Päivystysvapaalla

Jälleen päivystysvapaalla, jee! Mun jee-sanan käyttö lisääntyy päivystysvapaalla merkittävästi muuhun aikaan verrattuna. Kerran olen jopa todennut "Friba friba jee jee jee!" Inhibitiot on alhaalla, päivystysvapaa vastaa hyvää hiprakkaa ilman että tarvitsisi juoda pahanmakuista alkoholia. Se toimii ennen kaikkea psyykkisesti, sillä esim. viime yönä mä nukuin ihan hyvin, nukuin puoli kolmesta puoli kymmeneen. Silti olen tänään käyttänyt jee-sanaa ja myöhästynyt sovituista aikatauluista useamman kerran. Jonkinlaista harkintakykyäkin olen kuitenkin käyttänyt, koska Handymanin sydäntäsärkevästä maanittelusta huolimatta en ostanut uutta digiboksia vanhan, kieltämättä ärsyttävän usein kaatuilevan laitteen sijaan. Parempi pitää vanha laite vanhoine vikoineen kuin opetella uuden laitteen uusia vikoja.

Työyö oli mukava. Illalla oli paljon hommia mutta me saatiin apua, joten oli ihan leppoisaa. Alkuyöstä kaverin mentyä nukkumaan puuhailin koko ajan jotain. Kahdelta havahduin pohtimaan, miksi ihmeessä mä puhkaisen vanhan taaton virtsarakkoa 7 mm:n paksuisella metallisella terävällä putkella kahdelta yöllä. Miksi vaari ei saanut nukkua rauhassa vaan oli yösydännä kyyditetty tällaista hommaa varten sairaalaan? Ei sitä kauaa ehtinyt pohtia, kohta oli kusi sukassa (sananmukaisesti). Illalla Tulli toi huumekuriiriepäillyn, jolta pyydettiin vatsan TT-tutkimusta huumepakettien osoittamiseksi. Lähetteessä kuitenkin kerrottiin, Tullin epäilevän potilaan kuljettavan "muumeita" elimistössään ja mua nauratti niin kovasti, ettei tulkinnasta meinannut tulla mitään. Vieläkin naurattaa, kun mä mietin sitä. Muumeita! Okei, ehkä se on hauskaa vain läsnäolleelle.

Mä en muista, oonko jo hehkuttanut Lotta Backlundia täällä. Mä oon kyttäillyt sitä jo kauan, koska se on niin hauska. Mä oon melkein sen sydänystävä, koska mulla on sen kanssa neljä yhteistä fb-kaveria, me ollaan samanikäisiä (tai ainakin samana vuonna syntyneitä) ja meillä on aina Budapest (Backlund on syntynyt siellä ja mun isä oli siellä vuosikausia töissä joskus 80-90-luvun taitteessa, joten mä oon käynyt siellä monta kertaa). Mutta siis Lotta Backlundilla on uusi blogi, jota mä luen hurmoksessa ja ääneen nauraen, se on ihan loistava.

Elämyskameli suosittelee
Lotta Backlundin blogi

Lehdistö

Mä en yleensä tapaa laittaa linkkejä Facebookiin. Tai jos joskus tapaankin, niin en uutisia. Mulla on kuitenkin hyvin paljon kavereita, jotka linkittää uutisia eri nettisivuilta, mun feedi on täynnä linkkejä toimittajien kirjoittamiin uutisiin. Jotkut linkittää jopa säätilaa. Mulla on aina vähän epämukava olo kun joku laittaa feediin uutislinkin. Siitä tulee sellainen fiilis, että linkittäjä luulee, että mä en seuraa aikaani. Etenkin silloin olo on kummallinen, kun laitetaan linkki johonkin uutiseen ilman, että linkittäjällä olisi mitään sanottavaa tai omaa näkökulmaa uutisesta. Tulee vain linkki ja ehkä joku yksittäinen sana, vaikkapa "ohhoh". Linkeistä pystyy vakoilemaan ihmisten käyttäytymistä paljon paremmin kuin statuksista. Statuksia kirjoittaessa ihminen valitsee itse mitä sanoo ja miten sen sanoo. Linkkiä postattaessa ei ehkä mietitä, mitä kaikkea tämä linkki kertoo. Räikein paljastus tulee jo linkitettävässä sivussa. Jos postaa tiedon "oikeasta" uutisesta (vaikkapa jonkun poliitikon sanomisista tai onnettomuudesta) iltapäivälehden nettisivuilta, tulee antaneeksi itsestään sellaisen kuvan, että seuraa vain iltapäivälehtien nettisivuja. Mä oon samaa mieltä Kari S. Tikan kanssa siitä, että iltapäivälehdistön seuraaminen kuuluu jossain määrin yleissivistykseen, mutta Hesarin etusivulla oleva IS:n otsikkolaatikko riittää syvyydeksi. On ymmärrettävää, että jos haluaa kertoa ystävilleen Kimi Räikkösen vetäneen blondilta bikinit päältä luksusjahdilla, on tarpeellista linkata Iltasanomiin, mutta yhtään vähemmän kiinnostavat uutiset mä luen mieluummin jostain oikeasta lehdestä. Mun mielestä on yleensä aika yhdentekevää, mistä yksittäisen uutisen lukee, kunhan osaa suodattaa toimittajan subjektiiviset mielipiteet uutissisällöstä. Iltapäivälehtien nettisivujen huono puoli on se, että siellä tarjolla oleva jatkosisältö ei ole mulle mielekästä. Mä tykkään lukea vakavampia lehtiä, koska siellä muut uutiset on usein sellaisia, etten mä ymmärrä niistä paljonkaan etukäteen ja opin siis koko ajan jotain. Mut tää on siis vain mun oma ja siten todennäköisesti hyvin väärä mielipide.

Mä varasin tänään huoneen Naantalin kylpylästä syyskuulle! Mä en oo varmaan ikinä ollut Naantalissa enkä tiedä sieltä mitään muuta kuin Muumimaailman ja sen, että Heikelä Korporaation Heikelä pitää sitä hyvänä kesäkaupunkina (hyvä syy jättää menemättä), mutta kun tarjoutui tilaisuus mennä koulutukseen Naantalin kylpylään ja kylpeä pari iltaa, niin eihän sitä voi ohittaa. Pääsee vielä kaverin kanssa! Mä oon jo ihan innoissani.

Glockenspiel

Kevin-leffan jälkeen mulla on soinut päässä jatkuvasti Buddy Hollyn Everyday. Mikäs siinä, suloinen pieni rallatus ja hauska kellopelimäinen pimputus. Mä oikein tahallani hyräilen sitä mukavissa tilanteissa, esim. kotona puuhaillessani, ulkona kävellessäni tai uimassa, koska Kevinin ahdistava tunnelma vähän tuhosi kappaleen keveyttä. Musiikkivalinnat olivat kyllä leffassa täydellisen onnistuneita ja mitä enemmän mä sitä leffaa muutenkin mietin, sitä paremmaksi se muuttuu. Ei ollut ehkä se paras valinta leppeään hotelli-iltaan, mutta kulttuurielämyksenä erittäin onnistunut.

