Kotimatka

Matka kotiin oli harvinaisen eventful. Jo heti Amsterdamin juna-asemalla nimittäin karistin vahingossa Handymanin kannoiltani nousemalla vahingossa junaan, joka oli väitetysti jo vihelletty lähteväksi. Niinpä kävi niin, että mä olin junassa molemmat liput taskussa ja Handyman jäi laiturille iloisesti vilkuttelemaan laukkujen kera. Kun mun juna saapui Schipholin asemalle, niin mä olin itse asiassa vähän närkästynyt, että siellä konnari vihelsi tiukasti pilliin, kun junaan ei saanut enää nousta - miksei sellaista voinut olla siellä Amsterdamissakin! Kiukkuni vähän laantui kun Handyman parinkymmenen minuutin päästä könysi lentsikkakentälle 30 tavarakilon kanssa selittäen, että kyllä se pilli vislasi Amsterdamissakin, rouva on vaan niin huonokuuloinen. Melkein pääsi nolottamaan siinä vaiheessa.


Aika lailla harmittaa sekin, että Handymanin joululahjaksi saama langaton Nokia-näppis unohtui ilmeisesti Amsterdamiin. Handyman on kovin jalomielinen ja sanoo, että se oli vahinko, mutta mää syytän itteeni. Mä käytin sitä nimittäin vielä viime metreillä siellä hotskuhuoneessa Tyynyhepuli-postaukseen. Sinne se varmaan jäi sängylle. Mää suren.

Lentokone oli melkein tyhjä, siellä oli vain jotain 10 matkustajaa. Voin muuten suositella lentokoneella laskeutumista uudenvuodenyönä kymmenen jälkeen. Näkyy komeasti paljon paukkuja. Sormet syyhysivät kovasti ottaa niistä kuvia, mutta kaikkien elektroonisten aparaattien piti olla sulki. Otin melko paljon kuvia kotona paukuista, mutta onhan ne aika surkeita semmoiset kuvat. Parempi on livenä nähdä.

Handymanin hanhihyökkäys

Tätä videota edeltävästi Handyman oli yrittänyt tehdä tuttavuutta hanhien kanssa tarjoamalla niille ystävällisesti kättään ja hanhi oli puraissut Handymania sekä käteen että sääreen.

Kameli

Ennakkoon hehkutettu kamelivideo nyt nähtävissä, kiitos Handymanin hegumallisen verkkoyhteyden! Feast your eyes on this baby:

Tyynyhepuli

Viime yönä Handyman repi mut kylmästi hereille twilight zonelta riehuakseen tyynystään. Se vouhkasi siitä, että "jos tää on joku tyynykeisarin hotelli ni miks kaikki meidän sängyssä olevat tyynyt on samanlaisia liian pehmeitä vatukkeita!?! Tajuutsä mulla on päänsärky ja niska kipee näiden perkeleen litulöterityynyjen takia!" Samaan aikaan se heilutteli alla kuvattua "The pillow of your dreams" -brosyyriä ja räpytteli käsiään. En tajunnut ottaa Virallista Hepulikuvaa heti yöllä koska olin lähinnä tajuton, mutta onneksi muistin raportoida!

Wanhusten waivoja

Ulkopuolisen korvaan me kuulostettaisiin Handymanin kanssa nyt varmaan satavuotiailta. Meillä on vaivoja. Mä aloitin nurinan jalkakivulla. Perhanan saksalainen jalkahoitaja rapsutteli "kovettumia" mun kantapäistä niin tarmokkaasti, että sai muutaman komean haavan aikaiseksi. Pirun kipeää tekevät kävellessä. Lisäksi oikeassa kantapäässä on todennäköinen plantaarifaskiitti. Särkee oikein. Eikä oo tietty Buranaa missään. Lisäksi mulla on oikeassa sääressä kamala kipu, josta olin viime yönä ihan varma että siinä on ruusu kun kantapäässäkin on haava. Turns out se onkin vain todennäköinen lievä paleltumavamma tai sit joku lihasjoku.

Handyman on valitellut koko illan päänsärkyä, jonka matkaseurueen lääkärijäsen tulkitsi johtuvaksi nestehukasta. Tämän vuoksi mentiin hakemaan limsaa kaupasta. Asemalla päänsärky miltei unohtui, kun Handyman piti tekstarinvaihtoa Homiksen kanssa. Lempeän härnäävä tekstarihattuilu päättyi kuin seinään kun joku helkkarin huru-ukko lähetti taloyhtiöasioissa Handymanille tekstiviestin koskien jotain säästömahdollisuutta joka pitäisi huomenna hoitaa (siis Huriksen mielestä pitäisi hoitaa, Handymanin mielestä asia on turha ja järjetön). Ja kun Handyman on mies ja vielä Handyman, niin eihän se voi lähettää takaisin mitään "Valitettavasti en voi auttaa täältä hanimuunilta käsin, unohda Huris ongelmasi!" -viestiä vaan se suunnittelee soittelevansa huomenna puolelle taloyhtiötä asian ratkaistakseen. Sellainen onni tästä kuitenkin seurasi, että enää ei Handyman päänsärkyään huomaa, kun tuli masu stressistä kipeäksi.

Ja juu, punaisten lyhtyjen alueella ei oo käyty, eikä olla menossakaan. Tulee myös coffeeshopit jäämään käymättä eikä jatsitupakkaakaan maisteta. En aio edes hash brownieta ostaa. Kanavan olen nähnyt ja poliisin ja lukemattomia homopareja, samoin todennäköisesti pilvessä olleen jonglööraajan (päihtymysepäily heräsi, koska keilat eivät pysyneet ilmassa). En ole ajanut polkupyörällä, mutta olen todennäköisesti häirinnyt pyöräilijän matkaa. Olen kulkenut raitiovaunulla ja metrolla. Olen ottanut itsestäni ja aviomiehestäni kuvottavan pussailuvalokuvan raitiovaunussa.

