Joulukale alkaa huomenna!

Joulukale on tänä vuonna matkakale. Meininki on vanha tuttu: joka aamu tulee jostain matkakohteesta kertova päivitys. Nämä päivitykset saattavat olla lyhyitä. Kuten tämäkin.

Epätoivoinen yritys

Mä en kehtaa jättää marraskuun postauslukua surkeaan seitsemään, joten yksi rykäisy vielä ennen joulukalenteria (johon mä en oo muuten vieläkään keksinyt teemaa).

Mä unohdin viime viikolla raportoida, että mä koin vaaratilanteen. Olin espoolaisbussissa viihtyisässä Espoossa. Istuin ihan edessä, että pystyisin lukemaan. Espoolaispuskasta laski (oletettavasti) espoolaislapsi suoraan bussin eteen pulkalla. Onneksi kuski oli hereillä ja muutenkin maltillisen oloinen, ehti väistää. Ja onneksi kukaan ei tullut vastaan, muutoin olisi ikävästi tärähtänyt. Tää lapsi ei ollut mikään hirveän pieni, arvioisin että 10-11-vuotias. Bussikuski säikähti varmaan ihan hirveästi, koska mäkin säikähdin. Onneksi ei käynyt mitään kellekään.

Eräs mun tuttavasikiö vaihtoi sikiöisyytensä ihmisyyteen. Syntyi ekovauva, joka käyttää kotitekoisia ekovaippoja! Tunnissa syntyy monta senttiä villahousua. Mä oon kans ekompi ihminen kuin aiemmin, mutta koska blogia lukee myös kuukautisia pelkääviä miehiä, en mene aiheeseen tämän tarkemmin.

Handymanilla on uusi harrastus. Se harrastaa nykyään lapsuudenkaverinsa kanssa kauko-ohjattavia lentokoneita. Oikeastaan se suoranainen kauko-ohjaaminen on vain pieni osa harrastusta, käytännössä se lienee vain tekosyy päästä kaverin kanssa puuhailemaan vailla naisia. Tää harrastus on mun mielestä yhtä aikaa söötti ja säälittävä. Lisäksi se on kallis harrastus, mutta mikäpä ei olisi? Esim. vesijuoksu tulee kalliiksi ainakin Katjnin tyylillä. Aina pitää miettiä, että voisihan se harrastaa lennokkien sijaan ryyppäämistä, huumeita tai huoria ja ne vasta kalliita onkin.

Elämyskameli suosittelee
ekoilu

Jännittävä seikkailu

Mun elämä on rutinoitunutta. Mä herään joka arkiaamu samaan aikaan, teen samat aamutoimet samassa järjestyksessä ja menen samaan raitiovaunuun, johon tulee aina se sama setäkin. Mä kuuntelen aina ratikassa lukiessani samoja kappaleita, koska ne eivät häiritse lukemiseen keskittymistä. Tänään mun ratikkamatka muuttui kuitenkin jännitysnäytelmäksi, koska ratikka hajosi keskelle risteystä ja jäi siihen avuttomasti sätkimään miltei puoleksi tunniksi. Kun se lopulta jotenkin jaksoi lipua seuraavalle pysäkille, niin sen perässä oli jo neljä seuraavaakin vaunua. Kesti vielä jonkin aikaa, että siitä pääsi eteenpäin, kun se raato piti saada edestä pois. Mun elämä on tosiaan kai vähän yksitoikkoista, kun töistä myöhästyminenkin on jännittävää.

Talvi. Huooh. Kolme päivää sitten mä vielä jaksoin uskoa siihen, että turhan aikaisin hairahtaneet lumet sulaisivat pois ennen kuin talvi alkaa, mutta nyt mun usko on hiipunut. Tänään joutui antamaan periksi ja vaihtamaan talvitakkiin ja -kenkiin. Järkytin itsenikin sillä, että katsoin FMI:stä lämpötilaa ennen ulos menoa. Otin vielä varmuudeksi kahdet hanskat ja jopa välineuleen takin alle. Tää aikuisuus hirvittää mua.

Joulukin hirvittää mua. Noin yleisesti mua ei haittaa, että on joulu. Suotakoon kansankirkolle samanlaiset rutiinijuhlat kuin muillekin yhdistyksille. Mua ottaa päähän se, että mua painostetaan päättämään, minne mä menen jouluna. Ongelmaksi muodostuu se, että mä en haluaisi mennä mihinkään. Sen takia mulla on koti, että mä voisin viettää siellä aikaa. Kuitenkin kuulemma jouluna täytyy olla sukulaisten kanssa. Kohta mä teen jotain epätoivoista (esim. varaan päivystysvuoron) päästäkseni tästä hössötyksestä eroon. Ensimmäiset joulukyselyt tuli valehtelematta jo heinä-elokuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten kuulin, että mulle oli varattu jo paikka jostain maaseutujoulusta! Joulustressi painaa jo isänpäivänä, vaikkei joulua haluaisikaan viettää.

