseen, jossa on itä/länsielämästä kertova näyttely. Katsotaan, suostuuko Handyman mukaan. Illalla mennään joka tapauksessa myrkylliseen keittiöön. Siitä lisää tuonnempana.

Elämyskameli suosittelee

homeiset museot hellepäivänä

Handymanin häviöt

Tää on nyt melkein niinku parempikin jatkokertomus, kun edellisessä tekstissä odotettiin lennon lähtöä ja nyt ollaan perillä. Myöhäinen eilinen pakkausilta ja varhainen herätys (klo 4:00) laittoivat niin väsyttämään, että otettiin aamupäiväunoset hotellihuoneessa. Kun niiltä oli päästy toimintakykyisiksi kahden maissa, käytiin syömässä tutussa Suno Sushissa, kun väsymys ei jaksanut kuljettaa kauemmaksi. Sen jälkeen shoppailtiin hiukan ja käytiin jäätelöllä. Ja katso - tapahtui ihme. Löytyi jäätelöannos, joka oli niin äitelä, ettei Handyman pystynyt syömään sitä loppuun. Handymanin sweet tooth on selätetty. Selättäjänä oli salted caramel -jäätelöä, suklaa- ja kinuskikastiketta sekä suklaakuvioita ja keksipohjaa sisältänyt jäätelökakkunen. Kuulostaa just sopivan freesiltä näin mätäkuussa.

Handymanilla ei selvästikään ollut muutenkaan ihan ykköspäivä, kun illalla mentiin syömään Hans im Glück -ravintolaan, joka on saksalainen burgeriketju. Burgerit on ihan ykköshyviä: moniviljaleipää, paljon salaattia, omat kastikkeet ja hyvä pihvi. Kyytipojaksi tarjoiltava salaatti on hyvä ja iltamenuun kuuluu näiden lisäksi vielä mojito valinnan mukaan,  valittavana on perusreseptin lisäksi esim. mustikan, vadelman, happaman omenan ja hibiskuksen makuiset mojitot. Tavalliset otettiin. Juoma oli tehty ns. Lankomiehen lauttasaarelaisreseptin mukaan eli rommissa ei ollut säästelty. Mä join omani urhoollisesti, mutta Handymanille alkomäärä oli liikaa. Elintarvike rökitti Handymanin jo toisen kerran saman päivän sisään.

Handyman on tappioistaan huolimatta tai pikemminkin niiden johdosta ritarillinen mies. Hyvä osoitus siitä oli se, kun iPad ei suostunut liittämään liitetiedostoa sähköpostiin ja Handymanin Ahvenanmaan kokoinen puhelin hoiti homman eleettömästi. Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että tällainen toimitus on iPadille liikaa, mutta - toden totta - ei voi icloud- eikä gmail-osoitteisiin liittää mitään tiedostoa puhumattakaan siitä, että saisi Google Drive -tiedoston PDF-muotoon. Airi ei olisi tietenkään yskinyt näissä puuhissa lainkaan, mutta se sai jäädä lämpimään Suomeen lomailemaan.

Nyt kello on jo melkein kymmenen, joten päiväunista huolimatta on parasta mennä nukkumaan. Kauniita unia etenkin AaOolle, joka on Elämyskamelin uskollisin fani!

Elämyskameli suosittelee

tupluurit

Paperitöitä

Mä haluan muuttaa Saksaan. Kun haave muotoutui muutama vuosi sitten, oli aikeena muuttaa noin vuonna 2015-16. Nyt se on tarkentunut vuoteen 2015 ja mielellään jo alkuvuodesta. Koska siihen ei ole enää kuin pikkuruinen hetkinen, on tullut aika aktivoitua tämän toiveen suhteen. Niinpä mä oon hakenut töitä (mitään en oo vielä saanut) ja nyt käännättänyt todistukseni saksaksi ja eilen vietin leppoisasti lomapäivää maistraatissa virkatodistusten ja julkisen notaarin parissa. Maistraatissa sai hyvää palvelua, mutta niin niillä hinnoilla pitää saadakin. Toistaiseksi mä oon käyttänyt papereihin melkein 800 euroa. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä.

Eilen juhlittiin mun nuorimman kummipojan (Kummitytön pikkuveli) yksivuotissynttäreitä. Mukana oli Handyman, kaikki poikasen siskot sekä vanhemmat ja Ameriikasta asti tullut huippututkija. Oli kiva nähdä ameriikankaveria ja kummipoika oli hurmaava. Isosiskotkin tykkäsivät lahjaksi tuodusta Duplo-autoista ja kummipoika lähinnä sen laatikosta. Elämä on sellaista, kun on yksivuotias.

Nyt me ollaan lentokentällä. Mä en ymmärrä, miksi mun on aina varattava tää puoli seiskan aamulento. Tällä matkalla on odotettavissa uutuuksia, mm. Escape Game ja formaattikomediaa. Pari Berliini-entusiastikaveria sattuu olemaan Saksassa samaan aikaan ja ehkä hengataan niiden kanssa. Lisäksi Handyman on vuokrannut melkein bussin kokoisen auton ja sillä pitäisi ajaa ainakin Hannoveriin, koska miksipä ei ajaisi.

Elämyskameli suosittelee

lomailu

Kylpylyys

Mä pidän kesälomani tänä vuonna varhain eli aloitin sen jo nyt. Jo perjantaina oli vapaapäivä ja silloin matkustin Långstrumpin kanssa Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa lokki kakki Långstrumpin olkavarrelle ja sen jälkeen syötiin subit. Käytiin myös parilla kirpputorilla paikallisoppaan kanssa. Mä ostin eurolla Konttorirotat-dvd:n lahjaksi. Maksoin antamalla 50-senttisen, kaksi 20-senttistä ja 10-senttisen parikymppiselle naisihmiselle. Hän tuijotti kädelleen asetettuja rahoja nyrpeänä ja käänsi ne kaikki kruunapuoli ylöspäin ennen kuin myönsi, että oikein meni. Viehättävää palvelua.

