Helsinki-Kööpenhamina

Kameli-Handyman-perheyksikkö on siirtynyt moottorimarssilla Suomen pääkaupungista Tanskan pääkaupunkiin. Matka on sujunut kohtuullisen yllätyksettömästi. Lentomatkan aikana suurin ongelma oli Handymanin kielen kuivuus, joka johtui siitä, että Handyman nukkui suu auki. Handymania vähän väsytti, koska se valvoi koko viime yön Narinkkatorilla nörttijoukossa jonottaen iPhone nelosen julkistusta. Kastrupin lentokenttä oli tyypillinen 1980-90-luvun lentokenttä eli ei nyt suorastaan ihastuttava. Sen sijaan matkanteko lentokentältä kaupunkiin oli ihastuttavan helppoa. Tultiin metrolla, jossa ei ollut kuskia, ja silti ei kuoltu. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 leikkirahaa.

Nyt juuri ollaan hotellissa. Mä oon itselleni hemmetin vihainen, että emmin hotellin varauksen kanssa ylimääräiset neljä päivää, koska sen takia ei päästy siihen hotelliin, johon oltaisiin haluttu. Tääkin on ihan ookoo ja etenkin on ookoo, että huone on 23. kerroksessa, mutta sisustus on karmean kiinalaisravintolamainen. Onneksi meidän huoneeseen ei kuulu aamupalaa, joten täällä ei tarvii sentään sen tarkemmin hengata. Meinasi käydä kalpaten check inissä, kun tyttösellä oli kaikki parisängylliset huoneet loppu ja se tarjosi sellaista huonetta, jossa sängyt on erillään. Tää ei ois muuten ollut mikään mahdoton tilanne, mutta se oli tupakointikerroksessa ja mä en keuhkoineni semmoiseen suostu menemään. Olin jo huonetta varatessani toivonut non-smoking huonetta. Se oli jo aika lailla onneton, koska kaikki muut vapaana olleet huoneet oli yhden hengen huoneita, mut sit se meni takahuoneeseen ja löysi yhden tupakoimattoman parisänkyhuoneen 23. kerroksesta. Sopii hyvin.

Toistaiseksi mistään ei oo löytynyt ottomaattia, joten rahaa ei ole saatu. Ehkä sitäkin tarvitsisi tässä vielä. Kamalan hankalia tällaiset maat, jotka eivät käytä euroja. Pitää etukäteen tietää, paljonko joku 500 leikkirahaa on - Top Gearin sanoin "saako sillä auton vai saako sillä lyijykynän?"

Elämyskameli suosittelee
Mila's Daydreams, internetin söötein blogi (ei kyynisille lastenvastustajille (paitsi Handymanille, koska se tykkää siitä))

Tampere on my mind

Perjantaina siis turisteiltiin Tampereella. Se on viehättävä kaupunki. Käytiin läpi pakolliset kuviot: syötiin mustaamakkaraa Mustamakkarabaarissa, visiteerattiin mun mummoa kauniissa Pirkkalassa, tutustuttiin paikallisiin nörtteihin Verkkokaupassa.com, virkistäydyttiin Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa ja järkytyttiin monella tavalla Särkänniemessä.
1) Mustamakkarabaarin tunnelma on verraton: kuin olisi yhtä aikaa pohjalaisessa sukukokouksessa ja jonkun mökillä. Mustamakkara on tuoretta ja maito on raikasta. Sieltä pitää aina ostaa paketillinen Isille kotiin vietäväksi.
2) Mummi oli haljeta ilosta, kun me mentiin sitä katsomaan. Se oli niin mielissään. Nyt mä jotenkin ensimmäistä kertaa näin, että se on vanha. Se on kuitenkin kronologisesti ajatellen aika nuori (oli 47 kun mä synnyin), mutta onhan se nyt jo 77 ja erilaiset kolotukset painaa. Handyman oli reipas Mummilassa, jaksoi olla murisematta liki 1,5 tuntia.
3) Pirkkalan Verkkokauppa.com on paljon avarampi ja miellyttävämpi kuin Ruoholahdessa. Toki se on mahtuu kohtuullisin kustannuksin olemaan suurempikin, koska se on Pirkkalassa eikä Helsingin kantakaupungissa. Nörtit oli hämmästyttävän samankaltaisia kuin Helsingissä paitsi että viittasivat itseensä sanalla "mää". Ostettiin iPhonen autolaturi ja ilmeisesti reititin.
4) Pyynikinharjulta on hienot näkymät kahdelle järvelle ja näkötornin kahvilassa tarjoillaan tuoreita munkkeja vuoden jokaisena (sic!) päivänä. Hieno ja tuen arvoinen konsepti.
5) Särkänniemessä Handyman ilahtui, kun jäätelönmyyjätyttönen totesi sekoituspehmistä ojentaessaan, että on herralla hieno paita. Handyman oli ihan tikahtua. Sen jäätelön jälkeen Handyman olisi halunnut mennä hakemaan heti uuden, vaikkei yhtään tehnyt mieli (jäätelöä siis). Käytiin katsomassa viikon lööppijulkkis Nasu-vuohta ja nähtiin myös a) söpöjä ankanpoikasia ja b) järkyttävä nokittu kana. Laitteetkin käytiin katsastamassa, mutta jätettiin testaaminen muille. Nyt mä oon siis käynyt tänä kesänä jo kolmesti Lintsillä ja kerran Särkänniemessä. Ehkä ensi viikolla Tivoliin?

Ankanpoikasia!

Eläintarhan asukki, hauwa hauwalainen, nukkuu

Nasu-vuohi toipuu koettelemuksistaan

Lauantaina me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Keski-Helsingin omakotialueella Sota-ajan juhlissa. Nämä järjesti uimakaveri Gee sisaruksineen. Mukavat humpat oli. Erityisesti mua ilahdutti autenttinen musiikki, jota oli varattu kaksi levyllistä tunntelmanluojaksi. Ulkomaalainen musiikki oli iloista ja toi mieleen salakapakan, mutta toki suomalainen sota-ajan musiikki oli melko vakavaa, siinä oli Eldankajärven jää riemukkain biisi moneen vuoteen. Sitä oli vaikeaa kuunnella, mä en yleensäkään oo ylenmääräisen paatoksen ystävä.

Mä vähän tuunasin kommenttiominaisuutta. Mun fb-stalkkeri ois nimittäin kommentoinut edelliseen, jos kommentointi ei ois vaatinut Google-tiliä. Pirulauta. No nyt ei enää vaadi, menee tekosyyt muiltakin! Toivottavasti joku spam-botti ei ala Kamelin followeriksi. Liika kommentointi on liikaa.