Elämyskameli suosittelee
festivus

Vankila

Me matkustettiin tänään Hämeenlinnaan tapaamaan siellä asuvaa ei-biologista Tätiä pitkästä aikaa. Oli hurjan hauskaa! Käytiin vihdoin siellä nimikkolinnassakin ja siellä sattui juuri olemaan pienoismallinäyttely eli paljon yksinäisiä insinöörin näköisiä miehiä. Kierreltiin hieman myös itse linnassa, nähtiin kuratautikaivo, sisäpiha ja seitsemän leivän uuni. Hoodeilla kun oltiin, päätettiin mennä myös vankilamuseoon. Se oli tosi mielenkiintoinen! Långstrump kävi siellä muutama vuosi sitten ja muistaakseni piti kokemuksestaan. Se oli oikeasti hyvä museo, todella informatiivinen ja kiinnostava. Hurjaa, että se paikka on ollut toiminnassa vankilana vielä 90-luvulla! Mulle tuli voimakkaasti samanlainen fiilis kuin Berliinin Stasi-vankilassa, mutta se saattaa johtua siitä, että muissa vankiloissa mä en oo (vielä) ollutkaan.

Kisujen omistajat on nyt tulleet Ameriikasta ja ilmoittivat tulevansa hakemaan nuo pikku veijarit pois jo ylihuomenna. Voi ei! Just kun mä oon kunnolla tottunut niihin. Oon tottunut Siiri-kisun yöllisiin hellittelyihin ja opin just silittämään Maisa-kisua niin, että se alkaa kovasti kehrätä. Lisäksi mä oon alkanut höpötellä niille yksin ollessani. Ihan pönttöä.

Me käytiin eilen leffassa Katjnin ja Homiksen kanssa leffassa katsomassa uusi Harry Potter. Leffa oli hyvä, mutta katsojat olivat mahdottoman typeriä, mikä olisi pitänyt arvatakin. Siellä oikeesti monet taputti, kun tuli jännä kohta ja taputuksien jälkeen osa katsojista luuli, että tällaisen innokkaan tunteenpurkauksen jälkeen on vähintäänkin sallittua alkaa kovaäänisesti juttelemaan siihen saakka nähdyistä käänteistä, kuin olisivat kotisohvallaan.

Mä oon ruvennut suunnittelemaan tään vuoden joulukalenteria. Kerroin viime vuonna jo kaiken, mitä mulla on joulusta sanottavaa, joten tällä kertaa tullee jokin muu aihe. Toivottavasti lukijoita jännittää!

Elämyskameli suosittelee
Hämeenlinnan vankilamuseo

Loska

Suomessa asuvan pitää ymmärtää, että vuodenajat vaihtuvat. Viime yönä satoi lunta ja vaikka mä en ehkä pidä lumisateesta ihan niin paljon kuin joistain muista säätiloista, niin en aio valittaa, koska siitä ei ole apua. Aion kuitenkin todeta, että loska vaikeuttaa mun elämää. Ensinnäkin ratikassa Kindle kastui, kun oven auetessa satoi räntää sen päälle. Toiseksi mä jouduin lounastauolla ruokalaan mennessä kohtuullisen ikävään tilanteeseen, koska valitsin reitin, jossa jouduin jyrkkään ylämäkeen. Keskellä mäkeä mä tajusin, että on niin liukasta, etten mä pääse enää yhtään ylemmäs ja toisaalta alaspäin mennessä kengät liukuu ja kohta mä oon joko naamallani tai selälläni. Otin riskin ja juoksin takaisin alas. En kaatunut (jei!), mutta sukat kastuivat ja jouduin nolosti palaamaan lähtöruutuun ja valitsemaan tylsän tunnelireitin. Kolmanneksi nyt on maa märkä tiiviiksi tallotusta loskasta ja se jäätyy kohta ja mä kaadun ja murran ranteeni enkä pääse uimaan.

Mä haluisin kuitenkin purnata KinoTV:stä. Jostain syystä siinä on onneton näkyvyys - oli Vuosaaressa ja on nyt. KinoTV:ltä tulisi Hulluna sinuun, jota voisi katsella neuloessaan, mutta KinoTV pätkii ja kuva menee välillä pieniksi vihreiksi ruuduiksi. Ärsyttävää.