Juhannusjuhlat olivat myös onnistuneet omassa kategoriassaan. Mukavaa väkeä, hauskaa oli. Kokeilin uudelleen tehdä falafeliä ja se oli jälleen hyvää. Tällä kertaa sen keralle tein satay-kastiketta ja tämä oli yllättävän onnistunut kombinaatio. Ehkä jopa parempi kuin viimevuotinen vetinen jogurttikurkkusoosi, niin herkulliselta kuin se kuulostaakin.

Mä kävin tänään Töölössä selkäleikkauksen jälkitarkastuksessa. En tavannut leikannutta lääkäriä vaan jonkun toisen, joka oli mukavasti ajoissa. Kovasti paljon meistä kumpikaan ei käynnistä hyötynyt - kun olin sanonut, että olen pääosin oireeton, lääkäri oli kovin tyytyväinen ja alkoi toistella, että sitten ei tarvitse jäädä poliklinikalle seurantaan. No en mä muuta odottanutkaan. Sellaisen ohjeen se antoi, että jos se vaivaa, kannattaa ensin levätä ennen kuin ottaa särkylääkettä. Pöljä neuvo. Silloin kun se vaivaa, mä otan särkylääkettä voidakseni levätä. Ei se kävellessä tai liikkuessa vaivaa vaan nimenomaan levossa. Mut ehkä mä luotan enemmän itseeni kuin johonkin random neurokirurgiin. Eihän se sitä kipua tunne. En aio kuitenkaan täysin hylätä neurokirurgin neuvoja vaan ottaa vaarin sen suosituksesta alkaa uida selkää. Kuulemma selkäuinti on diskusprolapsipotilaille parasta vesiliikuntaa. Rintauinti ei ole suositeltavaa. Edelleenkin aion käydä myös vesijuoksemassa, kun saan seuraa, mutta yksin käydessä voisin testata selkäuintitaitojani.

Elämyskameli suosittelee
oikea vesiliikuntalaji jokaiseen vaivaan

Glo

Spontaani minilomanen! Tarkemmin erittelemättömästä syystä tuli tarpeelliseksi käyttää pikaisesti Palace Kämp -yhtymän palveluksia. Tarve todettiin tänä aamuna ja koska Palace Kämpin ravintoloihin ei voi varata netissä pöytää samalle päivälle, kohdistui valinta hotelliin. Handyman varasi Kluuvin Glo-hotellista huoneen ja täällä me nyt ollaan! On lupsakkaa olla kotikaupungissa hotellissa. Illan aikana on käyty jo pariin otteeseen kotona ensin hakemassa tavaroita ja myöhemmin laittamassa kikherneet likoamaan (se unohtui ekalla kerralla) ihan stressittä. Käytiin myös syömässä (Yliopistonkadun Memphis, pettymys) ja leffassa, josta tuonnempana lisää. Nyt katsellaan Kluuvikadulle kuudennen kerroksen ikkunasta. Huoneen erikoisuutena on sellainen suihkunurkkaus, että sieltäkin näkee suoraan ulos. Huoneen ameniteetit ovat hupaisia: minibaarin perusherkkujen lisäksi valikoimassa on esim. gojimarjaluomusuklaa (8 e), purukumipakkaus (4 e) ja kolmen kondomin lajitelma (10 e). Maksutta olisi päässyt spa-osastolle, mutta ei me keretty, kun piti alvariinsa käydä kotona liottamassa kaiken maailman herneitä. Aamulla saa aamupalaa, ihanaa.

Finnkinolla menee tällä hetkellä aika vähän kiinnostavia leffoja. Mä oisin ehkä valinnut Men in Black III:n tai elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen), mutta nää ei Handymania kiinnostaneet, joten mentiin katsomaan Poikani Kevin (We Need to Talk about Kevin), joka oli pahan mielen elokuva vailla vertaa. Kyllä ahdisti ja oli aika lannistunut olo sen jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ei oo sosiopaatteja. Ehkä mieluummin olisin katsonut vaikka American Pie 4:n.

Elämyskameli suosittelee

minilomat ja iloiset elokuvat

Pikkusisko

Airi sai pikkusiskon. Se on sen kaima, mutta uudempi ja pienempi. Mä en tarvii hillittömän suurta näyttöä, koska käytän tietokonetta lähinnä fb:n selailuun ja blogin päivitykseen sekä kerran vuodessa pienimuotoisen presentaation tekemiseen. Sen sijaan koneen on syytä olla pieni ja kevyt, koska blogia pitää päivittää ulkomaillakin. Vanha sotaratsu on jo uupunut - tuuletin pärisee, nivelet natisee ja akku toivoo latausta jopa pari kertaa päivässä. Sydäntä lämmittää, että vanhakaan Airi ei kuitenkaan vielä jouda viimeiseen lepopaikkaansa vaan saa uuden kodin Handymanin työpaikkanörtin luota. Siellä sillä leikitään!

Mä join eilen kahvia. Työkaveri oli sitä mieltä, että olisi syytä aloittaa, suositteli maidon kera. Viimeksihän mä treenasin kahvinjuontia valmistumisen jälkeen 2006, jolloin kolmen viikon ajan mä join kahvia töissä päivittäin, mutta kun se ei lupauksista huolimatta muuttunut hyvänmakuiseksi, uuvuin ja jätin leikin kesken. Nyt mulle on viimeisimmän vuoden aikana alkanut tulla epäpuhtaita ajatuksia kahvista. Lähinnä mua kiinnostaisi tykätä café au lait'sta, koska se tarjoilusammio on niin kaunis. Mun eilen juoma kahvidrinkki oli kaksi osaa liikelaitoksen standardipaahtoa (ehkä Juhla Mokka?) sekoitettuna yhteen osaan ykkösmaitoa. Se ei ollut mitenkään mahdottoman pahaa ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Mä en todellakaan ala kahvia suuremmin harrastaa ja haluan jatkossakin päivystää ja muutenkin elää ilman merkittäviä kofeiinimääriä, mutta voisihan sitä joskus hullutella tilaamalla sen oleen.

Rexona on päättänyt mainostaa itseään typerällä naiset ovat vahvoja - he eivät ole vahvoja - he ovat vahvoja -lööperillä. Pöllö mainos huomioiden oikein harmittaa, kun olin ostanut uimasaippuaksi Rexonan uutuutta (minttu ja teepuu). Semmoista surkeaa mainontaa kun ei mielellään tukisi. Yllättäen kuitenkin saippua oli aika vinkeää. Se jotenkin oudosti teki ihosta todella viileän tuntuista ja jopa vähän kihelmöivää. Tuoksusta ja kihelmöinnistä tuli sellainen olo kuin olisi peseytynyt hammastahnalla. Jotenkin hassun kiva olo. Muutenkin tietty päivystyksen jälkeisen aamu-uinnin jälkeen olo on varsin hyvä oli sitten ostanut mitä saippuaa hyvänsä.

