Viime viikonloppuna me matkustettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Jyväskylään katsomaan Polaah'n sekä Kummitytön pesueita. Mä päivystin perjantaina ja unet oli jääneet vähän rikkonaisiksi (yhteensä 4,5 tuntia kolmessa pätkässä), koska yöllä oli ikäviä puuhia ja iltakin oli kiireinen. Olin suunnitellut nukkuvani autossa, mutta auto päätti toisin. Jossain Mäntsälän perämetsässä alkoi pakosarjan merkkivalo palaa ja auto ei suostunut vaihtamaan vaihteita yli kolmosen (kiusallista moottoritiellä). Handyman sai auton kuljetettua vanhalle nelostielle ja jäätiin bussipysäkille. Hinausautohan siinä piti kutsua. Handyman pääsi ison lavettiauton mukaan Vantaalle ja me mentiin Långstrumpin kanssa Tertun taksilla Lahteen. Taksia siellä maaseudun bussipysäkillä odotellessa nähtiin mm. Handymanin ja mun isin sekasikiö ajamassa munapyörää ja mä näin alastoman maajussin pihahommissa.
Mä en oo vuosikausiin ollut Lahdessa ylipäänsä ja aiemminkin kävin vain setävainaan luona tai Messilässä. Onneksi Långstrump tuntee kaikki Suomen keskisuuret kaupungit, joten meillä oli mukava parituntinen torin maastossa. Sen jälkeen Handyman tuli (toisella) autolla hakemaan meidät ja päästiin jatkamaan. Lauantaina meitä (tai siis Handymania) odotettiin Köhniössä jo kovasti (joo, Köhniö kuulostaa ihotaudilta, mutta se on itse asiassa idyllinen esikaupunkialue). Ensin tutustuttiin taloon ja peuhattiin muksujen kanssa (1 v 4 kk ja miltei 3 v:n ikäiset kundit) Handymanin Lego-nosturilla, sitten grillattiin ja lopuksi mentiin vielä yöjalalle Jyväskylän keskustaan. Oli mukavaa, mutta hieman alkoi väsymys painaa, kun en saanut päivällä lainkaan nukuttua. Onneksi Scandicissa oli viihtyisä President Suite, jossa saattoi painaa pään Tempur-matkatyynylle ja Handyman saattoi siellä saunoa yösydännä, kun naisensa nukkuivat.
Aamulla jatkettiin Porkkiksen mestoille, jossa oli siis vanhempien lisäksi Kummityttö kaksine siskoineen. Mainiota väkeä! Käytiin myös katsomassa ulkoapäin Kummitytön uutta asuntoa, johon hän on perhettään muuttamassa ensi kuussa. Matka kotiinpäin olikin jo selvästi vähemmän eventful.
Meidän siivoustäti kävi tänään pesemässä ikkunat! Nyt on kuin taulut seinillä. Toki heti illalla piti sataa vettä, mutta niinhän se toimii. On ne silti puhtaat. Kiitos siivoustädille!
Monday, May 28, 2012
Tuesday, May 22, 2012
Kesän karmivin lieveilmiö
Yhtäkkiä tuli lämmintä. Sain onneksi sunnuntaina varpaankynnet lakattua, joten eilisestä alkoi sandaalikausi. Takinkin hylkäsin jo sunnuntaina, koska sen kantaminen on niin tylsää. Lämpimien ilmojen myötä Uimastadion on täydempi ja sinne kannattaa mennä joko heti aamusta tai iltaseitsemän jälkeen. On ihmiselle siunaus, että kaikkia asioita ei ihanista kesistäkään muista. Oli kyllä eilen järkytys nähdä jälleen suosikki-inhokkiasia eli paidattomat miehet. Eilen niitä näkyi useampia teineistä keski-ikäisiin ja tänään yksi pyöräilijä. Että se on kamalaa. Erityisen hirveää paidattomuus on tähän aikaan vuodesta, kun paidattoman iho on kelmeä ja vahamainen. Ylihuomenna nähtävät punoittavat ihotkin ovat karmeita eikä loppukesän rusketuskaan paljon auta. Eilen näin Alppitorin terassilla noin kolmevitosen pöhöttyneen miehen (luojan kiitos kuitenkin paita päällä), joka oli ilmeisesti istunut siinä koko päivän. Mies oli naamastaan aivan paloautonpunainen lukuunottamatta filtrumia (se omituinen harjanne nenän ja ylähuulen välissä), jossa hänellä oli kolmiomainen vaaleampi kohta, jonka nenän varjo oli suojannut. Mukanaan hänellä oli naisihminen, joka oli paremmin säilynyt. Alppitorin omistaja saattoi repiä hiuksiaan, koska tämä pari ei todellakaan istunut cooliin hipsterimagoon.
Kesä on alkanut muillakin mittareilla. Tänään työmatkalla kävelin Reijolankatua, kun varpaalle laskeutui jotain kylmää. Asvaltilla näkyi muutama tippa. Mietin, että kohtahan tässä ollaan jo perillä, kyllä kai töihin ehtii ennen sadetta. No ei ehtinyt. Noin 20 metrin päästä Manskun ja Reijolankadun risteyksessä alkoi hillitön ukkoskuuro, jota mä menin pitelemään 10 minuutiksi läheisen talon vierustalle erkkerin alle. Sade tuntui hellittävän, joten jatkoin matkaa, mutta hellittämisestä huolimatta satoi perille saakka sen verran, että olin märkä kuin uitettu koira. Pohdin, millainen käsitys mun työkavereilla on musta, kun kaksi ihmistä kysyi mut nähdessään, olinko uimasta tulossa. Vaatteet päällä?
Elämyskameli suosittelee
paita!
Kesä on alkanut muillakin mittareilla. Tänään työmatkalla kävelin Reijolankatua, kun varpaalle laskeutui jotain kylmää. Asvaltilla näkyi muutama tippa. Mietin, että kohtahan tässä ollaan jo perillä, kyllä kai töihin ehtii ennen sadetta. No ei ehtinyt. Noin 20 metrin päästä Manskun ja Reijolankadun risteyksessä alkoi hillitön ukkoskuuro, jota mä menin pitelemään 10 minuutiksi läheisen talon vierustalle erkkerin alle. Sade tuntui hellittävän, joten jatkoin matkaa, mutta hellittämisestä huolimatta satoi perille saakka sen verran, että olin märkä kuin uitettu koira. Pohdin, millainen käsitys mun työkavereilla on musta, kun kaksi ihmistä kysyi mut nähdessään, olinko uimasta tulossa. Vaatteet päällä?
Elämyskameli suosittelee
paita!
Thursday, May 17, 2012
17. toukokuuta
Tänään on toukokuun 17. päivä. Tänään Porkkis ja AaOo viettävät nelivuotishääpäiväänsä, onnea! Tänään on kulunut päivälleen kolme vuotta siitä, kun me muutettiin Vuosaaresta itäiseen kantakaupunkiin ja päivälleen nolla vuotta siitä, kun Rampo muutti Vantaalle. Onnea uuteen kotiin! Se Vantaan kolkka, johon Rampo muutti, on minulle kovin läheinen, koska asuin lapsuudessa naapurikaupunginosassa. Kyllä on nykyisin vantaalaisilla opiskelijoilla helppoa. Kun minä olin vantaalainen opiskelija (kolme vuotta!), ei ollut mahdollista saada Helsingin sisäistä opiskelijalippua (vain Helsingin sisäinen aikuisten lippu tai edellistä muutaman markan kalliimpi opiskelijaseutulippu olivat vaihtoehtoina). Nykyään vantaalainen opiskelija voi halutessaan ostaa vaikka Espoon sisäisen lipun, jos on päästään sekaisin tai asuu Länsi-Vantaalla. Puhumattakaan siitä, että niinä aikoina opiskelijat saivat lipuistaan vain 25 %:n alennuksen (nykyään 50 %). Kyllä on nykyään asiat hyvin.
Mä kävin tänään toistaiseksi viimeisen kerran personal trainerillani. Nyt mulla on saliohjelma, joka on hyvä. Mä sanoin rehellisesti pt:lle, että en aio kesällä juurikaan käydä salilla, koska Uimastadionin haaskaaminen tuntuu rikokselta. Taivuin kuitenkin painostuksen voimasta lupaamaan, että käyn kerran viikossa salilla ja pilateksessa myös kesällä. Oikein masentaa. Sisäliikuntahan on kerrassaan mukavaa liukkaalla tai kylmällä kelillä, mutta siksi on kesä, että voisi olla ulkona. Toivottavasti tulee niin kuuma, että sisälle ilmastoituun tilaan meneminen tuntuu hyvältä idealta. Näillä +15-19 asteen lämpötiloilla ulkona on täydellistä.
Elämyskameli suosittelee
ulkoliikunta
Mä kävin tänään toistaiseksi viimeisen kerran personal trainerillani. Nyt mulla on saliohjelma, joka on hyvä. Mä sanoin rehellisesti pt:lle, että en aio kesällä juurikaan käydä salilla, koska Uimastadionin haaskaaminen tuntuu rikokselta. Taivuin kuitenkin painostuksen voimasta lupaamaan, että käyn kerran viikossa salilla ja pilateksessa myös kesällä. Oikein masentaa. Sisäliikuntahan on kerrassaan mukavaa liukkaalla tai kylmällä kelillä, mutta siksi on kesä, että voisi olla ulkona. Toivottavasti tulee niin kuuma, että sisälle ilmastoituun tilaan meneminen tuntuu hyvältä idealta. Näillä +15-19 asteen lämpötiloilla ulkona on täydellistä.
Elämyskameli suosittelee
ulkoliikunta
Tuesday, May 15, 2012
Teinilämpö
Teinit on muita ihmisiä lämpimämpiä. Ne voi hyvinkin hengailla pelkissä leggingseissä pakkasella eikä niiden tee tiukkaa ottaa aurinkoa biksuissa +15°:n lämpötilassa. On liikuttavaa nähdä, kuinka teini laittaa suuren rantapyyhkeen päänsä päälle ja vaihtaa tämän "majan" suojassa yläosansa, koska on vaan niiiiin out olla samassa bikiniyläosassa yli tunnin kerrallaan.
Olin tosiaan unohtanut tärkeimmät Tukholmassa tapahtuneet jännittävyydet. Ensinnäkin Handyman nolasi lähinnä itsensä huutelemalla "Hura, hura, hura Estelle!" ja "Finland är världsmästare i ishockey!" Mä oon toki tottunut Handymanin typeryyksiin, mutta Lettipitkolle ne oli kova pala. Voi olla, että jatkossa ei Ruotsissa saada paikallista seuraa. Mut se on hienoa, että Åhlénsilla myydään Wonderbra-rintsikoita!
Olin tosiaan unohtanut tärkeimmät Tukholmassa tapahtuneet jännittävyydet. Ensinnäkin Handyman nolasi lähinnä itsensä huutelemalla "Hura, hura, hura Estelle!" ja "Finland är världsmästare i ishockey!" Mä oon toki tottunut Handymanin typeryyksiin, mutta Lettipitkolle ne oli kova pala. Voi olla, että jatkossa ei Ruotsissa saada paikallista seuraa. Mut se on hienoa, että Åhlénsilla myydään Wonderbra-rintsikoita!
Sunday, May 13, 2012
Keväinen Tukholma
Perjantaina lennettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Tukholmaan Lettipitkoa helssaamaan. Jo menomatka oli hurja, alkuun kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja itse lento kesti suunniteltua kauemmin, koska Arlandassa oli ukkosmyrsky ja meidän piti lennellä sen yläpuolella hetki sopivaa laskeutumisluukkua odotellessa.