Niin ja tervetuloa, Ranpo! Tää blogi on niin camp, että sen followerit on kaikki leirinjohtajia!

No regrets

Handymanista riittäisi juttua kolmeen blogiin. Se on niin hassu. Tänään se lauleskeli koko aamun jotain omaa lallatustaan tyyliin "Suppi-duppi / en jagsa herätä / suppi-duppi / mut sellaista on elämä". Kun se sit viimein kuhn-kuhn-kuhnailun jälkeen pääsi suihkuun, niin se alkoi laulaa intohimoisesti Non, je ne regrette rieniä. Ja vähänkö se on soinut mun päässä koko päivän sen tulppaanilallatuksen kanssa vuorotellen.

Aamuatrian jälkeen me lähdettiin kaupungille. Navigointi täällä vaikuttaa mahdolliselta vasta aikamoisen aivotuuletuksen jälkeen. On nimittäin aika hankalaa tajuta että kartalle leveäksi pääostoskaduksi merkitty väylä voikin olla luonnossa sittenkin ihan kinttupolku. Lisäksi täällä kunnanisät ovat ilmeisesti päättäneet säästää siellä missä säästäminen tuntuu turistin silmään liioitellulta eli katujen nimikylteissä. Harvassa ovat ne risteykset, joissa kumpikin katu olisi kyltillä merkattu.

Handyman ohjasti seurueen ensin kidutusmuseoon (Lettipitkon suosiollisella avustuksella - kiitos! Useampikin paikallinen, mm. hotellin työntekijä opasti meidät Amsterdam Dungeoniin). Se oli oikein mielenkiintoinen, lisäksi lipunmyyjä oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että luulin alkuun tulleeni väärään museoon. Alkuun mun oli vaikea päästä tunnelmaan, mutta creepyn papan tultua mulle tarkkaan kommentoimaan yhdessä kuvassa kidutettavan ilmettä oli tunnelma täydellinen.

Handyman vei mut tietysti MediaMarktiin, koska Berliinissä olin MediaMarkt-päivänä niin uuvahtanut, etten jaksanut mennä. Ihan loistava kauppa! Parasta oli musiikkiosaston taustamusiikki, joka oli niin hyvää etten olisi millään halunnut lähteä koko kaupasta. Löysin oikeasti ensimmäisen tuotteen, joka oli selvästi halvempi kuin Suomessa, kun vain olisi ollut matkalaukkutilaa niin olisi Yläkerta saanut jo pitkään toivomansa frittikeittimen pilkkahintaan. Lisäksi löytyi HD-pornoa, mutta vaikka mä suorastaan kehotin Handymania ostamaan sen Barely Legal -BluRayn, niin kauppaan jäi kuitenkin. Yritin myös kieltää sitä ostamasta sitä levyä, ei auttanut sekään. Kävi niin onnettomasti, että oikeasti Handyman ei löytänyt sieltä mitään! Mua se suretti kovasti etenkin kun mä ostin viidelläkympillä audiovisuaalisia elämyksiä.


Onneksi Handyman kuitenkin piristyi, kun löydettiin matkan ensimmäinen Ben & Jerry's jätskibaari, vaikkei siellä ollutkaan Chocolate Fudge Brownie'a. Murtunut Handyman on nimittäin niin surkea näky, että siinä menee seuralaisenkin peruslomafiilis pilalle, saati sitten honeymoon-fiilis!

Kyllä Handyman suurimman osan ajasta on ollut kuitenkin ihan oma itsensä, esim kun se pyysi mua ottamaan kuvan tästä kuorma-autosta, koska siinä on vain puolileveä takalaitanostin:

Mälsä juttu muuten se Itiksen poliisilaitoksen tungos. Mä siis tosiaan kävin siellä syksystä kahtena eri arkipäivänä ja molemmilla kerroilla homma oli hoidettu 3 minuutissa.

Rooms with views

Mä oon lüxüs-lüxüs-matkailija. Mulle ei tulisi mieleenkään mennä johonkin hostelliin huppupäisten hippien haisteltavaksi. Elämyskameli toki kuuliaisesti raportoisi yhteisvessojenkin elämykset, mutta mieluummin kokee ne kirjoissa. Onneksi on kyttyrä, johon voi säästää. Mullahan on tapana laittaa kuukausittain palkasta 5-10 % syrjään lomatilille, jotta voi sitten mennä ookoo hotelliin kerran-kaksi vuodessa.

Hotellien suhteen mä tunnustan olevani samanlainen kilipää kuin Office Spacen (tai sarjakuvan) Milton - pitää mennä just niin kuin mä tahdon. Toki mä voin tehdä myönnytyksiä mahdottoman edessä (jos wlan-kenttä huoneessa on huono kuten Berliinissä, voin mennä käytävään surffailemaan edellyttäen, että siellä on mukavaa), mutta jos vaan voi epäkohdan korjata, niin please do. Pyrin silti olemaan rauhallinen ja asiallinen asiakas.

