Tavoite

Elokuussa mä siis opiskelin Kuopiossa fysiikkaa ja säteilysuojelua kolme päivää. Tenttikin oli miltei viisi viikkoa sitten ja nyt vihdoin savolaiset sai sen tarkastettua. Mun tavoite oli päästä fysiikasta läpi, säteilysuojeluun en kovasti keskittynyt. Tavoite täyttyi, säteilysuojelua saan opiskella lisää helmikuun uusintatenttiin. Mä oon kyllä ihan tyytyväinen. Säteilysuojelu ja viranomaismääräykset on mun mielestä tärkeitä ja vieläpä laissa määrätyt ja jos mä en niitä riittävästi osaa, niin on parasta opetella. Oikeastaan ainoastaan harmittaa se, etten mä pääse rumasta vihreästä kuopiolaisesta kansiosta eroon.

On esitetty toive, että tänne tulisi liketysnappi fb:n tapaan. Alkuun ongelmana oli se, etten mä löytänyt, mistä sen tänne saa. Huomasin muutamassa blogissa sellaisen ja mitä pidempään mä asiaa pohdin, sitä varmempi mä olin, etten mä kuitenkaan taida nappulaa laittaa, vaikka sen jostain löytäisinkin. Mun mielestä fb:ssäkin liketysmahdollisuus on melko turhanaikainen, joskus jopa ärsyttävä. Varmaan laittaisin sen pois päältä, jos voisin. Eniten likettämisessä ärsyttää turhat notifikaatiot (saako liketysnotifikaatioita muuten pois päältä?) ja toiseksi se, että eihän se kerro juuri mitään. Lähinnä "olen lukenut viestisi ja haluan sen nyt ilmoittaa". Välttämättä liketys ei edes tarkoita, että lukija on erityisesti pitänyt lukemastaan.  Mä ajattelen niin, että kirjoitan asiani fb:iin tai tänne ja ne lukevat keitä kiinnostaa. Jos täällä ois liketysnappi, alkaisin varmaan miettiä, että miksi se-ja-se ei tykännyt tästä ja ryhtyisin ahdistuneesti muuttamaan tyyliäni, vaikka liketyksen puute tarkoittaa vain sitä, ettei halua likettää (kuten mulla feisbuukissa). Vaikka mä suhtaudun pääosin kielteisesti likettämiseen, niin kyllähän mäkin joskus juttuja liketän, mistä mulle tulee huono omatunto. Toisaalta jos mä en liketä, niin kirjoittaja saattaa ajatella, että mä oon jotenkin sitä vastaan. Aika ylianalysoivaa, mutta ehkä tän takia mun on parasta olla laittamatta tänne liketysmahdollisuutta.

Ilmoja

Syksy on kivaa aikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Melko kevyellä vaatetuksella pysyy kävellessä lämpimänä. Joskus saattaa sataa, mutta se on vain tunnelmallista. Tänään oli kyllä hankala sade, koska se ei ollut niin kunnollista, että olisi viitsinyt kaivaa varjon kassista, mutta silti pidempään kävellessä kastui. Sellainen saattaa olla mutkikasta, mutta ei märähkö takkikaan mikään katastrofi ole.

Mä oon kulkenut espoolaisbusseilla kuukauden. Ne on ihan oma lajinsa. Suuri osa niistä vaeltaa omakotitaloalueilla puolityhjinä ja loput (lähinnä Helsinkiin menevät seutulinjat) on ihan tupaten täynnä. Espoolaisbussikuskit vastaavat tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin helsinkiläiskuskit (lähde: mutu), mutta ajavat usein lähempänä laillisuuden rajoja. Olen palannut myös säännölliseksi paikallisjunamatkustajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiturilla odottajien käytös muistuttaa hieman tarinoita Japanin metrosta. Tänään sekä Pasilassa että Leppävaarassa tulin täti-ikäisen naisen (siis kahden eri naisen) tallomaksi. Toinen peruutti suoraan syliin optimoidessaan paikkaa juuri oven edessä ja toinen talloi mun varpaille ja napautti kyynärpäänsä tiukasti suoraan mun kylkeen. Mä melkein odotan VR:n lumiongelmia, jotta saisin motivaatiota vaihtaa tupaten täyden seutubussin työmatkailijaksi.

Elämyskameli suosittelee
viidakon lait juna-asemilla

Tahmeaa

Handyman piti tänään jo kolmatta kertaa trophy wifejen leipomispäivän. Tällä kertaa teemana oli yleisön pyynnöstä myslipatukat. Tapahtumaan valmistauduttiin ostamalla vehnänalkioita, isoja kaurahiutaleita, kuivattuja mustikoita, puolukoita, mansikoita sekä karpaloita, kondensoitua maitoa, leivontasuklaata, muskovadosokeria, cocoa nibsejä ja hunajaa sekä kaivamalla kaapista ainakin kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Kolmenlaisia patukoita tehtiin: ensimmäiset maistuivat suklaalta, toiset linnunsiemeniltä ja kolmannet kuivatuilta marjoilta ja kaikki äärimmäisen imeliltä. Ohjeet olivat amerikkalaisilta internetsivuilta ja tosiaan nää on jenkkien mielestä terveellisiä ilmeisesti vain sen takia, että vieläkin epäterveellisemmin voisi syödä valitsemalla esim. Snickersin (näissä oli sentään pehmeitä rasvoja ja liukoisaa kuitua). Taas oli mulle vähän liian makeaa, mutta näinhän se näissä on aina tuntunut olevan. Onneksi seura oli kuitenkin mulle just sopivaa.