Elämyskameli suosittelee

kenkänastat anopilta perittyihin talvikenkiin

Rahat tai mainokset

Mandatumin Rahat tai henki -mainokset ovat saaneet monet Elämyskamelin lukijat tuohduksiin. Ilmeisesti mainoksessa käytetty suklaalevyn kuva hämmentää yleisöä - osa epäilee sen vievän hengen, osa joutuu sen vuoksi hakemaan Fazerin sinistä Alepasta. Mulla ei käy kumpaakaan. Mua kuitenkin jotenkin kuvottaa se suklaa sen vuoksi, että niiden palojen reunassa on outoja ilmakuplia. Kyseessä on siis jonkinlainen kauhea venäläinen suklaamunasuklaa valettuna suklaalevymuottiin. Mun ei tosiaan ala tehdä mieli suklaata, kun sitä mainosta katsoo. Lähinnä tulee ikäviä flashbackejä siitä, kun Vantaalla käytiin lapsena virpomassa ja vasu täyttyi pahasta slaavisuklaasta, josta tuli maha kipeäksi.

Mä kävin tänään Meilahdessa keskustelemassa professorin kanssa tulevaisuudensuunnitelmistani. Nyt on kuulemma niin kova pula radiologeista, että kunhan mä oon 1,5 vuotta ollut yliopistosairaalan ulkopuolella, niin mut (ja muut erikoistuvat) tullaan repimään Meikkuun. Kuulostaa vähän pelottavalta. Nyt odotellaan revittäväksi tulemista siis. Kävin samalla myös viiksekkään kollegan opastamana tutustumassa upouuteen Kolmiosairaalaan, joka oli todella avara ja hieno. Vielä kun lääkäreiden työhuoneisiin saadaan keskusyksiköt näppäimistöjen ja monitorien seuraksi, niin siellä voi ehkä tehdä töitäkin (siis muut, en mä).

Elämyskameli suosittelee

länsisuklaa

Pari senttiä latvoista

Kampaajalla käynti ei oo mulle mikään hemmotteluhetkonen. Mä käyn siellä säännöllisesti 5-6 viikon välein, kun tukka alkaa olla mahdoton käsitellä. Mä käyn aina samassa kampaamossa, jossa kuitenkin vaikuttaa kampaaja vaihtuvan joka päivä. Kaikki ovat mukavia ja puhuvat melko huonosti suomea, joten ei tarvitse kuunnella hölpötystä vaan voi keskittyä omiin ajatuksiinsa ja/tai Radio Novaan, joka soi siellä kampaajatytöstä riippumatta. Mua alkaa aina vietävästi väsyttää kampaajan tuolissa, joten onneksi mun leikkaus kestää nykyään vain 30 min. Jos haluaisi väriä tai permanenttia, niin mä tarvisin varmaan jonkun niskatyynyn, että pää pysyisi pystyssä.

Niin monet TV-ohjelmat on kauheita. Kategorisesti mua ärsyttää kaiken maailman kohuohjelmat (ennen kaikkea MOT ja A-Talk) aiheesta riippumatta. Tää tuli mieleen, kun tässä kirjoitellessani telkkari on auki ja jonkinlainen 19-vuotiaan sanavarastolla ja äänenpainoilla änkyttävä varsin nuori nainen yrittää ilmeisesti esittää hyökkäävää toimittajaa. Äsken se työnsi jollekin "Evelle" luettavaksi Trendin, jossa masentuneille nuorille naisille oli puettu Stockalta ostettuja Espritin vaatteita ja halusi tietää, onko tämä mainos. Mitä väliä? Miksi masentuneet nuoret suostuu pukeutumaan Stockalta ostettuihin Espritin vaatteisiin, jos siinä on jotain eettistä ongelmaa? Ja siis tiesittekste, että kolmelta taustatoimittajalta meni yli kaksi tuntia, kun ne leikkasi lehdistä mainokset pois?!? MOT on ehkä vielä pahempi, koska asiat esitellään vain yhdestä näkökulmasta ja luonnollisesti pyritään uskottavuuteen, jolloin katsojat tietysti uskoo sen näkökulman eikä tuu ajatelleksikaan mitään muuta mahdollisuutta ko. aiheeseen. Tällainen journalismi on vastenmielistä. A-Talkissa sentään on useita keskustelijoita (joskin 10 min katselulla ei selviä, kuka on mitäkin mieltä, koska juontaja tuntuu syyttävän kaikkia piilomainonnasta). Siis mun ei pitäisi katsoa näitä edes vahingossa. QI telkkariin vain, niin pysyy paremmalla tuulella.