Näkymä Berliinin-hotellin ikkunasta aamuhämärässä:

Aamuista Amsterdamia ikkunasta:

Hamsterdam

Nyt on kalibroitu sisäinen kompassi. Aina uuteen kaupunkiin tullessa alkuun ahdistaa kun ei osaa sijoittaa itseään välittömästi kartalle. Tämän vuoksi heti saapumisen jälkeen täytyy lähteä kartan kanssa koluamaan paikkoja. Tänne saavuttiin harmillisesti pimeän aikaan, mikä aina vaikeuttaa suunnistamista, mutta mä tykkään haasteista. Käytiin siis kävelyllä. Kierrettiin keskustan itäosaa ja mentiin siitä vielä vähän itään, yhteensä noin 4 km:n kiemura tehtiin. Kaupungin kadut/kujat herättivät kyttyröissä ihmetystä, koska kontrasti Berliiniin oli niin valtava. Berliininhän ovat Saksan pojat (tai tytöt varmaan käytännössä) viivottimella piirtäneet hädissään 40-luvun lopulla, mutta kun noin historialliselta kannalta täällä ei ihan niin paljon pommitettu niin vanhat kierot kujanpätkät ovat kunniassaan. Lisäksi täällä on ihan sananmukaisesti hämärää, selvästi pimeämpää kuin Helsingissä tai Berliinissä, jouluvalot toimivat monin paikoin ainoina katuvaloina. Tosi kaunista täällä kyllä on. Ja komeita uusia taloja! Ja jännää! Hotelli on erinomainen, kiitos vain suosittelijoille. Ei tarvitse Handymanin taas hävetä ja kärsiä.


Ongelman muodostaa kieli. Mä en yleensä juurikaan bruukaa matkailla maissa, joiden kieltä mä en osaa. Mua jotenkin nolottaa, etten oo sitä vähää viitsinyt tutustua kulttuuriin, että olisin edes perusfraasit opetellut. Käytiin syömässä viehättävässä pitseriassa pikkuisen ydinkeskustasta syrjässä ja jotenkin kovasti arastutti siellä mitään jutella. Puhuin sekaisin englantia ja saksaa, koska niin paikallisetkin vaikuttavat tekevän. Siinä onkin aikamoinen dilemma - haluaako vaikuttaa ennemmin saksalaiselta vai amerikkalaiselta turistilta?

ICE ICE baby!

Istutaan ICE-junassa Berlin-Spandaun asemalla ja Handyman on mahdoton. Handyman oli siis itse saanut varata netistä liput juuri siihen ICE-junaan kun tahtoi ja varasikin. Varaus oli tehty jo marraskuun alussa. Handyman oli hukannut tulostamansa e-lipun ja mä sitten hädissäni tulostin uuden kotona just ennen kentälle lähtöä sähköpostista. DB:n nettilippuihin tulostuu kaksiulotteinen viivakoodi (neliökoodi?), josta lippu luetaan. No nyt hätäisen tulostuksen johdosta tuo koodi on kahdella arkilla. Handyman on kiukkuinen kuin ampiainen ja pitää sitä mun syynä. Konnari ei ole vielä käynyt ja jo nyt Handyman riehuu, ettei aio saksan sanaa sille selittää "rikkinäisestä" matkalipusta. Puhuu kuulemma vain suomea. Urpå ja rasittava mies!

Tästä pääsenkin pohtimaan avioliittoani. Olen tätä kirjoittaessani (29. joulukuuta 2008 klo 11:00) ollut aviosäädyssä minuutilleen 6 vrk eli 144 tuntia. Suurin osa noista tunneista on ollut mukavaa. Melko kylmää, mutta hauskaa. Ja kun niistä vähentää nukkuessa ja päivystäessä käytetyt 51 tuntia sekä Handymanin kiukutteluun käyttämän tunnin ja mun mököttämiseen käyttämäni tunnin, voi arvioida muun ajan olleen melko auvoista. Ja kun huomioi, että noissa kiukuttelun ja mököttämisen tunneissa on reilusti overlappia, on toistaiseksi avioliitto kohdellut mua hyvin. Handyman lienee eri mieltä jälleen.

Vieläkään konnari ei oo tullut, mutta Handyman on jo leppynyt, koska juna on jo nyt lyhyessä ajassa kiihdyttänyt yli 220 km/h nopeuteen. Väärä hälytys. Nyt se marisee taas ruikun-ruikun DB:n surkeasta PDF-tiedostotaittelusta. Hitsi multa menee hermo!

Saksan satoa:
-Spiegelei
-uusi kello kotiin ilmanvaihtohärvelin päälle sijoitettavaksi rikkoutuneen Clas Ohlson -kellon sijaan


-319 valokuvaa ja 4 videota
-3D-elokuvaelämys ja toivottavasti muisto siitä, ettei sellaista enää kannata mennä katsomaan jos haluaa välttää matkapahoinvoinnin
-mahtava idea ostaa MacBook
-Hackesche Höfe vihdoinkin, joka kerta aiemminkin sinne on pitänyt mennä


-joulumarkkinat


-Moët & Chandon Rose Imperial (auf Deutsch [rhosé: imperriá:l])
-Handyman melkein oppi sanomaan "meine Frau" (yleensä ongelma piili feminiinimuodon hallinnassa, vrt. "Ich suche mein Frau")
-älyttömän monta valokuvaa erilaisista jouluvaloista ja eläimistä, myös suhteettoman monta valokuvaa meidän naamoista
-päätös viettää ensi joulu Berliinissä
-alustava suunnitelma tulla yleisurheilun MM-kisoja katsomaan päiväksi-pariksi

Konnari muuten tuli ja mä sain sille asian selitettyä niin että kaikki meni ihan hyvin ja Handymankin rauhoittui katsomaan Simpsoneita iPhonestaan. Juna on hidastanut nopeudelle 186 km/h. Outrageous! Täyttä höyryä eteenpäin! Ja jälleen on tunti avioliittoa vierähtänyt.

Jk. Edellinen oli siis kirjoitettu junassa klo 12-13. Nyt on klo 18:15 ja on eri maa, sama valuutta. Istun Amsterdamissa Hotel Mövenpickin huoneessa 1511 ja fiilistelen komeita kaupungin valoja ja ähkin sitä että en tunne kaupunkia yhtään. Vielä. Pitää päästä katuja kyntämään että tulee maantieto tutuksi. Handymanin virallinen mielipide ICE-junista kääntyi negatiivisen puoleen Duisburg-Amsterdam-stintillä kun juna oli täynnä kuin karjavaunu ja jouduttiin istumaan kaksi tuntia kapsäkit sylissä. Lisäksi parin penkkirivin päässä oli maailman pikkuvanhimmat jenkkikakarat, jotka keskustelivat mm siitä, kuinka kaikki kuolis jos gravitaatiota ei olis tai kuinka "but I am traveling with a parent!" Argh.