Mä oon käynyt vesijumpassa nyt syksyllä jatkuvati 4-5 kertaa viikossa enkä toistaiseksi näe syytä vähentää frekvenssiä. Touhu on tullut aika tyyriiksi, kun 20 kerran kortti maksaa 140 euroa, mutta harrastuksethan maksaa. Tänään tuli mieleen, että täytyypä selvittää, paljonko kuukausikortti maksaa, vaikka jo satasen kuukausihinnalla voisi tehdä voittoa. Olipa jännä huomata, että kuukausikortti maksaa 62 euroa ja kolmen kuukauden kortti noin 160 euroa. Alkuun tuntui vähän tyhmältä, mutta nyt mä oon vain tyytyväinen, että tuli mieleen tarkistaa noi hinnat. Onhan 60 e/kk nyt vähän eri hinta kuin 120 e/kk. Mä oon suorastaan talousnero!

Elämyskameli suosittelee
vesijumppa

Facebookin konflikti

Mä en yleensä klikkaa kenenkään muun fb-linkkejä paitsi Vilungin. Tämä siksi, että Vilunki postaa takuumielenkiintoisia ja hauskoja linkkejä, jotka eivät ole viiruksia tai spämmejä tai mainoksia. Kaikilla ei ole näin. Mulla on huonoja kokemuksia monien muiden linkeistä. Tänäänkin painoin veltosti Simpsoneita katsoessani jonkun Handymanin sukulaisen Homer-aiheista linkkiä ja paitsi etten mä nähnyt Homeria, Safari avasi viisi sivua mainoksia ja se pirullinen valelinkki postautui mun seinälle enkä mä huomannut sitä ennen kuin puolen tunnin jälkeen ja sittenkin vasta ystävällisen kaverin huomautuksesta. Mä en tajunnut koko juttua, koska en ollut edes keskittynyt asiaan. Minä typerys. Handymanin linkkejä ei klikkaa kuin masokistit ja monen muun linkit on joko vanhoja uutisia tai tylsiä ja liian vakavia artikkeleita. Ainoa poikkeus on nasevasti otsikoidut blogikirjoitukset. Niitä mä jaksan lukea. Jos joku lähettää mulle linkin, sen mä tietty katson, koska siinä on ajateltu mua henkilökohtaisesti. Mä luulen, että suuri osa feisbuukkilaisista käyttäytyy linkkien kanssa samalla lailla enkä suinkaan luule kenenkään täälläkään noita mun linkkejä katsovan, enemmänkin ne on mulle muistiksi.

Mun työhistoria on ollut kauniisti sanottuna repaleinen ja mä oon vaihtanut työpaikkaa melko usein. Huolimatta hattaruudestani mä oon yleensä suunnitellut työasiat kuitenkin tarkasti ja tykkään tietää ainakin puoli vuotta eteenpäin, milloin mä oon menossa töihin minnekin. Esim. nykyisen, 1. syyskuuta alkaneen työsuhteeni mä sovin jo helmikuun alussa. Pidän siis suorastaan kummallisena, että seuraavan työstintin mä sovin vasta eilen. Maaliskuun alussa mä vaihdan taas, näillä näkymin kuitenkin vähän pidemmäksi aikaa. Sitten tulee nimittäin erikoistumisessa yliopistosairaalavaihe. Mä luotan täydellisesti siihen, että mun kärsivällisyys kestää, koska sitten työpaikka on niin iso, että työpaikka ja -tehtävät vaihtelevat 1-2 kuukauden välein. Sitten mä pääsen jälleen myös öisin töihin. Mä odotan sitä melko kauhistuneena, koska mä oon nyt kehittänyt täydellisen arkiunirytmin: 22:15-05:40. Päivystäminen laittaa rytmin ihan sekaisin, mutta silti vielä enemmän mua huolettaa se, että joudun valvomaan ja siinä mä oon tosi huono.

Elämyskameli suosittelee
Vilungin linkit

Piste fi

Kiitos Handymanin, blogissa on uusi hieno piirre. Etenkin kännykällä on tuskallisen pitkäveteistä näpytellä osoiteriville koko blogspot.com-ritirimpsu, joten Handyman järjesti mulle yllätyksenä uuden osoitteen. Nykyään Elämyskamelia pääsee lukemaan näppärästi elamyskameli.fi -osoitteesta. Hurraa! Hurraa! Vielä kun saadaan sisältö hiottua mielenkiintoiseksi, niin tästä voi tulla Se Uusi Internetjuttu. Tai oikeestaan toivottavasti ei. Tää on kuitenkin mun päiväkirja.

Kuten Kummityttö eilen osuvasti totesi: "Ei oo enää kesä". Aika pimeää tuntuu olevan aamulla töihin lähtiessä, vaikka nyt vielä onneksi aurinko ehtiikin nousta ennen kuin ehtii sisälle espoolaiskolossiin puoli kahdeksaksi. Myös illalla näin seiskan maissa täytyy olla jo valot sisällä tai törmäilee esineisiin. Vuoden kiertokulun ihmettelijät voivat seurata auringon nousu- ja laskuaikoja hienosti graafisesti täältä, koska tätä varten internet on keksitty.

Elämyskameli suosittelee
ajankulun päivittely

Mikroblogi

Mä asensin puhelimeeni Vilungin mainion suosituksen perusteella Blogger-ohjelman ja pystyn nyt päivittämään blogia milloin vain mistä vain. Kauhean pitkiä kirjoituksia ei viitsi kuitenkaan matkan päältä tehdä, koska puhelimen näppäimistö ei ole siihen suunniteltu. Tästä tulee siis makroblogin ohella mikroblogi. Uusi hieno puhelinohjelmisto ei kuitenkaan valitettavasti pysty korjaamaan sitä ongelmaa, ettei mulla oo mitään sanottavaa.

Me käytiin Handymanin ja Hämeenlinnassa asuvan Täti-ihmisen kanssa toissapäivänä Ideaparkissa ja Tampereella. Mä oon käynyt Ideaparkissa kerran aiemminkin muutama vuosi sitten ja muistan, etten oikein paikasta perustanut. Sama juttu kävi nytkin. Sukarin Topi on halunnut säästää valitsemalla läpinäkymättömän kattomateriaalin, joten Ideapark on synkkä ja ahdistava paikka, jossa myydään guttaperkkakoriste-esineitä ja sisustustyynyjä. Tampere on kivempi paikka, siellä on valoisaa ja kaunista, kuumaa mustamakkaraa ja tuoreita munkkeja.