Elämyskameli suosittelee
vinkeät kokemukset

Handymanin takinkääntö

Me käytiin tänään töölöläisen lapsen synttärijuhlissa. Handyman on edelleen illallakin aivan innoissaan, koska juhliin osallistui myös julkisuudesta tuttu poliitikko. Handyman oli tästä mukavasta miehestä niin otettu, että suunnitteli jo äänestävänsä häntä seuraavissa vaaleissa. Muuta en voi sanoa kuin että onneksi se on eri vaalipiirissä, koska muuten voisi Handymania eläkepäivinä kaduttaa hairahdus apilanlehtimereen. Mutta kerrassaan oli mukava mies ja juhlatkin oli mainion hauskat. Mä oon aina iloinen, kun meidät kutsutaan lasten synttäreille, koska ne on kivoja juhlia. Niissä aikuiset on yleensä hyvällä tuulella ja paikalla on herttaisia ja innokkaita lapsia. Lapset (yleensä kuitenkin yli kaksivuotiaat) ovat lisäksi niin ihanan rehellisen itsekkäitä ja kiinnostuneita lahjoistaan. Itse aikuisena lahjoihin pitää suhtautua jotenkin coolisti.

Mä kävin tänään Tennarin Jogo-baarissa ostamassa jogurttijäädykettä (vai mitä se on?) lisukkeilla. Se oli hyvää! Otin maustamatonta ja mansikkaa, maustamaton oli selvästi parempaa. Lisukkeet oli ihan mainioita! Mä otin mansikan-, kiivin- ja tuoreen ananaksen paloja, pähkinöitä, mysliä ja Tutti Frutti -karkkeja. Sieltä voisi ostaa hyvin mahtavan hedelmäsalaatin jogurttikastikkeella. Ja siis se pehmytjogurtti oli todella hyvää, lämpimällä ilmalla jopa parempaa kuin jäätelö. Ihan nappiin mun makuun.

Mä kävin eilen leffassa entisen työkaverin kanssa. Käytiin katsomassa Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo), joka oli kiva. Herttaisia eläimiä ja ystävällisiä ihmisiäkin. Ideana se, että toimittajayksinhuoltajaisä muuttaa kahden lapsensa kanssa taloon, jonka kylkiäisenä tulee eläintarha, joka pitäisi saada toimimaan. Perustuu löyhästi tositarinaan. Aika tunteellisia juttuja käsiteltiin, esim. kuolemaa monella tasolla, mutta silti ei vaivuttu mahdottoman sentimentaalisiksi. Näyttelijät olivat hyviä ja tuli sellainen olo, että elokuva oli tehty rakkaudella. Ei ehkä paras vaihtoehto toimintaelokuvien ystäville, mutta kevyttä, hyväntuulista viihdettä toivoville eläinfaneille napakymppi. Siitä tuli hyvä mieli.

Elämyskameli suosittelee
ks. yllä

Kuuro

Mä pääsin vihdoin tänään puistojumppaan. Viime viikolla mä päivystin torstaina ja olin kauhean työpäivän uuvuttama torstaina, joten ei tullut mentyä. Tänään mä pääsin lähtemään töistä vasta 20 yli kolme, joten en ihan ehtinyt puoleksi Stadikalle, mutta puistojumpasta myöhästyminen ei ole suuri synti. Jumppa oli muuten kiva, mutta ohjaajan lihaskuntoliikkeet oli puoleksi selkävammaiselle sopimattomia ja toiseksi puoleksi aika tehottomia. Onneksi mulla on omat liikkeet takataskussa. Jos hengailee sopivan kaukana, ei näe ohjaajan mahdollista pahaa silmää, kun puuhailee omiaan. Motivaatiota koetteli rankka sadekuuro, jonka jälkeen tavarat ja jumppari oli aika lailla kastuneet. Toisaalta sade raikasti mukavasti ja onhan siinä nyt eri fiilis jumpata ulkona sateessa kuin sisällä keskellä talvea. Mun alkuperäinen suunnitelma oli mennä uimaan jumpan jälkeen, mutta Helsinki-päivän maksuton sisäänpääsy Uimastadionille esti mun suunnitelman. Rampo totesikin mun olevan antidemari, kun en suostu menemään jonnekin nimenomaan sen takia, että sinne pääsee maksutta.

Handyman on kärsinyt iltaisista päänsäryistä ilmeisesti osin stressiin ja osin nestevajaukseen liittyen. Tänään Handyman ei jaksanut mennä päänsäryn vuoksi lenkille, mutta pyysi sitten kävelylle. Käveltiin Töölönlahdelle ja siitä tänään avattua Baanaa Ruoholahteen. Handyman oli arvattaenkin sitä mieltä, että Baana on sitten viimeistä hipsterihyysäystä ja rahat olisi voinut mieluummin lähettää Espanjaan, mutta mun mielestä se oli ihan kiva. Pääsee näppärämmin Ruoholahteen ja Lauttasaareen keveällä liikenteellä ainakin täältä. Voi kävellä Anopille nopeammin!

Elämyskameli suosittelee
puistojumppa

Keittopettymys

Mä oon niin paljon kohkannut siskonmakkarakeiton ylivertaisesta herkullisuudesta, että mun oli pakko uskaltautua tekemään sitä itse. Lohikeittokin on melkein parempaa itse tehtynä kuin muualla. Valitettavasti siskonsopasta ei tullut samanlaista kotiklassikkoa. Itse soppa oli ihan hyvää, mutta makkarat sisältä ihan liian suolaisia. Todella omituista. No onneksi soppa jäi ravinteliherkuksi.

Siskosta tuli mieleen Pikkusiskon sitkeä duuni tuplamaisteriksi. Tyyppi on nyt YTM&OTM ja aikuisten työssä. Mä ihan pakahdun ylpeydestä. Upee tyttönen, onnea!

Mulla oli töissä yllättävän raskas viikko. Perjantai oli niin kamala päivä, etten sitten terkkarityön muista yhtä tuskallista työpäivää kokeneeni. Potilaita oli kamalasti (noin 60), työolosuhteet eivät toimineet ja meininki oli muutenkin ihan kaoottinen. Potilaat olivat toki vielä huonolla tuulella, kun kaaoksen vuoksi aikataulu ei pitänyt ollenkaan. No onneksi tällä erää ultraäänisijoitusta on jäljellä enää 11 päivää. Kun ensi viikon viisi työpäivää jaksaa, niin kesäkuun kahtena viimeisenä viikkona töitä onkin päivystysten ja juhlapyhien vuoksi enää tiistaista torstaihin.