Elämyskameli suosittelee
TV1:n tutkivan journalismin välttäminen

Whodunnit

Mä oon ihan pikkutytöstä lähtien ollut murhamysteerien ystävä. Kaikki Agatha Christiet on luettu useampaan kertaan jo teinivuosina ja uudelleen tietty kaksvitosena. Morset, Lewisit, Dalziel&Pascoet ja Midsomerin murhat on uskollisesti katsottu vaihdellen ykköseltä ja BBC Entertainmentilta. Oli siis vähintään luonnollista innostua, kun Cafe Piritta lupaili jo keväällä järjestävänsä murhamysteeri-illan. Jollain kierolla tempulla mä taivuttelin Handymanin mukaan ja vaikka se yritti "unohtaa" koko jutun ja järjestää itsensä remonttitekosyyllä vapaaksi, niin mä huijasin sen kuitenkin mukaan. Oli mainiota! Paikalla oli pianisti ja laulava näyttelijä, joka esitti "rakastetuimpia" operettisävelmiä. Ruoka oli hyvää (siis siltä osin, mistä mä tykkäsin eli ei patee) ja etenkin tarjoilija oli ihana. Parasta illassa oli joka pöytään jaettu anagrammitehtävä, joka paljasti juonen (Handyman on upean nokkela anagrammittaja) sekä täti-ihminen, joka salapoliisin kysellessä anagrammeja viittasi koko ajan osoittaakseen, että heidän pöytänsä tiesi vastauksen.

Työkaveri vei mut viikko sitten Itäkeskuksen uimahalliin pitkästä aikaa. Edellinen käynti oli n. 15 v sitten. Joillekin ihmisille yleinen sauna on yleinen turinointipaikka. Juteltiin kaverin kanssa teineistä, kun kaverilla on vähän rasittava teini-ikäinen sukulainen. Mä lohdutin, että yläasteella ihmisen kuuluukin olla rasittava, että yläasteelle on keskitetty yhteiskunnan hankalimmat tapaukset. Tässä vaiheessa saunan toisessa päässä istunut nainen halusi osallistua keskusteluun ja alkoi kertoa, kuinka hankalaa on opettaa "merkkaluokkaa" (=merkonomeja), kun tästä samasta yläastejengistä on vielä kuorittu se kerma päältä. Täti papatti yhteen menoon vartin ja mä tiedän nyt, että datanomiluokkia kerätessä on nyt Espoossa tarkastettu arvosanat käsin, jotta harjaantumisluokkien tähdellä merkityt arvosanat pystytään erottelemaan normaaleista arvosanoista, jolloin on saatu aivan toppen ryhmä, jolle oli jo lokakuun lopulla ehditty opettaa jo koko vuoden oppimäärä. Turha on sanoakaan, että kaverin teiniongelmat jäivät ratkaisematta.

Elämyskameli suosittelee
anagrammit

Viimeiset kisuviikot

Handyman on kuullut, että kisujen omistajat palaavat parin viikon päästä kotiin ja kisut siis muuttavat meiltä pois. Täytyy alkaa valmistautua asiaan. Toisaalta on varmasti virkistävää saada nukkua koko yö riitelemättä kenenkään kanssa tyynynjakosuhteista ja säästää teippiharjakuluissa, mutta toisaalta tulee kyllä kamala ikävä. Kisut on niin kivoja! Tyynysodan kestää, kun sairaana kömpii viidettä kertaa yössä sänkyyn ja sairaanhoitajatar Siiri silittää tukkaa ja laittaa oman päänsä potilaan kuumottavan pään päälle. Tai mille mä sit nauran, kun Maisa ei oo täällä enää juoksemassa ympäriinsä pallon perässä? Ei tänne tuu kukaan vieraisillekaan, kun vetonaulat lähtee. Etenkin 1-1,5-vuotiaat vieraat on olleet aivan fiiliksissä Maisasta (kommentteina on esitetty esim. "kissa NAU!" ja "miiiaaaauuu"), tuskin ne jaksaa innostua Handymanin legoista samalla intensiteetillä. Mut sit taas on löydettävä jotain positiivista siitäkin, että tuoleja ja sohvaa ei tarvitse huoltaa päivittäin. Niin ja siitä, ettei kaikkiin murokulhoihin oo jatkuvasti pinttynyt kissanruokaa.

Mä ostin pari vuotta sitten täydellisen Far Side -kokoelman. Se on hillitön, mutta ongelmaksi asti suuri ja painava kirja. Juuri omiaan sohvalla lukemiseen kissa sylissä. Olisi kyllä joskus kiva lukea sitä muuallakin ja ilman kissaa. Far Side Kindleen! Tää tuli mieleen, koska otin juuri järkälemäisen ensimmäisen osan hyllyltä lukuaikeissa.