Lauantaina me matkustettiin juhliin (joissa annettiin se edellispäivänä ostettu dvd lahjaksi) Kymenlaaksoon. Mukana oli Handyman, Långstrump, Pikkusisko ja Sveitsiläinen suklaaherkku. Mä olin vastuussa hotellivarauksista, yöpyminen tapahtui Haminassa. Tarkistin tietysti ekana ainoan tietämäni haminalaishotellin (Seurahuone), jolla on nettisivut, mutta ei nettiajanvarausta. Siis vuonna 2014. Mä en todellakaan majoitu hotelliin, jossa ei oo nettiajanvarausta. Ei siksi, ettenkö osaisi tai uskaltaisi soittaa puhelimella johonkin vaan siksi, etten halua kannattaa moista pelleilyä ja antaahan se firmasta aika kehnon kuvan, jos ei edes nettiajanvaraus ole mahdollinen. Niinpä varasin huoneet kylpylähotelli Hamina Spasta. Kylpylät arveluttavat mua kovasti, koska toistaiseksi mä en oo Suomessa vielä käynyt "kylpylässä", joka olisi varustelutasoltaan ja tunnelmaltaan parempi kuin Itäkeskuksen uimahalli eikä uimahallia huonompi uimala voi mun mielestä kutsua itseään kylpyläksi. Yleensä "kylpylöissä" on kuntoiluun (pl. vesijumppa) liian matala allas, jossa on liian lämmintä vettä, ehkä pieni vesiliukumäki ja poreita. Joskus ulkouima-allas, mutta sellainen on Tapiolan uimahallissakin, not impressive. Hamina Spa kuitenkin esitteli nettisivuillaan ihan kunnon uima-allasta, jossa oli useampi ratakin ja niinpä varasin. Vähänpä tiesin, että kylpylähotelli Haminassa tarkoittaa, että kunnallinen uimahalli on tien toisella puolella ja tien yli on rakennettu yhdyskäytävä. Huoneet oli kyllä ihan siistit, mutta varsin pelkistetyt ja perustylsät. Aamiainen oli ankea ja siinä oli monta negatiivista puolta (jogurtti oli lämmintä ja puolivalmiit pakastekarjalanpiirakat oli laitettu sulatettuina, mutta ei paistettuina, siis raakoina, tarjolle). Puuro oli kuulemma ok, mutta sitä onkin vaikeaa pilata. Nakit ja lihapullat oli kunnossa ja omena oli hyvä. Tuotteen taso huomioiden huoneen hinta oli kyllä naurettavan korkea: kahden hengen huone 126 euroa ja yhden hengen huone (käytännössä siis sama huone, mutta varattu vain yhdelle) 106 euroa yöltä. 126 e! Sillä asuu Helsingissäkin jo mukavasti ja tää oli ankea huone Haminassa sisältäen uimahallin pääsymaksun! Onneksi juhlat oli mielettömän hauskat, se korvaa jopa järkyttävän hotellielämyksen.

Eilen me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa katsomassa se mun aiemmin hehkuttama Monty Pythonin viimeinen jäähyväiskeikka. Mun mielestä se oli ihan mieletön, todella hauska ja liikuttava. Långstrump ja Handyman olivat lähinnä järkyttyneitä siitä, kuinka nörttiä väkeä siellä katsomossa oli. Mä oon pahoillani, kun en tajunnu varoittaa etukäteen.

Nyt me ollaan Handymanin ja kummipojan perheen kanssa Tallinnassa. Matkustettiin laivalla aamupalabuffetteineen kaikkineen tänne, mentiin Mäkkiin, eläintarhaan, Prismaan ja Vapianoon. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi herätä ostoksille. ParkInn on hyvä ja siisti hotelli. Loma on kivaa.

Elämyskameli suosittelee

Hotel Hamina Span vältteleminen viimeiseen saakka

Roomalainen keitto

Normaalisti mä teen 3-4 päivystystä kuussa. Niitä on kerran viikossa, joskus on ihan vapaitakin viikkoja. Kesällä päivystykset on erityisen kivoja, koska arkivapaat on vielä hauskempia kuin talvella ja toisaalta ihan hirveitä, koska lomien takia niitä on paljon. Edellisen kolmen viikon aikana mä oon tehnyt seitsemän päivystystä. Se on ihan järjetön määrä. Koko ajan on juuri päivystänyt, kohta on päivystys tai just nyt on päivystämässä. Normaalitilassa mä toivun päivystyksestä nopeasti, viimeistään päivystysvapaan jälkeisenä aamuna on aika tavallinen olo. Nyt kun niitä on yli kaksi kertaa tavallista tiiviimmin, palautumisessa tuntuu kestävän selvästi tavallista pidempään. Edellinen oli keskiviikkona ja vieläkin on sumea päivystyksenjälkeinen olo. Ekana menee aivotoiminta. Päivystysvapaalla minkäänlaisten päätösten tekeminen on mahdotonta, edes valinta päärynän ja omenan välillä vaatii huolta ja vartin (omena, aina omena). Päättelyä vaativa ajatustyö ei onnistu lainkaan. Keskittymiskyky on puolivuotiaan tasolla. Normaalisti kuitenkin fyysinen puoli toimii melkein hyvin lukuunottamatta normaalitilasta noin kymmenellä noussutta syketasoa. Voi siis mennä vesijuoksemaan, jos on päättänyt jo edellisenä päivänä. Pitkän päivystysrupeaman aikana ja jälkeen jalat ovat aladobia. Kilometrin matka on 950 metriä liian pitkä. Matka Stadikalle kestää mistä vain vähintään puoli tuntia, minkä jälkeen ei jaksaisi lähteä sieltä pois. Ihan kiva siis, että nyt tämänkesäinen spurtti on ohi. Enää yksi päivystys ensi torstaina ja sen jälkeen perjantaiaamuna alkaa loma!

Loman kaksi ensimmäistä viikkoa on suunniteltu niin tiiviiksi, että päivystysrupeama kalpenee vertailussa. Loman aloittavana perjantaina on matka Hämeenlinnaan, lauantaina yön yli matka Haminaan, sunnuntai-iltana Monty Python, maanantaina yöksi Tallinnaan, keskiviikkona lounastreffit, torstaina viikon matka Saksaan, seuraavana perjantaina pyykkipäivä ja lauantaina Lohjalle. Onneksi näiden jälkeen on vielä viikko lomaa, että ehtii palautua ennen töihinpaluuta.