Mainosmarinaa

Mä tiedän että mikään ei ole niin puhkikaluttu aihe kuin H&M:n mainokset, mutta silti mun on ryhdyttävä niihin. Se uusin mainostyttö on nimittäin niin kauhean kalpean ja anorektisen näköinen kuoppaposki että oikein pahaa tekee. Handyman on sanonut, että mallien ei tarvitse olla kasvoistaan kauniita, koska he ovat ammatiltaan henkareita ja se todella pitää paikkansa tän naisen kohdalla. Täti mainostaa ainakin jotain roikkuvaa neuletta ja mä sanon täti, koska se näyttää nelivitoselta. Mä en yleensä juuri kiinnitä malleihin huomiota, mutta kun tää on niin sairaalloisen kalpea, että mun sisäinen sisätautilääkäri haluaisi livauttaa sen salaatinlehden väliin pari Obsidania. Kontrasti kaameaan Lindexin muumuuhun pukeutuneeseen ihanaan ja terveen näköiseen Reese Witherspooniin naapuriabribusissa on silmiinpistävä.

Ylioppilaskirjoituksista ei ole kahtatoista vuotta ja nyt kävi niin, että mä en olisi osannut vastata kuin kahteen biologian kysymykseen ja korkeintaan kolmeen fysiikan kysymykseen. Se masentaa. Lisäksi mä järkytyin huomatessani, että monet historian kysymykset kuulostivat huomattavasti kiinnostavammilta kuin biologian kysymykset (paitsi nuijasota). Kuinka niin paljon voi unohtaa? Mä oon kyllä varma, että vaikka luin jokaisen mahdollisen biologian kurssin, en olisi 10 vuotta sittenkään osannut suoraan nimetä kahta mesipistiäistä (ellei ne nyt oo mehiläinen ja kimalainen, muita ei tuu mieleen). Mä ihailen abiturientteja. Ne tietää niin paljon asioita! Ne käyttää myös maolia eikä yritä itse muistaa vismutin suhteellista atomimassaa tai normaalin sappirakon seinämän maksimipaksuutta. Ollapa itse yhtä fiksu.

Elämyskameli suosittelee
yleissivistys

Polar-tyttö

Mun sykemittari palkitsee käyttäjänsä riittävästä liikunnasta viikottain pokaalilla. Mulla on tapana pitää sykemittaria vesijumpassa ja -juostessa päällä, jotta mä saan pokaalin. Jos pokaali jää saamatta, niin mua ottaa päähän, joten mun on pakko muistaa käyttää vyötä joka kerta. Suhtaudun kuitenkin toistaiseksi vielä leikkimielisesti sykemittarin käyttöön toisin kuin eräät ammattilaiset luulevat. Viikon sisään kahdesti on tuntematon nainen alkanut jutella mulle uimahallin suihkussa sykemittarin käytöstä. Olen kokenut itseni ihan Polarin myyntineuvottelijaksi, koska mun mielestä se laite on hyvä (ei pelkästään pokaalin takia). Nää suihkukontaktit on vähän hämmentäneet mua, koska mulla ei oo tapana keskustella ventovieraiden alastomien ihmisten kanssa työpaikan ulkopuolella.

Me käytiin Handymanin (ja mun vanhempien) kanssa eilen Habitaressa. Rompetta oli moneen makuun. Mua kiinnosti eniten Tempur-sänkyosasto, koska semmoisen hankkimista on hankittu jo jonkin aikaa. Suomenojan Vepsäläisen Virpi-myyjä oli ihana ja innokas, mutta kauppa jäi tällä kertaa tekemättä. Ehkä ensi vuonna. Tempurin lisäksi Vallilan kankaat ja mukavat tietokonetuolit kiinnosti sen verran, että muistan sellaisia katselleeni. Muuten oli meininki kuin huonekalukaupassa (no daah).

Elämyskameli suosittelee
sykemittaripokaali

Hurjat työt

Uusi työpaikka on osoittautunut mukavaksi. Työkaverit ovat kivoja, työmäärä toistaiseksi kohtuullinen (kyllä se tästä vilkastuu) ja matkakaan ei ole täysin sietämätön. Tänään mä pääsin tekemään itselleni jotain aivan uutta nimittäin läpivalaisututkimuksia. Kyseessä on menetelmä, jossa tutkitaan (nykyään) yleensä ruoansulatuskanavan toimintaa ja rakennetta varjoaineen ja säteilyn avulla. Tutkitaan esim. nielemisheijastetta niin, että potilas nielee varjoainetta ja samalla nielua kuvataan parin-kolmen kuvan sekuntivauhdilla, jolloin nähdään, kuinka varjoaine etenee suusta ruokatorveen. Läpivalaisu on hieman vanhanaikainen tutkimusmenetelmä, jonka muut menetelmät ovat hiljalleen monissa tutkimuskohteissa syrjäyttämässä. Edelleen kuitenkin eräät toimenpiteet tehdään miltei poikkeuksetta läpivalaisussa, joten käyttö on syytä osata. Sitä paitsi se oli hauskaa! Siis mun mielestä, todennäköisesti ei potilaan. Pääsi puuhailemaan. Hoitajat suosittelivat fiksusti, että mun pitäisi tietää, miltä varjoaine maistuu ja villisti pyörivä tutkimuspöytä liikkuessaan tuntuu. Varjoaine oli vastenmielistä, pöydän liikkuminen pelottavaa, mutta onneksi mun ei tarvinnut sentään matkustaa pöydällä letku ahterissa kuten potilaiden.