Elämyskameli suosittelee

blogitekstin kommentointi (okei, mä tiiän, aika tosi leimi anelu, sori)

Minilomanen

Mä oon täällä ihan hip hip huraa -tunnelmissa, koska päätettiin ihan ekstempporee lähteä huomenna lomamatkalle Tampereelle! Täytyy käydä ainakin Mustamakkarabaarissa ja Pyynikin näkötornissa ja jos Handyman sallii, ehkä jopa katsomassa mun mummoa. Mä oon haltioissani. Tampere on herttaisuudessaan ylivertainen kaupunki. Siellä tulee aina haikea olo, koska jotenkin mä haluisin sit kuitenkin asua siellä, vaikka oikeasti mä haluan asua Helsingissä. Onneksi Tampere on lähellä ja siellä voi käydä, kun alkaa tehdä mieli mustaamakkaraa.

Me oltiin eilen Geen ja Lettipitkon kanssa uimassa. Lettipitko joutui valitettavasti lähtemään kesken pois eikä ehtinyt meidän kanssa loppusaunaan. Ois ehkä kannattanut jäädä, koska saunassa oli mun uusi kaveri, vastikään lomalle jäänyt naapuriterveysaseman terveydenhoitaja, joka oli pari viikkoa meillä töissä. Joskus aamukahveja hörpittiin samassa pöydässä. Vuoltiin saunassa vähän vitsiä ja tänään se pyysi mua kahveelle kanssaan. Tosi hauskaa! Ajankohtakin on jo sovittu. Uusi ystävä! Hurraa! Melkein yhtä siistiä kuin fb-stalkkeri.

Fb-stalkkerista tuli mieleen, että fb-stalkkeri on taas nähty! Nyt oli jo kolmas kerta ja tämä oli ennalta suunniteltu (ensimmäisellä kerralla oltiin vielä ihan incognito tästä molemminpuolisista stalkkeroinnista, toisella kerralla nähtiin sattumalta f8:ssa ja nyt oltiin tietoisesti samoilla synttäritupareilla). Mua jännitti kovasti, mutta oli muhevan hauskaa. Mun fb-stalkkeri on parempi kuin kenenkään muun fb-stalkkeri!

Elämyskameli suosittelee
Nivea Natural Oil -saippua (kandee uskoa, se on itse täydellisyys)

Lomatunnelmia

Ekaa kertaa eilen tuli sellainen fiilis, että olisi kivempaa jäädä lomalle kuin mennä töihin tänään. Onneksi se meni pian ohitse ja aamulla olikin ihan kiva olla töissä. Joskin lomalle siitä joutui 1,5 tunnin jälkeen, kun sairastuin äkillisesti. Päivän vietin kotona sairastaen ja nyt oireet ja kuume ovat väistyneet. Enää vaivana on päänsärky, mutta se johtunee siitä, ettei jääkaapissa ole koko päivänä ollut muuta kuin Handymanin juomareppu. Täytyy varmaan mennä kauppaan, että saa jotain syödäkseen.

Kesälomasuunnitelmat ovat muotoutuneet jo melko valmiiksi. On niin messeviä kohteita, että jos näillä ei voiteta lomakuvakisaa, niin ei millään! Joskin pidän vauvoja aika suurina etuina tietyille joukkueille - pystyykö kuva Lego-hurmos-Handymanistä voittamaan kuvaa hymyilevästä vauvasta?

Viikonloppuna oli mukavaa. Lauantaina käytiin Handymanin, Katjnin ja Homiksen kanssa Savonlinnassa syömässä muikkuja ja lörtsyä. Sitten ajettiin takaisin. Käytiin myös kahdella ABC-asemalla ja koko ajan ne on mun mielestä vastenmielisempiä. Ruoka on yleensä aika kliinistä ja mautonta, tunnelma on muovinen ja oranssi ja asiakaskunnasta tulee mieleen karavaanarit. Onhan ABC:t käteviä, siellä on siistit ja maksuttomat vessat, janoon löytyy sammuketta, mahan saa täyteen ja S-etukorttikin käy, mutta kokonaisuudessaan ne symboloi liiaksi autoelämäntapaa, jota mä vierastan päivä päivältä enemmän. Toki ABC-asemillakin on yhtymäkohtia ituhippien matkustustapoihin: myös junissa on siistit vessat ja muoviin pakattuja sämpylöitä.

Elämyskameli suosittelee
kävely

Saunaselvitys

Eipä kannata Kamelin olla epämääräinen, ei. Olin jättänyt edellisestä postauksesta kertomatta tarkemman saunatietouden sen takia, että epäilin ettei se kiinnosta ketään ja lukijaporukka harvenee kuin mun tukka, mutta kun kerran kysyttiin. Uimastadionin naisten puolella on kaksi saunaa, isompi ja pienempi. Isomman ovessa on jo pitkään ollut lappu, että se on mieto sauna, löylyä sopii heittää pikkusaunassa. Pikkusaunan ovessa ei ole kuitenkaan lukenut mitään, joten sinne on tullut löylynkarttajia (esim. lapsiperheitä) ja löylyttelijöiltä on näin viety harrastusmahdollisuudet. Ehdotin Uimastadionin kesäesimiehelle, että pikkusaunan oveen laitettaisiin lappu, jossa ohjattaisiin herkkähipiäiset isoon saunaan. Kesäesimies oli sitä mieltä, että ehdotus on hyvä (krhöm krhöm) ja sanoi toteuttavansa sen. Vielä tänään ei kuitenkaan lappua ollut tullut. Seuraan tilannetta vielä ensi maanantaihin ja jos edelleenkään ei lappua ole, palaan asiaan kesäesimiehen kanssa.

Mä tutustutin tänään Katjnin vesijuoksuun. Tilanne kävi altaassa vähän kuumottavaksi, kun ensin suihkumyssypäinen vesijuoksuvyö selässä uiva mummeli hermostui siihen, että kuulemma on liian ruuhkaista (oltiin sen edessä ehkä 5 sek, että päästiin omalle radalle). Mutisi jotain siellä mennessään, kun ei sitten kuitenkaan uinut niin kovaa, että olisi jaksanut ohittaa. Seuraavassa käännöksessä oli torikokouksen meininkiä, joten me pyrittiin sauvomaan alta pois ja siinä rytäkässä Katjnin jalka osui vahingossa mummoa ranteeseen. Katjn pyysi anteeksi, mihin mummo alkoi kaakattaa, että se lähettää korvausvaatimuksen, jos ranne murtui. Pari kipakkaa sanaa vaihdettiin. Seuraavan kerran, kun tultiin vastakkain, niin mummo räiskytti tahallaan vettä ilmeisesti meidän päälle. Sihti vain oli huono, joten lähinnä päässä hengailleet täysin ulkopuoliset naiset saivat vettä silmiinsä. Tämä koko show huvitti mua niin suuresti, että otin pahimman aseeni käyttöön: joka kerta kun mummo tuli vastaan, katsoin häntä silmiin ja hymyilin mahdollisimman leveästi. Tää on tappava ase kiukkuiselle mummolle. Ne tajuaa, että se on vittuilua, mutta ei voi tehdä mitään, koska eihän ne voi valittaa kellekään siitä, että joku hymyilee niille. Se on niin vapauttavaa! Mä oon tehnyt altaassa niin aiemminkin. Jossain vaiheessa mummo ilmeisesti koki, että sen piti vielä saada viimeinen sana ja se sihahti, että "mä muistan vielä!" Liikuttavaa. Kah kun ei "mä tiedän missä sä asut!" Mä en malta odottaa, että näkisin sen uudestaan siellä! Hymyhuulet on jo terotettu!!