Spiegelei

Spiegelei on herättänyt niin paljon keskustelua, pohdiskelua ja kysymyksiä että on perusteltua käydä se läpi perinpohjaisesti. Ohessa kuva Handymanin tämänaamuisesta Spiegeleista.


Juna Alankomaihin lähtee 1,5 tunnin kuluttua. Junassa aion lukea Jeremy Clarksonia ja pohtia tähänastista avioliittotaivaltani.

Rakas matkapäiväkirja

Tänään on ollut seesteinen päivä. Melkein. Aamusta koettiin jännittäviä hetkiä, kun aamupalabuffettia ei ollutkaan katettu HEat-ravintolaan kuten yleensä vaan hotellin konferenssitiloihin. Syy tähän ei meille täysin selvinnyt, mutta epäilimme sen johtuvan mahdollisesta sunnuntaibrunssista. Aamupalan jälkeen menimme SeaLifeen katsomaan kaloja! Olimme päivän ensimmäiset (muttemme suinkaan ainoat, toim.huom.) jonossa ja pääsimme kiertämään koko akvaarion näkemättä ketään muuta asiakasta. Siellä oli esimerkiksi sellainen hieno pyöreä huone, jonka seinät muodostuivat yhdestä suuresta akvaariosta, jossa harmaat kalat uivat kovaa vauhtia huonetta ympäri! Suurin osa ui myötäpäivään, mutta toki muutama (arviolta 5 %) Handymanin hengenheimolaiskalaa ui vastapäivään.


SeaLife-lipulla pääsi myös tutustumaan Dom Aquareehen, joka on meidän hotellin aulassa oleva valtava akvaario. Se on muodoltaan sylinterimäinen ja siellä sylinterin sisällä on hissi. Hissillä noustiin parinkymmenen metrin korkeuteen ja vihdoista viimein sain kuvan isohuulisesta kalasta, joka on viekkaudella väistellyt kameraani jo monta päivää!


Saksalaiset olivat ystävällisesti järjestäneet tällekin päivälle ostosmahdollisuuksia ilmeisesti pitkistä edeltävistä pyhistä ja alkaneista alennusmyynneistä johtuen. Valitettavasti täällä kuitenkin ilmeisesti ymmärretään sunnuntaiaukiolon päälle vielä vähemmän kuin Suomessa, koska aukioloaika oli merkillisesti klo 13-18. Voiko noin lyhyt aika kannattaa? Toisaalta eilen lauantaina isotkin kaupat pitivät ovensa auki aina iltakymmeneen saakka, mikä oli Loton ja Saunan pyhyyteen opetetulle aikamoinen kulttuurisokki.


Aika rassaavaa muuten että täällä on joka paikassa espanjalaisia turisteja. Mä olin antanut itseni ymmärtää, että saksalaiset lomailevat mielellään Espanjassa, mutta en ollut tiennyt että lomailukulttuurivaihto toimii toisinkin päin! Espanjalaisissa rasittaa se, että ne liikkuvat jatkuvasti waltavan suurissa parvissa ja räksytys on melkomoista. Ihan sama missä on, niin jo on joku Pablo kiinni hanurissa kailottamassa Maria-äidilleen, kuinka täällä saa sukkahousuja halvalla. Sitten niillä on kaikilla maailman typerimmät pipot päässä ja täysi slalom-gear muutenkin niskassa kun on kato pakkasta. Sukset vain puuttuvat.

Nyt päiväunille ja sitten iltakävelylle! (roumantiix) Handyman on muuten sitä mieltä että tää on enemmän blogi-moon kuin honeymoon. Mutta minkäs teet kun mies nukkuu kaiken aikaa. Mää tarviin virikkeitä!

Lauantai 27. joulukuuta

Eilen käytiin eläintarhassa. Aina ennen ollaan käyty itäpuolen Tierparkissa, mutta nyt iloisten virtahepoperheuutisten vuoksi päätettiin mennä länsipuolen eläimiä katsomaan. Molemmat Berliinin eläintarhat ovat hyvin puistomaisia ja viihtyisiä. Tämä länsipuolen Zoo on ihan yllättävänkin viihtyisä ottaen huomioon että se sijaitsee 100 metrin päässä Zoologischer Gartenin juna- ja metroasemasta, joka on narkkarien suosiossa. Nähtiin virtahepovauva, mutta valitettavasti siitä ei saatu hyvää kuvaa, koska se oli melko kaukana lasista sotkuisessa vedessä ja vain hetkeksi kerrallaan nosti nenäänsä pinnalle. Sen sijaan samassa altaassa olevasta linssiludesorsasta sain kuvan. Toki muistakin herttaisista eläimistä tuli otettua paljon kuvia, mutta näitä säästellään erillisiin postauksiin ja ennen kaikkea lomakuvakisaa varten. Teaserina voin kertoa, että otin kamelivideon joka saa toki runsaasti huomiota blogissa, kunhan keksin, kuinka N810:llä saa Bloggeriin siirrettyä videokuvaa (äsken ei onnistunut!).


Zoosta mentiin shoppailemaan ensin Nike-kauppaan ja sitten KaDeWeen. Ale oli alkanut, mutta siitä huolimatta oli lähellä etten joutunut maksamaan kamerakotelosta 95 euroa! Kun myyjän mukaan mun Panasonicia ei vaan voi laittaa mihinkään muuhun kuin alkuperäiseen Leican koteloon, joka oli vielä ruma ja ruskea. Lupasin hetken miettimisen jälkeen palata asiaan. Tämä oli silkka vale, koska viisastuneena menin Saturniin (vähän-niinku On-Off) ja ostin kahdenkympin Canon-pussukan. Tuo Joulupukin tuoma kamera on yhtä aikaa niin pieni ja muhkea, ettei se tavalliseen pokkaripussukkaan mahdukaan! Niin ja Handyman sai Nike-kaupasta siistin juoksupaidan, joka päällä on hyvä LiLeillä.