Elämyskameli suosittelee
Soul Kitchenin siskonmakkarakeitto

Lost, returned or broken

Mä päivystin eilen. Äitiyslomalla oleva työkaveri vei mut päivystysvapaan kunniaksi Kasvihuoneilmiöön, koska se toivoi mun ostavan jotain hullua. Se oli niin ällistyttävä paikka, että menin ihan lukkoon enkä osannut ostaa muuta kuin lounasta ja ilimajokelaista pippurisalmiakkia. Tokihan mun ois kannattanut tuoda sieltä Handymanille vaikka luonnollisen kokoinen istuva intiaani, jolla on suden pää sylissä tai toistakymmentä hopeanväristä kynttilänjalkaa, mutta en mä kyennyt. Mainio paikka kyllä kerrassaan. Lounasvaihtoehtojakin oli niin paljon ja ne olivat niin herkullisen näköisiä, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia, mutta siskonmakkarakeitto vei voiton ja samalla kielen mennessään. Jälkkäriksi otin lämpimän munkin ja maistelin myös vohvelia. Älyttömän hyvää. Päivystyksen jälkeen yleensäkin kaikki maistuu hyvältä, saati sitten jo muutenkin herkulliset jutut. Mulla on päivystäessä jotenkin sellainen meno, että yleensä syön banaanin ennen kuin se alkaa (kolmelta) ja seuraavan kerran muistan syödä nukkumaan mennessä (kymmenen-yhdentoista maissa). Silloin syön yleensä Saarioisten keiton tai edellispäivän tähteitä. Aamulla syön sitten jugurtin ja ehkä banaanin ja nekin lähinnä siksi, etten joutuisi kantamaan niitä takaisin kotiin. Joskus olisi toki fiksua syödä siinä illallakin, mutta kun sanelemattomien tutkimusten lista saa mut hurmokseen eikä tuu mieleen.

Kesä on kerrassaan tullut. Joka paikassa on vihreää ja tänään Espoossa kärpänen lensi suoraan mun oikeaan silmään. Se oli meille molemmille järkyttävä kokemus, koska sen kärpäsen raaja meni mun alaluomen alle ja mun piti onkia se pois. Mä selvisin vähäisellä sidekalvovammalla, mutta kärpänen joutuu jatkamaan elämäänsä viisiraajaisena, jos ollenkaan. En kuitenkaan talveen vaihtaisi eikä ehkä kärpänenkään.

Elämyskameli suosittelee
siskonmakkarasoppa

Naku perussuomalainen (sit.)

Mä kävin tänään uimassa. Ekaa kertaa tällä kaudella Stadikalla näkyi myös vanha kunnon HH. Ihan sydäntä lämmitti nähdä hänet, vaikka meininki oli entisenlaista. Olin naapurisuihkussa ja koko ajan HH keskusteli oman väen kanssa karhealla äänellä. Erikoisempi tapaus oli reipas keski-ikäinen nainen, joka oli mun naapurikaapissa pukuhuoneessa ja kysyi multa, että oonko käynyt Töölössä selkääni leikkauttamassa. Pakko oli tunnustaa. Tää tyyppi oli anestesiahoitaja Töölön ortopedisessä leikkaussalissa ja sanoi tuntevansa siistin työn jäljen oman talon tuotokseksi. Siinä jonkin aikaa turistiin. Rouva esittelikin itsensä ja kertoi olevansa kaupunginvaltuutettu. Kysyi, oonko mä helsinkiläinen ja kun myönsin, niin se antoi mulle käyntikorttinsa. "Laita vaikka meiliä!" Heti Stadikan ulkopuolella mun piti googlata se tyyppi ja tokihan se osoittautui perussuomalaiseksi (sit.). Mun mielestä on jotenkin säälittävää olla poliitikko ilman, että liittyy puolueeseen. Se on aika puolivillaista politikointia. Mut tää tyyppi oli puolivillaisuudestaan huolimatta mukavan tuntuinen ja iloinen. Mä tykkäsin.

Me käytiin Handymanin sekä Neurologian nuoren toivon kanssa Ilonassa syömässä. Neurologian nuori toivohan on mun kurssikaveri, joka on edelleenkin kandi, vaikka on jo vuosia sitten väitellyt ja ihan kohta dosenttikin (jos siis ei olisi kandi). Hyvä jätkä ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Neurologian nuori toivo on toki jo muuttanut Suomen ahtaista tutkimusasetelmista ulkomaille ja nyt jo toisille ulkomaille (Briteistä Bostoniin). On mukavaa, että hän mahduttaa meillä kyläilyn Suomen reissuunsa.

Puolustusvoimat viettää tänään lippujuhlaansa. Tärkeämpänä juttuna kuitenkin mun vanhemmilla on tänään 35-vuotishääpäivä. Mä oon niistä niin ylpeä! Onhan se komeaa olla naimisissa 35 vuotta. Mä oon juhannuksena ollut naimisissa 3,5 vuotta ja sekin on mun mielestä jo hienoa. Nii ja sekin on onnittelun arvoista, että Vilunki juhlii muutaman päivän päästä viisi- tai kuusivuotishääpäiväänsä (vai seitsemän?). Onnea!

Elämyskameli suosittelee
syyt juhlaan

Penkassa viihdytään

Kerroin viime viikolla, kuinka äitini Volkswagen järjesti meille jännitystä mäntsäläläisellä bussipysäkillä. Auto korjattiin ja rohkeasti oli suunnitelmissa lähteä sillä ylioppilasjuhliin Pirkanmaalle. Äiti toi sen meille perjantai-iltana ja ajateltiin vielä illalla lähteä vähän ajelemaan illaksi Espooseen. Päästiin Länsiväylälle ja siinä se taas hajosi, sama valo syttyi eikä yli viittäkymppiä saanut ajaa. Huomaavaisesti se kuitenkin hajosi Lauttasaaren kohdalle, joten saatettiin mennä kylään Lankomiehelle. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Enpä tiedä, ostaisinko itse VW-merkkistä autoa tämän jälkeen.

Tänään me vietiin Uimakaveri Geen 1,5-vuotias poikanen leikkipuistoon, jotta kundi ymmärtäisi, että muidenkin kuin vanhempien kanssa voi hengailla. Jätkä oli ihan tyytyväisnä, koska sai leikkiä idolinsa Handymanin kanssa. Oli kovin sateista, joten me oltiin ihan kiintymysvanhempina lapsen perässä koko ajan sateenvarjoinemme (sen takia koko ajan sen perässä, ettei me voitu istuakaan missään, kun kaikki penkit oli märkinä). Mulle tuli kovin haikea olo, kun näin puistotönön seinässä tiedotteen kesäruokailuista. Se vasta oli elämää, kun saattoi pyöräillä leikkipuistoon muovilautanen, -lusikka ja -muki repussa ja sai puistontädiltä hyvää soppaa. Nykyään täytyy mennä ravitsemuskeskukseen syömään omituisia ruokia kuten chili-rock-broileripataa tai siskonmakkarakastiketta ja maksaa niistä bussilipulla. Ei saa enää iloiselta tädiltä maksutonta soppaa.