Elämyskameli suosittelee
Uimastadionin naisten puolen pienempi sauna

Luut

Toiseksi vastenmielisintä kesässä heti paidatta kaupungissa keekoilevien miesten jälkeen on sanonta "ei lämmin luita riko!" Sananlaskut on yleensäkin kauheita, mutta toi on vielä niin älytön. Kuka on väittänyt, että lämmin rikkoisi luita? Ei kylmäkään riko luita. Ja kyllä se lämmin rikkoo luut, jos ne esim. syttyy palamaan (ja toki luu hajoaa nestetypessäkin). Hemmetti!

Huono aloitus päivän postaukselle just kun mä olin päättänyt, etten enää stressaisi asioista, joihin mun on mahdotonta vaikuttaa, siis esim. säästä. Onneksi mä teoriassa pystyisin poistamaan ei lämmin luita riko -ongelman, jos mä vaikka ryhtyisin mielipidevaikuttajaksi ja kieltäisin sananlaskut. Tämänpä vuoksi mä saan vielä stressata siitä. Säälle mä en kyl voi tehdä mitään (paitsi ehkä ilmastonmuutosta ehkäisemällä, äh), joten siitä mä en saa stressata.

Mä oon vaikutusvaltainen ja aktiivinen yhteiskunnan jäsen! Lähetin eilen palautteen Uimastadionin saunojen merkinnöistä ja sain vastauksen, että mun palautteen perusteella ne muuttaa niitä! Hurraa! Mä oon ylpeä itsestäni. Ehkä mun pitäis mennä politiikkaan. Tai ehkä ei, koska mä oon vaihtanut puoluetta ja sit joku kuitenkin kantelisi musta lehtiin ja mua tituleerattais lääkäritakinkääntäjäksi enkä mä oo siihen valmis.

Elämyskameli suosittelee
yhteiskunta-aktivismi

Jalkakäytävät jalankulkijoille!

Mä oon jälleen nousemassa barrikadeille. Sen siitä saa, kun on kuumakalle - aina on piileviä kaunoja jotain ihmisryhmää vastaan. Viime päivinä on alkanut yllättävästi ärsyttää jalkakäytävillä pyöräilevät aikuiset. Jotkut niistä kehtaa jopa soittaa kelloa. Jos pelkää ajaa ajoradalla, niin pitää valita pyöräkaistainen reitti tai jättää pyörä kotiin. On jalankulkijan oikeus kävellä haluamallaan laillisella tavalla jalkakäytävällä ilman, että saa ohjaustangosta kylkeen. Muita akuutisti barrikadeja vaativia ryhmiä on hitaat ohittajat vesijuoksuradalla, paidattomat miehet kaupungissa ja muksa-sanan käyttäjät.

Me käytiin tänään Katjnin ja Homiksen kanssa vesibussimatkalla Cafe Pirittasta (Piritasta? Ite ne kirjoittaa Pirittasta) Ursulaan. Oli loistavaa kyytiä. Tarkoitus oli seilata takaisinkin, mutta aikataulu meni pipariksi, kun yllättäen ennakkotiedoista poiketen paatti ei pysähtynytkään menomatkalla Kauppatorilla. Onneksi kuitenkin kävely Ursulasta Kauppatorille on varsin miellyttävä ja koominenkin (miksi japanilaisturistit kuvaavat Silja Linen laivaa?). Ja onneksi Kauppatorilta sai kelvollisia mansikoita. Vielä iloisempi voisi olla, jos jostain löytyisi niitä hyviä ruotsalaismansikoita, joita sai viime viikolla. Nää suomalaiset on ehkä vähän liian makeita ja tummia. Mä ostin myös vadelmia, mutta ne ei ole yhtään hyviä. En suosittele.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaiset mansikat

Elintoimintoja

Elintoiminnoista raportointi on vastenmielistä. Ilmeisesti lämpimät säät ovat innoittaneet lukuisat mun fb-kaverit kirjoittamaan statuksiinsa siitä, kuinka heidän elimistönsä huolehtii lämmönsäätelystä. Mä en halua lukea sitä, että joku ulostaa enkä mä halua tietää sitäkään, kuinka joku hikoilee kuin pieni possu tai muuten ällöllä tavalla. Kuvottavaa. Elintoiminnoista statustelu on kaikissa muodoissaan vastustettavaa, myös flunssasesongin hitti, rään värin vertailu, on tuomittavaa, mutta sairauden merkit on ees jotenkin poikkeavaa. Ei statukseen kannata kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, sitä mieltä oli jo sisätautitieteiden opettaja, kun kirjoitin potilaskertomukseen, että 89-vuotias nainen on postmenopausaalinen.

Handyman on ostanut maailman noloimman juoksuvälineen, juomarepun. Se on todella kiusallinen, mua todella hävettää ajatella, että se juoksee Töölönlahtea ympäri semmoinen selässään. Ja koska Handyman on urpå, niin se selittää, ettei se voi laittaa sinne vettä ("ku emmä tykkää veden mausta!") ja aikoo pilata sen sisuksen Hartsportilla. Sanon "pilata", koska sitä kelmusäkkiä ei voi pestä muuten kuin vedellä. Mua ihmetyttää, että miksi Handyman ylipäänsä osti sen, koska viime viikolla se julisti, ettei osta enää yhtään tuotetta, jota ei voi pestä tiski- tai pyykkikoneessa. Senpä vuoksi meille ei voida ostaa uutta telkkariakaan.

Elämyskameli suosittelee

säästä ja spurguista fb-statustelu

Kisu-uutisia

Tänään tuli loistouutisia. Siirin ja Maisan huoltajat lähtevät omien sanojensa mukaan 98 %:n todennäköisyydellä elokuussa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille ja kisut tulee meille hoitoon! Hurraa! Mulla onkin ollut jo kova ikävä niitä, ennen kaikkea Maisan venytyksiä. Tervetuloa hoitolaan, Punavuoren misulit!

Mä en aio valittaa säästä. On toki kovin kuuma, mutta on itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu. Mä oon päättänyt suhtautua siihen positiivisesti. Teen kuitenkin itselleni sen myönnytyksen, että helteessä en lähde puistojumppaan, kun jo töistä kotiin kävely tuntuu pidemmältäkin urheilusuoritukselta. Uimaan voi mennä, mutta aikaisintaan kuudelta illalla. Töissä on oikeastaan aika hauskaa aurinkosäällä, kun on viileä huone ja iloisia potilaita. Lisäksi ei tarvitse kärsiä huonosta omatunnosta, kun ei ole käyttänyt aurinkoista päivää muka hyödyksi, koska mikäpä olisi hyödyllisempää kuin työnteko.