Työmatka on tosiaan ihan ookoo. Sen mä oon huomannut, että jokaisella matkalla ainakin yksi vaihto on tehtävä juosten, koska liityntälinjat menevät aina tipalle, toistaiseksi oon kaikkiin ehtinyt. Edes aamuherätys (5:40) ei oo ottanut kauhean koville, ellei Handymanin marmatusta lasketa. Kyllä herätyksetkin vielä suruksi muuttuu, kun aamut tästä edelleen pimenee. Toisaalta pitää mennä viimeistään kymmeneltä nukkumaan kuin kiltti tyttö ainakin, niin pärjää.

Amerikan Amazon lähetti mulle ystävällisesti pyynnöstä Housen seitsemännen kauden DVD:llä ja mä siirryn nyt sitä seuraamaan. Mukavaa viikonloppua!

Elämyskameli suosittelee
läpivalaisututkimusten kohteeksi joutumisen välttely

Syysaurinko

Aurinko on taas tänä viikonloppuna hellinyt palvojiaan ja meitä muitakin. Hämmästyin suuresti, kun kävin toissapäivänä Geen kanssa uimassa ja onnettoman tunnin pulikoinnin aikana aurinko ehti polttaa mun olkavarret, rinnan ja polvet. Gee lainasi mun paloista koostuvaa vesijuoksuvyötä ja sai vartalolleen voipaketin kokoisia muuta ihoa vaaleampia laikkuja. On jotenkin niin vaikea uskoa, että Helsingissä syyskuussa auringolla on mitään tehoa melanosyytteihin neljän aikaan iltapäivällä, mutta uskottava se on. Toivottavasti huomenna sataa vettä niin ei tule vammoja.

Mä suunnittelin käyväni kesällä Hannes Heikuran Dark Zone -näyttelyssä. Kesä meni ja mä unohdin. Tänään selailin vanhaa Yhteishyvää ja siellä sitä mainostettiin. Kreivin aikaan sattui Yhteishyvä käteen - tänään on näyttelyn viimeinen päivä. Pakkasin Handymanin mukaan ja mentiin. Hyvä että mentiin, hieno oli. Erityisesti mä pidin Väinämöisen kentällä otetusta kuvasta, jossa pikkupoika hyppää. Se oli niin hieno, että saisi melkein tulla seinälle (siis melkein yhtä hieno kuin Handymanin Homiksesta ottama kuva tai sammutuspeite).

Elämyskameli suosittelee
Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely (vielä pari tuntia auki!)

Uusi työpaikka

Toissapäivänä oli viimeinen työpäivä entisessä ja eilen ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Vanhasta paikasta lähteminen oli ikävää. Väki siellä on niin mukavaa ja paikkakin on hyvä. Mä tiesin, että entisessä työpaikassa on tapana antaa pois lähtevälle työkaverille lahjaksi muumimuki, josta mä olin etukäteen vähän harmissani, koska mun mielestä muumimukit ei oo mitään kauheen kivoja. Ilmeisesti työkaverit oli lukeneet mun ajatukset, koska ne oli hylänneet rutiinit ja ostaneet mulle viisi kerää Seitsemän veljestä -lankaa! Ihan loistava lahja. Lisäksi työpaikan taiteilija oli tehnyt upean kortin, jonka kuvituksessa yhdistyivät mun intohimot (uiminen, neulominen, radiologia ja vihreät banaanit). Kaiken kukkuraksi mun pomo oli vielä ostanut mulle ihastuttavan suloisen Jamie Oliverin Little Star -mukin (it's darling), koska se kuulemma kuvasti mua niin hyvin. Herrinjee, aivan liiallista.

Uusi työpaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siellä kun pääsee asioista kiinni, niin en yhtään epäile, ettenkö viihtyisi siellä varsin hyvinkin. Eilinen oli vielä aika kaoottinen, kun oli kaikkea käytännön asiaa (esim. avaimet ja tunnukset) järjestettävänä. Itse töitä mä tein aika vähän, mutta muutaman kuvan kuitenkin katsoin. Aika haastavalta tuntui, kun siellä yhtäkkiä peruskeuhkokuvien väliin sattui lasten kuvia, joista mulla ei oo mitään kokemusta ja jotka on pirullisen vaikeita. Onneksi saa olla tyhmä ja kysyä. Haastavalta tuntuu myös töihin pääseminen, vaikka kotimatkalla huomasin, että sopivana hetkenä mennessä vaihdot välihölkällä hoidettaessa ehtii kotiin 40 minuutissa.

Tänään mä en sit mennyt minnekään työpaikkaan, koska oli fysiikan ja säteilysuojelun tentti. Kysymykset olivat oikeastaan ennalta tiedossa, koska aiempien vuosien tenteissä samat seitsemän kysymystä on pyörineet kuin hyrrät (itse tentissä on viisi kysymystä). Totesin vain, että kun ei ole minkäänlaista tenttirutiinia, niin tuntuu mahdottoman hankalalta saada asioita paperille. Ensinnäkin oli tosi vaikeaa, kun jo kirjoitettua tekstiä ei voi editoida (esim. lisätä lauseita väliin), joten selostuksesta tuli aika kaoottinen. Toiseksi oli yllätys huomata, että monimutkainen asia, jonka mä kyllä luulen sopivalla syvyydellä ymmärtäneeni ja jonka mä olen selittänyt usealle kaverille, olikin mahdottoman hankalaa saada kirjoitetussa muodossa johdonmukaisesti selvitettyä. Puhumattakaan siitä, että etusormi tuli kipeäksi, kun viime aikoina ei oo tullut treenattua käsin kirjoittamista, joka on kestävyyslaji. Onneksi tenttirutiini on helppo saada kehitettyä, koska vielä ennen erikoislääkäritenttiä (suuri pelottava mörkö tulevaisuudessa) on ohjelmassa Meilahden sisäänpääsytentti ja mahdollisesti tämän päivän tentin uusinta. Toivottavasti erikoislääkäritenttiin mennessä on rutiini hallussa, en haluaisi reputtaa etusormen kivun vuoksi.