Yövyimme Omenahotellissa. Se on aivan upouusi, avattu juuri ennen vappua. Alakertaan oli tulossa jonkinlainen urheiluravintola, joka avaa viikon päästä. Olen ollut joskus yötä Tampereen Omenahotellissa ja tämä oli tietysti samanlainen. Parisänky ja vuodesohva. Långstrumpin huoneen pohja oli parempi kuin meidän, koko oli sama. Vessa oli samanlainen kuin laivan hytissä sillä erotuksella, että siellä oli vain yläsuihku, ei käsisuihkua (bidee oli pytyn vieressä). Se ihmetytti, että hotelli oli muuten erittäin esteetön, mutta vessa sijaitsi noin 30 cm korkeammalla kuin muu huone. Vessaan oli siis korkea porras, jota on mahdotonta ylittää pyörätuolilla. Vessassa ei ollut valokatkaisijaa vaan jonkinlainen liiketunnistin, joka oli meidän huoneessa liian herkkä (valo syttyi keskellä yötäkin) ja Långstrumpilla jotenkin viallinen (valo välkkyi ja saattoi sammua vaikka L oli suihkussa). Hotellia voi kuitenkin suositella. Sijainti oli hyvä, noin 1 km Sergels torgilta luoteeseen aivan lähellä puistoa, jossa oli Stalinin (tai muka jonkun ruotsalaisen sosiaalidemokraatin, mutta selkeästi Stalinin) patsas. Huone oli siisti ja edullinen (1100 sek/yö, arkisin 600 sek/yö). Olen yöpynyt Tukholmassa aiemmin neljässä hotellissa (Silja Ariane, Radisson Strand, Gustav Vasa sekä Oden) ja Omena oli kokonaisuutena niitä kaikkia parempi.
Nyt kun mä oon jo kertonut, että Omenahotelli oli mun mielestä oikeasti hyvä, voin alkaa mietiskellä, miksi pizza-Rabbe oli päättänyt valita juuri sen nimenomaisen taideteoksen huoneidensa seinälle, jonka oli valinnut. Kuva on alla. Alkuun sitä vilkaisee, että kesäpiknikhän siinä, eipä kummempia. Tarkemmassa analyysissä alkaa katsojaa hämmentää. Puistossa istuskelevat miehet ovat pukeutuneet pukuun, toisella on turbaanikin päässä. Nainen on alasti, toinen nainen pesee hiuksiaan virrassa sonnustautuneena verhoon. Ei tarvitse Rabben pohtia, miksi Omenahotelleissa on jonkinlaista paritusongelmaa.
Tukholmaan on avattu Wagamama-ravintola. Konsepti oli tuttu jo 1,5 vuoden takaisesta Kööpenhaminasta ja sinne oli päästävä nytkin. Wagamama ei pettänyt. Edullista ja hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana tarjoilukissa. Mä otin jälkiruoaksi hedelmäsalaatin pitkälti sen takia, että kyytipojaksi luvattiin cashewpähkinöitä ja sitruunaruohojogurttia. Jugraa olikin (hyvää!), mutta cashewien tilalla oli maapähkinöitä. Kun lentokentän pähkinäsekoituksestakin olivat cashew't vaihtuneet chilipähkinöiksi, alkoi Långstrump jo epäillä vakavaa maanlaajuista cashew-pulaa. Onneksi Suomessa niitä vielä on.
Mä ostin Tukholmasta kengät. Ne on muuten ekat mun ikinä DinSkosta ostamat kengät. Mun tyyliset, kivan näköiset ja varsin edulliset, hyvät pohtimiskengät (mulla on nimittäin jonkinlainen relatiivinen kenkätarve, mutten ole vielä oikein päättänyt, minkälaiset kengät mä tarvisin. Pohtimiskenkiä mä voin käyttää pohtimisajanjaksolla). Ne on ballerinamalliset, joten mun piti ostaa kyytipojaksi avokassukat, semmoisia mä en ookaan ennen omistanut. Valitettavasti mun selvästi erikokoisista jaloista johtuen oikean jalan kenkä rullaa avokassukan kävellessä päkiän alle. Melko ärsyttävää. Ehkä mun pitää teipata sukka kiinni jalkaan tai hylätä oikeasta jalasta sukka kokonaan. Vaikeita pohdintoja. Onneksi mulla on pohtimiskengät.
Elämyskameli suosittelee
Wagamama-ravintola(t) ja Tukholman Omenahotelli
Yövyimme Omenahotellissa. Se on aivan upouusi, avattu juuri ennen vappua. Alakertaan oli tulossa jonkinlainen urheiluravintola, joka avaa viikon päästä. Olen ollut joskus yötä Tampereen Omenahotellissa ja tämä oli tietysti samanlainen. Parisänky ja vuodesohva. Långstrumpin huoneen pohja oli parempi kuin meidän, koko oli sama. Vessa oli samanlainen kuin laivan hytissä sillä erotuksella, että siellä oli vain yläsuihku, ei käsisuihkua (bidee oli pytyn vieressä). Se ihmetytti, että hotelli oli muuten erittäin esteetön, mutta vessa sijaitsi noin 30 cm korkeammalla kuin muu huone. Vessaan oli siis korkea porras, jota on mahdotonta ylittää pyörätuolilla. Vessassa ei ollut valokatkaisijaa vaan jonkinlainen liiketunnistin, joka oli meidän huoneessa liian herkkä (valo syttyi keskellä yötäkin) ja Långstrumpilla jotenkin viallinen (valo välkkyi ja saattoi sammua vaikka L oli suihkussa). Hotellia voi kuitenkin suositella. Sijainti oli hyvä, noin 1 km Sergels torgilta luoteeseen aivan lähellä puistoa, jossa oli Stalinin (tai muka jonkun ruotsalaisen sosiaalidemokraatin, mutta selkeästi Stalinin) patsas. Huone oli siisti ja edullinen (1100 sek/yö, arkisin 600 sek/yö). Olen yöpynyt Tukholmassa aiemmin neljässä hotellissa (Silja Ariane, Radisson Strand, Gustav Vasa sekä Oden) ja Omena oli kokonaisuutena niitä kaikkia parempi.
 |
| Kuinka niin muka tää jätkä ei oo Stalin? |
Nyt kun mä oon jo kertonut, että Omenahotelli oli mun mielestä oikeasti hyvä, voin alkaa mietiskellä, miksi pizza-Rabbe oli päättänyt valita juuri sen nimenomaisen taideteoksen huoneidensa seinälle, jonka oli valinnut. Kuva on alla. Alkuun sitä vilkaisee, että kesäpiknikhän siinä, eipä kummempia. Tarkemmassa analyysissä alkaa katsojaa hämmentää. Puistossa istuskelevat miehet ovat pukeutuneet pukuun, toisella on turbaanikin päässä. Nainen on alasti, toinen nainen pesee hiuksiaan virrassa sonnustautuneena verhoon. Ei tarvitse Rabben pohtia, miksi Omenahotelleissa on jonkinlaista paritusongelmaa.
 |
| Leppoisa piknik |
Tukholmaan on avattu Wagamama-ravintola. Konsepti oli tuttu jo 1,5 vuoden takaisesta Kööpenhaminasta ja sinne oli päästävä nytkin. Wagamama ei pettänyt. Edullista ja hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana tarjoilukissa. Mä otin jälkiruoaksi hedelmäsalaatin pitkälti sen takia, että kyytipojaksi luvattiin cashewpähkinöitä ja sitruunaruohojogurttia. Jugraa olikin (hyvää!), mutta cashewien tilalla oli maapähkinöitä. Kun lentokentän pähkinäsekoituksestakin olivat cashew't vaihtuneet chilipähkinöiksi, alkoi Långstrump jo epäillä vakavaa maanlaajuista cashew-pulaa. Onneksi Suomessa niitä vielä on.
Mä ostin Tukholmasta kengät. Ne on muuten ekat mun ikinä DinSkosta ostamat kengät. Mun tyyliset, kivan näköiset ja varsin edulliset, hyvät pohtimiskengät (mulla on nimittäin jonkinlainen relatiivinen kenkätarve, mutten ole vielä oikein päättänyt, minkälaiset kengät mä tarvisin. Pohtimiskenkiä mä voin käyttää pohtimisajanjaksolla). Ne on ballerinamalliset, joten mun piti ostaa kyytipojaksi avokassukat, semmoisia mä en ookaan ennen omistanut. Valitettavasti mun selvästi erikokoisista jaloista johtuen oikean jalan kenkä rullaa avokassukan kävellessä päkiän alle. Melko ärsyttävää. Ehkä mun pitää teipata sukka kiinni jalkaan tai hylätä oikeasta jalasta sukka kokonaan. Vaikeita pohdintoja. Onneksi mulla on pohtimiskengät.
Elämyskameli suosittelee
Wagamama-ravintola(t) ja Tukholman Omenahotelli
Thursday, May 10, 2012
Petollinen valo
Mä oon viettänyt tän viikon koulutuksessa Espoon Hanasaaressa. On ollut kivaa nähdä monia entisiä työkavereita ja oon oppinut paljon magneettikuvista, joista mä en aiemmin tiennyt juuri mitään. Lisäksi Hanasaaressa on erinomainen ruoka, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys, koska usein koulutukset järjestetään sairaaloissa, joissa sit syödään sairaalaruokaa. Hanasaaressa saa halutessaan vieläpä syödä terassilla ja aurinkoiset sekä lämpimät päivät ovat tämän mahdollistaneet. On ollut siinä määrin aurinkoista, että mä poltin päänahkani sekä kaulani lounaalla eilen. Pirullista, nyt on kampaaminen kipuisaa.
Mua huvittaa se, kuinka paljon mä muutunkaan äidikseni näin vanhemmiten. Aiemmin mä naureskelin äidille, kun sillä on tapana siivota ja kuurata ekstensiivisesti aina ennen siivoojan tuloa. No mulle tulee huomenna siivooja ja tänään mä oon pari tuntia kantanut tavaroita paikasta toiseen, että sen ois helpompi tehdä hommia. Noloa mutta totta.
Handyman on nyt lukenut Christiane F -kirjaa puoleen väliin ja totesi, että mun ei kannata lukea sitä. Mä luulen myös niin, koska Handymanin lukemisilme on kammottavan hirvityksen ja ahdistuksen täyttämä enkä mä halua kokea liian raakaa todellisuutta vapaa-ajalla. Mua jännittää jo se, että kesästä lähtien mä alan päivystää myös suuressa traumasairaalassa ja työkavereiden mukaan olo on joskus aika huono, kun Hesarin pikku-uutiset saa siellä kasvot. Mies joutui raitiovaunun töytäisemäksi ja vietiin sairaalahoitoon tarkoittaakin jotain oikeaa ihmistä, jolla on oikea nimi ja oikeat, käytävällä itkevät omaiset. Siinä on mulle ihan riittävästi realismia.
Tempur oli mielenkiintoinen kokemus. Tärkein ensin: nukuin kuin lapsi. Illalla oli hassua, kun oli lokoillut ensin selällään ja sen jälkeen kyljelle kääntyminen oli tavallista suuremman työn takana, kun sänky oli jo tottunut selinmakuuasentoon. Patja tuntui aluksi aika kovalta, mutta ei sitten oikeastaan enää, kun oli käynyt pitkäkseen. Tänään selkä vaivasi vähemmän kuin aiemmin viikolla (se on nyt kaiken päivää luennoilla istuessa ollut vähän kiukkuisena), mutta sehän voi johtua vaikka kuun asennosta. Naisten sairauksista ei ikinä tiedä.
Elämyskameli suosittelee
siivouspalveluiden hankkiminen
Mua huvittaa se, kuinka paljon mä muutunkaan äidikseni näin vanhemmiten. Aiemmin mä naureskelin äidille, kun sillä on tapana siivota ja kuurata ekstensiivisesti aina ennen siivoojan tuloa. No mulle tulee huomenna siivooja ja tänään mä oon pari tuntia kantanut tavaroita paikasta toiseen, että sen ois helpompi tehdä hommia. Noloa mutta totta.
Handyman on nyt lukenut Christiane F -kirjaa puoleen väliin ja totesi, että mun ei kannata lukea sitä. Mä luulen myös niin, koska Handymanin lukemisilme on kammottavan hirvityksen ja ahdistuksen täyttämä enkä mä halua kokea liian raakaa todellisuutta vapaa-ajalla. Mua jännittää jo se, että kesästä lähtien mä alan päivystää myös suuressa traumasairaalassa ja työkavereiden mukaan olo on joskus aika huono, kun Hesarin pikku-uutiset saa siellä kasvot. Mies joutui raitiovaunun töytäisemäksi ja vietiin sairaalahoitoon tarkoittaakin jotain oikeaa ihmistä, jolla on oikea nimi ja oikeat, käytävällä itkevät omaiset. Siinä on mulle ihan riittävästi realismia.
Tempur oli mielenkiintoinen kokemus. Tärkein ensin: nukuin kuin lapsi. Illalla oli hassua, kun oli lokoillut ensin selällään ja sen jälkeen kyljelle kääntyminen oli tavallista suuremman työn takana, kun sänky oli jo tottunut selinmakuuasentoon. Patja tuntui aluksi aika kovalta, mutta ei sitten oikeastaan enää, kun oli käynyt pitkäkseen. Tänään selkä vaivasi vähemmän kuin aiemmin viikolla (se on nyt kaiken päivää luennoilla istuessa ollut vähän kiukkuisena), mutta sehän voi johtua vaikka kuun asennosta. Naisten sairauksista ei ikinä tiedä.