Elämyskameli suosittelee
työnteko

Uudissana

Mä törmäsin siihen ekaa kertaa noin kuukausi sitten ja nyt se on levinnyt kuin kulovalkea. Kuukauden sisään jo viisi mun fb-kaveria on maininnut sen statuksessaan ja vielä kommenteissakin se on esiintynyt. Se on muksa. Täysin vastenmielinen ja ehdottoman kielletty sana mun mielestä. Alkuun kuvittelin sen olevan substantiivi, koska ensimmäinen kosketukseni siihen oli status "…on mökillä. Se on muksa." Nyttemmin sitä on kuitenkin käytetty adjektiivisena "Se olis sit jotain muksaa tänään vielä tehtävä, viimoisena lomapäivänä..  - - -  ♥ ♥" ja olen kauhukseni päätellyt, että kyseessä on jonkinlainen slangimuoto sanasta "mukava", joka siis jo itsessään on aika hirveä konsepti (miksi tyytyä mukavaan, kun voi pitää hauskaa tai olla jännää tai rentouttavaa tai mitä deskriptiivisempää hyvänsä?). Siinä sana, joka ei ansaitse yhtään vaihtoehtoista muotoa.

Me käytiin eilen Pridessä. Piti mennä kulkueeseen, mutta logististen ongelmien vuoksi ei ehditty, joten mentiin sitten vain puistojuhlaan. Handymanin serkku ja sen vaimo sai vihdoin 9 kk häiden jälkeen yhteisen sukunimen, joten oli aihetta juhlaan. Päästiin myös kokeilemaan meidän upouusia pikniksamppanjalaseja, jotka toimivat erittäin hyvin. Puistojuhalssa tavattiin sattumalta lukiokaveri, jonka kanssa todettiin vihdoin kuohuviinin ja samppanjan erot: kuivatkin kuohuviinit ovat aina vähän makeita, kun taas hyvä kuiva samppanja on oikeasti kuivaa, maku pysähtyy kun viinin nielee. Lisäksi samppanjassa on paremmat - jämäkät ja kauniit, suorissa riveissä nousevat - kuplat verrattuna kuohuviinin suurempiin ja laiskempiin kupliin. Että tuli sitten sekin selvitettyä.

Eilen illalla mentiin vielä katsomaan puudeleiden omistajien uutta kämppää. Muuttivat siis Vantaalle upouuteen yksikerroksiseen rivitalokolmioon. Pieni piha ja valtava terassi. Kyllä on uudessa asunnossa puolensa (esim. LTO-kone, hieno valkolakattu tammiparketti ja ihana puun tuoksu), mutta on meidänkin kämpässä puolensa. Lähinnä sijainti ja koko. Ja kyl mä tykkään meidän pohjastakin enemmän.

Elämyskameli suosittelee
samppanja

Luontoääniä

Kesällä hipinretaleet kaivautuvat anorakeistaan. Tänään Lenininpuistossa oli kaksi kitaraa soittavaa miestä, teinikasa laulamassa "minä turvaan vien tämän rakkauden ja me löydämme uuden maan" ja lauma liian vakavasti itsensä ottavia nuoria miehiä pelaamassa footbagia(!). Alppipuisto oli vieläkin karmivampi elämys - ainoalla varteenotettavalla nurmikkoalueella istui useita lösähtäneitä teinijengejä, pari lasta pelasi futista ja joku rummutti alpin päällä kumeaa riffiä taukoamatta. Ainoa mun mielestä positiivinen luontoääni tuli pikkuruisista sorsanpoikasista, jotka oli kovin pörheitä ja niin vauvoja vielä, että melkein oli vielä munankuori päässä.

Nyt meillä on lainakisujen sijaan lainahauvoja. Kolme vantaalaispuudelia tuli kylään, koska ne muuttaa vantaalaiskerrostalosta vantaalaisrivitaloon ja jostain syystä niitä ei ollut valittu muuttoporukkaan. Mä en oo varmaan ikinä ennen nukkunut samassa tilassa koiran kanssa enkä suuremmin tälläkään kertaa. Iltayöstä koirat sai hepuleita milloin mistäkin ja haukkuivat kuin riivatut aina just kun mä olin vaipunut twilight zonelle. Viideltä aamulla yksi niistä alkoi nuolla mun jalkoja ja se on mun mielestä kauheaa, joten mä heräsin. Herätessä kämppä haisi ihan kamalalle ja Handyman löysi syyn: pissat ja kakat parketilla. Hyi ällötys. Lisäksi pari niistä nukkui meidän sängyssä ja herätessä ne tuli nuolemaan myös mun naamaa, mikä  on ehkä vielä kauheampaa kuin jalkojen nuoleminen. Yksi niistä on vuoden ikäinen pentu, jolla on tapana lipaista kielellä mun säärtä tai varvasta puolihuolimattomasti silloin tällöin. Mä oon varma että sillä se haluaa vain osoittaa äärimmäistä halveksuntaansa mua kohtaan. Se ilkiö.

Töissä alkoi supistettu toiminta - jee! Nyt on pelkkiä akuuttiaikoja paitsi keskiviikkoisin, kun on neuvolaa koko päivän. Työ on ihan helmee, siis mä voisin tehdä tällaista koko ajan. Toki paperitöitä on aika paljon, koska pitää uusia myös lomalla olevien kollegoiden reseptit ja tarkistaa niiden tulospostit. Mulle oli täksi viikoksi määrätty omieni lisäksi yhden toisen lääkärin paperit, mutta sairaustapauksen vuoksi mulla onkin nyt omieni lisäksi kolmen muun lääkärin reseptit uusittavina ja tulospostit tarkistettavina. Niistä tulee joskus probleemaa, mutta onneksi ne probleemat on kaikki akuutisti hoidettavia. Kroonisemmat probleemat siirretään elokuulle.

Elämyskameli suosittelee
kissa

Kylpijöitä

Mä luulin, että Uimastadionilla olisi juhannuksena rauhallista. Valitettavasti juhannuspäivänä paistoi aurinko, joten kaikki Helsingissä juhannuksensa viettäneet tulivat uimaan. Jouduin todistamaan monia vastenmielisiä kylpytapoja. Toki tavalliset uima-allastyrannit, kuten vierekkäin vesijuoksevat tädit ja narisevat mummot, olivat edustettuina eilenkin. Seassa oli kuitenkin täysin käsittämättömiä tapauksia. Ehkä röyhkein oli saunassa makaava ja lettu levällään venyttelevä täti, joka makasi pitkin pituuttaan vielä silloinkin, kun osa saunojista ei mahtunut enää istumaan. Toinen täti levitti itselleen kokonaisen rantapyyhkeen ruuhkaiseen saunaan pefletiksi. Ylenkatsetta sai osakseen myös se nainen, joka levitti itseensä tuoksuvia öljyjä tai muuta haisevaa kosmetiikkaa lauteilla siten, että vielä tuntia myöhemminkin saunassa haisi. Yllättävin veto tuli kuitenkin mummelilta, joka tuli kesken mun suihkun kysymään, että saisko "ihan pikaisesti" lainata mun suihkua (ei niin, etteikö vapaitakin olisi ollut) ja kun sitten sanoin että anna sit mennä vaan ihan pikaisesti, niin se pesi alapäätään n. 2 min. Siis käsittämätön meininki kaiken kaikkiaan.