Illalla mentiin vielä kävelylle Unter den Lindeniä pitkin Reichstagille, jossa jonotettiin yli puoli tuntia pääsyä kupoliin. Handyman nurisi koko jonotusajan, että on kylmä ja matkan kiinnostavuus lähenee vaarallisesti työmatkaa Helanderin Jannen kanssa. Nuri nuri. Mulla on kyllä semmoinen huoli koko ajan että tää meidän häämatkaksi muuttunut loma on Handymanin mielestä silkkaa työtä.


Iltakävelyn jälkeen tultiin junalla Hauptbahnhofilta hotellille, jossa dekadentisti aulabaarissa nautittiin vähän iltasta. Juotiin myös matkan ensimmäiset yhteiset kuohuvat ja samalla mä löysin itselleni lempparisamppanjan: Moët & Chandon Rose Imperial. Olenkin jo vuosia yrittänyt etsiä jotain drinkkiä, jonka voisi aina baarissa tilata. Sininen enkeli oli ensimmäinen yritys, mutta epäonnekseni totesin olevani allerginen Parfait Amourille. Nyt täytyy vain oppia lausumaan Moët & Chandon Rose Imperial eri kielillä. Tuotemerkki on jo hanskassa, kiitos Queenin Killer Queenin.

Mrs. Handyman

Laajemminkin medioita seuraavat Kamelin followerit lienevät ounastelleet muutoksia tapahtuneen Kameli-Handyman-yksikön siviilisäädyssä. Tämä vahvistetaan tässä viestissä. Sorry tytöt ja pojat, Handyman on vihitty! Hän haluaa tosin heti seuraavassa virkkeessä muistutettavan, että aviorikokseen yllyttäminen ei kuulemma tule olemaan vaikeaa (en epäile tätä hetkeäkään!).

Maaginen maistraattivihkiminen tapahtui valtion virastotalossa Albertinkadulla päivitystauon aikana 23. joulukuuta klo 12 Katjnin ja Homiksen toimiessa ansioituneesti todistajina. Tässä on siis eletty kunniallisesti avioparina jo 100 tuntia ja 30 minuuttia, ja toistaiseksi avioliitto on vaikuttanut ihan mukavalta instituutiolta. Suosittelen lämpimästi myös Helsingin maistraattia vihkipaikkana kaikille hauskoista vihkitilaisuuksista kiinnostuneille! Vihkiminen oli niin hauskaa, ettei Kameli ollut kyetä nauramiseltaan tahtomistaan vakuuttamaan ja Handymaninkin "juu-u"-vastaus tulkittiin myöntymiseksi.

Voin rehellisesti todeta olevani hurjan onnellinen tuoreesta avioliitostani, mutta kyllä Pikkuveljen riemu ylittää kaikki kokemani tunteet. Nimittäin Pikkuveli (joka tästä lähtien tunnetaan blogissa myös nimellä Lankomies) on tuoreesta lankomiesstatukswestaan niin tyytyväinen, että on julistanut sitä jo useilla foorumeilla esim seuraavaan tapaan: "Vähänkö on äijää olla lankomies!" ja "Hellurei nato! Toivottavasti "hieman humalasta" toivuttuasi ei ollut järkytys naimapapereista yöpöydällä liian karu. --- Ei vaan - onnea ja mukavia joulunpyhiä sekä hanimuunia! Lankomies (jk. Keiden kaikkien pitää kuolla, että lankomies saa rahat?)"

Tapanina

Toinenkin päivä Berliinissä on mennyt oikeista hyvin. Mä heräsin seitsemältä, koska apparently aikavyöhykkeestä ja nukkumaanmenoajasta riippumatta mä herään seitsemältä.Herätin Handymanin, joka tyypilliseen tapaansa aamukuhni ja aamupalalla oltiin vasta yhdeksältä. Aamupala oli runsas ja maukas kuten ennenkin. Handyman sai Spiegelein!

Heti aamupalan jälkeen lähdettiin tutustumaan Berliinin Olympiastadioniin. Vaikuttava rakennus, Hitlerillä oli silmää blingille. Siellä olisi juuri alkanut opastettu kiertokävely, mutta koska mun saksa on lähinnä alkeellista ja Handymanilla ei pidemmästä opiskeluajastaan riippumatta juuri parempaa, päädyttiin englanninkieliseen Audioguideen. Sekin oli kyllä tosi mielenkiintoinen etenkin mun mielestä. Kovasti alkoi taas tehdä mieli tulla ensi elokuussa seuraamaan siellä järjestettäviä yleisurheilun MM-kisoja! Kun ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, paikkana on niin upea ja historiallinen rakennus ja ympärillä Berliini, niin mä varmaan pakahtuisin. Handymanin taivuttelu alkakoon!


Stadionin jälkeen mentiin Berliinin Legoland Discovery Centreen. Se on pikkuruinen Billundiin verrattuna, mutta silti tosi hieno. Siellä oli mm meidän hotellin pienoismalli Legoista tehtynä. Ja iso käärme! Ja "aidon" kokoinen Batman!