Elämyskameli suosittelee
etusormitreeni

Vain aikuisille

Hesarin nettisivuilla uutisoitiin pian alkavasta aikuisten Pisa-testistä. Mukaan oli liitetty esimerkkejä tehtävistä. Ne mykisti. Suomen koululaitos taitaa todella olla ensiluokkaisen hyvä, jos tuollaisilla tehtävillä saadaan kansainvälisesti jotain eroja aikaan aikuisia tutkittaessa. Hesari kertoo muitakin järkyttäviä uutisia. Havaijipaitaa en tahtoisi enää nähdä huolimatta siitä, kuinka paljon niitä "Espanjan Flow'ssa" onkaan nähty. Hipsterit perkele.

Mä oon lomalla kuunnellut kävelyilläni poikkeuksellisesti musiikkia (yleensä mä kuuntelen podcasteja). Eräs listan biiseistä oli Always Look on the Bright Side of Life. Se on niin mainio kipale, että teki mieli kuunnella muutakin Monty Pythonin tuotantoa, josta tunsin lähinnä kappaleet Finland Finland ja Every Sperm is Sacred. Sattumalta lauantaina tuli telkkarista The Meaning of Life, jota mä en oo nähnyt, vaikka DVD:n omistankin ja siinä oli ihan upea Galaxy Song (Pray that there's intelligent life somewhere up in space 'cause there's bugger all down here on Earth). Piti sitten vielä katsoa rippikoulusta tuttu Life of Brian ja muutama Flying Circus -jakso ja ne on kyllä ihan helmiä. Tämäkin piti sitten itse kokea. Jotain voisi joskus uskoakin.

Elämyskameli suosittelee
Monty Python, koko tuotanto

Matkanjohtaja

Mä tykkään suunnittelusta. Osittain tästä syystä mä toimin mielelläni seurueen matkanjohtajana pienilläkin matkoilla. Eilen me oltiin menossa Handymanin kanssa Mäkkylään kyläilemään. Mä olin katsonut Reittioppaasta etukäteen, mikä olisi paras keino päästä Mäkkylään Kampista (eka 39:llä Pitäjänmäkeen ja siitä 550:llä Mäkkylään). Ilmoitin Handymanille viestitse tapaamispaikan: Kampin metroaseman edessä lähtevien bussien luona noin 17:15. Handyman oli ilmeisesti käväissyt siinä ulkona Autotalon edessä hieman etuajassa, mutta kun en ollut siinä, oli Handyman mennyt Kamppiin alakertaan ja jostain käsittämättömästä syystä noussut johonkin umpimähkäiseen bussiin, joka lähti sopivaan aikaan (linja 121 Puolarmetsään). Mä sit soitin sille, kun 39 oli lähdössä ja Handyman ilmoitti voitonriemuisesti olevansa jo bussissa sisällä. Kun mä uskalsin hieman kyseenalaistaa linjan valintaa, niin Handyman kehtasi suuttua mulle ja syyttää mua siitä, että se urpo oli mennyt väärään bussiin. Good grief. Hyvään espoolaistapaan HM kuitenkin tajusi jäädä bussista pois ennen Puolarmetsää ja matkustaa Hanasaaresta useilla liikenneyhteyksillä Mäkkylään. Hyvään espoolaistapaan myös yksi näistä liikenneyhteyksistä oli mennyt rikki Keilaniemessä. Jos mä jotain Espoon busseista tiedän, niin ne menee rikki. Eräällä tämän blogin lukijalla on lukemattomia tarinoita espoolaisbussien epäonnesta bussin palamaan syttymisestä lähtien.

Espoolaiset liikenneyhteydet ovat muuttuneet varsin tärkeäksi osaksi mun elämää, koska mun pitäisi päästä töihin myös ensi torstaista lähtien, olenhan siirtymässä espoolaisväestön palvelukseen. Reittiopas on osoittautunut varsin ailahtelevaiseksi ja miltei päivittäin se ehdottaa eri vaihtoehtoa. Täytyy uskoa, että Espoossa on valinnanvaraa, kun Jorviin päästäkseni voin jäädä junasta Leppävaarassa, Kauniaisissa (ei teknisesti Espoota) tai Espoon keskuksessa ja näistä vaihtaa kymmeneen eri bussiin tai voin mennä bussilla Mannerheimintieltä Lommilaan ja vaihtaa siitä taas toiseen bussiin. Espoon joukkoliikennejärjestelyjen monimutkaisuudesta kertoo sekin, että olen yrittänyt kalastella paikallisten mielipiteitä eri vaihtoehdoista ja kaikki ehdottaa eri reittiä. Siitä ollaan yhtä mieltä, että Jorvi on rakennettu pahimpaan puskaan ja sinne on espoolaistenkin hankala mennä. Lisäksi sillä on tyhmä nimi (tää on vain mun mielipide, irl en ole uskaltanut konfrontoida espoolaisia niiden sairaalan nimestä).

Elämyskameli suosittelee
Helsinki

Akilleen olkapää

Toissapäivänä mua usein uinnin jälkeen hetkellisesti vaivaava oikea akillesjänne oli kipeä koko päivän. Kipu loppui yhtäkkiä, kun olin Töölössä kyläilemässä, mutta päätin silti käydä näyttämässä jännettä pomolle. Siinä ei onneksi ollut mitään tulehdusta. Tästä mä olin haltioissani, koska olin lukenut etukäteen akillesjänteen tulehduksen olevan keski-ikäisten kuntoliikuntaa harrastavien vaiva enkä mä halua profiloitua keski-ikäiseksi kuntoliikunnan harrastajaksi. Nyt jänne on oireeton eikä eilinen allasjuoksupyrähdyskään taas kipeyttänyt sitä, mikä onkin mukavaa. Mä oonkin usein epäillyt, että ultraäänellä on terapeuttisia vaikutuksia. Koska kantapää ei enää vaivannut, olikin jo aika hakea uusi valituksen aihe. Edellisen jäykkäkouristusrokotetehosteen 10-vuotissyntymäpäivää vietetään tänä vuonna, joten uusi oli haettava ja nyt onkin käsi sitten käyttökelvoton. Aion mennä kuntouttamaan sitä hydrobiciin tunnin päästä.