Mä yritin kaikkeni juhannusjuhlien eteen. Ostin kilotolkulla raparperia ja tein siitä elämäni ensimmäisen juustokakun. En maistanut sitä, koska mua hirvitti se sinne laitettu tuorejuusto. Mä olin valtuuttanut Långstrumpin koristelemaan sen ja koska Långstrump toivoi muuta kuin Kinuskikissan kermakoristelua, niin se sai vapaat kädet mansikoiden kanssa. Valitettavasti mansikan maku oli ilmeisesti niin voimakas, että osa torttua maistaneista oli sitä mieltä, että piirakassa oli outo ylimääräinen maku juustotäytteen alla eli se raparperi.

"Raparperitorttu"

Torttua on siinä monenlaista

Juhannuskisut Isis ("Issi") ja Nuut ("Nuuti") on ihkuja. Nuuti on seurallisempi luonteeltaan ja kauniimpi naamaltaan, mutta Issin turkki on kivempi ja Issi nukkuu hassummassa asennossa kuin Nuuti. Taas tuli kisukuume, mutta onneksi Handyman muistuttelee jatkuvasti, että mulla on astma eikä mun kannata ottaa omaa kisua. Perkeleen astma. Onneksi on lainakisuja.

Nuuti

Issi

Elämyskameli suosittelee

lainakisut

Hoitola

Juhannuksena meillä on neljä kisua vastuulla. Vanhat tutut Siiri-kisu ja Maisa-kisu on etähoidossa (eli niitä käydään ruokkimassa niiden kotona) ja uudet tuttavuudet Nuuti-kisu ja Issi-kisu tulee lähijaksolle. Meillä on tietty myös perinteiset kaupunkijuhannusbileet, mutta kyllä pari nuorta kissaa sinne mahtuu. Bailut ei omistajan mukaan varmaankaan kisuja järkytä, koska "niillä on aavistuksen renttu emäntä". Tuntumaa kisuhoitolan pitämiseen otettiin tänään, kun huollettiin pari tuntia Polaah'n jälkikasvua. Kundi oli alkuun ihan coolina. Ei tuntunut edes haittaavan se, että ihan vieraat ihmiset vie sitä leikkipuistoon. Ensimmäinen järkytys koettiin puistoilun jälkeen, kun sisäleikeissä muksu kävi painamassa imurointirobon nappulaa. Aiemminkin sitä on paineltu eikä mitään ole tapahtunut. Nyt oli ilmeisesti eri nappula, koska robo innostui kovasti hyrisemään ja lähtemään siivoamaan. Tämä oli 1-vuotiaalle rankka paikka. 10 min jätkä istui mun sylissä ja vapisi. Siitä toipumisen jälkeen leikit jatkuivat entiseen tapaan. Lääkärinkoulutuksellani (ja Polaah'n valmennuksella) ajattelin, että ruokaakin lienee tarjottava. Se upposi erinomaisesti, mutta ruoan jälkeen kaveri tajusi, että hei ei nää ookaan mun vanhemmat! Tuli ilmeisesti joku pienimuotoinen koti-ikävä ja siitä sitten jouduttiin katsomaan lohduttoman loukkaantunutta ilmettä ja häntä koipien välissä vein lainalapsen kotiinsa puoli tuntia etuajassa. Siellä se sitten oli kuulemma täysin virkistynyt kujertelemaan normaaliin tapaansa. Kotikorea muksu.

Radiologian työ on nyt lopultakin lyöty virallisesti lukkoon. Hommat alkaa 23. elokuuta eli ehdin pitää kolme viikkoa kesälomaa. No on se joka tapauksessa pisin kesäloma sitten iäisyyden pitkien koulun kesälomien. Ja mulla on siis palkallista kesälomaa 4 vkoa, eli ensimmäisellä työviikolla saan tuplapalkkaa. Se onkin hyvä, koska radiologian erikoistuvan lääkärin palkka on säälittävä. Se on niin surkea, että mun pitää varmaan tehdä jotain tk-päivystyksiä Handymanin pitimiksi. Ensimmäistä kertaa koko maailmassa mun palkka on pienempi kuin Handymanin palkka. Jotain on tehtävä - vaikka mentävä Lettipitkon bitchiksi Jorviin. Ottaa kyllä koville sekin.

Lettipitkon hommista tuli mieleen, että kävin eilen pitämässä gynekologisen luentoni maahanmuuttajalääkäreille. Se oli yllättävän hauskaa. Mä en yhtään enää ihmettele joidenkin intoa opettaa, koska siinä kasvaa ego silmissä, kun huomaa osaavansa jotain selvästi paremmin kuin muut. Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että a) ne ei kysy mitään, b) siellä on joku gynekologian erikoislääkäri, joka sanoo koko ajan että mä puhun sontaa tai c) ne kysyy ihan mahdottomia joihin mä en osaa vastata mitään, nolostun ja punastun. Sen sijaan opiskelijat olivat todella aktiivisia (paitsi miehet, joita ilmeisesti nolotti koko aihe) ja kysyivät sellaisia kysymyksiä, joihin oli suoranaisesti helppo vastata. Se oli jopa niin hauskaa, että yritän päästä Lettipitkon opetushommiin myöhemminkin. Etenkin nyt, kun mä tarviin rahaa enemmän kuin aiemmin.

Elämyskameli suosittelee

kovapalkkaisemmat hommat

Mielen rakenteet

Mä luin muutama vuosi sitten, että mielen rakenteet jäykistyvät 23-vuotiaana. Siihen saakka mieli on joustava, mutta sitten ihminen alkaa urautua. Mä oon täyttänyt 23, joten mä oon urautunut. Mun pitää saada nukuttua 8 tuntia, että mä oon koko päivän funktionaalinen. Eilen illalla mut oli kutsuttu Suuren Migreenitutkijan karonkan jatkoille, jotka alkoivat vasta iltakahdeksalta. Vaikka me lähdettiinkin sieltä jo varsin aikaisin, niin kaikenlaisten perusiltatoimien jälkeen oli jo niin myöhäistä, että virkamiehen työaikataululla unet jäi alle 7 tunnin. Aamupäivän jaksaa ihan hyvin, iltapäivästä alkaa nukuttaa. Onneksi on puistojumppapäivä. Sinne kun meni huhkimaan, niin ei väsytä enää ollenkaan. Joskin tänään puistojumppaohjaaja oli melko huono, oli valinnut liian nopeat biisit, jotka eivät sovellu epätasaiseen maastoon. Ensi viikolla paremmalla onnella!