Tulopäivänä käytiin hotellin saunassa, kun mulla oli syväkylmä.Saunatilat olivat kyllä oikein hienot, mutta ehkä vähän hämmentävät. Mä oon kyllä ennenkin (vuonna 1998) käynyt Saksassa saunomassa, että osasin aavistaa yhteiset nakusaunat. Se mua kuitenkin suuresti ihmetytti, että siellä ei ollut mun lisäksi yhtään naista, useampia Lähi-idästä kotoisin olevia miehiä kylläkin. Ja vaikka siis joka seinässä kyltit kehottivat saunomaan ilman uima-asua, niin nämä kaverit kulkivat saunasta saunaan bananahammockeissaan ja mä olin nakuliinona. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että islamin mukaan mä oon nyt varmaan joku häpäisty nainen. Ehkä ne luulee mun olevan joku hotellin virallinen portto?

Valokuvaushepuli

Eräät blogin followerit muistanevat Hepulikirjan. Muille kerrottakoon, että kyseessä oli muistikirja, johon kirjattiin aiemman asuntomme sisällä tapahtuneet hepulit kirjallisesti ja kuvan kera. Valitettavasti aika ajoi kinofilmikameran ja analogikuvien ohitse niin että suurin kärsijä oli Hepulikirja, jota ei ole vuosiin päivitetty. Mutta nyt on Kamelilla digikamera ja Blogspotin käytännössä rajaton kovalevytila! Julistankin täten Hepulikirjan uudelleen perustetuksi. Uudesta Hepulikirjasta poistetaan lisäksi ahdas tapahtumapaikkarajoite, kaikkialla tapahtuneet hepulit rekisteröidään kuuliaisesti. Hepulin määritelmä on toiminta, jonka joku läsnäolevista arvioi hepuliksi.

Ensimmäinen digitaaliseen Hepulikirjaan arkistoitava hepuli on eilinen valokuvaushepuli. Kameli sai siis kameran joululahjaksi ja heti ensimmäisenä käyttöpäivänä otti sillä 81 kuvaa. Toisenakin 48. Täysiverinen hepuli siis, tunnustan.

Joulupäivä Berliinissä

Berliini on ihan mahtava kaupunki. Koneessa matkalla tänne umpiväsyneenä mietiskelin, että mitähän varten piti lähteä. Miten nyt yksi talvinen pohjoiseurooppalainen kaupunki eroaa toisesta? Jos väsyttää ja haluaa nukkua niin parempi se kai olisi nukkua omassa sängyssä lainanlyhennyksen hinnalla kuin sen lisäksi maksaa vielä toisesta sängystä. Negatiivinen asenne matkailuun siis. Onneksi tämä ihastuttavan rehellinen ja romanttinen kaupunki näytti taas aivan uusia tarunhohtoisia puolia itsestään jo lentokentältä hotelliin vievän bussimatkan aikana eikä nyt huvittaisi ollenkaan olla kotona!

Aloitetaan tärkeimmästä: ei ole yhtään liukasta hurraa! Eikä silti märkääkään. Päivällä paistoi ihan rehellisesti ja kunnolla aurinko niin että oli valoisaa sillä tavalla kuin Helsingissä on syys-lokakuussa valoisaa. Ja lokakuun valoisuus on aivan eri luokkaa kuin joulukuun, sanokoot kaamoksenvastustajat mitä hyvänsä. Kun aurinko meni mailleen, alkoi kaupunki kylpeä keinovalossa, joka ei ainakaan roumantiix-mielessä hävinnyt yhtään auringolle. Katsokaa vaikka:




Kun oltiin kotiuduttu hotellihuoneeseen, lähdettiin kiertämään kaupunkia. Bussin ikkunasta oli nähty joulumarkkinoita ja koska mä en ollut koskaan aiemmin sellaisella käynyt, piti konsepti tietty tarkistaa. Kyseessä oli siis joulupäivä, joka on mun kokemuksen mukaan vuoden kuivin päivä. Nytissäkin joulupäivää luonnehdittiin "päiväksi, jolloin ei tarvitse edes käydä ulkona". Jokaisilla markkinoilla oli väkeä niin että mun piti pitää edellä kulkeneen Handymanin takista kiinni etten ois hukkunut tungokseen. Ihanaa! Ja ihmiset olivat niin iloisiakin! Gendarmenmarktin joulumarkkinoilla oli laulamassa riemukkaiden eläkeläismiesten kuoro, joka veti mm. Blowing in the Windin (tietty saksaksi) ja hyvin! Täytyy tulla jatkossa aina tänne jouluksi ettei tarvitse etukäteen kammota kotona kuupoiltavia pyhiä ja niiden pelossa ehkä varata ylimääräisiä päivystyksiäkin.



Mä ostin hatun, koska a) täällä on kylmä, b) omaneuloma hattu jäi Suomeen ja c) mun tukka näytti ruokottoman hirveältä kaikissa valokuvissa ja se piti saada jollain peittoon. Gendarmenmarktin markkinoilla päätin, että tuen seuraavaa eteen tulevaa päähinemyyjää, joka ei ole päättänyt erikoistua Venäjän armeijan kierrätettyihin karvareuhkoihin tai neulahuovutukseen. Ostin karvaisen lierihatun, Handymanin toiveesta valkoisen (jotta mut bongaa väkijoukosta helpommin). Handyman tykkäsi hatusta kovasti. Kertoi kuitenkin vasta ostostapahtuman jälkeen, että äitinsä oli vastikään ostanut väriä lukuunottamatta identtisen hatun itselleen. Silloin mulle tuli creepy aavistus, että 25 vuoden päästä mäkin oon kipakka ja sanavalmis blondi, kun Handyman hiljalleen muuttaa mua äitinsä kaltaiseksi...

Materialistista joulua kaikille!