Elämyskameli suosittelee
siivouspalveluiden hankkiminen
Wednesday, May 9, 2012
Ihanat hipsterit!
Kotuksen mukaan sana hipsteri omaksuttiin suomen kieleen joskus 1970-luvulla. En ollut tuolloin seuraamassa hipsteriyden maihinnousua. En ole myöskään koskaan itse ollut hipsteri eli "perillä systeemeistä". En ole kiinnostunut underground-kulttuurista enkä ole erityisen tiedostava (sitä ei laskettane tiedostavaksi, että käytän monikäyttöhedelmäpusseja). Voin ihailla hipstereitä kuitenkin kaukaa ja luonnollisesti ärsyyntyä hipstereiden tiedostavuudesta ja naiiviudesta (ihan niinku kyynisyys olisi jotenkin tavoiteltavaa).
Hipsterit on aiheuttaneet mulle tänään riemua ja pettymystä. Aikaisemmin mä raportoin Futon & Innovation -kaupan sukkamiehestä, joka piti meidän sängyn runkoa vakan alla. Viikonloppuna me sovittiin Handymanin kanssa, että tänä torstaina me perutaan kauppa. Eipä mitä - eilen sukkamies soitti Handymanille, että usko tai älä, sänkysi on saapunut. Mahtavaa. Tänään se nimenomainen sukkamies sitten toi sängyn meille melkein valmiina (jalat ilmeisesti vielä puuttuu, joten meillä on nyt varajalat käytössä) ja vei vielä vanhan sängyn pois. Upeeta! Mainittakoon nyt, että muistan toki toimituksen myöhästyneen 10-13 viikkoa, mutta ensi yönä mä pääsen testaamaan uutta sänkyäni. Eka yö täydellistä Tempur-kokemusta.
Petturihipsterit työskentelee Alppitorissa. Tila on pelkistetty ja trendikkään nuhjuinen. Musiikki on mitäänsanomatonta. Keittiöön ei ole näkösuojaa, joten kaikki elmukelmupakkaukset ja myslipaketit ovat suoraan asiakkaiden nähtävillä. Tiskillä on aika surullinen vitriini, jossa on muffineja silikonivuoissa. Siitä tuli mieleen Lemon Grassin vitriini, jossa on esillä saippuoita. Ravintolan eteen oli parkkeerattu trendikkään seitkytlukulaisia polkupyöriä (jopa yksi Pony) ja asiakkailla oli siistittyjä partoja, koomisia myssyjä ja harkitun resuisia vaatteita. Handyman oli pettynyt, kun ei saanut laittilimsaa, koska tarjolla on vain jotain Kunnon luomulimpparia (esim. mansikka-omena, karpalo ja mustikka). Mä otin burgerin (14 e) ja Handyman siikaa saaristolaispaistoksen kera (18 e). Burgeri oli aika tunkkainen - liikaa lihaa ja majoneesia, liian vähän tomaattia ja salaattia. Sipuli oli hyvää. Itse riivin burgeristani pekonit ja suolakurkut pois, niiden kera annos olisi edelleen kitalaessa. Sen lisäksi, että majoneesia oli burgerin välissä, oli sitä myös kasa lautasella. Handymanin ruoka oli pliisu. Hinta oli laatuun nähden kova, joten kyllähän siihen pettyi. Kattila on viihtyisämpi ja hinta-laatusuhteeltaan moninkertainen.
Handyman oli tilannut Amazonista Christiane F -kirjan englanninkielisen käännöksen ja nyt se on täällä. Hemmetin kallis pehmytkantinen 70-luvun teos, mutta sentään klassikko. Handyman lupasi lukea sen ensin ja miettiä sitten, kannattaako mun sitä lukeakaan. Mä en halua pahoittaa mieltäni vapaa-ajan lukemisella. Sitä varten on erikoislääkäritenttikirjat.
Elämyskameli suosittelee
täydellinen Tempur-kokemus (etukäteen on helppo suositella)
Tuesday, May 8, 2012
Terveisiä Afrikkaan!
Mä sain ilahduttavaa palautetta - Afrikassa on Elämyskameli-fani! Kiva että jossain. Tämän päivän päivityksen myötä haluan lähettää terveisiä Sambiaan.
Mä en tiedä Afrikasta mitään. En oo koskaan käynyt missään päin Afrikkaa, en ees Kanarian saarilla. Kovasti kiinnostaisi mennä vaikka Botswanaan, koska Alexander McCall Smith kirjoittaa siitä niin kauniisti. Tai minne siellä kannattasi mennä? Tunisia, Egypti tai ne Kanarian saaret ei kiinnosta. Onko suosituksia?
Kesäkausi on alkanut, Uimastadion aukesi eilen. Hetihän sinne piti mennä ja koska siellä oli niin upean siistiä, niin tänään uudelleen. Osa vanhoista tutuista on jo nähty, esimerkiksi Hulluna Huutava Kiukkuinen Uimavalkku ja Vanttera Vesihyppyjantteri, mutta monet kaverit antavat vielä odottaa tapaamistaan. Näitä ovat esimerkiksi Hullu Hattara, Toimelias Tummatukkainen Koiraa Uiva Työikäinen sekä Punatukkainen Huijari. Uimastadionilla on niin kivaa, että jopa yksinään vesijuoksu on siedettävää. Vesijuoksun alkuosa tuntuu usein mahdottoman raskaalta etenkin nyt siitepölyaikaan, mutta vartin jälkeen jalka alkaa luistaa ja sitten kolme varttiakin tuntuu liian lyhyeltä. Stadikalla on myös nyt alkuaikana varsin rento meininki - saunassa ventovieraat juttelevat keskenään ja kukaan ei irvistele vesijuoksuradalla. Mä oikeastaan salaa vähän toivon sateista ja viileää kesää, että Stadikan spesiaali tunnelma säilyisi.
Siitepöly on aiheuttanut perheessäni ongelmia. Mun oireet on ällistyttävän lieviä, mutta Handyman kärsii enemmän kuin koskaan. Etenkin jätkän silmät on kauheen näköiset. Ne on olleet jo pari viikkoa rajun punoittavat ja turvonneet eikä suun kautta lääkitys oo riittänyt. Eilen mä kävin ostamassa sille silmätippoja, mutta Handyman ja silmät on huono yhdistelmä. Handyman menee ihan kiltisti selälleen ja suostuu laittamaan kädetkin selän taakse, ettei pysty huitomaan, mutta tippojen laittaminen on silti ihan mahdotonta. Heti kun pipetti tulee alle puolen metrin etäisyydelle päästä, silmät menee kiinni ja Handymanin suusta alkaa päästä hiljaista valitusta. Se on refleksi. Mä en tajuu ollenkaan - onhan moni lääketieteellinen juttu nyt aika ikävää, mutta eihän silmätipat ees satu! Tätä sit riidellään joka aamu ja ilta. Onneksi sentään Zaditen on helkkarin toimivaa tavaraa - vaikka tänään aamutippa meni luomelle, on silmien kutina palannut vasta iltapäivällä. Toivottavasti koivukausi loppuu pian. Mun hermot ei kauaa kestä.
Mä kävin taas tutustumassa hakutermeihin, joiden avulla mun blogiin päästään. Ne vaihtelee vähintään kuukausittain. Osa on aika itsestäänselviä ("blog linnanmäen uusi ravintola", "kisuja" tai "6 nimmt"), osa vähän harhaanjohtavia ("christiane f huumeasema zoo"), mutta osa kerrassaan hulvattomia ("harjulan seljänne" tai "isohuulinen eläin"). Se mua hämmästyttää, että viikon sisään on Kameliin tultu 15 kertaa Venäjältä, pari kertaa Saksasta ja kerran jopa Argentiinasta. Ehkä ne on niitä mun bottikavereita!
Elämyskameli suosittelee
Uimastadion kaikesta huolimatta. Melkein pitäis laittaa sydän.
Mä en tiedä Afrikasta mitään. En oo koskaan käynyt missään päin Afrikkaa, en ees Kanarian saarilla. Kovasti kiinnostaisi mennä vaikka Botswanaan, koska Alexander McCall Smith kirjoittaa siitä niin kauniisti. Tai minne siellä kannattasi mennä? Tunisia, Egypti tai ne Kanarian saaret ei kiinnosta. Onko suosituksia?
Kesäkausi on alkanut, Uimastadion aukesi eilen. Hetihän sinne piti mennä ja koska siellä oli niin upean siistiä, niin tänään uudelleen. Osa vanhoista tutuista on jo nähty, esimerkiksi Hulluna Huutava Kiukkuinen Uimavalkku ja Vanttera Vesihyppyjantteri, mutta monet kaverit antavat vielä odottaa tapaamistaan. Näitä ovat esimerkiksi Hullu Hattara, Toimelias Tummatukkainen Koiraa Uiva Työikäinen sekä Punatukkainen Huijari. Uimastadionilla on niin kivaa, että jopa yksinään vesijuoksu on siedettävää. Vesijuoksun alkuosa tuntuu usein mahdottoman raskaalta etenkin nyt siitepölyaikaan, mutta vartin jälkeen jalka alkaa luistaa ja sitten kolme varttiakin tuntuu liian lyhyeltä. Stadikalla on myös nyt alkuaikana varsin rento meininki - saunassa ventovieraat juttelevat keskenään ja kukaan ei irvistele vesijuoksuradalla. Mä oikeastaan salaa vähän toivon sateista ja viileää kesää, että Stadikan spesiaali tunnelma säilyisi.
Siitepöly on aiheuttanut perheessäni ongelmia. Mun oireet on ällistyttävän lieviä, mutta Handyman kärsii enemmän kuin koskaan. Etenkin jätkän silmät on kauheen näköiset. Ne on olleet jo pari viikkoa rajun punoittavat ja turvonneet eikä suun kautta lääkitys oo riittänyt. Eilen mä kävin ostamassa sille silmätippoja, mutta Handyman ja silmät on huono yhdistelmä. Handyman menee ihan kiltisti selälleen ja suostuu laittamaan kädetkin selän taakse, ettei pysty huitomaan, mutta tippojen laittaminen on silti ihan mahdotonta. Heti kun pipetti tulee alle puolen metrin etäisyydelle päästä, silmät menee kiinni ja Handymanin suusta alkaa päästä hiljaista valitusta. Se on refleksi. Mä en tajuu ollenkaan - onhan moni lääketieteellinen juttu nyt aika ikävää, mutta eihän silmätipat ees satu! Tätä sit riidellään joka aamu ja ilta. Onneksi sentään Zaditen on helkkarin toimivaa tavaraa - vaikka tänään aamutippa meni luomelle, on silmien kutina palannut vasta iltapäivällä. Toivottavasti koivukausi loppuu pian. Mun hermot ei kauaa kestä.
Mä kävin taas tutustumassa hakutermeihin, joiden avulla mun blogiin päästään. Ne vaihtelee vähintään kuukausittain. Osa on aika itsestäänselviä ("blog linnanmäen uusi ravintola", "kisuja" tai "6 nimmt"), osa vähän harhaanjohtavia ("christiane f huumeasema zoo"), mutta osa kerrassaan hulvattomia ("harjulan seljänne" tai "isohuulinen eläin"). Se mua hämmästyttää, että viikon sisään on Kameliin tultu 15 kertaa Venäjältä, pari kertaa Saksasta ja kerran jopa Argentiinasta. Ehkä ne on niitä mun bottikavereita!
Elämyskameli suosittelee
Uimastadion kaikesta huolimatta. Melkein pitäis laittaa sydän.