Tuntuu aina jotenkin tyhjältä, kun joku lapsuuden oivallus osoittautuu virheelliseksi. Mieleeni on piirtynyt se täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtunut hetki, jolloin tajusin, että sana "mielitietty" onkin mielitietty eikä mielitetty. Mä olin ajatellut, että mielittää on verbi, joka tarkoittaa jonkinlaista pitämistä, mutta olin väärässä. Nyt on jälleen käynyt traagisesti. Me lomailtiin usein Unkarissa, kun mä olin hiukan toisella kymmenellä. Unkarissa ei tietenkään tajuttu mitään, sillä vaikka mä olinkin lukenut jo pitkälti toista vuotta englantia koulussa, ei unkarilaiset olleet. Mä muistan, kuinka riemuissamme me Pikkusiskon kanssa oltiin, kun yhtenä iltana ulkoilmaravintolassa kuultiin Nakit ja muusi -kappale vieraalla kielellä (oletus: unkari) ja ihan selvästi kuultiin, että siinä kohtaa missä suomalaisessa versiossa sanotaan "nakit ja muusi", sanottiin unkarilaisessa "subarunaana". Tästä luonnollista päättelyketjua seuraten me tiedettiin, että jos ravintolassa haluaa nakkeja ja muusia, pitää pyytää subarunaanaa. Ei kuitenkaan uskallettu, kun pelättiin jatkokysymyksiä. Niinpä mä tilasin kanakeittoa tai spaketti polokneesee ja Pikkusisko viinersnitselin. Ja nyt sitten mulle on selvinnyt, että se laulu onkin saksalaisen 80-luvun Schrott nach 8 -bändin "Zuppa Romana", nimi viittaa jonkinlaiseen kermatorttuun. Musertavaa. Toisaalta hyvä, ettei tilattu subarunaanaa.

Meiltä kysyttiin viime vuoden kesäkuussa, että josko voitaisiin valvoa kahden lapsen unta 12.7.2014. Sehän sopii. Se on tänään, mutta toki vasta illalla. Mä olin suunnitellut, että voisi vielä ennen sitä päivällä käydä Ikeassa ja sit ehkä pienellä kävelyllä. Tämän päivän Viivi ja Wagner esti isommat suunnitelmat ja nyt mennään vain lapsenvahdiksi.

Elämyskameli suosittelee

nakit ja muusi

Ei sidonnaisuuksia

Mä olen kiinnostunut sydämen kajoamattomasta kuvantamisesta. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ja etenkin Suomessa nuori toiminta eikä sitä kovin moni vielä Helsingissäkään tee. Tämän takia mulle tarjottiin upeaa ja kiinnostavaa, mutta eettisesti hiukan arveluttavaa mahdollisuutta mennä yksityisen yrityksen sponsoroimana opiskelemaan tätä aihetta kongressiin Nizzaan. Muutaman kuukauden pohdinnan jälkeen päätin suostua. Firma järjesti kaiken: lennot, hotellit, kongressimaksun, jopa lentokenttätaksit. Ja nyt tän kaiken jälkeen se kongressi peruttiin. Mä oon tietty aika pettynyt, mutta yritän luonteeni mukaiseesti löytää tästäkin jotain positiivista. Jatkossakin mä saan kirjoittaa esitelmien ensimmäiselle dialle "Ei sidonnaisuuksia". On sekin jotain. Sinänsä kesäinen Etelä-Ranskakin ois voinu olla kiva. Jopa sidonnaisuuden arvoinen. Jos olisin vähemmän nössö, käyttäisin firman edustajan kehotuksen mukaisesti ne lentoliput kuitenkin, koska niitä ei voi perua. En kuitenkaan kehtaa vaan menen kiltisti töihin.

Viime päivinä ovat tiedotusvälineet olleet täynnä kauhistelua ja kitinää kylmästä säästä. Kyllä se tietysti vähän kovalta tuntuu, kun aamulla herätessä katsoo Ilmatieteen laitoksen appia, joka kertoo lämpötilan olevan +5°, feels like -1°. Mä annoin periksi ja etsin sukat ja pitkät housut (vyö on hukassa, tallon lahkeilleni). Pitkässä seurannassa toisaalta kaikkien kuukausien keskilämpötila on jatkuvassa nousussa kesäkuuta lukuunottamatta. Mä en aio siis edes odottaa kovin lämpimiä säitä. Sitä paitsi tänään iltapäivällä ei tarvinnut auringonpaisteessa kävellessä takkia ja uimaankin saattoi mennä puolensäärenhousuissa ja on ihan mahtavan vihreää. Kaunista. Sinänsä mä toivoisin, että juhannuksena olisi mahdollisimman kaunista, jotta ainakaan sään takia ei kukaan jätä menemättä mökille. Näin toivon itsekkäästi Töölön päivystäjänä.

Elämyskameli suosittelee
hopeareunuksen etsiminen

Saksalaista opiskelua

Mä oon nyt siis koulutuksessa Münchenin lentokentän läheisessä kylässä maailman geneerisimmässä lentokenttä-Marriottissa. Koulutus on ihan hyvä, mutta jotenkin epäpyhään tapaan luennoitsijat on koko ajan myöhässä eikä puheenjohtaja oo tarpeeksi ilkeä keskeyttääkseen. Molempina päivinä on laittomasti lyhennetty taukoja tämän takia! Törkeetä. Sinänsä koulutus on kyllä hyvä, luennoitsijat selvästi osaa asiansa eikä kellään ole toistaiseksi ollut ihan törkeetä aksenttia (puhutaan siis englantia). Italialainen kyllä herätti hämmennystä puhumalla toistuvasti, kuinka ongelmallista on "the 'eating of the patient by the MRI machine". Mä luulin että vain ranskalaiset unohtaisivat hoonsa, mutta aivan yllättäen myös italialaiset osaa sen. Valtaosa luennoitsijoista on hollantilaisia, jotka puhuu tietty kuin natiivit, ja erittäin kauniisti ja monipuolisesti puhuvia saksalaisia. Joku espanjalainenkin, joka toi kunniaa maalleen. Ihan jees siis.

Kun mä opiskelen, Handyman ajelee Z4:llä. Eilen se oli käynyt BMW-Weltissä tutustumassa Bemuihin kautta aikojen. Kyseessä on siis hyvin tuotteistettu BMW:n päämaja, jossa on mm. museo, krääsä- sekä autokauppa ja tutustumiskierroksia (jotka on varattu 27.8. saakka). Lisäksi siellä on alue, jolta Bemun ostaja saa halutessaan käydä 400-1000 euron lisähintaa vastaan uuden autonsa hakemassa. Hintaan kuuluu paketista riippuen esim. oikeus pysäköidä vanha auto heti BMW-Weltin eteen, noin 50 minuutin odottelu eksklusiivisessa Premium-loungessa virvokkeiden äärellä, bensatankin osittainen tai täydellinen täydennys ja huippukohtana auton luovutus joko Panorama-deckiltä, Premium-tasolta tai yksityisessä tilassa insinöörin kanssa. Näitä autonluovutuksia on 80-160 päivässä. Handymanin kuvauksen mukaan melkein kaikki ostetut autot oli jotain perhefarmareita (joita tietty muutenkin kaikki uutena ostettavat autot on. Mä osaan kuvitella sen perheenisin, joka ei saa ostaa sitä autoa, jonka se oikeasti haluaisi, mutta sen vaimo suostuu halvimpaan BMW-Welt-luovutukseen (halvimpia voi tehdä vain ma, ti ja ke). Se mies on ihana.