Lettipitko on huijannut mut jälleen töihin. Mä lupasin pitää ylihuomenna luennon / oppitunnin maahanmuuttajalääkäreille. Nyt jo kaduttaa - enhän mä oo mikään opettaja. Mä oon reippaasti osannut tehdä Google Docsilla esityksen mutta siinä on jo kaikki mitä mä haluisin sanoa. Urpohan mä oon jos mä meen lukemaan ne diani sinne niiden kaikkien eteen. Mun täytyisi keksiä, kuinka mä voisin jotenkin motivoivasti esittää asiani, mutta gynekologiset infektiot nyt ei oo missään mielessä motivoivia. Paitsi että tää blogin kirjoittaminen on ilmeisesti vielä vähemmän motivoivaa, koska tein tuossa kesken kappaleen infektioesitykseni loppuun.

Elämyskameli suosittelee
fleksiibeli mieli (myöhäistä se ny on)

300

Tää on Kamelin 300. postaus! Jee!!

Puistojumppakausi alkoi eilen. Hesperian puistossa oli väkee kuin kooveen maalilla (eli paljon). Tuli kyljet kipeäksi, lisäksi mä huomasin, että takareisiä ois joskus ehkä syytä venyttää, kun ne oli krampissa jo ennen kuin mä ehdin alkaa niitä ees treenaamaan. Puistojumpasta oli kiva kipaista vielä Stadikalle puoleksi kilometriksi (kevennetty keikka) ja kolmeksi saunareissuksi.

Handyman lähti tänään Ruotsiin kesäjuhliin eli todennäköisesti piirileikkiin jonkun nauhasalon ympärille. Jostain syystä se tahtoi pakata tavaransa mun lempilaukkuun. Siinä aamusta se sitten ähisi sitä täyteen ja pakkasi sen ihan pinkeeksi. Oli virkeetä herätä puoli seiskan horteesta vihaiseen puhelinsoittoon, kun Handyman oli rikkonut mun laukun ja syytti laukun huonoa laatua. Mä oon käyttänyt sitä täysin ongelmitta jo pitkään eli laukku joutui elottomuutensa vuoksi syntipukiksi syytetyksi.

Hallitus on saanut vuosia sorvaamansa terveydenhoitolain esittelykuntoon. Lailla on tarkoitus lisätä potilaan vapautta hoitopaikan valinnassa ja ilmeisesti myös madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä porrasta (tai en mä tiiä että onko tää se tarkoitus, mutta ainakin kai jotenkin liittyy asiaan). Laista mulla ei oo sen suurempaa mielipidettä, huokaisen vain helpotuksesta, että siirryn pois kliinisestä työstä. Sekin ilahduttaa, että mikäli tässä sairastun, niin voin jatkossa olla menemättä entisten työkavereiden hoidettavaksi. Tää lakihan on oikeasti tärkeä terveydenhuollossa, suurin uudistus sitten jonkun 1970-luvun. Siinä on joku väestövastuun alkaminen aika pikkujuttu tähän verrattuna. Se mua ottaa päähän, että uutisoinnissa esim. hs.fi:ssä sekoitetaan koko ajan terveyskeskus ja terveysasema. Kunnilla ei käytännössä ole montaa terveyskeskusta, mutta terveysasemien määrä vaihtelee kunnan koon mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa saa Helsingissä valita terveyskeskuksen sisällä oman terveysasemansa. Jatkossa (2014?) saanee myös valita terveyskeskuksensa kuntarajoja ylittäen. Että voikin onneton asia ihmistä kaivertaa.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaisten kesäjuhlat

Pharmageddon

Mä ostin eilen Pharmageddon-kirjan. Olin lukenut siitä jo iltapäivälehdestä ja kuullut Korporaation haastattelun, joten konsepti oli tuttu. Valitettavasti vain Korporaation mäntit toimittajat hämärsivät asian tarkoitusta, kun eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Kyseessä on siis kahden kuopiolaistutkijan pamfletti terveysteollisuuden ylilyöntejä vastaan. Kirjassa käsitellään mm. turhaa lääkehoitoa, luontais- ja uskomuslääkintää ja medikalisaatiota napakasti ja asiallisesti. Tätä on pakko suositella kaikille, jotka a) toimivat terveydenhuollon tehtävissä tai b) ovat olleet tai tulevat joskus olemaan sairaita. Osittain Pharmageddon on mun mielestä hyvä varmaan siksi, että mä oon melkein kaikesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Se on myös kirjoitettu järkevästi ja kansantajuisesti, muttei silti holhoavasti. Valloittavinta koko kirjassa oli Tapsa Kiminkisen paljastuminen lääkefirman kätyriksi (ilmeisesti todennäköisesti kotimaisen vuokratyövoimafirman liikevaihdon lisääminen on väärin, mutta ruotsalais-brittiläisen lääkejättiläisen liikevaihdon lisääminen ok). Ajoittain Pharmageddon on mulle ehkä vähän liian lupsakka ja on vähän rasittavaa kirjoittaa humpuuki humbuugiksi. Lisäksi mä oon osittain eri mieltä depression hoidosta (mutta vain osittain). Ymmärrän toki, että tuokin on propagandaa, mutta tuo on sitä propagandaa, johon mä haluan uskoa. Tulen muuttamaan joitain työtapojani lukemani propagandan pohjalta.

Vähän vähemmän suositeltava kokemus oli Sinkkis kakkonen. Mä oon kyl väärä tyyppi arvostelemaan sitä (TV-sarja oli mun mielestä aika keskinkertaista huttua ja ykkösleffa ihan kauheeta kuraa), mutta arvostelen silti. Seurueeseeni kuului Katjn, Superkatti ja Superkolli(?). Heti ensimmäinen kammotus nähtiin jo teatterin ulkopuolella: hahmojen tyylille uskollisesti pukeutuneet naisseurueet. Brr. Joka paikassa jaettiin erilaisia tuotenäytteitä (esim. sampoota ja laihdutusjuomia). Mua syvästi järkytti se, kun huomasin Compeedin sponsoroivan sitä leffaa, koska siitä tuleva alitajuinen viesti on miltei loukkaava - tuhoa jalkasi, niin olet ihku nainen. Paitsi ettei ne hahmot oo ihkuja naisia. Liikaa juonesta paljastamatta kerron, että Charlottelle oli jälleen kirjoitettu slapstickia ja Carrie oli taas ihan maailman rasittavimmalla tavalla itsekeskeinen. Lisäksi Carrien pukujen yläosa oli miltei poikkeuksetta liian ahdas ja jatkuvasti sai katsomossa pelätä, että tissi pompahtaa ulos. Niin ja SJP:lla on vanhan naisen kaula. Leffan paras vitsi tuli jo 10 minuutin kohdalla (Erin go bra-less!), jos ei laske vitsiksi leffan lämppäreiksi valittujen sota- ja pälärileffatrailereiden totaalista ristiriitaa SATC-elämän kanssa. Paska leffa, mut pakkohan se oli nähdä. Seuraavan kiusallisen huonon chick flickin tullessa teattereihin ostan jälleen lipun. Sillähän ne elää.