Handyman on uurastanut joka ilta tällä viikolla Pikkusiskon ja ID:n (Ihq Diplomi-insinööriavomies, tuore lyhenne) remonttityömaalla. Pikkusisko ja lankomies ostivat ison kaksion Koillis-Helsingistä ja se vaati hieman laittoa. Handyman pyydettiin mukaan, koska se sopii nimensä puolesta remonttihommaan. Varsin kaukaa seuranneena mä kyllä arvostan Pikkusiskon, ID:n ja kaikkien muidenkin remontoijien uutteruutta, koska mä en pystyisi. Jotenkin mulla ei oo mitään silmää sille, minkä näköinen joku kämppä voisi olla vaan mä virkamiesmäisesti näen vain sen, millainen joku kämppä on just nyt. Mä siis uskon, että oudosta kämpästä voi saada upean ja uskon, että Pikkusiskon kämpästäkin tulee hieno, mutta musta ei vain olisi siihen. Hatunnosto siis Långstrumpille ja Pikkusiskolle ja ID:lle ja kaikille muillekin, jotka on remonttiluonteita.

Elämyskameli suosittelee
remonttiluonne

Piikin jälkeen

Mun työnantaja päätti tarjota kaikille työntekijöilleen influenssarokotteet. Työkaverit keksi jostain, että mä oon varmaan ihan rokotusguru ja päätti, että mä rokotan kerralla kaikki. Mikäpä siinä - luin käyttöohjeesta, että minne se aine on tarkoitus saada ja panin pistäen. Toki sain ainetta itsekin olkavarteen. Siitä (tai jostain muusta) johtuen mä oon ollut hämmentävän väsynyt koko viikonlopun - torstaina otin nokoset, perjantaina haukottelin hurjan hauskassa elokuvassa ja eilen jätin varsin läheisen ystäväni (Handymanin ala-astekaverin isoveljen tyttöystävän) syntymäpäiväjuhlat väliin ja olin koko illan miltei tajuton, en muista koko illasta juuri mitään. Tänään onneksi mulle suotiin ylimääräinen tunti, joten kello on ollut koko ajan tosi vähän. Väsymyksen lisäksi pistetyssä olkavarressa on kipiä patti. Oletan, että kipu takaa mun jäävän ilman influenssaa. Päätin kuitenkin aikuiseen tapaan olla surematta omaa pattiani ja pistää samanlaisen Handymanillekin.

Toissapäivänä mä näin vihdoin Despicable Men. Se oli mun mielestä kyllä hauska. Seura oli mainiota - Handymanin lisäksi Katjn ja Homis. Samalla jengillä lähdetään kolmen viikon päästä katsomaan uutta Harry Potteria. Sitä varten mun pitää lukea ainakin HP6-7-kirjat. J. K. Rowlingin takia ne pitää lukea analogisina, mutta ehkä mä kestän. Kestin mä senkin, että mä luin fysiikkaa radiologian oppikirjasta. Luin hitaasti kuin ekaluokkalainen, mutta ekaa kertaa mä tajusin, mikä ero on Comptonin sironnan ja karakteristisen röntgensäteilyn syntymisellä. Ei mennyt hukkaan! 10 kk:n päästä mun pitää mennä Kuopioon fysiikan kurssille ja tenttiin (omg) ja oon päättänyt opiskella nyt jo etukäteen, koska mä en tajunnut siitä mitään lukiossakaan.

Handymanilla alkaa ensi viikolla Lahjasuma. Lahjasumaksi kutsutaan sitä vuoden kuudennesta, jolloin Handyman saa lahjoja. Sumassa on Handymanin nimi-, syntymä- ja hääpäivät sekä joulu. Handymanilla on tapana miettiä koko vuosi erilaisia lahjatoiveita ja esittää ne kaikki kerralla Lahjasumassa, mikä helpottaa lahjojaa. Toistaiseksi kestotoiveina ovat olleet kisu, kisuyllätys ja yllätys. Mua oikein jännittää, mitä muuta sinne sumaan saa mahtumaan. Ehkä ensi viikolla nähdään!

Elämyskameli suosittelee
Comptonin sironta

Yhteiskunnan kukkarolla

Vesijuoksu on halpa harrastus. Ei tarvitse investoida muuhun kuin uimapukuun ja juoksevat kulutkin ovat kohtuullisen edulliset etenkin meiltä "opiskelijoilta". Mä oon edelleen maksanut ylioppilaskunnan 44 euron jäsenmaksuakin pelkästään uimisen takia, koska jo Stadikan kesäkaudesta saa korttia vilauttamalla 45 e alennusta. Ensi vuonna ei enää tarvitse maksaa jäsenmaksua, koska tajusin olevani nyt keuhkovammani vuoksi pitkäaikaissairas ja oikeutettu erityisuimakorttiin. 50 euron vuosimaksulla mä saan käydä vapaasti uimassa kaikissa Helsingissä sijaitsevissa uimahalleissa ja maauimaloissa. Tää on niin hienoa että hävettää!