Tänään Handyman on kuulemma käynyt Stuttgartissa. Ei ole vielä palannut. Mä odottelen sitä lämpimällä terdellä. Eilen Handyman tuskaili, että minne se tänään menisi. Ehdotin Nürnbergiä, kun se on aika lähellä ja siellä on varmaan mielenkiintoisia natsijuttuja. Ei kelvannut, koska "tää on mun ainoa lomapäivä enkä mä halua silloin tehdä mitään kuivia museojuttuja". Höh. Mä kysyn siltä AINA, mitä se haluaisi lomalla tehdä eikä sillä oo juuri ikinä mitään mielipiteitä. Niinpä mä arvailen ja googlailen erilaisia miesten puuhia (esim. BMW-Weltin), jotta kaikki tekeminen ei olisi aina pelkästään mulle suunnattua ja sitten se on ihan tohkeissaan, kun saa "yhden lomapäivän" mun kongressin aikana. Phöh. Huomenna mennään niin varmasti dm:ään, mun lempikemppariin.

Kyllä vaan Saksassa on mukavaa. Mä haluaisin nyt edistää muuttoasioita ihan oikeesti ja sen vuoksi lähetin viime viikolla jo ensimmäisen avoimen työhakemuksenkin yhteen berliiniläissairaalaan. Mitään ei oo kuulunut. Nyt olisi vielä viikon verran avoimena mulle sopiva työ toisessa berliiniläissairaalassa, jota mä aioin hakea. En mä sitä varmaan saa, koska ne halusivat jonkun, joka voisi aloittaa asap, mutta voihan sitä kysyä. Ja avoimia hakemuksia täytyy kans alkaa lähetellä enemmän. Tämmöinen työn hakeminen on aika raskasta, mun piti tehdä ekaa kertaa elämässäni oikea CV:kin! Ja saksaksi! Nyt mä oon saanu kokea hitusen oikean maailman työnhausta. Ei niin, että oisin vielä oikeassa haastattelussa ollut (ellei laske työhaastattelua kauppaan opiskeluaikana ja sitä on vähän vaikeaa laskea).

Elämyskameli suosittelee

Saksa, ihana Saksa

Grüß Gott!

Eteläisillä saksankielisillä alueilla (esim. Baijeri, Itävalta, Sveitsi) ei tervehditä sanomalla "Guten Tag" vaan "Grüß Gott!" joka sananmukaisesti tarkoittaa "tervehdi Jumalaa!" Alkujaan se kuitenkin on muotoutunut tervehdyksestä, joka tarkoittaisi "Jumala siunatkoon sinua". Tervehdys on pieni juttu, mutta kuvaa hyvin sitä, miksi Pohjois-Saksa on enemmän mun juttu. Tuommoinen Jumalan terve -meininki painostaa mua.

Me ollaan nyt siis Münchenissä. Mulla alkaa muutaman tunnin päästä kongressi, mutta tultiin Handymanin kanssa tänne jo maanantaina. Täällä on ollut mahdoton helleaalto, lämpöasteita on ollut yhtä paljon kuin mulla ikävuosia. Mä oon kyllä tykänny, vaikka onhan se jo vähän tukalaakin. Mä oon suojautunut ostamalla jo etukäteen kaikkien aikojen suurimman kesähatun, joka on ihana, vaikka litistääkin tukan ihan lätyksi. Se on ollut kuitenkin oiva, koska meillä on avoauto vuokralla ja mun jakaus palaisi ilman hattua. Se myös pysyy päässä, vaikka mentäisiin katto alhaalla kahdeksaakymppiä.

Toistaiseksi on ollut oikein kiva loma. Maanantaina tultiin aamukoneella. Meidät yllättäen jatkettiin täällä maanantaina helluntain viettoa, joten ostoksille ei päässyt (ois tarvinnut, koska matkalaukku ei päässyt perille). Mentiin siis sightseeing-ajelulle, jossa oli kuuma ja muutenkin uupumus. Maanantaina käytiin myös illalla olympiapuistossa ulkoilmaleffassa, mikä oli ihan hauskaa, vaikkakin esitetty elokuva (Gravity) oli aika huono.

Tiistaina me ajettiin Garmisch-Partenkircheniin katsomaan vuoria. Nähtiin vuoria. Valitettavasti myöhästyttiin viisi minuuttia köysiradan viimeisestä lähdöstä, joten ei päästy vuoren huipulle, mutta rinteellä oltiin syömässä. Nähtiin mm. Zugspitze, joka on Saksan korkein vuori (2962 m). Jotenkin se lumi niillä huipuilla tuntuu väärältä, kun laaksossa on +33 astetta lämmintä, mutta niin se avaruus toimii (eikä niin, että avaruuspuvun sisällä on mikrosortsit, kuten Sandra Bullockilla). Oli kaunista.

Eilen keskiviikkona käytiin Legolandissa. Se oli ihan samanlainen kuin Tanskan Legoland. Ne rakennetut kaupungit on parhaita näin aikuisen mielestä, vähän isommat lapset tykkää varmaan eniten kuitenkin huvipuistolaitteista. Käytiin kyllä maisemajunassa ja -tornissa. Vesiräiskejunaan ei menty, vaikka se olisi kyllä voinut vähän raikastaa nuhjuisia matkalaisia.

Tänään tosiaan mun pitää mennä sinne kongressiin. Toistaiseksi ollaan yövytty Anna-hotellissa ihan Münchenin ydinkeskustassa (ihana hotelli, suosittelen lämpimästi. Erityisesti suihkun vaihtuvat värivalot on ihanat. Sellaiset mä haluisin omaan suihkuuni. Onneksi mä en saa suunnitella taloja). Se kongressi järjestetään kuitenkin jossain ankeassa lentokenttähotellissa lentokentän viereisessä kylässä ja majoitus kuuluu kongressin (korkeaan) hintaan. Handyman saa jatkaa lomailua ja ajelua ympäriinsä avoautolla. Mä oon siitä huolissani, koska kukaan ei nyt suunnittele sen lomapäiviä. Kuinka voi lomailla suunnittelematta?