Elämyskameli suosittelee
maksuton soppa

Seikkailu!

Viime viikonloppuna me matkustettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Jyväskylään katsomaan Polaah'n sekä Kummitytön pesueita. Mä päivystin perjantaina ja unet oli jääneet vähän rikkonaisiksi (yhteensä 4,5 tuntia kolmessa pätkässä), koska yöllä oli ikäviä puuhia ja iltakin oli kiireinen. Olin suunnitellut nukkuvani autossa, mutta auto päätti toisin. Jossain Mäntsälän perämetsässä alkoi pakosarjan merkkivalo palaa ja auto ei suostunut vaihtamaan vaihteita yli kolmosen (kiusallista moottoritiellä). Handyman sai auton kuljetettua vanhalle nelostielle ja jäätiin bussipysäkille. Hinausautohan siinä piti kutsua. Handyman pääsi ison lavettiauton mukaan Vantaalle ja me mentiin Långstrumpin kanssa Tertun taksilla Lahteen. Taksia siellä maaseudun bussipysäkillä odotellessa nähtiin mm. Handymanin ja mun isin sekasikiö ajamassa munapyörää ja mä näin alastoman maajussin pihahommissa.

Mä en oo vuosikausiin ollut Lahdessa ylipäänsä ja aiemminkin kävin vain setävainaan luona tai Messilässä. Onneksi Långstrump tuntee kaikki Suomen keskisuuret kaupungit, joten meillä oli mukava parituntinen torin maastossa. Sen jälkeen Handyman tuli (toisella) autolla hakemaan meidät ja päästiin jatkamaan. Lauantaina meitä (tai siis Handymania) odotettiin Köhniössä jo kovasti (joo, Köhniö kuulostaa ihotaudilta, mutta se on itse asiassa idyllinen esikaupunkialue). Ensin tutustuttiin taloon ja peuhattiin muksujen kanssa (1 v 4 kk ja miltei 3 v:n ikäiset kundit) Handymanin Lego-nosturilla, sitten grillattiin ja lopuksi mentiin vielä yöjalalle Jyväskylän keskustaan. Oli mukavaa, mutta hieman alkoi väsymys painaa, kun en saanut päivällä lainkaan nukuttua. Onneksi Scandicissa oli viihtyisä President Suite, jossa saattoi painaa pään Tempur-matkatyynylle ja Handyman saattoi siellä saunoa yösydännä, kun naisensa nukkuivat.

Aamulla jatkettiin Porkkiksen mestoille, jossa oli siis vanhempien lisäksi Kummityttö kaksine siskoineen. Mainiota väkeä! Käytiin myös katsomassa ulkoapäin Kummitytön uutta asuntoa, johon hän on perhettään muuttamassa ensi kuussa. Matka kotiinpäin olikin jo selvästi vähemmän eventful.

Meidän siivoustäti kävi tänään pesemässä ikkunat! Nyt on kuin taulut seinillä. Toki heti illalla piti sataa vettä, mutta niinhän se toimii. On ne silti puhtaat. Kiitos siivoustädille!

Kesän karmivin lieveilmiö

Yhtäkkiä tuli lämmintä. Sain onneksi sunnuntaina varpaankynnet lakattua, joten eilisestä alkoi sandaalikausi. Takinkin hylkäsin jo sunnuntaina, koska sen kantaminen on niin tylsää. Lämpimien ilmojen myötä Uimastadion on täydempi ja sinne kannattaa mennä joko heti aamusta tai iltaseitsemän jälkeen. On ihmiselle siunaus, että kaikkia asioita ei ihanista kesistäkään muista. Oli kyllä eilen järkytys nähdä jälleen suosikki-inhokkiasia eli paidattomat miehet. Eilen niitä näkyi useampia teineistä keski-ikäisiin ja tänään yksi pyöräilijä. Että se on kamalaa. Erityisen hirveää paidattomuus on tähän aikaan vuodesta, kun paidattoman iho on kelmeä ja vahamainen. Ylihuomenna nähtävät punoittavat ihotkin ovat karmeita eikä loppukesän rusketuskaan paljon auta. Eilen näin Alppitorin terassilla noin kolmevitosen pöhöttyneen miehen (luojan kiitos kuitenkin paita päällä), joka oli ilmeisesti istunut siinä koko päivän. Mies oli naamastaan aivan paloautonpunainen lukuunottamatta filtrumia (se omituinen harjanne nenän ja ylähuulen välissä), jossa hänellä oli kolmiomainen vaaleampi kohta, jonka nenän varjo oli suojannut. Mukanaan hänellä oli naisihminen, joka oli paremmin säilynyt. Alppitorin omistaja saattoi repiä hiuksiaan, koska tämä pari ei todellakaan istunut cooliin hipsterimagoon.

Kesä on alkanut muillakin mittareilla. Tänään työmatkalla kävelin Reijolankatua, kun varpaalle laskeutui jotain kylmää. Asvaltilla näkyi muutama tippa. Mietin, että kohtahan tässä ollaan jo perillä, kyllä kai töihin ehtii ennen sadetta. No ei ehtinyt. Noin 20 metrin päästä Manskun ja Reijolankadun risteyksessä alkoi hillitön ukkoskuuro, jota mä menin pitelemään 10 minuutiksi läheisen talon vierustalle erkkerin alle. Sade tuntui hellittävän, joten jatkoin matkaa, mutta hellittämisestä huolimatta satoi perille saakka sen verran, että olin märkä kuin uitettu koira. Pohdin, millainen käsitys mun työkavereilla on musta, kun kaksi ihmistä kysyi mut nähdessään, olinko uimasta tulossa. Vaatteet päällä?

Elämyskameli suosittelee
paita!

17. toukokuuta

Tänään on toukokuun 17. päivä. Tänään Porkkis ja AaOo viettävät nelivuotishääpäiväänsä, onnea! Tänään on kulunut päivälleen kolme vuotta siitä, kun me muutettiin Vuosaaresta itäiseen kantakaupunkiin ja päivälleen nolla vuotta siitä, kun Rampo muutti Vantaalle. Onnea uuteen kotiin! Se Vantaan kolkka, johon Rampo muutti, on minulle kovin läheinen, koska asuin lapsuudessa naapurikaupunginosassa. Kyllä on nykyisin vantaalaisilla opiskelijoilla helppoa. Kun minä olin vantaalainen opiskelija (kolme vuotta!), ei ollut mahdollista saada Helsingin sisäistä opiskelijalippua (vain Helsingin sisäinen aikuisten lippu tai edellistä muutaman markan kalliimpi opiskelijaseutulippu olivat vaihtoehtoina). Nykyään vantaalainen opiskelija voi halutessaan ostaa vaikka Espoon sisäisen lipun, jos on päästään sekaisin tai asuu Länsi-Vantaalla. Puhumattakaan siitä, että niinä aikoina opiskelijat saivat lipuistaan vain 25 %:n alennuksen (nykyään 50 %). Kyllä on nykyään asiat hyvin.