Saturday, May 5, 2012
Hemmottelu ja marja
Tänään käytiin Handymanin kanssa syömässä Kattilan Coccolassa, joka oli mainio. Kahdesta toistaiseksi testatusta Kattilan ravintolasta kaksi täysosumaa. Handymanilla oli sudennälkä, joten otettiin alkupalakin. Handyman halusi tapas-lautasen. Mä vähän närpsin siitä, mulla ei ollut ihan alkupalaan asti nälkä. Tapakset oli Handymanin mieleen, mä en niin välittänyt, mut se ei tarkoita, etteikö ne olisi non-nirsojen mieleen. Mä nyt en vain välitä merenelävistä, aurinkokuivatuista tomaateista enkä ylipäänsä viinietikasta. Kaveri oli etukäteen hehkuttanut Coccolan pitsaa ja se olikin tosi hyvää. Pohja oli rapea, tomaattikastike oikeista tomaateista tehtyä ja juusto kunnon mozzarellaa. Ehkä vähän enemmän ois voinut itse täytettä (mulla jauheliha, Handymanilla frutti di mare) olla, mut maku oli mahtava. Jälkiruoat oli lumoavia. Mä otin pannacotan, joka oli garneerattu tuoreilla vadelmilla, pikkumarengeilla, keksinmuruilla ja mansikkasorbetilla ja Handyman otti jäätelölajitelman eli vanilja- ja suklaajäätelöä sekä mansikkasorbettia, päällä keksinmuruja, raparperikastiketta, merisuolalla maustettua tummaa suklaata ja paukkukarkkeja. Ihanaa.
Mä olin eilen Långstrumpin kanssa Kumpulassa jo aiemmin mainittujen lääkiskavereiden kanssa iltaa viettämässä. Oli hauskaa, tulin kotiin tismalleen klo 1:00 (hihii!). Illan aikana keksittiin lähteä joulumarkkinoille Keski-Eurooppaan, ehkä Wieniin. Mä oon innoissani tänään selvittänyt lentoja ja hotelleja. Wienin hotellit on osoittautuneet aika kalliiksi ainakin Berliinin hintatasoon verrattuna, mutta ainakin internetistä katsoen ne on upeita ja niinpä mun mielestä hintansa arvoisia, se on sentään ihana Wien. Ihanuuden mä tiedän siitä, että kun mä olin 10-vuotias, Wien oli ihana. Mihin se muuttuisi? Sen sijaan ihmetyttää, että Jyväskylästä ei toukokuun lopulle löydy kuukauden varoitusajalla hotelleista enää kuin jonkinlaisia sviittejä, joissa on 37 neliöö, oma sauna ja 270 euron hinta. Se ei kuulosta hintansa arvoiselta.
Huomenna mulla on päivystys, sattumalta yhdessä Vilungin kanssa! On aina jotenkin hauskaa laittaa lausuntoa kaverin lähettämään tutkimukseen. Kirjeenvaihto Vilungille on varmaan vielä poikkeuksellisen metkaa. En malta odottaa!
Elämyskameli suosittelee
ravintola Coccola, Linnanmäen Kattila
Mä olin eilen Långstrumpin kanssa Kumpulassa jo aiemmin mainittujen lääkiskavereiden kanssa iltaa viettämässä. Oli hauskaa, tulin kotiin tismalleen klo 1:00 (hihii!). Illan aikana keksittiin lähteä joulumarkkinoille Keski-Eurooppaan, ehkä Wieniin. Mä oon innoissani tänään selvittänyt lentoja ja hotelleja. Wienin hotellit on osoittautuneet aika kalliiksi ainakin Berliinin hintatasoon verrattuna, mutta ainakin internetistä katsoen ne on upeita ja niinpä mun mielestä hintansa arvoisia, se on sentään ihana Wien. Ihanuuden mä tiedän siitä, että kun mä olin 10-vuotias, Wien oli ihana. Mihin se muuttuisi? Sen sijaan ihmetyttää, että Jyväskylästä ei toukokuun lopulle löydy kuukauden varoitusajalla hotelleista enää kuin jonkinlaisia sviittejä, joissa on 37 neliöö, oma sauna ja 270 euron hinta. Se ei kuulosta hintansa arvoiselta.
Huomenna mulla on päivystys, sattumalta yhdessä Vilungin kanssa! On aina jotenkin hauskaa laittaa lausuntoa kaverin lähettämään tutkimukseen. Kirjeenvaihto Vilungille on varmaan vielä poikkeuksellisen metkaa. En malta odottaa!
Elämyskameli suosittelee
ravintola Coccola, Linnanmäen Kattila
Saturday, April 28, 2012
Pussihousumies
Linnanmäen uusi ravintolayhteenliittymä Kattila avattiin viime viikonloppuna. Ajatus on riemastuttava: oikeiden kokkien oikeaa ruokaa kevyessä tivoli-ilmapiirissä ja vielä naapurissa. Tänään mentiin tutustumaan. Buffetravintola Caruzello sijaitsee hieman muista syrjässä, muut ovat vierekkäin. Sisustuksella on saatu jokaiseen ravintolaan oma ulkonäkö, mutta tila on kuitenkin sopusointuinen. Valitsimme tällä kertaa suomalaisen ravintola Ilonan. Kokemus oli voimakkaan positiivinen. Palvelu oli huomaavaista ja ystävällistä. Yksi tarjoilijoista oli rautainen ammattilainen, yksi selvästi ennenkin tarjoillut ja kolmas aloittelija. Meille tarjoili kaksi ensimmäistä. Kattaus oli tyylikäs - viinilasit valmiina pöydässä, vaalean koivun värinen pöytä, mustat lautasliinat. Vesi tuotiin hauskassa pullossa. Mä söin paistettuja muikkuja perunasoseella sekä jälkkäriksi vaniljavanukkaan ja mansikoita, Handyman otti paahdettua lohta varhaisperunoilla sekä marjoja ja suklaakakkua. Mun ruoka oli täydellistä. Muikkujen leivitys oli erittäin ohut eikä tuntuma ollut rasvainen. Perunamuusi oli samettista, yhtään paakkuja siinä ei ollut. Jälkiruoka oli herkullinen eikä yhtään liian makea, kiitos limekastikkeen. Handymankin piti ruoastaan, mutta olisi toivonut loheen vähäistä lisäpotkua. Jälkiruoka oli kuulemma moitteetonta. Lasku oli noin 65 e (juomana Handymanilla limsa, mulla vesi). Olisin maksanut enemmänkin (tai oikeesti mä en maksanut mitään, Handyman tarjosi).
Kattilan konsepti on mun mielestä selvä. Ravintolat ovat yhden käytävän varrella ja jokaisen ravintolan kohdalla on sen ravintolan lista. Listaan voi siis tutustua tulematta ravintolaan. Tämä käyttöliittymä vaikutti kuitenkin joillekin vaikealta. Meidän odotellessa ruokaa pöydän viereen tuli kolmihenkinen perhe, jonka pussihousuinen miesjäsen pohti sisällä ravintolassa, että mikäs näistä nyt valitaan. Tarjoilijakin oli siinä mukana pohtimassa. Päätyivät Ilonaan ja istuutuivat läheiseen pöytään. Kun olivat saaneet ruokansa, koki pussihousukaveri asiakseen pyytää tarjoilijan paikalle ja antaa hänelle palautetta. Ruoka-annokset olivat kuulemma liian pieniä. Linnanmäellä käyvä väki on kuuleppa tottunut saamaan runsaasti ruokaa. Eipä sillä, hyväähän tämä ruoka on, mutta enemmän kyllä tarvisi. Tätä jaagaamista kesti aika kauan, välillä mies päästi tarjoilijan töihinsä, mutta samaa juttua jatkettiin myöhemmin. Mä olin kyllä aika järkyttynyt sen äijän käytöksestä. Ainakaan mun ruoka ei ollut mitenkään liian pieni ja Handymankin sanoi tulleensa kylläiseksi. Äijällä ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että jos on viinilasit pöydässä ja pöytiintarjoilu, ei hinta ole sama kuin viereisessä Lintsiburgerissa. Eilen lentokoneessa useat ihmiset taputtivat Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen, mut sekään ei ollut mun mielestä yhtä junttia kuin tarjoilijan ojentaminen liian vähästä (tai siis kalliista) ruoasta. Lista oli kuitenkin hintoineen nähtävillä ravintolan ulkopuolella ja seinät ovat vain puolikorkeat, joten näkymä ruokailijoiden lautasille oli esteetön. Mua harmitti se juttu niin paljon, että kävin antamassa ravintolalle netissä palautetta ja aion mennä sinne pian uudelleen. Talvella meen sit Aino-ravintolaan, joka on samaa firmaa.
Elämyskameli suosittelee
Ravintola Ilona
Kattilan konsepti on mun mielestä selvä. Ravintolat ovat yhden käytävän varrella ja jokaisen ravintolan kohdalla on sen ravintolan lista. Listaan voi siis tutustua tulematta ravintolaan. Tämä käyttöliittymä vaikutti kuitenkin joillekin vaikealta. Meidän odotellessa ruokaa pöydän viereen tuli kolmihenkinen perhe, jonka pussihousuinen miesjäsen pohti sisällä ravintolassa, että mikäs näistä nyt valitaan. Tarjoilijakin oli siinä mukana pohtimassa. Päätyivät Ilonaan ja istuutuivat läheiseen pöytään. Kun olivat saaneet ruokansa, koki pussihousukaveri asiakseen pyytää tarjoilijan paikalle ja antaa hänelle palautetta. Ruoka-annokset olivat kuulemma liian pieniä. Linnanmäellä käyvä väki on kuuleppa tottunut saamaan runsaasti ruokaa. Eipä sillä, hyväähän tämä ruoka on, mutta enemmän kyllä tarvisi. Tätä jaagaamista kesti aika kauan, välillä mies päästi tarjoilijan töihinsä, mutta samaa juttua jatkettiin myöhemmin. Mä olin kyllä aika järkyttynyt sen äijän käytöksestä. Ainakaan mun ruoka ei ollut mitenkään liian pieni ja Handymankin sanoi tulleensa kylläiseksi. Äijällä ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että jos on viinilasit pöydässä ja pöytiintarjoilu, ei hinta ole sama kuin viereisessä Lintsiburgerissa. Eilen lentokoneessa useat ihmiset taputtivat Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen, mut sekään ei ollut mun mielestä yhtä junttia kuin tarjoilijan ojentaminen liian vähästä (tai siis kalliista) ruoasta. Lista oli kuitenkin hintoineen nähtävillä ravintolan ulkopuolella ja seinät ovat vain puolikorkeat, joten näkymä ruokailijoiden lautasille oli esteetön. Mua harmitti se juttu niin paljon, että kävin antamassa ravintolalle netissä palautetta ja aion mennä sinne pian uudelleen. Talvella meen sit Aino-ravintolaan, joka on samaa firmaa.
Elämyskameli suosittelee
Ravintola Ilona
Loma-arvostelu
Loma on jälleen ohi ja on palattu kotiin. Kesäloma on jo mielessä, eihän siihen ole enää kuin kolmisen kuukautta! Täytyykin pian varata lennot ja hotellit, etteivät mene sivu suun. Kuitenkin ennen uudesta lomasta villiintymistä on hyvä rauhoittua muistelemaan edellistä lomaa.
Lomamatkalle siis lähdettiin Berliiniin, matka-aika oli 21.-27.4.2012. Sää oli melkein koko ajan aurinkoinen. Alkumatkasta lämpötila oli noin 15° eli kevyt kevättakki oli päällä, ajoittain kuitenkin napit auki. Sadetta luvattiin koko ajaksi, saatiin lähinnä yksi kunnon kuuro ja yksittäisiä tippoja silloin tällöin. Parina viimeisenä lomapäivänä oli yli 20°, vikana päivänä jopa hellettä. Lähtöpäivän jälkeen luvattiin miltei 30°:n lämpötiloja. Onneksi tätä ei auttanut jäädä murehtimaan, koska seuraavaa viikkoa ei olisi voinut vuosilomalainsäädännön mukaan enää valita.
Lomalla yövyttiin yksityisasunnossa, joka oli vuokrattu Mowitania-nettipalvelun kautta. Kohteen numero oli 3635, osoite Rochstrasse 9. Ehdottomasti parasta ja toki tärkein ominaisuus oli asunnon sijainti, Hackescher Marktille oli sata metriä ja Alexanderplatzillekin vain joku 300 metriä. Viereisessä rakennuksessa oli Backstube Kamps, josta sai herkullisia mansikkaviinereitä sekä alkuperäisen OnePiecen 11.11.11 klo 11:11 auennut pop up store (mutta vain yksi onesieen pukeutunut hipsteri nähtiin vapaana viikon aikana).