Elämyskameli suosittelee

Anna-hotelli Münchenissä lomaileville ja Alpit, nuo nuoret vuoret

Uusia kokemuksia

Mä olen nyt Berliinissä. Kuten viimeksi kerroin, tultiin helatorstaiviikonlopuksi Handymanin, Pikkusiskon ja Sveitsiläisen suklaaherkun kanssa Saksaan. Berliini on ihastuttava. Seura on loistavaa. Jostain syystä ei päästä tekemään mitään, mitä olisi suunniteltu. Checkpoint Charlie -museoon oli hirveä jono ja olympiastadionin itsenäinen tutustumiskävely väliaikaisesti kielletty. DDR-museoon mentiin sadepäivänä ja se oli ihan umpitäynnä, mutta kyllä siellä jotain näki. DönerInnin palvelu oli aivan neutraalia (aiemmin siellä sai aina hyväntahtoista kuittailua elämästä ja saksa-aksentista) ja tuote hieman muuttunut. Huippua on silti. Mä en ole kovasti aiemmin aikuisiällä matkustellut Pikkusiskon kanssa, mitä mä nyt jälkeenpäin kovasti kadun, koska sen kanssa on tosi hauskaa. Täytyy ottaa ohjelmistoon useammin.

Helatorstai on pyhäpäivä suuressa osassa Eurooppaa ja siksi täällä on paljon turisteja. Hotellikin on viimeistä piirtoa myöten täynnä ja aamupalalla joutuu joka tiskille jonottamaan. Etenkin munanpaistajajono on pitkä ja toisaalta myös kuumissa juomissa kestää. Tähän asti on kuitenkin aina kuuliaisesti menty alakertaan aamupalalle, koska muu olisi outoa. Nyt kuitenkin tänään mä rohkaistuin tilaamaan aamupalan huoneeseen. Ei tarvii jonottaa munamiehelle eikä ees maksaa ekstraa! Huikeeta. Nyt mä siis jännitän, että kuinka dekadentilta tuntuu syödä aamupalaa hotellihuoneessa. Lähinnä syyllisyyden tunteita odotettavissa.

Handyman kävi eilen paikallisen legoiluseuran tapahtumassa eteläberliiniläiskoulun jumppasalissa. Siellä oli ollut hienoja rakennelmia ja myyjäiset. 1980-luvun satama olisi lähtenyt mukaan, jos meillä olisi erillinen legoiluhuone. Pitäisi olla. Mua vähän harmitti, että satama jäi saksalaisille. Toisaalta harmittaisi mua sekin, jos pitäisi asua yli kävelymatkan päässä työpaikalta, kun kolmioon ei oo varaa lähempää.

Saksaa tulee taas ikävä, kun lentokone lähtee Suomeen klo 15 paikallista aikaa. Onneksi on varattu uusi matka heti viikon päähän ja toinen elokuulle. Välissä mä aion vielä käväistä Etelä-Ranskassa ja kesälomallakin voisi Keski-Euroopassa piipahtaa. Etukäteen pohdittuna tulee siis aika kivan vaihtelevainen kesä, tai siltä nyt tuntuu ennen kuin mä oon tehnyt niitä kaikkia päivystyksiä. Mut ei lomaankaan oo enää kuin seitsemän viikkoa (joista yksi Saksassa) ja yhdeksän päivystystä. Eihän se oo juuri mitään.

Elämyskameli suosittelee

paljon rahaa, jotta voi ostaa kolmion kantakaupungista

Mahdollisimman hankala ja omituinen otsikko botteja hämäämään

Botit on löytäneet nyt Elämyskamelin big time. Päivittäin tulee yli kymmenen spämmiviestiä. Yleensä niitä tulee yksittäisiin vanhoihin postauksiin, jotka on jostain syystä päätyneet mainoslistalle (näitä ovat esim. Budapestissä kirjoitettu joulukalenteriluukku ja oodi Helsingin Berliinille sekä saksantunneille). Suurin osa viesteistä menee onneksi spämmifiltteriin, mutta on se silti noloo. Ja vaikka viestit ovatkin täysin absurdeja - englanniksi kirjoitettuja ylisanoja - ne häiritsevät mua. Nyt myös edellinen, Monty Pythonista kertova juttu on päässyt bottien suosioon. Luulen, että se johtuu otsikoinnista - englanninkieliset tai muuten helpot otsikot kiinnostavat tekoälyä eniten. Tästä lähtien otsikot ovat silkkaa monimutkaista muinaissuomea.

Me käytiin toissapäivänä Riikinkukossa katsomassa - öh - Ville Linnanpihan (ai niin, eihän leipätekstin tarvii olla suomea) siis Peacockissa katsomassa Bill Baileyn stand up -esitystä. Se oli tosi hauska. Melkein haluaisin mennä uudelleen. Mahdollisuuskin olisi vieläpä puoleen hintaan ensi keskiviikkona, kun sekä Baileyn kiertue että mä ollaan Keski-Euroopassa. Ehkä jää kuitenkin menemättä, koska Handyman ei halua mennä katsomaan samaa, Sveitsiläinen suklaaherkku ei ymmärrä englantia eikä Pikkusisko ymmärrä huumoria (tää ei ollu yllättäen ny mitään kettuilua vaan ihan asianomaisten itsensä tulkinta aiheesta).

Me käytiin tänään Handymanin kanssa äänestämässä. Meidän äänestyspaikka on ollut evakossa naapurialueen äänestyspaikassa pari vuotta, kun Kulttuuritalo oli remontissa ja nyt vihdoin, kun Kulttuuritalon remontti on valmis, meidän äänestyspaikka muutettiin sieltä pois, yllättäen kuitenkin se sijaitsee nyt vielä lähempänä kuin Kulttuuritalo. Handyman on viikon verran tiennyt äänestävänsä jotain kokoomuslaista teologian opiskelijaa, jonka siskon mies on Handymanin opiskelukaveri. Mä oon ollut nyt jotenkin tavallistakin poissaolevampi näiden vaalien suhteen ja tajusin vasta äänestyspaikan pihalla, että pitäisi varmaan joku ehdokaskin olla. Päätin kopissa äänestää Stubbia sen tähden, että haluaisin sen puheenjohtajaksi, mutta puheenjohtajavaaleissa mulla ei oo äänioikeutta. Ja mulle on oikeestaan aika sama, kuka kokoomuslainen siellä on. Mun ääni menee kuitenkin mun suursuosikille Angela Merkelille. Se on tärkeintä.