Mä kävin tänään toistaiseksi viimeisen kerran personal trainerillani. Nyt mulla on saliohjelma, joka on hyvä. Mä sanoin rehellisesti pt:lle, että en aio kesällä juurikaan käydä salilla, koska Uimastadionin haaskaaminen tuntuu rikokselta. Taivuin kuitenkin painostuksen voimasta lupaamaan, että käyn kerran viikossa salilla ja pilateksessa myös kesällä. Oikein masentaa. Sisäliikuntahan on kerrassaan mukavaa liukkaalla tai kylmällä kelillä, mutta siksi on kesä, että voisi olla ulkona. Toivottavasti tulee niin kuuma, että sisälle ilmastoituun tilaan meneminen tuntuu hyvältä idealta. Näillä +15-19 asteen lämpötiloilla ulkona on täydellistä.

Elämyskameli suosittelee
ulkoliikunta

Teinilämpö

Teinit on muita ihmisiä lämpimämpiä. Ne voi hyvinkin hengailla pelkissä leggingseissä pakkasella eikä niiden tee tiukkaa ottaa aurinkoa biksuissa +15°:n lämpötilassa. On liikuttavaa nähdä, kuinka teini laittaa suuren rantapyyhkeen päänsä päälle ja vaihtaa tämän "majan" suojassa yläosansa, koska on vaan niiiiin out olla samassa bikiniyläosassa yli tunnin kerrallaan.

Olin tosiaan unohtanut tärkeimmät Tukholmassa tapahtuneet jännittävyydet. Ensinnäkin Handyman nolasi lähinnä itsensä huutelemalla "Hura, hura, hura Estelle!" ja "Finland är världsmästare i ishockey!" Mä oon toki tottunut Handymanin typeryyksiin, mutta Lettipitkolle ne oli kova pala. Voi olla, että jatkossa ei Ruotsissa saada paikallista seuraa. Mut se on hienoa, että Åhlénsilla myydään Wonderbra-rintsikoita!

Keväinen Tukholma

Perjantaina lennettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Tukholmaan Lettipitkoa helssaamaan. Jo menomatka oli hurja, alkuun kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja itse lento kesti suunniteltua kauemmin, koska Arlandassa oli ukkosmyrsky ja meidän piti lennellä sen yläpuolella hetki sopivaa laskeutumisluukkua odotellessa.

Yövyimme Omenahotellissa. Se on aivan upouusi, avattu juuri ennen vappua. Alakertaan oli tulossa jonkinlainen urheiluravintola, joka avaa viikon päästä. Olen ollut joskus yötä Tampereen Omenahotellissa ja tämä oli tietysti samanlainen. Parisänky ja vuodesohva. Långstrumpin huoneen pohja oli parempi kuin meidän, koko oli sama. Vessa oli samanlainen kuin laivan hytissä sillä erotuksella, että siellä oli vain yläsuihku, ei käsisuihkua (bidee oli pytyn vieressä). Se ihmetytti, että hotelli oli muuten erittäin esteetön, mutta vessa sijaitsi noin 30 cm korkeammalla kuin muu huone. Vessaan oli siis korkea porras, jota on mahdotonta ylittää pyörätuolilla. Vessassa ei ollut valokatkaisijaa vaan jonkinlainen liiketunnistin, joka oli meidän huoneessa liian herkkä (valo syttyi keskellä yötäkin) ja Långstrumpilla jotenkin viallinen (valo välkkyi ja saattoi sammua vaikka L oli suihkussa). Hotellia voi kuitenkin suositella. Sijainti oli hyvä, noin 1 km Sergels torgilta luoteeseen aivan lähellä puistoa, jossa oli Stalinin (tai muka jonkun ruotsalaisen sosiaalidemokraatin, mutta selkeästi Stalinin) patsas. Huone oli siisti ja edullinen (1100 sek/yö, arkisin 600 sek/yö). Olen yöpynyt Tukholmassa aiemmin neljässä hotellissa (Silja Ariane, Radisson Strand, Gustav Vasa sekä Oden) ja Omena oli kokonaisuutena niitä kaikkia parempi.

Kuinka niin muka tää jätkä ei oo Stalin?

Nyt kun mä oon jo kertonut, että Omenahotelli oli mun mielestä oikeasti hyvä, voin alkaa mietiskellä, miksi pizza-Rabbe oli päättänyt valita juuri sen nimenomaisen taideteoksen huoneidensa seinälle, jonka oli valinnut. Kuva on alla. Alkuun sitä vilkaisee, että kesäpiknikhän siinä, eipä kummempia. Tarkemmassa analyysissä alkaa katsojaa hämmentää. Puistossa istuskelevat miehet ovat pukeutuneet pukuun, toisella on turbaanikin päässä. Nainen on alasti, toinen nainen pesee hiuksiaan virrassa sonnustautuneena verhoon. Ei tarvitse Rabben pohtia, miksi Omenahotelleissa on jonkinlaista paritusongelmaa.

Leppoisa piknik

Tukholmaan on avattu Wagamama-ravintola. Konsepti oli tuttu jo 1,5 vuoden takaisesta Kööpenhaminasta ja sinne oli päästävä nytkin. Wagamama ei pettänyt. Edullista ja hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana tarjoilukissa. Mä otin jälkiruoaksi hedelmäsalaatin pitkälti sen takia, että kyytipojaksi luvattiin cashewpähkinöitä ja sitruunaruohojogurttia. Jugraa olikin (hyvää!), mutta cashewien tilalla oli maapähkinöitä. Kun lentokentän pähkinäsekoituksestakin olivat cashew't vaihtuneet chilipähkinöiksi, alkoi Långstrump jo epäillä vakavaa maanlaajuista cashew-pulaa. Onneksi Suomessa niitä vielä on.

Mä ostin Tukholmasta kengät. Ne on muuten ekat mun ikinä DinSkosta ostamat kengät. Mun tyyliset, kivan näköiset ja varsin edulliset, hyvät pohtimiskengät (mulla on nimittäin jonkinlainen relatiivinen kenkätarve, mutten ole vielä oikein päättänyt, minkälaiset kengät mä tarvisin. Pohtimiskenkiä mä voin käyttää pohtimisajanjaksolla). Ne on ballerinamalliset, joten mun piti ostaa kyytipojaksi avokassukat, semmoisia mä en ookaan ennen omistanut. Valitettavasti mun selvästi erikokoisista jaloista johtuen oikean jalan kenkä rullaa avokassukan kävellessä päkiän alle. Melko ärsyttävää. Ehkä mun pitää teipata sukka kiinni jalkaan tai hylätä oikeasta jalasta sukka kokonaan. Vaikeita pohdintoja. Onneksi mulla on pohtimiskengät.