Asunto sijaitsi korkeassa kerrostalossa, joka oli rakennustyöläisten lahja DDR:lle. Talo on valmistunut vuonna 1960. Asuinkerroksia talossa on 24. Hissejä oli neljä, joista kaksi parittomiin ja kaksi parillisiin kerroksiin ja hissit olivat nopeita. Ala-aula oli yhteinen, mutta siis parittomilla ja parillisilla kerroksilla oli omat porrashuoneensa. Meidän asunto oli 7. kerroksessa. Porrashuone oli siisti mutta valju ja seiskakerroksessa oli kummallinen, tunnistamaton haju, joka toi mieleen mausteisen makkaran tai poltetun muovin. Asunnossa tai alahissiaulassa ei tuntunut mitään hajua. Ulko-ovi sekä ovi tuulikaapista aulaan toimivat sähköllä, joten tunnelma oli kuin sairaalassa. Ovien painikkeet olivat samanlaiset kuin Meilahdessa. Sähköovi on toki hyvä ominaisuus, koska moni talon asukkaista liikkui rollaattoreilla. Tuulikaapista aulaan tarvittiin kyllä avain, mutta silti ovi avautui sähköllä. Talossa oli lisäksi pieni kioski/baari, jossa ei käyty tutustumassa, mutta ihailtiin ulkoapäin komeita valomainoksia.
Asunto oli kooltaan noin 50 neliötä ja hinta kuudeksi yöksi huhtikuun lopulla oli 421 e + wlan 2 e/vrk (+250 euron pantti). Nyt hinta näyttää olevan 84 e/vrk. Asunto on tarkoitettu maksimissaan kolmelle. Kyseessä oli kaksio, jossa oli makuuhuoneessa parisänky ja olohuoneessa sohva, joka ei kyllä oikein vakavasti otettavalta nukkumapaikalta näyttänyt (paitsi Handymanin päivätorkuille). Parisängyn patja oli ihan kohtuullinen, mutta runko oli melko huono. Olisiko jokunen rima puuttunut pohjasta, kun mä nukuin selvästi kaltevalla pinnalla (reunalle päin vietti alaspäin). Tyynyt oli saksalaistyyppiset pehmeät neliömetrin kokoiset. Sisustus oli melko rujo - pieni neljän hengen Ikea-pöytä ja tuolit, samettipäällysteiset melko epämukavat sohva ja nojatuoli, sänky ja muutama lipasto. Varustelu oli muutoin erinomainen - tiski- ja pyykinpesukoneet, uuni/mikro ja hella olivat hyväkuntoiset ja toimivat. Vessassa oli kiusallinen saksalaistyyppinen pönttö, johon tuotokset jäävät ihailtavaksi kuin tarjottimelle. Suihku oli keskieurooppalaiseen tyyliin ammeessa. Koskahan ne oppivat unohtamaan ammeensa? Kuka aikuinen enää kylpee?
Olimme valinneet hakukriteereiksi mm. "kuudes kerros tai korkeammalla" ja "kiinteä internet". Asuntoilmoituksessa mainittiin maksullinen wlan, joten mä tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että kiinteän linjan saa maksutta ja wlanista pitää maksaa. No ei ollut muuta kuin wlan, joka siis maksoi 2 e/vrk. Toki se oli maksettava, koska olisi jäänyt monia hassunhauskoja fb-videoita näkemättä. Onneksi netti oli melko nopea, muuten olisi hermo mennyt. Petyin kyllä mainokseen. Meillähän on toki aina mukana reititin, jolla hotellien kiinteät verkot käännetään wlaniksi, joten olin varautunut ilmaiseen nettiin. Se kaksieuroinen sai vähän pahan maun suuhun. Toinen pahan maun suuhun saanut asia oli se, että me oltiin ensin katsottu Mowitaniasta samasta talosta saman kokoista asuntoa kerroksesta 9, joka kuvien perusteella oli aika paljon viihtyisämpi kuin tää seiskakerroksen kämppä. Kun sitä varattiin, niin se ei sitten kuitenkaan ollut vapaa (vaikka netissä näytti olevan), mutta siis meillä on tää toinen vähän kalliimpi vähän matalammalla samassa talossa oleva asunto! Sekin tuntui huijaukselta.
Kaiken tän narinan jälkeen totean, että asunto oli hyvässä paikassa eikä se ollut kauhean kallis. Siellä pystyi nukkumaan (vaikkakin kaltevasti) ja siellä saattoi säilyttää tavaroita sekä pyykätä. Voitti ikävän hotellin, mutta jäi hinta-laatusuhteeltaan hyvän hotellin alle. Varmasti hostelli-ihmisille tää ois ihan mahtava ja samoin niille, jotka ei oo niin hienohelmoja kuin me tai joilla on esim lapsia. Eli ihan hyvä melkein kaikille!
Matkalla käytiin ainakin
Elämyskameli suosittelee
Berliiniin lähteminen
Lomamatkalle siis lähdettiin Berliiniin, matka-aika oli 21.-27.4.2012. Sää oli melkein koko ajan aurinkoinen. Alkumatkasta lämpötila oli noin 15° eli kevyt kevättakki oli päällä, ajoittain kuitenkin napit auki. Sadetta luvattiin koko ajaksi, saatiin lähinnä yksi kunnon kuuro ja yksittäisiä tippoja silloin tällöin. Parina viimeisenä lomapäivänä oli yli 20°, vikana päivänä jopa hellettä. Lähtöpäivän jälkeen luvattiin miltei 30°:n lämpötiloja. Onneksi tätä ei auttanut jäädä murehtimaan, koska seuraavaa viikkoa ei olisi voinut vuosilomalainsäädännön mukaan enää valita.
Lomalla yövyttiin yksityisasunnossa, joka oli vuokrattu Mowitania-nettipalvelun kautta. Kohteen numero oli 3635, osoite Rochstrasse 9. Ehdottomasti parasta ja toki tärkein ominaisuus oli asunnon sijainti, Hackescher Marktille oli sata metriä ja Alexanderplatzillekin vain joku 300 metriä. Viereisessä rakennuksessa oli Backstube Kamps, josta sai herkullisia mansikkaviinereitä sekä alkuperäisen OnePiecen 11.11.11 klo 11:11 auennut pop up store (mutta vain yksi onesieen pukeutunut hipsteri nähtiin vapaana viikon aikana).
Asunto sijaitsi korkeassa kerrostalossa, joka oli rakennustyöläisten lahja DDR:lle. Talo on valmistunut vuonna 1960. Asuinkerroksia talossa on 24. Hissejä oli neljä, joista kaksi parittomiin ja kaksi parillisiin kerroksiin ja hissit olivat nopeita. Ala-aula oli yhteinen, mutta siis parittomilla ja parillisilla kerroksilla oli omat porrashuoneensa. Meidän asunto oli 7. kerroksessa. Porrashuone oli siisti mutta valju ja seiskakerroksessa oli kummallinen, tunnistamaton haju, joka toi mieleen mausteisen makkaran tai poltetun muovin. Asunnossa tai alahissiaulassa ei tuntunut mitään hajua. Ulko-ovi sekä ovi tuulikaapista aulaan toimivat sähköllä, joten tunnelma oli kuin sairaalassa. Ovien painikkeet olivat samanlaiset kuin Meilahdessa. Sähköovi on toki hyvä ominaisuus, koska moni talon asukkaista liikkui rollaattoreilla. Tuulikaapista aulaan tarvittiin kyllä avain, mutta silti ovi avautui sähköllä. Talossa oli lisäksi pieni kioski/baari, jossa ei käyty tutustumassa, mutta ihailtiin ulkoapäin komeita valomainoksia.
Asunto oli kooltaan noin 50 neliötä ja hinta kuudeksi yöksi huhtikuun lopulla oli 421 e + wlan 2 e/vrk (+250 euron pantti). Nyt hinta näyttää olevan 84 e/vrk. Asunto on tarkoitettu maksimissaan kolmelle. Kyseessä oli kaksio, jossa oli makuuhuoneessa parisänky ja olohuoneessa sohva, joka ei kyllä oikein vakavasti otettavalta nukkumapaikalta näyttänyt (paitsi Handymanin päivätorkuille). Parisängyn patja oli ihan kohtuullinen, mutta runko oli melko huono. Olisiko jokunen rima puuttunut pohjasta, kun mä nukuin selvästi kaltevalla pinnalla (reunalle päin vietti alaspäin). Tyynyt oli saksalaistyyppiset pehmeät neliömetrin kokoiset. Sisustus oli melko rujo - pieni neljän hengen Ikea-pöytä ja tuolit, samettipäällysteiset melko epämukavat sohva ja nojatuoli, sänky ja muutama lipasto. Varustelu oli muutoin erinomainen - tiski- ja pyykinpesukoneet, uuni/mikro ja hella olivat hyväkuntoiset ja toimivat. Vessassa oli kiusallinen saksalaistyyppinen pönttö, johon tuotokset jäävät ihailtavaksi kuin tarjottimelle. Suihku oli keskieurooppalaiseen tyyliin ammeessa. Koskahan ne oppivat unohtamaan ammeensa? Kuka aikuinen enää kylpee?
Olimme valinneet hakukriteereiksi mm. "kuudes kerros tai korkeammalla" ja "kiinteä internet". Asuntoilmoituksessa mainittiin maksullinen wlan, joten mä tulkitsin sen tarkoittavan sitä, että kiinteän linjan saa maksutta ja wlanista pitää maksaa. No ei ollut muuta kuin wlan, joka siis maksoi 2 e/vrk. Toki se oli maksettava, koska olisi jäänyt monia hassunhauskoja fb-videoita näkemättä. Onneksi netti oli melko nopea, muuten olisi hermo mennyt. Petyin kyllä mainokseen. Meillähän on toki aina mukana reititin, jolla hotellien kiinteät verkot käännetään wlaniksi, joten olin varautunut ilmaiseen nettiin. Se kaksieuroinen sai vähän pahan maun suuhun. Toinen pahan maun suuhun saanut asia oli se, että me oltiin ensin katsottu Mowitaniasta samasta talosta saman kokoista asuntoa kerroksesta 9, joka kuvien perusteella oli aika paljon viihtyisämpi kuin tää seiskakerroksen kämppä. Kun sitä varattiin, niin se ei sitten kuitenkaan ollut vapaa (vaikka netissä näytti olevan), mutta siis meillä on tää toinen vähän kalliimpi vähän matalammalla samassa talossa oleva asunto! Sekin tuntui huijaukselta.
Kaiken tän narinan jälkeen totean, että asunto oli hyvässä paikassa eikä se ollut kauhean kallis. Siellä pystyi nukkumaan (vaikkakin kaltevasti) ja siellä saattoi säilyttää tavaroita sekä pyykätä. Voitti ikävän hotellin, mutta jäi hinta-laatusuhteeltaan hyvän hotellin alle. Varmasti hostelli-ihmisille tää ois ihan mahtava ja samoin niille, jotka ei oo niin hienohelmoja kuin me tai joilla on esim lapsia. Eli ihan hyvä melkein kaikille!
Matkalla käytiin ainakin
- Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa sekä Charlottenburgin linnan puutarhassa, jonne ei välttämättä kannata mennä vielä näin aikaisin keväällä
- KaDeWessa syömässä Marly-kakkua (Handymanin herkku, mulle riittää yksi haarukallinen)
- Suno Sushissa, jossa hinnat olivat nousseet, mutta pääruoat tulevat edelleen eri aikaan
- Cha Chá -ravintolassa, joka oli erittäin hyvä (jonkinlainen ketju, tosiaan kannattaa tutustua, thaimaalais-intialainen)
- Ritter Sport Bunte Schokoweltissä (Checkpoint Schoki!)
- monissa eri puistoissa (Tiergarten, Humboldthain, Mauerpark, Ernst-Thälmann-Park nyt ainakin), kuten kunnon Berliini-turistien pitääkin
- Gropiusstadtissa
- kirjakauppa Dussmannissa
- Haägen-Dazs-jätskibaarissa
- Vapianossa
- dönerillä (mä kävin)
- seisovan miehen bratwurstikioskilla (Handyman kävi)
- kivassa Good Friends -kiinalaisessa kuuntelemassa futisjuttuja
Lähinnä siis syötiin ja käveltiin. Kyllä kannatti!
Elämyskameli suosittelee
Berliiniin lähteminen
Thursday, April 26, 2012
Handymanin opaspalvelu
Paras muutos, minkä saksalaiset ovat maassaan mun seuranta-aikana (noin kuusi vuotta) saaneet aikaan on se, että nykyään pystyy jo aika monessa paikassa maksamaan kortilla. Ekalla kerralla ei pystynyt käytännössä missään, pari vuotta sitten vain suurissa tavarataloissa ja nyt jo moderneissa kahviloissakin. Toki moni paikka toimii edelleen pelkällä käteisellä ja ehkä saksalaisten omalla pankkikorttisysteemillä, mutta tilanne on koko ajan parantumassa. Kiitos EMV-standardin pystyy maksamaan myös debitillä! Kyllä sydäntä lämmitti, kun tänään sai maksaa debitillä paikassa, jossa vielä vuosi sitten joutui nolosti laskemaan pennejä, kun kortti ei kelvannutkaan. Koska täällähän tosiaan niitä pennejä vielä harrastetaan.