Elämyskameli suosittelee
Bill Bailey

Monty Python

Mä muistan joskus ala-asteikäisenä nähneeni vahingossa silloin tällöin telkkarista absurdeja, mun mielestä superhauskoja sketsejä ja aina välissä animoitu jalka. Mä olin lumoutunut. Koska olin vähän pönttö, luulin niiden olevan vain jotain välisketsejä eikä mulle tullut mieleenkään, että kyseessä voisi olla ihan aikataulun mukainen TV-ohjelma. Pari vuotta myöhemmin kuulin luokan poikien puhuvan Monty Pythonista ja jalasta ja Mustasta Kyystä. Sit mä tajusin, että helkkari se on se sama maailman paras välisketsijuttu! Olin myyty Monty Pythonille (vaikka kuluikin vielä kymmenen vuotta, että mä tajusin, ettei Musta Kyy ollut huono suomennos Monty Pythonista vaan aivan erillinen, vielä 10 vuotta myöhemmin loistavaksi osoittautunut ohjelma). Matkalla Hankasalmelle rippileirille isoset näyttivät bussin TV:stä Life of Brianin. Ei juma mitä neroutta!

Mä oon ymmärrettävistä syistä aivan innoissani Monty Pythonin jäähyväiskeikoista. Itse en valitettavasti pääse paikalle, koska ne on a) Lontoossa heinäkuun alkupuolella, jolloin mä päivystän kuin kaistapäinen (ja piipahdan Nizzassa kuin eurooppalainen) ja b) loppuunmyyty. Onneksi kuitenkin nykyaikana tajutaan, kuinka näistä voi tehdä laajemminkin rahaa ja viimeinen keikka esitetään ympäri maailmaa? Eurooppaa? leffateattereissa suorana sunnuntaina 20.7. Mä aion todellakin mennä! Liput tulee myyntiin ensi keskiviikkona 21.5. Haluuko joku tulla mukaan? Mä voin varata lippuja enemmänkin.

Elämyskameli suosittelee

Monty Python

Ääriolosuhteet

Uimastadion aukesi maanantaina. Kävin silloin pikaisesti töiden ja saksantunnin välissä. Legendaarisia Uimastadion-hahmoja ei näkynyt. Hullusta Hattarasta mä oon huolissani, sitä kun ei näkynyt viime vuonnakaan. Långstrumpin pikkusiskon näin. On siinäkin jotain.

Jälleen heti ekana päivänä Uimastadionilla ihmisluonto sai mut ihmettelemään. Mitä ne ihmiset ajattelee, jotka jättää suihkun maksimikylmälle tai -kuumalle lähtiessään? Onhan selvä, ettei kukaan itseään pese tällaisella ekstremelämpötilalla. Jos haluaa ottaa viileän suihkun (esim. mä usein haluan ennen uima-altaaseen menoa, jolloin altaan vesi tuntuu lämpöiseltä), ei rullaa lämpötilavipua perille saakka. Toisaalta, vaikka altaasta tullessa olisi kylmä (kuten toki voi +9°:n ulkolämpötilassa olla), luulisi, että +58°:n lämpöinen vesi ei kuitenkaan olisi se paras ratkaisu. Tämä ilmiö on tuttu myös kuntosalilta, mutta siellä sentään joskus ehkä siivooja voi haluta käyttää poikkeavan lämpötilan vettä. Stadikan siivoojat käyttävät pitkää erilliseen letkuhanaan kiinnitettävää letkua, eivät ihmissuihkuja. Mä en tajuu. Kiusaksikin tuo tuntuu aika tyhmältä, koska ei kai kukaan hyppää suihkuun testaamatta veden lämpötilaa ensin. Tää sopii hyvin mun Sinikka Nopolalta opittuun harrastukseen "elämän ilmiöiden tarkkailu".

Tietty Stadikka-onnesta rangaistuksena heti maanantai-iltana alkoi lievä kurkkukipu, joka yltyi mahdottomaksi viikon mittaan. Torstaina oli jo korkea kuumekin. Menin sitten nieluviljelyyn, kun ei mitään muita vaivoja ollut. Kiusallisesti heti torstai-iltana alkoi nuha, mikä kertoi mulle, että nieluviljely oli turha. Tänään vointi oli jo parempi, kuumekin oli laskenut, mutta olen kuitenkin tänäänkin ottanut rauhallisesti kotona. Nukkunut päiväunia ja lukenut Alexander McCallin kirjoja. Nyt mä oon jo melkein täysin terve. Mma Ramotswe paransi flunssan.

Elämyskameli suosittelee
Uimastadion

Päiväni hobittina

Minilomanen Jyväskylässä, Elias Lönnrotin mukaisesti Suomen Ateenassa. Kummallinen S-ryhmän ja Alvar Aallon dominoima kaupunki. Pääbulevardilla shoppaillessa on vaikeaa tukea muuta kuin S-ryhmää. Olo on kuin hobitilla, kun Keskimaa ympäröi joka puolella. Yritin olla nokkela, mutta sitten tajusin kirjoittavani tätä Sokoshotellissa, mikä todistaa sanomaa vahvasti ja rapauttaa ironiaa.

Pääkaupunkiseutu on muuttovoittoaluetta. Tänä kevätkesänä se on sitä erityisen positiivisessa mielessä, kun eka Lettipitko ryhtyi melkein arkkityyppiespoolaiseksi (vielä sillä ei oo autoa, koiraa eikä asuntolainaa, mutta espoolainen työpaikka ja rivitalonpätkä jo on) ja kohta Kummityttö pakkaa puolenkymmentä sukulaistaan ja tuo ne pääkaupunkiin. Aivan mahtavaa! Tän yhden muuton myötä mun pääkaupunkiseudulla asuvien kummilasten määrä tuplaantuu, mistä mä oon tosi onnellinen. Lauma tiivistyy. Sitten enää 20 % kummilapsista asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta se taitaa sinne Ylöjärvelle jäädäkin, ellei sitten opiskeluaikana ison kaupungin houkutukset kutsu.

Mä oon jo viikon ollut vihainen Ilkka Malmbergille, joka epäilee mun omistautumista germanistiikkaan. Se kirjoitti viime sunnuntain Hesarissa pakinassaan: "Vaihtavatko helsinkiläishipsterit Air Berlinin lennolla kielen saksaksi? Zweimal Kaffee mit Milch, bitte. Epäilen." Todellakin vaihtavat! Mä oon purnannut tästä jo varsin monelle. Mulle on vastattu, että enhän mä oo hipsteri (tästä lähtenyt polveileva eksistentialistinen keskustelu siitä, kuinka kukaan, joka myöntää olevansa hipsteri, ei voi olla hipsteri, muttei välttämättä toisinpäin, aiheutti mulle päänsäryn) ja Lettipitko totesi lakonisesti: "Sä et juo kahvia."