Me annettiin keskimmäiseltä ikkunalaudalta käsin huonetta varjostaneet isot rahapuut pois ja nyt kisut on innoissaan kuikuilemassa siitäkin ikkunasta ulos. Nyt onkin paljon nähtävää kun kotikadulla on massiiviset ruuhkat joka iltapäivä tietyön vuoksi. Kisuja kiinnostaa kyllä ehkä enemmän ohitse lentelevät linnut kuin ruuhkat, mutta näkyy lintujakin. Kun vielä Handyman tiivisti ikkunan eikä siitä enää vedä, niin ikkunalauta on molempien lempipaikka. Etenkin Maisa tykkää työnnellä legoukkoja ikkunalaudalta alas.

Elämyskameli suosittelee
muiden rahoilla uiminen

Kirjallisuutta

Lukeminen on mun vanhin ja rakkain harrastus. Mä koin aiemmin, että kirja on mulle esineenä tärkeä, koska se on niin hyvä konsepti. Olin vielä alkuvuodesta sitä mieltä, että elektroninen kirja on vain niille ihmisille, joilla nyt pitää aina olla uusimmat elektroniset vehkeet (ja ihan tiedoksi: mä en oo niitä ihmisiä). Tilaongelmien vuoksi mä kuitenkin vaihdoin elektroniseen kirjaan, mistä jo aiemmin kerroinkin. Kindle on loistolaite - kaiken muun hyvän lisäksi mä oon alkanut lukea enemmän. Edellisen viikon aikana mä oon lukenut uusimman Jeremy Clarksonin, Sh*t my dad says:n, muutaman kappaleen lapsuuden suosikki Little womenia ja Kindle Nation Daily -blogin innoittamana rintasyöpäpotilaan sairauskuvauksen. Viimeksi mainittu ei ollut ihan Elämyskameli suosittelee -tasoa. Ilman Kindleä mä en ois lukenut sitä, mutta ammatillisesti ajatellen se oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Amerikkalainen sairausvakuutusjärjestelmä on kyllä kummallinen. Ihmisen on kyllä siihen helppo tottua - tääkin potilas koki, että paranemisen kannalta tärkeintä on löytää sellainen lääkäri, jonka kanssa kemiat pelaa. Jos Suomessa siirryttäisiin tuohon yhtäkkiä, niin voisi joutua yksi jos toinenkin lääkäri vaihtamaan alaa. Siis tällä muijalla oli jopa oma radiologi!

Me oltiin eilen uimassa Mäkelänrinteessä. Se on kyllä erinomainen halli vesijuoksijalle: 25 metrin vesijuoksuradat kahdessa paikkaa. Vaikka juoksijoita on paljon, ne jakautuvat laajemmalle alueelle ja pääsee hyvin ohittelemaan ja kipittämään kovaa. Seura oli ehkä vielä erinomaisempaa kuin halli: uimakaveri Geen lisäksi sekä kesällä Stadikan saunasta löytynyt uimahyppyjä harrastava entinen työkaveri ja nykyinen triathlonia harrastava työkaveri. Mainiota väkeä kerta kaikkiaan. Mulla onkin nykyään jo aikamoinen entourage uimaan mennessä, mut se on siistiä. Ikinä ei tarvii saunoa yksin.

Elämyskameli suosittelee
Mäkelänrinne ja letkeä uimaseurue

Rapaa

Mä olin toissapäivänä röntgenhoitajaliiton järjestämissä Rapabileissä. Muuten oli hauskaa, mutta paikalle oli kutsuttu "viihdyttämään" onneton Töölön sairaalan työntekijöistä koottu bändi, joka soitti pienessä tilassa niin äänekkäästi, että korviin sattui ja piti lähteä jo yhdeltätoista kotiin. Handyman oli samaan aikaan jossain partiokaverinsa tupareissa, joista hän tuli ennakkotiedoista poiketen kotiin vasta kolmelta. Jostain syystä Handyman ei viitsinyt juuri nukkua seuraavana yönä ja on siitä lähtien ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Kohta se menettää valvomisluvat.

Mä ostin Amazonin suosituksesta kirjan Sh*t my dad says. Se on ihan tikahduttavan hauska. Siinä poika kertoo supliikin isänsä edesottamuksista. Mä luin sitä ratikassa ja mahdoin näyttää ääliöltä äänettömine naurunpurskahduksineni. Koko juttu alkoi siitä, kun aikuinen poika alkoi kirjoittaa lapsesta saakka kuulemiaan isänsä sutkautuksia Twitteriin. Feedistä tuli supersuosittu ja sitten siitä tulikin kirja. Mikäli terävät huomiot kiinnostavat eikä yletön kiroilu häiritse suuremmin, niin voin suositella hauskaksi lukemistoksi. Hihitystakuu.