Handyman on kunnostautunut tällä(kin) matkalla saksalaisten ja turistien avustamisessa. Heti lentokentällä intialainen mies kysyi, mistä pääsee vaihtolennolle ja Handyman neuvoi ystävällisesti, vaikkei tiennyt yhtään, mikä olisi ollut oikea vastaus. Moni muukin on sittemmin kysellyt oikeaa bussia, reittiä asemalle ja mitä milloinkin ja Handyman on vastannut. Multa ei ole kysytty muuta kuin sitä, mistä lihasta döner tehdään. Tänään ratikkapysäkillä vanha setä kysyi Handymanilta, onko tämä ratikka numero 12. Handyman kuuli kysymyksen väärin (meneekö tästä ratikka 12) ja ohjasi sedän vahingossa linjalle M1. Meidän piti mennä samaan muttei kehdattu enää sitten kun se setä oli siellä ja menossa väärään paikkaan. No mitäs kysyy turisteilta! Ollaan muuten alettu pohtia, että voisko Handymanin takilla olla jotain osuutta niihin kyselyihin, mies kun näyttää olevan töissä lomallakin.
Elämyskameli suosittelee
debitmaksu
Handyman on kunnostautunut tällä(kin) matkalla saksalaisten ja turistien avustamisessa. Heti lentokentällä intialainen mies kysyi, mistä pääsee vaihtolennolle ja Handyman neuvoi ystävällisesti, vaikkei tiennyt yhtään, mikä olisi ollut oikea vastaus. Moni muukin on sittemmin kysellyt oikeaa bussia, reittiä asemalle ja mitä milloinkin ja Handyman on vastannut. Multa ei ole kysytty muuta kuin sitä, mistä lihasta döner tehdään. Tänään ratikkapysäkillä vanha setä kysyi Handymanilta, onko tämä ratikka numero 12. Handyman kuuli kysymyksen väärin (meneekö tästä ratikka 12) ja ohjasi sedän vahingossa linjalle M1. Meidän piti mennä samaan muttei kehdattu enää sitten kun se setä oli siellä ja menossa väärään paikkaan. No mitäs kysyy turisteilta! Ollaan muuten alettu pohtia, että voisko Handymanin takilla olla jotain osuutta niihin kyselyihin, mies kun näyttää olevan töissä lomallakin.
 |
| Handyman tietsikoi death stripillä |
Elämyskameli suosittelee
debitmaksu
Futista
Me oltiin päivällisellä viime kerralla löydetyssä hyvässä kiinalaisessa ravintolassa. Se on todella kiinalainen, jopa niiden tilaustietokonejärjestelmä on kiinaksi. Palvelu oli ystävällistä ja iloista, mutta tarjoilijat vaikuttivat selvästi jännittyneiltä. Mä en juuri kiinaa ymmärrä, mutta niin monta kertaa jätkät sanoi "Bayern", "Villa" ja "Ronaldo", että kyse oli varmasti jalkapallosta. Yksi niistä vilkaisi luppohetkinään iPhonestaan livelähetystä. Tarjoilijoiden jännitys oli niin käsinkosketeltavaa, että tuossa matsi nyt pyörii mullakin, vaikken mitään futiksesta ymmärräkään. Onneksi internet kertoi, että Villa ei pelaa tässä matsissa. Ronaldo ja Bayern pelaa. Olin järkyttynyt siitä, että Eurosport näytti vain jotain biljardia, mutta onneksi ihan peruskanavalta tätä näytetään. Aika jännää!
Elämyskameli suosittelee
muiden innosta innostuminen
Elämyskameli suosittelee
muiden innosta innostuminen
Wednesday, April 25, 2012
Berliinin Kontula
Toissapäivänä mä halusin mennä johonkin ostoskeskukseen. Tahtona oli nähdä, missä normaalit saksalaiset käy kaupassa (jotenkin vaikea uskoa, että ne kävis vain KaDeWessa, Hauptbahnhofilla ja Friedrichstrassen haute couture -putiikeissa). Handyman katsoi iPadista (saatiin siis prepay-liittymä toimimaan, jee!) Berliinin suurimman ostoskeskuksen ja sit mentiin metrolla sinne. Oli kyllä järkyttävä kokemus. Kyseessä oli Gropius Passagen -niminen ostoskeskus Neuköllnin alueella Gropiusstadtin kaupunginosassa. Neukölln on aiempaa länsipuolta ja sijaitsee aivan etelässä. Gropiusstadt on nimensä mukaisesti Walter Gropiuksen sekä opiskelijoidensa suunnittelema kaupunginosa, joka on valmistunut 60-luvun alussa. Rakennetuista paristakymmenestätuhannesta asunnosta 90 % rakennettiin kaupungin vuokra-asunnoiksi. Alkuun alue oli rauhallinen ja mukava, mutta sosiaaliset ongelmat lisääntyivät ja joskus 1970-80-lukujen taitteessa Gropiusstadt oli yksi ankeimmista Länsi-Berliinin ghetoista. On kuvaavaa, että Gropiusstadt tunnetaan parhaiten siitä, että kirjan Wir Kinder vom Bahnhof Zoo (Christiane F. - Tyttö metroasemalta tai Huumeasema Zoo) Christiane F asui siellä. Tutustuin Christiane F:n elämään internetissä ja kuulosti karmealta. Tuli paha olo, vaikken itse kirjaa ole lukenutkaan.
Nykyään Neuköllnin asukkaista 40 % on maahanmuuttajia. Alue on hiljalleen muuttumassa cooliksi, vuokrat ovat matalia ja näköalat korkeista taloista upeita. Hipsterijengi on löytämässä Neuköllnin, vaikka tilanne on aika kaukana muodikkaiden itäkaupunginosien suosiosta. Vertaus Kontula-Kallio on aika osuva. Gropiusstadt oli ihan mukavan näköistä, aika lailla Kontulan tai Myyrmäen tapaista, paitsi talot olivat todella todella korkeita. Ostoskeskus oli valtava, mutta ulkoapäin se näytti enemmän joltain varastorakennukselta: mitään ikkunoita siinä ei oikein ollut eikä edes juuri mainoskylttejä. Kaikki kaupat olivat sisällepäin. Rakennus oli niin suuri, että sitä oli hankala edes ulkoapäin hahmottaa. Siellä oli kaikki peruskaupat ja myös suuri elintarvikemarket, jollaisen olen halunnut nähdä. Se oli kuin Prismakeskus, jossa ei ole seinää kaupan ja Alkon välissä. Onhan se hienoa saada ostaa sipulia ja munalikööriä samaan laskuun. Sitä paitsi kolme varttia Moët&Chandon Rose Imperialia maksoi vain 42 e (Alkossa 49,90 e).
Tänään käytiin Ritter Sport -suklaan lippulaivamyymälässä Bunte Schokoweltissä tekemässä omat suklaalevyt. Tai siis siellä saa valita, mitä täytteitä haluaa ja työntekijät tekevät puolessa tunnissa oman suklaalevyn. Mä laitoin mansikanpaloja ja nallekarkkeja omaani, Handyman vaahtokarkkeja, sitruunanpaloja ja jogurttikrispiä. Mä tykkäsin enemmän omastani, Handyman omastaan. Molemmissa oli puolensa.
Elämyskameli suosittelee
suklaa heroiinin sijaan
Nykyään Neuköllnin asukkaista 40 % on maahanmuuttajia. Alue on hiljalleen muuttumassa cooliksi, vuokrat ovat matalia ja näköalat korkeista taloista upeita. Hipsterijengi on löytämässä Neuköllnin, vaikka tilanne on aika kaukana muodikkaiden itäkaupunginosien suosiosta. Vertaus Kontula-Kallio on aika osuva. Gropiusstadt oli ihan mukavan näköistä, aika lailla Kontulan tai Myyrmäen tapaista, paitsi talot olivat todella todella korkeita. Ostoskeskus oli valtava, mutta ulkoapäin se näytti enemmän joltain varastorakennukselta: mitään ikkunoita siinä ei oikein ollut eikä edes juuri mainoskylttejä. Kaikki kaupat olivat sisällepäin. Rakennus oli niin suuri, että sitä oli hankala edes ulkoapäin hahmottaa. Siellä oli kaikki peruskaupat ja myös suuri elintarvikemarket, jollaisen olen halunnut nähdä. Se oli kuin Prismakeskus, jossa ei ole seinää kaupan ja Alkon välissä. Onhan se hienoa saada ostaa sipulia ja munalikööriä samaan laskuun. Sitä paitsi kolme varttia Moët&Chandon Rose Imperialia maksoi vain 42 e (Alkossa 49,90 e).
Tänään käytiin Ritter Sport -suklaan lippulaivamyymälässä Bunte Schokoweltissä tekemässä omat suklaalevyt. Tai siis siellä saa valita, mitä täytteitä haluaa ja työntekijät tekevät puolessa tunnissa oman suklaalevyn. Mä laitoin mansikanpaloja ja nallekarkkeja omaani, Handyman vaahtokarkkeja, sitruunanpaloja ja jogurttikrispiä. Mä tykkäsin enemmän omastani, Handyman omastaan. Molemmissa oli puolensa.
Elämyskameli suosittelee
suklaa heroiinin sijaan
Tuesday, April 24, 2012
Sään armoilla
Työkaveri mainosti ennen tänne lähtöä käyneensä Tropical Islandsissa, jota mä oon aiemminkin hieman katsonut mahdollisena visiteerauspaikkana. Kyseessä on siis noin 60 km kaupungin ulkopuolella sijaitseva hillittömän suuri halli, jonne on rakennettu maailman suurin sisäviidakko, valtava uima-allas, vesiliukumäki, spa- ja sauna-alue sekä ravintolakompleksi. Työkaveri kehui paikkaa tosi hienoksi ja kun sääennustekin lupasi sadetta joka päiväksi, niin ajattelin viedä seurueeni pulikoimaan. Ei ole menty, kun sää ei ole suosinut. Lauantaina oli viiden minuutin kuuro ja tänään seitsemän jälkeen on ripotellut. Ei lämmintä ja aurinkoista päivää viitsi uimahallissa viettää. Päätettiin jättää Tropical Islands toiseen kertaan (kyllähän tänne vielä joskus varmaan talvellakin tullaan) ja harrastaa muita taiteita.
Tänään käytiin Marylandin suosituksen perusteella Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa. Oli niin kuuma, että takki oli liikaa. Puutarha oli hieno, mutta niin suuri, ettei nähty neljännestäkään. Vielä ei puutarha ollut ihan parhaassa loistossaan, moni kukka oli itämisvaiheessa, mutta kesällä se on varmasti upea. Mihinkään palatseihin ei menty osin siksi, ettei juuri kiinnosta ja osin siksi, että me oltiin perillä vasta puolenpäivän jälkeen eikä siihen aikaan kai sinne enää pääsekään (vain päivän 2000 ensimmäistä pääsee sisään). Miinuspisteitä annan Potsdamin surkealle tiedotukselle: jos kaupungissa on yksi oikea nähtävyys, jota tuhannet ihmiset tulevat päivittäin katsomaan, niin bussiasemalla voisi mainita, millä bussilla sinne pääsee. Toki saksaa hieman ymmärtävä turisti onki tiedon melko vaivattomasti pysäkkiluettelosta, mutta olisi silti ystävällistä merkitä bussit esim. "222 Bürgen via Sanssouci". Olihan asemalla turisti-info, mutta luulisi sielläkin virkailijoiden kyllästyvän vastaamaan samaan kysymykseen 2500 kertaa päivässä. Edes Lonely Planetissa tai Sanssoucin nettisivulla sopivia bussilinjoja ei kerrottu helposti vaan molemmissa annettiin linnan osoite. Osoite onkin hyödyllinen, kun kyseessä on ydinkeskustan kokoinen viheralue kartassa. Ilman osoitetta en olisi paikalle löytänyt. Huomenna lupailevat, että oikeasti sataisi. Jos näin on, menemme museoon.