Mä yritin kovasti pitää syksyä poissa lomani loppuun saakka, mutta en onnistunut. Käsityökausi on nimittäin aloitettu. Toistaiseksi on tehty vasta pari kevyttä harjoitustyötä ompelukoneella, mutta eiköhän tästä melko pian siirrytä puikoille. Vielä ei kuitenkaan vaihdeta umpikärkikenkiin pääkaupunkiseudulla, koska on kesäloma. Kuopio oli eri juttu, siellä tuli ikävä sormikkaitakin.

Elämyskameli suosittelee
rokotussuojan tarkastaminen ja ajan tasalle saattaminen (huom. kolmekymppiset miehet! Tetanustehoste on todennäköisesti saatu varusmies-/siviilipalveluksen aikana ja siitä alkaa peruskolmekymppisellä olla jo 10 vuotta. Ja kolmekymppiset naiset! Jollette ole 11-vuotiaana kompastuneet astianpesukoneeseen ja saaneet isoa haavaa pakaraanne, olette todennäköisesti saaneet tehosteen 16-vuotiaana ja jos se on edellinen kerta, on korkea aika hakeutua terveydenhuollon piiriin)

Kalakukkojen maa

Mä saavuin Kuopioon. Eksoottista. Mä en oo varmaan ikinä ennen käynyt Kuopiossa ja kaupunki jännittää mua kovasti. Täällä on siis tarkoitus opiskella fysiikkaa ja säteilysuojelua. Mä oon valmistautunut fysiikan opiskeluun selvittämällä, että magneettikuva muodostetaan seuraamalla voimakkaiden muuttuvien magneettikenttien aiheuttamia vetyatomien ydinten viritystasojen muutoksia ja nämä sitten jotenkin joutuvat K-avaruuteen, jota ei ole olemassa. Tää oli siis yksinkertaistettu versio ja todennäköisesti väärin, mut en mä tajua sitä siltikään.

Kaikki ei kuitenkaan Kuopiossakaan ole kammottavaa toivottavasti. Ainakin seura on erittäin hyvää. Yksi työkaveri on täällä ja myös entinen työkaveri Sipoon ajoilta ja sen mukava työkaveri. Kaikki sattuivat tulemaan samalla koneella ja ollaan vielä samassa hotellissakin! Huomenna mennään sisävesiristeilylle ja treffit on sovittu aamupalalle 7:15, koska varhainen lintu nappaa madon ja fysiikkashow alkaa huomenna tikkana kasilta. Ylihuomenna mä aion mennä uimaan. Hauskaa Kuopiossa on myös paikallisten murre.

Elämyskameli suosittelee
K-avaruus

Soijamaitokokeilu 2

Pari viikkoa sitten mä marisin liian makeasta soijajuomasta. Kaupasta löytyi siis myös maustamatonta, jota mä päätin seuraavaksi kokeilla. Se on aivan hirveää. Ensin se ei maistu miltään, mutta takamaku nielemisen jälkeen maistuu ihan jollekin petrokemiateollisuuden tuotteelle, ei todellakaan millekään ruoalle. Yksinään sitä ei tosiaan viitsi juoda enkä halua altistaa herkullista voimamysliäni tinnerin maulle. Niinpä mä aattelin piilottaa maun monen muun ruoka-aineen (esim. pellavansiemenrouheen, vehnäleseen ja auringonkukansiementen) sekaan ja tein sämpylöitä. Niistä tuli kyllä ihan hyviä eikä maistu yhtään tinnerille. Hesarissa oli muuten juttu siitä, kuinka kaurajuomaa voisi tehdä itse. Voisi harkita, ellei se olisi niin pirun hippiä. Jatkossa mä ostan proteiinijuomani lehmän nisästä tulleena.

Mulla on nyt loma. Handyman meni takaisin töihin, joten mä vetkoilen kotona. Tai tänään mä menin Geen kanssa uimaan ja huomenna mulla on leikkitreffit Kummitytön ja sukunsa kanssa. Niin ja huomenna mun pitää lähteä Kuopioon, helkuta sentään. Onneksi saa toipua Kuopiosta vielä ensi viikon. Sit pääsee päivällä uimaan vaikka joka päivä.

Elämyskameli suosittelee

rehellinen luomumaito

Luottokunnan luottoasiakas

Mä hukkasin Visa-korttini joulukuussa Helsingissä. Tuolloin jouduin olemaan ilman korttia viikon ja hakiessani sitä sain noin 19-vuotiaalta pankkineidiltä ripityksen, kun en ollut ottanut lääkiksen opintosuoritusotetta mukaan. Tänään hukkasin Visa-korttini uudelleen. Kyllä kismittää. Aika laiha lohtu on se, että samalla löytyi tuo joulukuussa hukkunut kortti lompakon salapoimusta. Säikähdin, kun kortti ei ollut paikallaan lompakossa ja aloin penkoa. Sieltähän se löytyi. Alkoi hiljalleen ihmetyttää, kun joka paikassa, missä sitä halusin käyttää, kone herjasi "Geheimzahl falsch" (=väärä PIN-koodi). Luulin jo joutuneeni niin syvälle lomatunnelmaan, että olin unohtanut PIN-koodini, mutta sitten tajusin, että kortissa on väärä kuva ja expiry date, joten sen oli oltava joulukuussa kadonnut kortti. Korttia ei löytynyt mistään, joten se piti kuolettaa. Nyt mulla ei sitten oo pankkikorttia, jes. Just kun mä olin oppinut uuden tunnuslukuni. Onneksi Stockan kortissa on Masteri, niin jossain voi maksaa. Uusi kortti tulee viikon päästä pankkiin (OP ei lähetä sitä kotiin) ja koska mä oon silloin Kuopiossa, menee kortin saaminen seuraavaan viikkoon.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - mä oon löytänyt useita kivoja kauluspaitoja täältä. Eka ostin tyytyväisenä pari alennettua paitaa hintaan 40 e/kpl ja sitten satuin menemään kauppaan, jossa hyvät ja kauniisti leikatut kauluspaidat oli 12 e/kpl, kaksi paitaa 19 eurolla. Vielä parempi! Långstrumpille tiedoksi: ostin myös yhdet ihan ookoo housut. Vyötä en ole ostanut.