Mä kävin tällä viikolla päivystysvapaalla paitsi leikkipuisto Linjassa (tekosyynä kummipoika, joka kinasteli Niko Saarelan pojan kanssa oikeudestaan työnnellä metallista vaunua jalkapallokentällä. Riita ratkottiin fyysisesti, koska pukareilla ei ollut sanoja tunteilleen (aleksitymia). Kummipoika vanhempana (1,5 vuotta) voitti, kun Niko Saarelan poika antautui) myös Helsinkiin viikko sitten avatussa Nespresso-kaupassa. Mukanani siellä ollut paluumuuttaja kritisoi kauppaa ihan lääväksi, kun siellä ei ollut ovenavaajaa kuten Stockholmin Nespresso-kaupassa. Nespresso-kauppa oli ihan mieletön kokemus. Seinillä oli lukemattomia kartonkeja erivärisiä Nespresso-nappeja. 80-luvun Alkosta tuttuun tyyliin päihteet tilattiin tiskiltä, jonka takana oli aikamoisen ilmapäinen lentoemäntävaatteisiin pukeutunut Nespresso-työntekijä, joka vaati saada tietää ostajan puhelinnumeron. Kartongit pakattiin mustiin Nespresso-paperipusseihin. Lopuksi meitä usutettiin Nespresso-salonkiin, missä olisi saanut juoda Nespressoa. Ei menty, koska kuten todettu, mä en juo kahvia.

Elämyskameli suosittelee

Nyt on niin paljon mistä valita, että en osaa päättää. Vaikka Ihana Kevät.

Vapaus

Chippendales-tanssijan paksusuolensyövästä noussut kohu ärsyttää mua aika paljon. Olen fb:n kanssa samaa mieltä siitä, ettei jonkun random Janin mielipiteestä pitäisi tehdä esimerkkiä kansalle. Mutta toisin kuin fb, mä oon vahvasti sitä mieltä, että Jani saa vapaasti hoitaa syöpäänsä vaikka purutupakalla, jos haluaa. Jos Jani on oikeustoimikelpoinen ja täydessä ymmärryksessä ja hänen lääkärinsä ovat informoineet häntä nykytiedon mukaisesta tehokkaimmasta hoidosta, mutta Jani päättää hoitaa syöpäänsä vesikrassilla ja pilateksella, on hänellä mun mielestä oltava siihen täysi oikeus. Mä voin olla siitä mitä mieltä tahansa ja mulla pitää olla oikeus sanoa ääneen, mitä mä Janin touhuista ajattelen, jos haluan. Mikä mua case Janissa ärsyttää on lehtien uutisointipolitiikan lisäksi se, että mun mielestä on aika tyylitöntä lähteä sanomaan rumasti tuntemattoman päätöksestä, jonka lukee yksipuolisesta iltapäivälehtiartikkelista. Onneksi mun kavereiden kommentit on pysyneet asialinjalla, erinäiset fb-tutut on sitten menneet pidemmälle. Jotenkin vain mä haluaisin elää niin, että tuntemattomien ihmisten arkipäiväiset elämänsattumukset eivät olisi valtakunnallisia uutisia. Mut sitä varten mun pitäisi varmaan elää johonkin toiseen aikaan.

Vappu menee tänä vuonna töissä. Niinku juhannus ja viime joulukin, juhannus jo kolmatta vuotta peräkkäin. On aika vapauttavaa tietää, että nyt se on loppu. Mun ei (Suomessa) tarvii enää ikinä etupäivystää minään juhlapäivänä jos en tahdo ja takapäivystääkin tarvii vasta sitten, kun ei enää polvi taivu etupäivystykseen. Sinänsä mä en oo suuremmin murehtinut menettämiäni juhlapyhiä, koska mä suhtaudun niihin aika pragmaattisesti - päivä mikä päivä, voi sitä juhlia muulloinkin (paitsi ei syntymäpäivää), mutta oishan se joskus kivaa päästä samaan juhlatunnelmaan kuin valtaosa muista ihmisistä. Vähän mua pelottaa, että ne juhlat onkin sitten tylsiä, kun niistä saisi täysin rinnoin nauttia ilman, että tarvitsee olla kuitenkin vähän katkera siitä, että on töissä.

Koivuallergia on kumma vaiva. Mä kärsin siitä teini-iässä aika paljon. Viime vuosina se on käynyt mulla jatkuvasti lievemmäksi. Tänä vuonna on koivulle riittänyt, että mä aivastan pari kertaa päivässä. Mitään erityislääkitystä mä en normaalin astmarutiinini lisäksi ole tarvinnut, en edes avaavaa kuin satunnaisesti katupölyn takia. Sen sijaan Handyman käy vuosi vuodelta tomaattisilmäisemmäksi. Nyt sen sidekalvot ei enää siististi mahdu silmäluomien sisään ja siitä kuuluu samanlaiset käyntiäänet kuin kapselikahvikoneesta. Ja tietysti mä olisin meistä se, joka saa silmiinsä tippoja vähemmällä kaakattamisella. Naapuritkin tietää, että kohta on Zaditen-aika, kun oven alta alkaa kuulua vikinää ja ulinaa. Tippaa valmistellaan vähintään kymmenen minuuttia, jolloin vuorotellen pohditaan yhdessä, laitanko sen minä vai Handyman itse, pitääkö silmän olla auki tippaa laitettaessa ja kuinka kaukaa tipan voi tiputtaa (toivottu etäisyys: A-tikkaiden yläaskelmalta). Jonkinlainen tunnustus pitää Handymanille toki antaa siitä, että nenäsuihkeet se laittaa reippaasti itse. Kylläpä mua on koeteltu.

Elämyskameli suosittelee

allergiaoireiden vähentyminen

Unirytmi

Töihin mennessä on ikävää herätä klo 5:55, joten saan torkkua 20 minuuttia. Herätessä mä aina lupaan itselleni, että ___ päivän päästä saan nukkua pitkään. Eilisaamuna en olisi jaksanut millään herätä, joten lohduttauduin neljän aamun pitkäännukkumisella. Ja sit mä herään 5:36 eikä unta ole enää jaossa ennen kuin joskus kymmeneltä, jolloin kyllä väsyttää. Aamuvirkkuus on julmaa. Sen vuoksi multa menee hyvät iltamenotkin sivu suun. En jaksa yleensä valvoa edes Kymmenen uutisten loppuun. Mun suosikki-TV-ohjelma tulee sunnuntaisin klo 22:45-23:15, joten mä joudun tallentamaan sen ja more often than not se jää tallentumatta, mikä korventaa maanantai-illassa.