Hemmottelin tänään itseäni ostamalla uuden kameran. Vanha on osoittautunut hieman liian isoksi, koska se ei mahdu mun laukkuun ja Handyman kyllästyy kaivamaan sitä edes takaisin gentleman's handbagistaan. Uusi kamera on pikkuinen, kuulemma ihan hyvä ja herkullisen punainen. Itse asiassa tämmöinen. Oli vielä täällä halvempi kuin Verkkiksessä! Kyllä kannatti. Nyt on akku latauksessa enkä yhtään malttaisi odottaa, että pääsee räpsimään.
Elämyskameli suosittelee
liikenneyhteyksien selvittäminen etukäteen
Tänään käytiin Marylandin suosituksen perusteella Potsdamissa Sanssoucin linnan puutarhassa. Oli niin kuuma, että takki oli liikaa. Puutarha oli hieno, mutta niin suuri, ettei nähty neljännestäkään. Vielä ei puutarha ollut ihan parhaassa loistossaan, moni kukka oli itämisvaiheessa, mutta kesällä se on varmasti upea. Mihinkään palatseihin ei menty osin siksi, ettei juuri kiinnosta ja osin siksi, että me oltiin perillä vasta puolenpäivän jälkeen eikä siihen aikaan kai sinne enää pääsekään (vain päivän 2000 ensimmäistä pääsee sisään). Miinuspisteitä annan Potsdamin surkealle tiedotukselle: jos kaupungissa on yksi oikea nähtävyys, jota tuhannet ihmiset tulevat päivittäin katsomaan, niin bussiasemalla voisi mainita, millä bussilla sinne pääsee. Toki saksaa hieman ymmärtävä turisti onki tiedon melko vaivattomasti pysäkkiluettelosta, mutta olisi silti ystävällistä merkitä bussit esim. "222 Bürgen via Sanssouci". Olihan asemalla turisti-info, mutta luulisi sielläkin virkailijoiden kyllästyvän vastaamaan samaan kysymykseen 2500 kertaa päivässä. Edes Lonely Planetissa tai Sanssoucin nettisivulla sopivia bussilinjoja ei kerrottu helposti vaan molemmissa annettiin linnan osoite. Osoite onkin hyödyllinen, kun kyseessä on ydinkeskustan kokoinen viheralue kartassa. Ilman osoitetta en olisi paikalle löytänyt. Huomenna lupailevat, että oikeasti sataisi. Jos näin on, menemme museoon.
Hemmottelin tänään itseäni ostamalla uuden kameran. Vanha on osoittautunut hieman liian isoksi, koska se ei mahdu mun laukkuun ja Handyman kyllästyy kaivamaan sitä edes takaisin gentleman's handbagistaan. Uusi kamera on pikkuinen, kuulemma ihan hyvä ja herkullisen punainen. Itse asiassa tämmöinen. Oli vielä täällä halvempi kuin Verkkiksessä! Kyllä kannatti. Nyt on akku latauksessa enkä yhtään malttaisi odottaa, että pääsee räpsimään.
Elämyskameli suosittelee
liikenneyhteyksien selvittäminen etukäteen
Sunday, April 22, 2012
Handymanin juttuja
Tällä matkalla Handyman on puhunut lähinnä SIM-korteista. Kovasti on pohdittu erilaisia prepaid-liittymiä ja aprikoitu, olisikohan millään saksalaisista operaattoreista saatavana mikro-SIM-kortillista prepaidia ulkomaan eläville, että iPadilla pääsisi nettiin muualtakin kuin asunnolta. Asiaa on googlailtu useaan kertaan ja sitten todettiin, että paikallinen Tarjoustalo, Rossmann, sellaisia myy. Kovalla tohinalla lähdettiin Hauptbahnhofin Rossmannille (tänä sunnuntaina kaupat ovat muualla kiinni) ja oi onnea, kun sellainen löytyi. Seuraava haaste, nimittäin iPadin SIM-korttipaikan avaaminen ilman sopivia työkaluja, on vielä selättämättä. Elämyskameli seuraa tilannetta.
Toinen Handymanin mieltä askarruttanut seikka on eilen illalla kadulla nähdyt prostituoidut. Niistä on puhuttu moneen otteeseen. Se vaikutti etenkin hämmästyttävän, että naiset eivät olleet rumia. Handyman oli myös huolissaan siitä, että yksi naisista seisoi autotiellä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Handyman on myös kokenut tällä matkalla uuden positiivisen elämyksen. Me ollaan käyty aiemmin Vapianossa kaksi tai kolme kertaa ja joka kerta on ollut Handymanille pettymys. Mä toivoin, että tällä matkalla voitaisiin kuitenkin kerran Vapianossa käydä, kun täällä saa tummaakin pastaa ja mä halusin maistaa Vapianon aglio e oliota. Loman kunniaksi Handyman suostui. Handyman päätti ottaa valkoviinilohipastaa ja suorastaan hämmästyi, kuinka hyvää se olikaan. Nyt hinkuu sinne uudelleen. Aglio e oliokin oli ihan hyvää, mutta nälkäähän se pitää aika huonosti. Tumma tuorepasta oli loistavaa.
Tänään käytiin Brandenburger Torilta välittömästi länteen päin kadulle pystytetyillä markkinoilla. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta turkkilaissaksalaisten lasten markkinoista, mutta vähän aikaa siellä aikuinenkin jaksoi kävellä lähinnä ihmettelemässä erikoisia tivolihuvituksia. Erityisesti mahdollisuus tulla nostokurjesta roikotetuksi vatsamakuuasennossa järkytti Handymania. Myös pomppulinnamateriaalista tehty noin 70° jyrkkä lasten liukumäki sai Handymanin maailmankuvan sekaisin. Ne näyttivät kyllä hurjilta.
Illalla tutustuttiin vielä Charlottenburgin linnan puutarhaan (Potsdamiin ei jaksettu lähteä, tämä on kaupungissa). Viehättävät istutukset, toki vasta vähän tulollaan. Mukava iltakävely.
Kotonakin tapahtuu. Pitkään tyhjillään olleeseen läheiseen liiketilaan on avattu punavuorelaisen Tori-ravintolan sisarravintola Alppitori. Siitä oli hieman epäonnistuneesti otsikoitu juttu Nytin nettisivuilla. Kiitosta vaan, meille kelpaa alppiharjulaistunnelmakin. Toivotan kuitenkin ravintolalle onnea, täytyy varmasti itsekin käydä tutustumassa jokin kerta. Lähteekö joku mukaan?
Elämyskameli suosittelee
Fonic-yhtiön prepaid (Rossmannilta, mikro-SIM)
Toinen Handymanin mieltä askarruttanut seikka on eilen illalla kadulla nähdyt prostituoidut. Niistä on puhuttu moneen otteeseen. Se vaikutti etenkin hämmästyttävän, että naiset eivät olleet rumia. Handyman oli myös huolissaan siitä, että yksi naisista seisoi autotiellä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Handyman on myös kokenut tällä matkalla uuden positiivisen elämyksen. Me ollaan käyty aiemmin Vapianossa kaksi tai kolme kertaa ja joka kerta on ollut Handymanille pettymys. Mä toivoin, että tällä matkalla voitaisiin kuitenkin kerran Vapianossa käydä, kun täällä saa tummaakin pastaa ja mä halusin maistaa Vapianon aglio e oliota. Loman kunniaksi Handyman suostui. Handyman päätti ottaa valkoviinilohipastaa ja suorastaan hämmästyi, kuinka hyvää se olikaan. Nyt hinkuu sinne uudelleen. Aglio e oliokin oli ihan hyvää, mutta nälkäähän se pitää aika huonosti. Tumma tuorepasta oli loistavaa.
Tänään käytiin Brandenburger Torilta välittömästi länteen päin kadulle pystytetyillä markkinoilla. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta turkkilaissaksalaisten lasten markkinoista, mutta vähän aikaa siellä aikuinenkin jaksoi kävellä lähinnä ihmettelemässä erikoisia tivolihuvituksia. Erityisesti mahdollisuus tulla nostokurjesta roikotetuksi vatsamakuuasennossa järkytti Handymania. Myös pomppulinnamateriaalista tehty noin 70° jyrkkä lasten liukumäki sai Handymanin maailmankuvan sekaisin. Ne näyttivät kyllä hurjilta.
Illalla tutustuttiin vielä Charlottenburgin linnan puutarhaan (Potsdamiin ei jaksettu lähteä, tämä on kaupungissa). Viehättävät istutukset, toki vasta vähän tulollaan. Mukava iltakävely.
Kotonakin tapahtuu. Pitkään tyhjillään olleeseen läheiseen liiketilaan on avattu punavuorelaisen Tori-ravintolan sisarravintola Alppitori. Siitä oli hieman epäonnistuneesti otsikoitu juttu Nytin nettisivuilla. Kiitosta vaan, meille kelpaa alppiharjulaistunnelmakin. Toivotan kuitenkin ravintolalle onnea, täytyy varmasti itsekin käydä tutustumassa jokin kerta. Lähteekö joku mukaan?
Elämyskameli suosittelee
Fonic-yhtiön prepaid (Rossmannilta, mikro-SIM)
Teltassa syöminen
Edelleen on mukavaa. Eilen oli vähän vaihteleva sää - aurinkoista, mutta välillä april showereita. Lämpötila oli sellainen, että päivällä piti ottaa kevättakkia välillä pois, illalla oli juuri sopivaa kävellä takki päällä ulkona. Ihan paikallaan istuessa tuli kylmä. "Terassikausi" on käynnissä, joskin täällä monissa ravintoloissa on terassit auki joulunakin. Tänään käytiin päivällisellä ihan mahtavassa Amrit-ravintolassa. Kyseessä on intialainen ravintola, joka on suuressa teltassa, joka on kuitenkin jonkinlainen pysyvä rakennelma ja sisältäpäin koristeltu monivärisin silkkihuivein ja tavalliseen intialaisen ravintolan tyyliin norsupatsain, mutta siellä on myös mm. suihkulähde. Siis siellä teltassa. Palvelu on ystävällistä ja ripeää ja ruoka on herkullista. Hintojen huomaa täällä nousseen, mutta silti alle 30 eurolla kaksi ihmistä syö herkullisen päivällisen ja saa juomaakin ruoan kera (mä otin jopa virgin cocktailin). Voisi olla kalliimpaakin. Päivällä Handymanin sushiateria ja mun woklounas juomineen maksoi 21,40 e.
Mä en voi väittää seuranneeni Voice of Finlandia. Katselin joitain alkujaksoja ja pidin konseptista. Kaksintaistelujaksot sekä ekat konsertit jätin katsomatta, ei jaksaneet kiinnostaa. Perjantaina pakatessa katsoin finaalin. Jotenkin se Saara Aalto otti mua niin päähän, että mulle oli ihan sama kuka voittaa, kunhan Saara tulee toiseksi. Olin tyytyväinen tulokseen.
Kamelin lukijakunta on tällä viikolla poikkeuksellisen liikehtiväistä. Lettipitko on tohtorihommissa Kaliforniassa ja Homis pesueineen matkustaa tänään erääseen saarivaltioon. Suunnitelmissa on ottaa kansainvälinen FaceTime-yhteys ainakin Homikseen. Achtung, babü!
Elämyskameli suosittelee
leppoisien lomapäivitysjollotusten lukematta jättäminen (nää on aika tylsiä)
Mä en voi väittää seuranneeni Voice of Finlandia. Katselin joitain alkujaksoja ja pidin konseptista. Kaksintaistelujaksot sekä ekat konsertit jätin katsomatta, ei jaksaneet kiinnostaa. Perjantaina pakatessa katsoin finaalin. Jotenkin se Saara Aalto otti mua niin päähän, että mulle oli ihan sama kuka voittaa, kunhan Saara tulee toiseksi. Olin tyytyväinen tulokseen.
Kamelin lukijakunta on tällä viikolla poikkeuksellisen liikehtiväistä. Lettipitko on tohtorihommissa Kaliforniassa ja Homis pesueineen matkustaa tänään erääseen saarivaltioon. Suunnitelmissa on ottaa kansainvälinen FaceTime-yhteys ainakin Homikseen. Achtung, babü!