Elämyskameli suosittelee
Wagamama-ravintola(t) ja Tukholman Omenahotelli

Petollinen valo

Mä oon viettänyt tän viikon koulutuksessa Espoon Hanasaaressa. On ollut kivaa nähdä monia entisiä työkavereita ja oon oppinut paljon magneettikuvista, joista mä en aiemmin tiennyt juuri mitään. Lisäksi Hanasaaressa on erinomainen ruoka, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys, koska usein koulutukset järjestetään sairaaloissa, joissa sit syödään sairaalaruokaa. Hanasaaressa saa halutessaan vieläpä syödä terassilla ja aurinkoiset sekä lämpimät päivät ovat tämän mahdollistaneet. On ollut siinä määrin aurinkoista, että mä poltin päänahkani sekä kaulani lounaalla eilen. Pirullista, nyt on kampaaminen kipuisaa.

Mua huvittaa se, kuinka paljon mä muutunkaan äidikseni näin vanhemmiten. Aiemmin mä naureskelin äidille, kun sillä on tapana siivota ja kuurata ekstensiivisesti aina ennen siivoojan tuloa. No mulle tulee huomenna siivooja ja tänään mä oon pari tuntia kantanut tavaroita paikasta toiseen, että sen ois helpompi tehdä hommia. Noloa mutta totta.

Handyman on nyt lukenut Christiane F -kirjaa puoleen väliin ja totesi, että mun ei kannata lukea sitä. Mä luulen myös niin, koska Handymanin lukemisilme on kammottavan hirvityksen ja ahdistuksen täyttämä enkä mä halua kokea liian raakaa todellisuutta vapaa-ajalla. Mua jännittää jo se, että kesästä lähtien mä alan päivystää myös suuressa traumasairaalassa ja työkavereiden mukaan olo on joskus aika huono, kun Hesarin pikku-uutiset saa siellä kasvot. Mies joutui raitiovaunun töytäisemäksi ja vietiin sairaalahoitoon tarkoittaakin jotain oikeaa ihmistä, jolla on oikea nimi ja oikeat, käytävällä itkevät omaiset. Siinä on mulle ihan riittävästi realismia.

Tempur oli mielenkiintoinen kokemus. Tärkein ensin: nukuin kuin lapsi. Illalla oli hassua, kun oli lokoillut ensin selällään ja sen jälkeen kyljelle kääntyminen oli tavallista suuremman työn takana, kun sänky oli jo tottunut selinmakuuasentoon. Patja tuntui aluksi aika kovalta, mutta ei sitten oikeastaan enää, kun oli käynyt pitkäkseen. Tänään selkä vaivasi vähemmän kuin aiemmin viikolla (se on nyt kaiken päivää luennoilla istuessa ollut vähän kiukkuisena), mutta sehän voi johtua vaikka kuun asennosta. Naisten sairauksista ei ikinä tiedä.

Elämyskameli suosittelee
siivouspalveluiden hankkiminen

Ihanat hipsterit!

Kotuksen mukaan sana hipsteri omaksuttiin suomen kieleen joskus 1970-luvulla. En ollut tuolloin seuraamassa hipsteriyden maihinnousua. En ole myöskään koskaan itse ollut hipsteri eli "perillä systeemeistä". En ole kiinnostunut underground-kulttuurista enkä ole erityisen tiedostava (sitä ei laskettane tiedostavaksi, että käytän monikäyttöhedelmäpusseja). Voin ihailla hipstereitä kuitenkin kaukaa ja luonnollisesti ärsyyntyä hipstereiden tiedostavuudesta ja naiiviudesta (ihan niinku kyynisyys olisi jotenkin tavoiteltavaa).

Hipsterit on aiheuttaneet mulle tänään riemua ja pettymystä. Aikaisemmin mä raportoin Futon & Innovation -kaupan sukkamiehestä, joka piti meidän sängyn runkoa vakan alla. Viikonloppuna me sovittiin Handymanin kanssa, että tänä torstaina me perutaan kauppa. Eipä mitä - eilen sukkamies soitti Handymanille, että usko tai älä, sänkysi on saapunut. Mahtavaa. Tänään se nimenomainen sukkamies sitten toi sängyn meille melkein valmiina (jalat ilmeisesti vielä puuttuu, joten meillä on nyt varajalat käytössä) ja vei vielä vanhan sängyn pois. Upeeta! Mainittakoon nyt, että muistan toki toimituksen myöhästyneen 10-13 viikkoa, mutta ensi yönä mä pääsen testaamaan uutta sänkyäni. Eka yö täydellistä Tempur-kokemusta.

Petturihipsterit työskentelee Alppitorissa. Tila on pelkistetty ja trendikkään nuhjuinen. Musiikki on mitäänsanomatonta. Keittiöön ei ole näkösuojaa, joten kaikki elmukelmupakkaukset ja myslipaketit ovat suoraan asiakkaiden nähtävillä. Tiskillä on aika surullinen vitriini, jossa on muffineja silikonivuoissa. Siitä tuli mieleen Lemon Grassin vitriini, jossa on esillä saippuoita. Ravintolan eteen oli parkkeerattu trendikkään seitkytlukulaisia polkupyöriä (jopa yksi Pony) ja asiakkailla oli siistittyjä partoja, koomisia myssyjä ja harkitun resuisia vaatteita. Handyman oli pettynyt, kun ei saanut laittilimsaa, koska tarjolla on vain jotain Kunnon luomulimpparia (esim. mansikka-omena, karpalo ja mustikka). Mä otin burgerin (14 e) ja Handyman siikaa saaristolaispaistoksen kera (18 e). Burgeri oli aika tunkkainen - liikaa lihaa ja majoneesia, liian vähän tomaattia ja salaattia. Sipuli oli hyvää. Itse riivin burgeristani pekonit ja suolakurkut pois, niiden kera annos olisi edelleen kitalaessa. Sen lisäksi, että majoneesia oli burgerin välissä, oli sitä myös kasa lautasella. Handymanin ruoka oli pliisu. Hinta oli laatuun nähden kova, joten kyllähän siihen pettyi. Kattila on viihtyisämpi ja hinta-laatusuhteeltaan moninkertainen.

Handyman oli tilannut Amazonista Christiane F -kirjan englanninkielisen käännöksen ja nyt se on täällä. Hemmetin kallis pehmytkantinen 70-luvun teos, mutta sentään klassikko. Handyman lupasi lukea sen ensin ja miettiä sitten, kannattaako mun sitä lukeakaan. Mä en halua pahoittaa mieltäni vapaa-ajan lukemisella. Sitä varten on erikoislääkäritenttikirjat.

Elämyskameli suosittelee

täydellinen Tempur-kokemus (etukäteen on helppo suositella)

Terveisiä Afrikkaan!