Älkää ymmärtäkö väärin, en mä mitenkään joulua vihaa. Mä tykkään kynttilöistä ja jouluvaloista ja tontuista. En tykkää jouluruoista, useimmista virsistä ja ahdistavasta sukutunnelmasta. Handyman on samoilla linjoilla. Niinpä meidän jouluaatto on usein aika lailla tavallista vapaapäivää vastaava tilanne. Toki jouluaattona saa töistä aattokorvausta, eli silloin ei ole tyhmempää olla töissäkään. Lisäksi sairaalassakin on aika rauhaisaa joulunpyhinä, kun silloin eivät kiireisimmät ehdi sairastaa. Mä olin siis töissä, ja se olikin ihan mukavaa! Ainoa takapakki tuli siinä, että neljästä päivystäjästä yksi sairastui kesken vuoron vatsatautiin ja pelottava ärjyvä takapäivystäjä yritti painostaa mua jäämään yöksi. Hell no! Mulla on lento huomisaamuna! En mä todellakaan jää jouluyöksi käkkimään Malmille mummoja hyysäämään.

Malmilla erityisen mieleenpainuva potilas oli tänään syntymäpäiväänsä viettänyt setä, joka oli viettänyt omaa ja Jeeshuksen juhlapäivää niin innolla kinkkua napaansa ahtaen, että oli osa mennyt väärään torveen. Mahtava kollegahetki koettiin, kun tämä kakonut herra oli sitten päätynyt AaOon heimlichattavaksi ja AaOo oli lähettänyt hänet minun tutkittavakseni. Koin vahvan yhteyden Yläkerran kanssa (sananmukaisen Yläkerran).

Malmilta Handyman haki mut syömään. Zetor oli järkyttävällä tavalla suljettu (?!?!) jouluaaton, joten mahtava Kultamuna- ja Zon-tätitapaaminen (Långstrumpin sukulaisia siis) piti siirtää vaihtoehtoislokaatioon. Långstrumpin suvulle ei kelvannut mun pretsekkaama Pääkonttori puuttuvan kapakkatunnelman vuoksi ja päädyttiin niinkin runolliseen paikkaan kuin Karhupuiston kiinalaiseen. Ihan hyvä ruoka oli. Ja erinomainen seura! Jotenkin vain siellä oli jatkuvasti sellainen tunnelma, että ollaan pudottu Kaurismäen elokuvaan. Siitä puuttui ainoastaan muutama ruma, hämmentynyt keski-ikäinen mies.

Ruokailun jälkeen mä ehdotin matkaa Vantaalle, mutta Handymanin ilmeestä näki, että nyt se on väärä suunnitelma. Miesparka ei ole nukkunut viiteen yöhön, kun on ollut masu niin sekaisin pukin tulosta. Mentiin siis suoraa päätä kotiin avaamaan pukin paketteja. Ja millaisia paketteja olikaan! Me oltiin oltu ilmeisesti hurjan kilttejä! Handyman sai mm. lampun, leegon, auton, näppäimistön ja kirjan ja mä sain mm. kameran, sukkia, sateenvarjon ja suklaapatukan. Lisäksi tänä jouluna ystävämme ja läheisemme halusivat antaa meille hiljaisen vinkin ja saimmekin yhteensä kolme deodoranttia lahjaksi. Handyman on tietysti aivan tohkeissaan, ajelee autolla ja on jo melkein kokonaan koonnut nosturinsa. Mua hirvittää, että minne se ne laittaa, mutta sen ilme on niin ihana kun se avaa jonkin toivomansa lelupaketin että en mä kykene. Tän takia mä en pysty hommaamaan lapsia.

Huomenna aamupäivällä lähdetään tosiaan ulkomaille. Nyt, kiitos Handymanin saaman näppiksen, voin sieltäkin käsin päivittää blogia. Tässä onkin viime päivinä kertynyt kyttyrä aika täyteen. Tyhjennystä luvassa jatkossa!

Pipareita!

Me puhuttiin Porkkiksen kanssa jo syksyllä että jouluna sitten pitää tehdä pipareita. En mä tiedä että miksi, kai se oli jotain naisten mahtailua. Eilen yläkerta oli kylässä ja päätettiin että nyt pirulauta se piparitaikina tehdään. Se oli aika jännää. Mä en oo tehnyt piparitaikinaa itse varmaan ikinä. Tai ehkä seiskalla kotitaloustunnilla, mutta siitä mä en muista mitään. Oli tosi jännittävää kun pääsi kuumentamaan siirappia! Ja kun sinne sekoitti mausteet niin kotona oikeasti oli joulun haisua! Taikinaa toki syötiin hartaudella (AaOo jopa lusikalla lautaselta) ja loput laitettiin jääkaappiin vetäytymään tämän päivän piparkakkutalkoita varten.

Mä en ollut lainkaan muistanut, että se piparien leipominen on niin puuduttavaa hommaa! Pari pientä kokkaretta olin kaulinnut ja saanut aikaiseksi jo 30 tähteä. Siinä vaiheessa mä tulin ajatelleeksi, että nyt on ehkä neljäsosa taikinasta tehty ja on kestänyt jo tunti ja jos jatketaan niitä pieniä tähti- ja piparimuotteja niin niitä tulee hitsiläinen 120 piparia ja mulle jo kaksikin piparia on aika hyvin kun nehän ei oo mitenkään erityisen hyviä. Porkkis kävi yläkerrasta hakemassa vähän isompia muotteja (sydän ja possu) mutta kyllä niilläkin menisi sata rikki. Sitten kun oli jotain 40-50 valmiina, päätettiin tehdä piparkakkutalo! Jos muutkin osaa, niin miksei sitten mekin! Meidän tekeleestä tuli lähinnä kosovolaislato. Osittain palanut, katto halki ja pihalla maailman suurin porsas, jolla on lehmän väritys. Kaunis kuin kuva. Suunniteltiin jo, että annetaan se Långstrumpille joululahjaksi, koska meidän käsityksen mukaan Långstrump arvostaa kaikkea kaunista ja todella ajateltua. Mutta ei me olla niin julmia. Huom. erityisesti "harjakatto", josta tulikin sitten konveksi aumakatto.