Mä menin poikkeuksellisesti eilen Töölön kasvustouimahalliin. Ajattelin, että kaikki on iltapäivällä marketin jonossa ja kolmesta neljään saisi pulikoida rauhassa. Ei saanut. Uimahalli on tänään kiinni, joten töölöläisten piti vesijuosta varastoon. Olen jo muutaman viikon ikävöinyt Uimastadionia intensiivisesti päivittäin, mutta kun eilen taas pääsin todistamaan ihmisten omituisimpia uimahallikäytöstapoja, kaipuu hiukan laantui. Jostain syystä radan itäpuolen uimaloissa ihmiset käyttäytyvät asiallisemmin kuin lännessä. Idässä ihmiset pystyvät pesemään hiuksensa ja käymään pissalla ilman uimapukua. Ehkä juuri maantieteellisten erojen vuoksi on Töölön uimahallissa kyltti joka asiaan. Kamalin niistä on kuva vinosti hymyilevästä viiksekkäästä baskeripäisestä miehestä suihkussa. Kyltin tekstinä on "Muista pestä joka kolo (sic) ennen altaaseen menoa, ennen saunomista ja uinnin jälkeen". Hyvä message, mutta kuva ja maininta "joka kolosta" ovat tarpeettomia ja toisaalta ei pitäisi olla uimahallin asia varmistaa, että ihmiset käyvät suihkussa poistuessaan uimahallista. Sen pitäisi olla oma asia, jos haluaa kuljettaa ison altaan kasvuston mukanaan kotiin.

Elämyskameli suosittelee

normaali käytös

Takki kantoon

Nyt eletään ensimmäisiä sellaisia päiviä, jolloin aamulla työmatkalla pitäisi melkein olla pipo päässä ja iltapäivällä pitää jo availla takkia. Me ollaan viikonloppulomalla Tukholmassa ja täällä on tietty kevät jo pikkuisen pikkuveljeä pidemmällä: puut hiirenkorvalla, pakkasasteet mennyttä ja iltapäivisin vähän toisella kymmenellä. Oikee kevät! Me ollaan yötä Lettipitkon tutkijakolossin alakerran "hotellissa" (=ihan siistejä huoneita, mutta suolainen hinta sijainti huomioiden), koska 14000 urologia on tukkineet kaikki oikeat hotellit ja keskustan Scandickin hinnoitteli 8 neliön ikkunattoman kopin 250 euroon yöltä. Tänään käveltiin keskustaan ja takaisin ja aurinko helli niin, että paitahihasillaan oli sopiva lämpötila. Naisen on toki kätevää laittaa takki laukun päälle roikkumaan, mutta miesrukat joutuvat kantamaan takkia kädessä. Tälle pitäisi Eduskunnan miesasiavaliokunnan tehdä jotain.

Mä oon viime aikoina kovasti pohtinut, mitä mieltä mä oon yksityisestä terveydenhuollosta. Olen jotenkin aina pohtinut, että voisin valmistuttuani tehdä pienimuotoista privaattityötä esim. muutaman tunnin viikossa. Nyt, kun asia on käymässä ajankohtaiseksi, mä oon kuitenkin alkanut empiä. En ole ihan varma toiminnan eettisyydestä. Sinänsä mun mielestä on ihan ok, että on yksityistä terveydenhuoltoa, mutta mun mielestä a) sille maksettavat KELA-korvaukset on jotenkin arveluttavia ja b) on vaikeaa selittää, miksi saman sairaanhoitopiirin alueella toimivat julkinen ja yksityinen eivät olisi kilpailevaa toimintaa ja mun mielestä olisi reilumpaa sitten tehdä enemmän siellä julkisen puolella. Empiminen on käynyt niin voimakkaaksi, että saattaa olla, että en yksityistä arvaa aloittaa. Handyman pitää mun perustelua ihan pähkähulluna.

Elämyskameli suosittelee

gentleman's handbag

Hörökorvat

Handymanilla oli eilen kokous Tampereella ja mä lähdin mukaan. Kokous ei mua kiinnostanut eikä ne ois mua sinne varmaan huolineetkaan, joten mä hoidin sukulaisuussuhteitani. Menin kylään biologisen tätini luo Lentävänniemeen. Siellä mä hengailin tuntikausia tädin passattavana. Katsottiin vanhoja valokuvia. Selvisi, että mun isällä on lapsena ollut kunnon hörökorvat. Ei sillä nyt sellaisia oo. Miksei hörökorvaisia aikuisia näe? Kasvaako se pää oikeasti niin paljon, että hörökorvia ei enää aikuisena huomaa?

Muutoin tässä on ollut aika hiljaista. Noro kävi kylässä, mutta sekin lähti jo seuraaviin tehtäviin. Mä oon tän kuun ollut mammografiayksikössä töissä syrjäisessä Etelä-Helsingissä ja malttamattomana jo tiistaita odottelen, jotta pääsen takaisin työkavereiden pariin. Kuukauden päästä pääsee jo Uimastadionille. Kevät on suurinta odotuksen aikaa. Uimastadionin avajaisten odottelu menee viimeisinä viikkoina niin konkreettiseksi, että on suorastaan vatsa kipeä.

Elämyskameli suosittelee

kirjoittamisen lopettaminen, kun sanoma loppuu

Heja hej!

Me on käyty pari kertaa vuodessa Tukholmassa Lettipitkoa tapaamassa. Jatkuvasti tuntuu siitä huolimatta olevan ikävä. Nyt kuitenkin tuli mainio uutinen: Lettipitko pakkaa isopäisen tenavansa, tohtorinhattunsa ja lempeän miehensä ja muuttaa takaisin Suomeen! Hurraa! Tukholma on ihan kiva, mutta Lettipitko povessa on paljon parempi. Tervetuloa!

Unohdin aiemmassa matkakertomuksessani mainita, että Wienin liikennevalosysteemi on outo. Muuten se toimii aivan kuten muuallakin, mutta jalankulkuvaloissa oleva sokeiden koputus ei muutu valojen värien vaihtuessa vaan pysyy jatkuvasti samantaajuisena. Se on mahdottoman hämäävää ja mun on vaikeaa tajuta, että miksi ne sitten koputtaa. Outo kaupunki.

Elämyskameli suosittelee

Lettipitko