Mä sain ilahduttavaa palautetta - Afrikassa on Elämyskameli-fani! Kiva että jossain. Tämän päivän päivityksen myötä haluan lähettää terveisiä Sambiaan.

Mä en tiedä Afrikasta mitään. En oo koskaan käynyt missään päin Afrikkaa, en ees Kanarian saarilla. Kovasti kiinnostaisi mennä vaikka Botswanaan, koska Alexander McCall Smith kirjoittaa siitä niin kauniisti. Tai minne siellä kannattasi mennä? Tunisia, Egypti tai ne Kanarian saaret ei kiinnosta. Onko suosituksia?

Kesäkausi on alkanut, Uimastadion aukesi eilen. Hetihän sinne piti mennä ja koska siellä oli niin upean siistiä, niin tänään uudelleen. Osa vanhoista tutuista on jo nähty, esimerkiksi Hulluna Huutava Kiukkuinen Uimavalkku ja Vanttera Vesihyppyjantteri, mutta monet kaverit antavat vielä odottaa tapaamistaan. Näitä ovat esimerkiksi Hullu Hattara, Toimelias Tummatukkainen Koiraa Uiva Työikäinen sekä Punatukkainen Huijari. Uimastadionilla on niin kivaa, että jopa yksinään vesijuoksu on siedettävää. Vesijuoksun alkuosa tuntuu usein mahdottoman raskaalta etenkin nyt siitepölyaikaan, mutta vartin jälkeen jalka alkaa luistaa ja sitten kolme varttiakin tuntuu liian lyhyeltä. Stadikalla on myös nyt alkuaikana varsin rento meininki - saunassa ventovieraat juttelevat keskenään ja kukaan ei irvistele vesijuoksuradalla. Mä oikeastaan salaa vähän toivon sateista ja viileää kesää, että Stadikan spesiaali tunnelma säilyisi.

Siitepöly on aiheuttanut perheessäni ongelmia. Mun oireet on ällistyttävän lieviä, mutta Handyman kärsii enemmän kuin koskaan. Etenkin jätkän silmät on kauheen näköiset. Ne on olleet jo pari viikkoa rajun punoittavat ja turvonneet eikä suun kautta lääkitys oo riittänyt. Eilen mä kävin ostamassa sille silmätippoja, mutta Handyman ja silmät on huono yhdistelmä. Handyman menee ihan kiltisti selälleen ja suostuu laittamaan kädetkin selän taakse, ettei pysty huitomaan, mutta tippojen laittaminen on silti ihan mahdotonta. Heti kun pipetti tulee alle puolen metrin etäisyydelle päästä, silmät menee kiinni ja Handymanin suusta alkaa päästä hiljaista valitusta. Se on refleksi. Mä en tajuu ollenkaan - onhan moni lääketieteellinen juttu nyt aika ikävää, mutta eihän silmätipat ees satu! Tätä sit riidellään joka aamu ja ilta. Onneksi sentään Zaditen on helkkarin toimivaa tavaraa - vaikka tänään aamutippa meni luomelle, on silmien kutina palannut vasta iltapäivällä. Toivottavasti koivukausi loppuu pian. Mun hermot ei kauaa kestä.

Mä kävin taas tutustumassa hakutermeihin, joiden avulla mun blogiin päästään. Ne vaihtelee vähintään kuukausittain. Osa on aika itsestäänselviä ("blog linnanmäen uusi ravintola", "kisuja" tai "6 nimmt"), osa vähän harhaanjohtavia ("christiane f huumeasema zoo"), mutta osa kerrassaan hulvattomia ("harjulan seljänne" tai "isohuulinen eläin"). Se mua hämmästyttää, että viikon sisään on Kameliin tultu 15 kertaa Venäjältä, pari kertaa Saksasta ja kerran jopa Argentiinasta. Ehkä ne on niitä mun bottikavereita!

Elämyskameli suosittelee
Uimastadion kaikesta huolimatta. Melkein pitäis laittaa sydän.

Hemmottelu ja marja

Tänään käytiin Handymanin kanssa syömässä Kattilan Coccolassa, joka oli mainio. Kahdesta toistaiseksi testatusta Kattilan ravintolasta kaksi täysosumaa. Handymanilla oli sudennälkä, joten otettiin alkupalakin. Handyman halusi tapas-lautasen. Mä vähän närpsin siitä, mulla ei ollut ihan alkupalaan asti nälkä. Tapakset oli Handymanin mieleen, mä en niin välittänyt, mut se ei tarkoita, etteikö ne olisi non-nirsojen mieleen. Mä nyt en vain välitä merenelävistä, aurinkokuivatuista tomaateista enkä ylipäänsä viinietikasta. Kaveri oli etukäteen hehkuttanut Coccolan pitsaa ja se olikin tosi hyvää. Pohja oli rapea, tomaattikastike oikeista tomaateista tehtyä ja juusto kunnon mozzarellaa. Ehkä vähän enemmän ois voinut itse täytettä (mulla jauheliha, Handymanilla frutti di mare) olla, mut maku oli mahtava. Jälkiruoat oli lumoavia. Mä otin pannacotan, joka oli garneerattu tuoreilla vadelmilla, pikkumarengeilla, keksinmuruilla ja mansikkasorbetilla ja Handyman otti jäätelölajitelman eli vanilja- ja suklaajäätelöä sekä mansikkasorbettia, päällä keksinmuruja, raparperikastiketta, merisuolalla maustettua tummaa suklaata ja paukkukarkkeja. Ihanaa.

Mä olin eilen Långstrumpin kanssa Kumpulassa jo aiemmin mainittujen lääkiskavereiden kanssa iltaa viettämässä. Oli hauskaa, tulin kotiin tismalleen klo 1:00 (hihii!). Illan aikana keksittiin lähteä joulumarkkinoille Keski-Eurooppaan, ehkä Wieniin. Mä oon innoissani tänään selvittänyt lentoja ja hotelleja. Wienin hotellit on osoittautuneet aika kalliiksi ainakin Berliinin hintatasoon verrattuna, mutta ainakin internetistä katsoen ne on upeita ja niinpä mun mielestä hintansa arvoisia, se on sentään ihana Wien. Ihanuuden mä tiedän siitä, että kun mä olin 10-vuotias, Wien oli ihana. Mihin se muuttuisi? Sen sijaan ihmetyttää, että Jyväskylästä ei toukokuun lopulle löydy kuukauden varoitusajalla hotelleista enää kuin jonkinlaisia sviittejä, joissa on 37 neliöö, oma sauna ja 270 euron hinta. Se ei kuulosta hintansa arvoiselta.

Huomenna mulla on päivystys, sattumalta yhdessä Vilungin kanssa! On aina jotenkin hauskaa laittaa lausuntoa kaverin lähettämään tutkimukseen. Kirjeenvaihto Vilungille on varmaan vielä poikkeuksellisen metkaa. En malta odottaa!

Elämyskameli suosittelee
ravintola Coccola, Linnanmäen Kattila