Elämyskameli suosittelee
leppoisien lomapäivitysjollotusten lukematta jättäminen (nää on aika tylsiä)
Saturday, April 21, 2012
Asunto vs. hotelli
Kolme tuntia sitten päästiin kämpille. Me siis tällä kertaa vuokrattiin asunto viikoksi hotellimajoituksen sijaan. Asunto sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla ja on melko suuri (jotain 50 neliöö), mutta on melko karu. Sinänsä asunto on siisti ja puhdas, täällä on wlan, pyykkikone, tiskikone, uuni, mikro-uunikombo, kahvinkeitin, leivänpaahdin, kaksi televisiota ja munankeitinkin. On sänky tyynyineen ja peittoineen, lakanat ja pyyhkeet eli puitteet kunnossa. Ikkunasta näkyy TV-torni. Asunto on kuitenkin liian iso harvoille kalusteilleen, mistä tulee surullinen tunnelma. Sohva, rottinkinojatuoli, sohvapöytä, pieni pöytä ja neljä tuolia suuressa huoneessa luo vähän tyhjän tunnelman. Olisi edes verhot. Ihan edullinenhan tämä oli (420 e kuudesta yöstä), mutta hinta-laatusuhde hotelliin nähden ei ole parempi. Asuntoasuminen sopii varmasti hyvin niille, jotka ovat tottuneet hostelliin ja niille, jotka ovat oikeasti sitä mieltä, että eihän siellä hotellissa muuta kuin nukuta. Mä meen seuraavan kerran kyllä hotelliin. Oon kuitenkin tyytyväinen siitä, että tultiin nyt tänne, koska pakkohan tää oli testata ja onhan tää halpa. Nyt tietää, mistä pitää.
Meillä on yleensä varsin löyhät ohjelmat näillä matkoilla. Etukäteen mietitään 1-2 juttua, mitä olisi kiva nähdä ja vähintään puolet jää usein näkemättä. Tällä kertaa ois kiva käydä vihdoin katsomassa Potsdamin linnoja, mutta ei sen niin väliä oo, jos sataa. Sanssouci-palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on ilmeisesti jokin väkirajoitus. Yritin etsiä tietoa netistä, muttei vielä tärpännyt. Toisaalta mä en välttämättä ehkä haluaisikaan sisälle niihin palatseihin, puutarhat riittäisivät. Ehkä kuitenkin pelkistä puutarhoista ei viitsisi maksaa 12 euroa/hlö plus junamatkat. No täytyy pohtia. On kuitenkin hyvä jättää jotain seuraavaksikin kerraksi.
Toinen tämän matkan kohteista saatiin hoidettua heti ekana päivänä. Handyman oli nimittäin löytänyt pienoismallikaupan, jossa käytiin. Kyseessä oli tällä kertaa ihan oikea pienoismalli- eikä lelukauppa ja mä olin todella ällistynyt, kun selvisi, ettei se todellakaan ollut lelukauppa. Tämän näki siitä, että kassan vieressä oli leikkiautohylly, jonka reunassa luki "Muista viedä lapsellesikin jotain!" Asiakkaat olivat käytännössä kaikki aikuisia miehiä. Pari lasta siellä oli, mutta hekin näyttivät kyllästyneiltä. Olin ainoa nainen. Se ei ehkä yllätä.
Illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Koska kello soi tänään klo 3:50 Suomen aikaa, alkaa jo kohta väsyttää. Ehkä pitää kohta vetäytyä levolle, kellohan on jo melkein kuusi (paikallista aikaa).
Elämyskameli suosittelee
hotelli hienostelijoille, Mowitania realisteille
Meillä on yleensä varsin löyhät ohjelmat näillä matkoilla. Etukäteen mietitään 1-2 juttua, mitä olisi kiva nähdä ja vähintään puolet jää usein näkemättä. Tällä kertaa ois kiva käydä vihdoin katsomassa Potsdamin linnoja, mutta ei sen niin väliä oo, jos sataa. Sanssouci-palatsi on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on ilmeisesti jokin väkirajoitus. Yritin etsiä tietoa netistä, muttei vielä tärpännyt. Toisaalta mä en välttämättä ehkä haluaisikaan sisälle niihin palatseihin, puutarhat riittäisivät. Ehkä kuitenkin pelkistä puutarhoista ei viitsisi maksaa 12 euroa/hlö plus junamatkat. No täytyy pohtia. On kuitenkin hyvä jättää jotain seuraavaksikin kerraksi.
Toinen tämän matkan kohteista saatiin hoidettua heti ekana päivänä. Handyman oli nimittäin löytänyt pienoismallikaupan, jossa käytiin. Kyseessä oli tällä kertaa ihan oikea pienoismalli- eikä lelukauppa ja mä olin todella ällistynyt, kun selvisi, ettei se todellakaan ollut lelukauppa. Tämän näki siitä, että kassan vieressä oli leikkiautohylly, jonka reunassa luki "Muista viedä lapsellesikin jotain!" Asiakkaat olivat käytännössä kaikki aikuisia miehiä. Pari lasta siellä oli, mutta hekin näyttivät kyllästyneiltä. Olin ainoa nainen. Se ei ehkä yllätä.
Illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Koska kello soi tänään klo 3:50 Suomen aikaa, alkaa jo kohta väsyttää. Ehkä pitää kohta vetäytyä levolle, kellohan on jo melkein kuusi (paikallista aikaa).
Elämyskameli suosittelee
hotelli hienostelijoille, Mowitania realisteille
Pikapäivitys kevätlomalta
Me ollaan Berliinissä jee! Aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Ainoa harmitus on kotiin unohtunut matkatyyny. Aika vähän siis harmittaa. Voin 1,5 tunnin kokemuksella sanoa, että lomailu on ihanaa. Neljän tunnin päästä päästään asuntoon, arvioin tilanteen sitten uudelleen.
Onneksi mä en oo matkustustyössä. Huomasin nimittäin ärsyyntyväni aivan kohtuuttomasti niistä ihmisistä, jotka avaavat lentokoneessa turvavyön ennen merkkivalon sammumista. Okei, kone oli jo pysähtynyt mutta silti. Ei se ole niin vaikeaa! Jos pitäisi lentää jatkuvasti, menisi hermo moisiin hötkyliineihin. Huh, vieläkin puistattaa.
Täällä on jo ohitettu hiirenkorvat! Puissa on jo lehtiä ja ruoho pikkuisen vihertää. Kevättakissa on jopa pikkuisen lämmin. Mä rakastan Keski-Eurooppaa.
Nyt jatkan Starbucks Vanilla Rooibostani (maksuton wlan).
Onneksi mä en oo matkustustyössä. Huomasin nimittäin ärsyyntyväni aivan kohtuuttomasti niistä ihmisistä, jotka avaavat lentokoneessa turvavyön ennen merkkivalon sammumista. Okei, kone oli jo pysähtynyt mutta silti. Ei se ole niin vaikeaa! Jos pitäisi lentää jatkuvasti, menisi hermo moisiin hötkyliineihin. Huh, vieläkin puistattaa.
Täällä on jo ohitettu hiirenkorvat! Puissa on jo lehtiä ja ruoho pikkuisen vihertää. Kevättakissa on jopa pikkuisen lämmin. Mä rakastan Keski-Eurooppaa.
Nyt jatkan Starbucks Vanilla Rooibostani (maksuton wlan).
Thursday, April 19, 2012
Hiprakassa
Päivystyksen jälkeen ostoksilla käyminen on usein hupaisaa. Ostokset saattavat olla harkitsemattomia ja kauniisti sanoen innovatiivisia. Kaveri kertoi ostaneensa kerran päivystyksen jälkeen pianon ja eilen kuulin työkaverilta aikuisesta naislääkäristä, joka oli ostanut päivystyksen jälkeen heräteostoksena hamsterin. Mä en oo ostanut vielä ikinä (nyt siis puhutaan myös aiemmista sisätautipäivystäjäajoista) mitään hullun kallista enkä suoranaisesti jälkeenpäin katunut mitään ostoksiani, mut mäkin ostan usein jotain vähemmän tarpeellista. Viime viikolla ostin tarroja sekä vahingossa väärää talouspaperia (kuviollista), jonka mä sit vielä kaiken kukkuraksi unohdin bussiin. Tänään mä ostin ihan suunnitellusti huulirasvaa, mutta hulluttelin sitten sen tyypillä. Jostain käsittämättömästä syystä ostin nimittäin Labellon Vitamin Shake -huulirasvaa ja sehän oli ihan kammottavaa. Tuoksu on imelämpi kuin Hubba Bubbassa. Piti käydä päiväunien jälkeen ostamassa korvaava tuttu Labello Rose.
Mä oon ehkä alkanut ymmärtää alkoholinkäyttöä. Mä en yleensä alkoholista niin perusta, koska mulle tulee siitä ensisijaisesti ikenien puutumista ja vielä normaalista vahvempaa kömpelyyttä, mikä ei oo tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka kokevat henkiset vaikutukset vahvemmin. Inhibitiot vähenee ja on hauskaa. Olo on siis samanlainen kännissä kuin päivystyksen jälkeisessä euforiassa. Tänään mun euforia oli niin vahva, että päädyin lähettämään vanhalle ala-asteaikaiselle parhaalle kaverilleni sähköpostia, kun sillä oli synttärit. Siis kyseessä on ihminen, jonka kanssa mä en oo ollut missään kontaktissa vuoden 1992 jälkeen. Mä yritin selittää siinä postissa, että en ole mikään creepy stalkkeri vaan mä vain muistan tällaisia juttuja kuten lapsuusaikaisten kavereiden syntymäpäiviä, mutta näin jälkeenpäin arvioituna siitä selittelystä syntyi ehkä vielä stalkkeroivampi mielikuva. Noh, kerranpa sitä munaa.
Käytiin tänään Stadin asuntomessuilla Laiturissa. Siellä siis esitellään uusia Helsingin asuinalueita ja erilaisia asumisratkaisuja. Mua ihmetytti suuresti, että kaikki esitellyt asunnot oli tosi isoja. Yhdelle hengelle mainostettiin jotain yli 40 neliön asuntoa ja kahdelle piti olla ainakin 60 neliötä. Suuri osa asunnoista oli monessa tasossa. On tietysti hienoa, että tulee monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen, mutta toivoisi, että myös meille vähempään tilaan tyytyville olisi tarjolla myös uudisrakentamista. Lohduttaudun sillä, että todennäköisesti suurin osa rakentamisesta onkin ns. perinteistä kaupunkirakentamista ja nämä valtavat lukaalit ovat vain myyntivaltti.
Elämyskameli suosittelee
vaatimattoman hajuiset huulirasvat
Mä oon ehkä alkanut ymmärtää alkoholinkäyttöä. Mä en yleensä alkoholista niin perusta, koska mulle tulee siitä ensisijaisesti ikenien puutumista ja vielä normaalista vahvempaa kömpelyyttä, mikä ei oo tavoiteltavaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka kokevat henkiset vaikutukset vahvemmin. Inhibitiot vähenee ja on hauskaa. Olo on siis samanlainen kännissä kuin päivystyksen jälkeisessä euforiassa. Tänään mun euforia oli niin vahva, että päädyin lähettämään vanhalle ala-asteaikaiselle parhaalle kaverilleni sähköpostia, kun sillä oli synttärit. Siis kyseessä on ihminen, jonka kanssa mä en oo ollut missään kontaktissa vuoden 1992 jälkeen. Mä yritin selittää siinä postissa, että en ole mikään creepy stalkkeri vaan mä vain muistan tällaisia juttuja kuten lapsuusaikaisten kavereiden syntymäpäiviä, mutta näin jälkeenpäin arvioituna siitä selittelystä syntyi ehkä vielä stalkkeroivampi mielikuva. Noh, kerranpa sitä munaa.
Käytiin tänään Stadin asuntomessuilla Laiturissa. Siellä siis esitellään uusia Helsingin asuinalueita ja erilaisia asumisratkaisuja. Mua ihmetytti suuresti, että kaikki esitellyt asunnot oli tosi isoja. Yhdelle hengelle mainostettiin jotain yli 40 neliön asuntoa ja kahdelle piti olla ainakin 60 neliötä. Suuri osa asunnoista oli monessa tasossa. On tietysti hienoa, että tulee monenlaisia vaihtoehtoja asumiseen, mutta toivoisi, että myös meille vähempään tilaan tyytyville olisi tarjolla myös uudisrakentamista. Lohduttaudun sillä, että todennäköisesti suurin osa rakentamisesta onkin ns. perinteistä kaupunkirakentamista ja nämä valtavat lukaalit ovat vain myyntivaltti.
Elämyskameli suosittelee
vaatimattoman hajuiset huulirasvat
Subscribe to:
Posts (Atom)