Handyman on ostanut itselleen kauko-ohjattavan lentokoneen. Tämä sen typeristä leikeistä vielä puuttuikin! Ainoa ongelma lentokoneessa on kuulemma se, että se on liian halpa eikä sitä pysty ohjailemaan kuin peräpäästä. Uusi pitää saada. Mä oon melkein sitä mieltä, ettei sen tarvitsisi nyt lähteä tuhlaamaan rahojaan vielä kauko-ohjattaviinkin, mutta kun sillä on RC-ystävä, jonka kanssa se voi niitä lennättää ja rakennella. Tää ystävä on vielä sen verran vanhempi, että Handyman ei pysty käännyttämään sitä Legoihin vaan Handyman joutuu harrastamaan sen harrastusta. Mulle on ihan sama, kunhan se maksaa laskunsa eikä ne päristimet tuu meille kotiin.

Elämyskameli suosittelee
Sh*t my dad says

Kohu

Mä aion työntää lusikkani nyt itselleni rasittavaan ja työlääseen soppaan. En katsonut Homoiltaa, koska mulle oli selvää jo etukäteen, että homojen avioliittoasiasta on monta mielipidettä, joista kaikki ei ole samanlaisia kuin mun mielipiteet. Suomessa on mielipidevapaus, joten ihan vapaasti. Jos joku haluaa erota mistä tahansa kirkkokunnasta tai muusta kerhosta, niin sekään ei mua kiinnosta. Mä haluaisin nyt purnata lehdistön harhaanjohtavista otsikoista kirkosta eroamisen suhteen. Tänään kerrottiin, että suurin osa eronneista asuu etelän suurissa kaupungeissa sekä Oulussa. Missään uutisoinnissa ei kerrota, että kaikista seurakunnista ei voi erota eroakirkosta.fi-sivuston lomakkeella vaan esim. Helsingissä täytyy eroajan lähettää itse vapaamuotoinen eroilmoitus sähköpostilla seurakuntaansa. Eroakirkosta.fi-palvelu toki lähettää valmiin pohjan eroa haluavan sähköpostiin, mutta sen lähettäminen omaan seurakuntaan voikin monesta tuntua ylitsepääsemättömän hankalalta. Toki monessa kaupungissa (esim. Vantaa, Espoo, Turku ja Tampere) riittää nettilomakkeen täyttö. Toistaiseksi kaikki julkaistut kirkosta eronneiden määrät ovat perustuneet eroakirkosta.fi-sivuston antamiin tietoihin, joten niiden on oltava epätarkkoja ainakin helsinkiläisten osalta. Tää epätarkkuus ottaa mua päähän.

Eipä muuta tällä kertaa.

Mämmäri

"Kiva on blogia kirjoittaa, kun on avaimet hissikuilussa", sanoo vanha kansa. Harvaan munaukseen tarvitaan niin paljon urpoutta kuin avainten pudottamiseen hissikuiluun. Aika tyhmää on pudottaa ne kaivoonkin, mutta silloin ei sentään joudu surkeana istumaan rappukäytävässä, kun ei pääse rappuun edes sisään. Kyllä tänään olisi toivonut, että olisi aina taskussa teleskooppimagneetti, kuten kaikilla viksuilla miehillä.

Handyman sai vihdoinkin jo pitkään ruinaamansa telkkarin. Se on meidän kämppään liian iso, mutta ihan söpö valkoisine reunoineen. Kisut eivät ole juuri siitä kiinnostuneita, mutta ne on ihan haltioissaan sen pahvilaatikosta. Pystyyn nostettuna sen päällä on hauska tassutella ja lappeellaan sinne on ratkiriemukasta ryömiä sisään. Muita hauskoja leikkejä on Supi-sukkapidikkeen työntely ympäri kämppää ja ennen kaikkea lumoavan neuletyöstä roikkuvan neulomisen tahdissa tanssivan langanpään tappaminen.

Tänään tuli ensi-iltaan Despicable Me! Ihan helmee. Mä oon oottanut sitä jo pari kuukautta. Piti mennä leffaan jo tänään, mutta lomakuvakisa painaa päälle huomenna ja elokuvaseuralaiseksi ilmoittautunut Handyman hioo lomakuvakisaesitystä. Ehkä ensi viikolla sitten päästään katsomaan pieniä keltaisia animaatiokakkaroita.

Elämyskameli suosittelee
teleskooppimagneetti

Reumaa

Entinen työkaveri oli nähnyt mun ilmoituksen röntgenin työlistoissa (on itsekin aloittanut vastikään työnteon röntgenissä) ja otti yhteyttä. Loistavaa! Mentiin tänään yhdessä koulutukseen, jossa kansainvälisen reumapäivän kunniaksi opetettiin asioita selkärankareumasta. Sen diagnostiikka ja hoito on muuttuneet lääkisajoista ihan oleellisesti, mikä oli varsin mielenkiintoista. Tää on oleellista mullekin, koska sen diagnostiikkaan kuuluu myös röntgentutkimuksia. Koulutuksessakin oli radiologi opettamassa kuvia. Parasta oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia kaverin kanssa. Toivottavasti pian uudelleen!