Elämyskameli suosittelee
Pharmageddon

Tyhy ja häät

Eilen oli kammottu tyhy-päivä, jolloin matkustettiin Tallinnaan eli tehtiin munarin muna-munaus. Jo aamusta kaikki tuntui menevän päin hemmettiä, kun Ruoholahden tietyöt ja epästabiilit mopoilijat hidastivat bussia niin, että olin myöhästyä laivasta. Laivalla meininki oli kuin Tallinnan lautalla ikään: kaljaa myytiin laatikoittain, aamupalapöydässä oli lähinnä nakkeja ja munakokkelia ja ensimmäiset oksensi jo puolimatkassa. Tallinna on mun mielestä jotenkin varsin tympeä kaupunki. Olin päättänyt, että antaisin sille vielä nyt mahdollisuuden näyttää hyvät puolensa, mutta ei se vain pystynyt saamaan mua puolelleen. Kävin jopa ihastuttavassa Kadrioru-puistossa, jossa oli pieniä pörröisiä sorsanpoikasiakin (!), mutta silti se on mun mielestä kammottava kaupunki. Ryhdyin oikein miettimään syytä siihen, miksi Tallinna ei maistu. Ehkä suurin syy on se, että turistikeskustassa (Viru-keskuksen ympärillä ja vanhassa kaupungissa) ei oikeasti kuule viroa puhuttavan lainkaan. Siellä on tosiaan pelkkiä turisteja: suomalaisia, venäläisiä, jenkkejä ja ruotsalaisia. Helsingissä tällainen paikka on lähinnä kai Sibelius-monumentti, mutta ei suinkaan keskustassa. Toinen syy Tallinnan vastenmielisyyteen on varmasti kiusaantuneisuus siitä, että siellä suomalaiset puhuu palveluammattilaisille suomea. Eihän venäläisetkään puhu Helsingissä myyjille venäjää tai suomalaiset Tukholmassa suomea?! Suomen puhuminen virolaisille on mun mielestä ylimielistä varsinkin kun virolaisten englanti vaikutti olevan erinomaista. Niin ja jotain outoa on oltava ulkomaassa, jossa myydään lonkeroa.

Tänään oli Pikkusiskon kaverin häät. Jostain mystisestä syystä meidät oli kutsuttu ja selittämättömästi me oltiin vastattu, että mennään. Morsian oli ihku kuten aina ja samoin hänen vanhempansa. Myös sulhanen oli herttainen. Pikkusisko esitti mestarillisesti Äitiä, meininki oli kireä kuin kastunut makuupussin pussi, kun Pikkusisko koki henkilökohtaiseksi velvollisuudekseen ohjastaa vanhempiaan ja mua siinä, kuinka ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Mä ymmärrän, että Pikkis oli stressannut näitä häitä jo toista vuotta eikä halunnut meitä sinne, mutta olis sitten kieltänyt morsianta kutsumasta! Itekin siinä suutahdin, kun Pikkusisko syytti mua negatiivisuudesta. Syytös oli julkean epäreilu, koska mä nimenomaan olin eri iloinen, kun Handyman vei mut tanssimaan ja olin saanut graavilohtakin. Tein anteeksiantamattoman teon ja syytin Pikkusiskoa takaisin negatiivisuudesta ja taisin sanoa, että muija oli kireäkin. Se melkein vähän harmittaa, koska (tuoreesta kokemuksesta) tiedän, että negatiivisuudesta syyttämällä toinen pahoittaa mielensä, mutta jotenkinhan se solvaus oli maksettava takaisin.

Mua ei oo oikeastaan ikinä harmittanut se, että en järjestänyt isoja häitä. Suurin kimmoke hiljaiselle vihkimiselle oli se, kun kampaaja totesi, että "meidän pitää nyt ruveta kasvattamaan sun tukkaa kun sä meet varmaan kohta naimisiin". Päätös tuntui aina vain oikeammalta, kun kuulin että suvussa oli jo valittu teemavärikin mun häihin. Ainoa kalvava asia on ollut se, että koska ei ollut häitä, ei ollut morsiamen isän puhetta. Mä oisin halunnut, että mun isä ois pitänyt mulle puheen. Tänään selvisi, että tää on surettanut mun isääkin ja nyt sitten tietysti surettaa kaksin verroin. Toisaalta ei sitä kyllä huvittaisi nyt erota ja ruveta etsimään toista puolisoakaan. Sitä mä oon miettinyt myös, että vaikka en itse välttämättä lasta haluaisikaan (aika työläältähän tuommoinen lapsiperheen pyörittäminen kuulostaa), niin tuntuu epäreilulta, ettei mun vanhemmat saisi ryhtyä isovanhemmiksi. Toisaalta onneksi mä en oo niiden ainoa lapsi, siirtäkööt lapsentekopaineita suoraan alempaan polveen. Mä voisin kuitenkin ehkä vauvan tehdä, mutta Handyman on tästä(kin) aika adamantti. Se perkele.

Elämyskameli suosittelee
non-Tallinna

Schnell, schnell!

Uimastadion on parhaimmillaan vähän viileinä, pilvisinä ja mielellään sateisina päivinä. Silloin altaassa on lämpimämpi kuin altaan reunalla ja silloin on todellakin pakko urheilla, ettei tuu kylmä. Toisaalta on älyttömän tunnelmallista pulikoida, kun vettä sataa päähän ja allas höyryää. Lisäksi silloin on väljää ja ihmiset ovat paljon paremmalla tuulella, kun pystyy menemään omaan tahtiin. Eilen oli juuri tällainen päivä. Ihan omanlaistaan tunnelmaa loi altaan toisella reunalla n. 10-12-vuotiaiden uimaseuralaisten valmentaja, jonka opetusmetodit oli suoraan 1950-luvulta (kuten toki koko Uimastadionkin). Vesijuoksuradalla naureskeltiin hämmentyneinä valkun tylytykselle: "Nyt annatte tyttöjen uida ensin kun teillä menee muuten ihan makaamiseks koko selkäuinti! Nopeempaa nopeempaa! Kuka teidät on päästänyt tänne harkkoihin? Ei tarvii tulla jos ei uiminen kiinnosta!" Toisaalta sitä valmentajaa mahtoi harmittaa, kun se joutui seisomaan sateessa tuulitakki päällä, verkkarit käärittynä puoleensääreen ja punaiset crocsit jalassa ja me muut saatiin olla lämpimässä altaassa. Me seurattiin sitä kolme varttia, mutta ei selvinnyt, kumpaa sukupuolta se oli ja että miksi ihmeessä se oli ryhtynyt nuorisotyöhön.