Nakut saksalaiset

1998 mä kävin Baden-Badenissa kahdessa kylpylässä. Toinen niistä oli roomalainen kylpylä, jonne mennessä piti riisutua ensin nakuksi ja kietoutua paikalliseen pyyhkeeseen. Se pyhje päällä sitten kuljettiin salista toiseen ja kukin sali oli toista lämpimämpi (ensimmäinen jotain 45-asteinen, seuraava 55-asteinen ja viimeinen varmaan 70-asteinen) ja sen jälkeen liottiin kummallisen hajuisissa altaissa, joiden lämpötila vaihteli. Lopuksi pääsi riuskaotteisen naisen pestäväksi ja kunnolliseen kuumaan saunaan. Toki altaissa ja pesulla oltiin naakkenina ja ne oli tietysti unisex-altaita. Toinen Baden-Badenin kylpylöistä oli moderni kylpylä, jossa oli useita altaita, vesi oli kloorattua ja lapset pääsivät vesiliukumäkiin. Siellä oli sukupuolikoodatut puku- ja suihkuhuoneet ja allasosastolla oltiin uimapuvussa. Saunaosasto oli unisex ja ilman uimapukua. Saksalaiset suhtautuvat varsin mutkattomasti alastomuuteen (jopa länsisaksalaiset, koska em. esimerkit olivat siis Baden-Badenista vuodelta 1998).

Täällä hotellissa on myös sauna-pooliosasto, jossa on yhteiset suihkut ja saunat. Pukkaritilat ovat erikseen ja niissä on myös ns. kainostelusuihkut, mutta hienoimmat autopesulaa tai trooppista myrskyä jäljittelevät suihkut sijaitsevat yhteistiloissa. Uimapuku tulee jättää saunojen ulkopuolelle ja saunaan mennään pyyhe päällä (yllättävän kummallisen tuntuista). Saunoja on kolme: Finish Sauna (sic), Bio-Sauna ja jonkinlainen Hogwarts Expressin loosia ja Helsingin metrovaunua muistuttava höyryinen komero. Bio-Sauna on näistä eksoottisin - se on kuin haalea perinteinen sauna ilman kiuasta. Pesuhuoneen seinällä on todella monipolviset kuvitetut saunomisohjeet, joiden mukaan saunassa saa olla kerrallaan 10-12 minuuttia, saunassa pitää maata tai istua rentoutuneena (kuvien mukaan joko maata vatsallaan tai istua hankalassa 45°:n kulmassa). Saunomisen jälkeen pitää levätä istuen 2-3 min ajan ja tämän jälkeen tulee kaverin ruiskuttaa päälle puutarhaletkulla kylmää vettä. Tämän jälkeen pitää tanssia kylmässä suihkussa ja mennä kylmällä vedellä täytettyyn vannaan. Sen jälkeen pitää ottaa lämmin jalkakylpy ja levätä. Sitten voi mennä takaisin saunomaan. Saunojen lisäksi pesutiloissa on myös huone, jossa on useita lepolasseja, joilla alastomat saksalaiset makaavat rentoutuneena lukien Handelsblattia.

Hursti-kohun aikaan syntynyt nimbyilyä vastustava Kallio-liike on kiinnittänyt huomiota Alppipuiston puolesta -fb-grouppiin. Alppipuiston puolesta vastustaa Pisararadan ykkösvaihtoehtoa, joka toteutuessaan haukkaisisi palan Alppipuiston länsireunasta ja sen sijaan kannattaa ns. kolmosvaihtoehtoa, jossa raiteet vedettäisiin Alppilan ali ja joka maksaisi 300 miljoonaa euroa enemmän kuin ykkösvaihtoehto. Huikea summa! Vuonna 2010 koko Helsingin kaupungin kaikki investoinnit maksoivat yhteensä noin 700 miljoonaa. 300 milj ylimääräistä yhden kohteen yhteen pätkään tuntuu järjettömältä. Mä asetun tässä nyt poikkiteloin ja totean, että tää on pahimman luokan nimbyilyä. Oon ennemmin sen jätkän puolella, joka fb:ssä toteaa, että "Miksi historiallinen miljöö pitäisi säilyttää muuttumattomana? Onko Alppari arvokas vain sen näköisenä kuin se on nyt? Kaikki historialliset miljööt ovat syntyneet kun on muutettu vanhaa historiallista miljöötä". Toki ois kiva, ettei Alppipuiston sorsanpoikasten lampea jouduttaisi tuhoamaan, mutta vaikka se onkin ehdottomasti puiston paras osa, niin ei sekään ole 300 miljoonan euron arvoinen lätäkkö.

Elämyskameli suosittelee
yimbyily

Päänsärky

Internetvarkaiden uhallakin kerron olevani ulkomailla, nimittäin Berliinissä. Mukanani on Handyman ja Långstrump, joten matkalla on lämmin vittuilun ilmapiiri. Harmi vaan että mulla on eilisestä lähtien ollut ilkeä päänsärky, joka on kiristänyt mun pinnan ihan viimeisilleen enkä mä jaksaisi kuunnella vinoilua nyt yhtään. Toivottavasti päänsärky menisi nyt pois. Mulla ei yleensä särje päätä, joten en osaa suhtautua särkyyn osana elämää ja ihmisyyttä vaan kiukkuan.