Mä kävin tänään ostoksilla! Ostin pitkästä aikaa itselleni paitoja, aika siistejä ja ihan nättejä. En osannut päättää kahdesta, kumman ostaisin ja päätin sit ostaa molemmat. Molemmat on neuleita, joissa on palmikkoneule. Toinen on vaaleanharmaa neuletakki ja toinen ruskea paita. Neuletakin kaveriksi otin myös lyhythihaisen twinset-poolon varmuudeksi. Ja sitä voi olla ihan fiksu käyttää töissä kun siellä ei pitkähihaista välttämättä tarvita, kun on kauhtana kuitenkin koko ajan päällä. Kameli on innoissaan! Aika paljon huutomerkkejä tänään.

Elottomuus

Handyman vei mut aamulla Jumboon roumantik-aamiaiselle. Handyman on niin kiltti. Satuttiin sattumalta tapaamaan siellä pari vantaalaiskaveria ja pääsin toteuttamaan ikiaikaista kauppakeskuslääkäriperinnettä (vrt. Töölön kirjaston konsultoiva lakimies), kun kaveri pyysi nuhalääkereseptiä. Totta vieköön mä sen kirjoitin, koska nuhainen mies on luonnon suurin epäreiluus naisia kohtaan - ei ymmärrä mikä on vialla vaan marisee naiselleen niin että kohta ovat riidoissa. Ja koska Handyman on toiminut bestmanina tämän vantaalaispariskunnan häissä, on parasta tehdä niin kuin pyydetään ettei Handymanin uskottavuus hyvien liittojen bestmanöinnissä mene.

Jumbosta mentiin verkkokauppa.comiin ostamaan meidän äidille (!) joululahja. Kaikki äidithän toivoo tietsikkakaupasta saatavia lahjoja. Katjn ja Homis tulivat myös Verkkikseen ostamaan jotain dartsinkatselun mahdollistavaa piuhaa. Sieltä mentiin keskustan Stockmannille jossa mä tapasin vuosien jälkeen mun kummisedän! Se oli hienoa. Joskaan kummisedällä ei ollut mulle mitään asiaa vaan se lähinnä jutteli Handymanin kanssa rakennusbisneksestä, kunnes sen vaimo (mun kummitäti Putti) soitti ja käski sen seuraavaan kauppaan. Naiset!

Nii ja nyt Handyman on sitten melkein koko iltapäivän vain nukkunut ja mulla on ollut hurjan tylsää! Mä oon seurankipeä! Töissä viihtyy yksinkin, mutta näin vapaapäivisin pitää olla a) jotain tekemistä tai b) seuraa tai mieluiten c) molempia. Pahinta Handymanin kolmen tunnin päikkäreissä on toki se, että sitten se kukkuu hereillä huomiseen saakka, kun mä oon puoli yhdeltätoista jo nukkumaan menossa.

Jälleen lomalla

Mä oon alvariinsa lomalla. Vastahan mä viikon olin kolme viikkoa sitten ja nyt ois taas kaksi viikkoa edessä. Sitten ei olekaan koko keväänä varmaan yhtään mitään. Mä oon tän loma-asian kanssa vähän semmoinen etukäteissurkuttelija: mietin että se loma menee taas niin nopeaan ja sitten onkin jälleen töitä ja loman jälkeen on niin ikävää mennä takaisin töihin että oisi ollut paljon fiksumpaa jättää pitämättä loma kokonaan. Oon ehkä muissakin asioissa aika lailla enemmän etu- kuin jälkikäteen hermoilija. Handyman on toista maata. Se ressukka stressaa kaiken aikaa: ennen, aikana ja jälkeen. Sillä on ehkä vain vähän eri asiat, mitä se stressaa. Mulla on mielen päällä pienet ja aika turhat asiat kuten joku bussiin ehtiminen tai se jos on kaupasta limetit loppu, Handyman taas stressaa maha kipeänä suurempia asioita kuten työhaastatteluja ym, jotka ei taas mua oikeastaan yhtään stressaa: natsaa jos natsaa.

Töissä on tyypillistä se, että aina juuri viime hetkessä tulee jotain massiivisen suurta ja tärkeää tietoon just ennen kuin on lähdössä kotiin. Tänään olin päättänyt kerrankin lähteä (sallitusti) puolenpäivän jälkeen loman viettoon, mutta sitten labra tyri yhden näytteen ja vartin sijaan jouduin odottamaan sitä tunnin ja sitten melkein oli h-vetti irti, kun joku soitti että sillä on varmaan tuberkuloosi kun jossain Pohjois-Suomessa on nyt jokin epidemia ja sieltä soitettiin, että tutkimukset pitäisi nyt aloittaa kaikille siinä rakennuksessa opiskelleille. Nnnjust. Piti nyt sit soittaa VIISI MINUUTTIA ennen kuin mä oisin lähtenyt ulos tuosta ovesta. Onneksi näin suuressa kaupungissa on ihan erikoistuneet ihmiset näitä asioita varten. Soitin sitten niille ja lupasivat ottaa asian hoitaakseen. Ja mä sain lomani, hyvä niin.

Alkaa jo vähän sormenpäissä kihelmöidä se matkalle lähtö! Ja toki joulu ja kaikki tässä on myös. Ja toki tavoilleni uskollisena stressaan jo siitä, että minkä matkalaukun otan mukaan ja otanko varakengät ja pärjäänkö hotellin kylpyläkuntofasiliteeteissa ilman sporttikenkiä vai pitäiskö nekin pakata! Ja hammasharja pitää muistaa ja tukkavehkeet. Ei pyhjettä. Onkohan meillä litran Minigrip-pussejakaan?! Ja silloin tällöin päässä kuuluu pieni ääni "hide the crazy" mutta silti mä ne tänne kirjoitan. Voi vitsi.