Synkkyys lisääntyy kuin Eurolääkärin blogissa. Tänään tuli sähköpostitse tiedotus ensi perjantain tyhy-päivän ohjelmasta. Aamuseitsemältä tulee olla Länsisatamassa, josta joku paatti lähtee 7:30 Tallinnaan, perillä ollaan 9:30. Tämän jälkeen on varattu puolitoista tuntia siihen, että siirrytään Eesti Kunstimuuseumiin, matka on Google Mapsin mukaan 2,1 km. Siis toki on todettu, että mä oon aika hidas kävelijä, mutta ehkä jopa mä pystyn suorittaan 2 km alle 1,5 tunnin. Kumussa meille on varattu 1,5 tunnin opastettu kierros, joka siis päättynee noin klo 12:30. Sitten on varattu viisi tuntia vapaassa tahdissa takaisin laivalle siirtymiseen, laiva palaa Helsinkiin 19:30. Kuulin vasta viime viikolla, että tyhy-päivän olisi voinut välttää menemällä päiväksi töihin Viiskulmaan. Ottaen huomioon, että normaalisti mä pääsen perjantaisin kahdeltatoista, niin tuntuu vähän epäreilulta joutua koko päiväksi Tallinnaan, jonne mä en ees haluaisi mennä. Sitä paitsi mä saan vähemmän palkkaakin siltä päivältä kuin perusperjantailta.

Elämyskameli suosittelee
Virpi Salmen kolumnit, erityisesti uusin

Tyytyväisnä

Nyt sää on ihanteellinen ja mukava. Lämpötila on juuri sopivat 13-18 astetta eikä aurinko tuu iholle. Ulkona käveleminen ja uiminen on täydellistä. Valitettavasti eilen sää ei ollut tällainen vaan lämpötila lähenteli hellelukemia ja aurinko porotti pelsepuupisesti. Me siis osallistuttiin Töölönlahti Black Jack -tapahtumaan. Mulla oli tavoitteena kävellä viisi kierrosta (11 km) alle kahden tunnin ja Handymanilla juosta 21 kierrosta (46 km) neljään tuntiin. Molemmilla meni munille. Mä uuvahdin kuumuudesta siten, että vaikka matkatavoite tuli täytettyä, aika jäi vaatimattomaksi (noin 2 h 19 min ilmeisesti), vaikka mulla oli itseäni reippaampaa seuraa. Handyman kaatui nesteytysongelmiin: 15. kierroksen jälkeen miehen ilme oli jo varsin kärsivä ja askel raskas ja 16. kierroksen Handyman joutuikin osittain kävelemään. Etukäteen Handyman oli lukenut avuliailta nettipalstoilta, että "sopiva nesteytys on maraton-mittaisilla juoksuilla tärkeää - muista juoda sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän". Aiemmin peruslenkeillä Handyman ei ole nesteytellyt itseään mitenkään, mutta aiemmat lenkit on tehty aika paljon eilistä viileämmissä lämpötiloissa. Nyt Handyman pelkäsi ilmeisesti enemmän oksentamista kuin kuivumista ja joutuikin alinesteytetyksi. 16. kierroksen (35 kilometrin) jälkeen oli pakko keskeyttää ja kyllä miesparka olikin kelmeän värinen. Puolessa tunnissa hotaistu kaksi litraa sai posket rusottamaan normaalisti ja voinnin sellaiseksi, että mieli olisi tehnyt hakeutua viimeisille kierroksille, mutta luonnollisesti kisa oli jo käyty. Ikävästi jäi kaihertamaan, mutta eiköhän mieli ole nyt jo parempi - kauden päätavoite kun on vasta syksyllä eräässä viehättävässä kehyskunnassa järjestettävässä juoksukilpailussa.

Eilen illalla käytiin vielä Helsingin länsiosissa tutustumassa Lettiksen uuteen asuntoon pileiden merkeissä. Tai ei siihen suuremmin tarvinnut tutustua, kun me oltiin mukana muutossa, mutta silti meidät oli tupareihin kutsuttu. Mä vein sinne omiksi juomiksi pari uutenavuotena ostamaani POP-samppanjapikkupulloa ja ne oli kyllä juomakelvottomia. Jostain ihmeen syystä se samppanja haisi ihan juustolta, karmeelta juustolta enkä mä pystynyt juomaan sitä. Maku oli kyllä ihan normaali, mutta bukee kärsi kovasti. Ja siis nää oli ihan iskemättömiä pulloja eikä niiden korkitkaan ainakaan näyttäneet mitenkään erikoisilta.

Jes, 49 terkkarityöpäivää jäljellä! Sääli vaan, että yksi niistä on ensi perjantain tyhy-päivä Tallinnassa. Ei kiinnosta pätkän vertaa. Toivottavasti ei sada, että voisi edes puistossa istuskella. Muutoin menee kyllä pata jumiin pahasti.

Elämyskameli suosittelee
riittävä nesteytys: ei liian paljon eikä liian vähän

Kouristelua vetten alla

Mä oon jonkinlainen antikristus, koska mä tykkään kävellä veden alla. Eniten tykkään siitä ilman kelluntavehkeitä, jolloin pääsee todella vääntään. Valitettavasti mun raajat ei oo rakennettu veden alla kävelyyn vaan saan todella helposti lihaskramppeja. Toissapäivänä sain niin pahan pohjekrampin, etten meinannut päästä altaasta pois (jalka oli nilkasta niin voimakkaasti vääntynyt suoraksi, että tikkaiden kiipeäminen oli miltei mahdotonta). Kipu oli aika intensiivistä. Siinä oli aikamoinen anaerobinen liikuntasuoritus, kun pohje on vieläkin kipeä. Pakko oli tänään alistua Seuran mainoksista tutun Erkki Liikasen ehdotukseen käyttää magnesiumia. Eki Liikasen mainos on kyl niin karmee, että oli sen takia pakko ostaa kilpailevaa merkkiä. Nyt mun päivittäinen lääkemäärä on jo vanhukselle suositellun lääkemäärän ehdottomalla ylärajalla eli viisi.

Mä oon ihan tyytyväinen että helteet taas hetkeksi loppuu. Kuulee taas kotona omat ajatuksensa, kun Handyman ei halua jatkuvasti huruuttaa ilmastointilaitetta, ulkona kävely on jälleen mukavaa ja toivottavasti ihovaurioiden riskikin pienenee. Etenkin mä oon iloinen siitä, että ylihuomiseksi on luvattu alle 20 astetta, koska silloin on Handymanin suuren juoksun sekä mun ja Superkatin leppoisan päiväkävelyn aika. Handyman on miettinyt kovasti, että miten juoksuun pitäisi valmistautua ja on päättänyt lähteä herkistelyn tielle (tällä kertaa Handymanin herkistelyyn ei kuulu Niin kaunis on maa- tai Jos sua ei ois ollut -kappaleiden kuuntelua).

Elämyskameli suosittelee
Emgesan