Berliini on kyllä ihana. Ainoa Berliinin ihanuutta vähentävä seikka on se, että superärsyttävä Kemikaalikimara-blogin muija kertoo internetissä rakastavansa Berliiniä, mut se ei oo Berliinin vika. BBC:n ja kaikkien muidenkin sääprofeettojen mielestä täällä pitäisi sataa koko ajan, mutta silti aurinko paistaa. Tänään tuli pari tiukkaa kuuroa, mutta nekin kesti vain muutaman minuutin kerrallaan. Lämpötila on sellainen, että on mukava kävellä, ei tule liian kuuma (17-22°).

Me käytiin eilen katsomassa Bodyworlds-näyttely. Siellä on siis näytillä oikeita ihmiskudoksia, jotka on valettu hartsiin tms. Mä muistan, että vuonna 1998 se oli just lähtenyt Mannheimista, kun mä sinne mennä toohotin ja mua harmitti suuresti. Siitä lähtien mä oon halunnut nähdä sen. Ihan hienoja juttuja siellä oli, mutta tuli työasiat mieleen, joten mä en oikein päässyt mukavaan lomatunnelmaan. Mut nyt se on nähty eikä enää tarvii mennä. Hyvä niin.

Täällä tulee syötyä lähinnä itämaista ruokaa, koska se on niin halpaa ja etenkin vietnamilaisia ja thaimaalaisia ravintoloita on kaikkialla. Tänään käytiin kuitenkin perinteiseen saksalaiseen tapaan Vapianossa. Mä oon käynyt nyt kertaalleen Helsingin ja kertalleen Berliinin Vapianossa sekä S-ryhmän Bravuria-kopiossa. Nyt mä voin sanoa, että näissä kaikissa ruoka on oikein hyvää, mutta konsepti on kyllä aika ontuva. Mun mielestä ei oo siistiä seistä jonossa odottamassa ja katselemassa, kun se ruoka valmistuu. Mä istun sillä välin mieluummin kavereideni kanssa pöydässä tai teen sen ruoan sit ite, ni saa bologneseenkin herkkusienet mukaan. Täällä oli kyllä valittavana myös tummaa spagettia, mikä toki ilahdutti.

Saksassa on joutunut avartamaan harrastusmielipiteitään. Koska lähin maauimala on junamatkan päässä, mä en oo saanut houkuteltua seuraa sinne mukaan, joten on pitänyt pulikoida hotellin altaassa. Siinä ongelmana on se, että sen syvyys on vain 1,3 m, joten mukaan raahattu vesijuoksuvyö ei ole päässyt mukaan. Mä oon siis pitkästä aikaa uinut. Sekin on kyllä varsin mukavaa! Uskallan jopa nykyisin laittaa rintauidessa naaman veteen, joten niskakaan ei tule ylettömän kipeäksi. Pitää varmaan ostaa uimalasit, jotta voisi pitää vielä silmiä auki.

Lomakuvakisaan me ollaan annettu tällä matkalla nyt aika paljon tasoitusta. Kamera ei ole edes mukana  koko ajan ja ainakaan kuvia ei muisteta ottaa. Jos otetaan, niin niissä näkyy aina joko Handyman ja Långstrump tai mä ja Långstrump. Mulla ja Långstrumpilla on kiusaantuneet tai pitkästyneet ilmeet (koska Handymanilla kestää vähintään viisi minuuttia ottaa kuva, missä vaiheessa me ollaan yleensä jo kävelty pois kuvauspaikalta) ja Handyman näyttää vain urpolta.

Oho tulipa negatiivinen päivitys. Syytän silmän takana tuntuvaa kairaavaa kipua.

Juoksevaa proteiinia

Mä oon viime aikoina valinnut yhä useammin ruokajuomaksi maidon. Tarkemmin sanottuna kylmän rasvattoman luomumaidon (ja ei, en koe huonoa omatuntoa siitä, että näinä luonnollisuuden ja karppaamisen aikoina valitsen rasvattoman maidon). Nyt kuitenkin Långstrump kohkasi soijasta tehdyn maidonkorvikkeen erinomaisuutta ja totesi epämiellyttävästi, että maito alkaa mädäntyä jo suussa (varsin tarpeeton kommentti kerta kaikkiaan). Koska luotan Långstrumpin suosituksiin kuin vuoreen (recommended by Långstrump!), ostin soijatuotteen. Tänään aamulla otin jännittyneenä sitä aamupalan kanssa lasillisen. Maku hämmensi: ihan ookoolta se maistui, mutta vaikka en ollutkaan valinnut mitään vaniljatuotetta vaan ihan maidonkorvikkeen, oli maku selvästi makea ja vaniljainen. Sopii aamupalan kanssa kyllä ihan hyvin, varmaan menisi myös leivonnassa ja etenkin vaniljakastikkeen teossa, mutta ei sitä voi kuvitella lämpimän ruoan, esim. spagettikastikkeen tai lihasopan, kanssa juovansa. Niissä tilanteissa valitsisin ehdottomasti mätämaidon. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ostamani tuote oli Alpro Soya Light ja ihan tuoteselosteessa kerrotaan sitä makeutetun glukoosifruktoosisiirapilla, joten ei ole kumma että maistuu makealta. Omituista. Ehkä pitäisi kokeilla kaupan omaa merkkiä, Alprossa kun on muitakin kummallisia piirteitä.

Elämyskameli suosittelee
oikea juoma oikeaan tilanteeseen
nii ja sitä että joku nyt vihdoin haluaisi ottaa mun ilmaisen testivoittajavesivyön!