Työnteko on edelleen loistavaa, koska siellä tuntee joka päivä oppivansa jotain. Sijoituspaikat vaihtelevat viikottain skeemalla natiivikuvat - tietokonetomografiat - toimenpideultraäänet - ajanvarausultraäänet. Mulla on nyt ajanvarausultraääniviikko ja oppimiskäyrä tuntuu pystysuoralta. Vielä viime viikon alussa mä kysyin käytännössä kaikista tutkimuksista seniorin apua. Nyt jo noin puolet menee itsenäisesti - valtaosa kauloista, vatsoista ja alaraajalaskimoista jo täysin ilman apua. On hykerryttävää voida oppia uusia mielenkiintoisia asioita töissä joka päivä! Tokihan jossain sen oppimisenkin on loputtava, mutta silloin voi ehkä tuntea osaavansa alansa ja sekin tuntuu aika kivalta asialta. Kunpa kaikki löytäisivät oman radiologiansa!

Kuten lukijat huomaavat, ei harvassa päivitystahdissa ole mitään pahaa, jos elämässä ei ole muuta kuin työ ja vesijuoksu. Kivahan joskus ois jostain muustakin kirjoittaa. Esim. mainoksista. Mä oon närkästynyt niin monista mainoksista. Esim. telkkarissa tuleva Långstrumpinkin mainitsema Kitekat-mainos. Sori nyt vaan, mainostaja, mut mikään kissanruoka ei voi taata kissan elävän täyttä elämää, ei etenkään mikään kastroiduille kissoille tarkoitettu laihisruoka. Toinen mua todella ärsyttävä mainos on jonkun kosmetiikkafirman (ehkä L'Oreal?) silmänaluksista voihkiva mainos. Siis eihän kukaan Suomessa tajuissaan asuva ihminen voi olla sitä mieltä, että silmänaluksia on olemassa. Ainakaan se ääninäyttelijä ei ole sitä mieltä, niin vastentahtoisesti se sen koon sinne väliin livauttaa. Varsin rasittava mainos on myös se, jossa tarjoilijalla on yhtäkkiä pellen nenä. Se on niin sekava, että mulla ei rehellisesti oo käsitystä siitä, mikä se tuote on. Sen tullen pitää laittaa silmät kiinni tai kääntää ne neuleeseen (menossa huovutetut tossukat äidille).

Elämyskameli suosittelee
vesijuoksu (työnteon ohella)

Heikkoa tuulta

Handymanin juoksukauden päätavoite eli Vantaan maraton on ohitse. Nyt meillä asuu maratoonari, joka juoksi 42195 metriä alle 248 minuutin eli heikon tuulen nopeudella. Onnea Handyman! Valitettavasti hinta oli kova - varpaissa ja reisissä on hiertymiä, aamulla oli pylly kipeä ja illalla todettiin luurankolihaksen hajoamisen merkit vessanpöntössä. Jälleen Handyman oli sitä mieltä, ettei koskaan lähde enää kilpajuoksuun, mutta nyt se on taas menossa vuoden päästä. Hupsu.

Nyt kun Handymanin terveys alkaa vähän kohentua hullun juoksun jälkeen, niin mulla on sivuontelotulehdus. Ja niin kuin mä luulin, että sen voisi sarvikuonolla estää. No ei voinut. Perhana. Haluisko joku työntää 15-senttisen neulan mun vasempaan sieraimeen?

Tänään oli viimeinen mamu-lääkärikurssin opetus. Tää tehnee hyvää tälle blogille, koska nyt mä voin kirjoittaa blogia niinä viitenä tuntina viikossa, jotka mä käytin mamu-kurssin tehtävien laatimiseen ja tarkastamiseen. Mä oon nimittäin ollut varsin surkeena siitä, että mä oon päivittänyt Eurolääkäriäkin harvemmin! Mä aion nyt vilkastuttaa tätä. Ainakin vähäksi aikaa.

Elämyskameli suosittelee
kilpajuoksujen välttely

Muna-u-u-ush!

Mä munasin tänään töissä. Piti tyhjentää yksi keuhkopussi ja mä puhkaisin reiän potilaan keuhkoon. O-ou. Se on melko tavallinen munaus, mikä ei lohduta mua yhtään. Miksi mun pitäisi munata tavallisesti?! Etenkin kun mä tiedän, että se on tavallinen munaus, niin pitäisi olla helppoa välttää se. Ottaa päähän moinen.

Viikonloppuna oli jälleen kivaa. Viikonloput on kyllä hyvä konsepti. Kaikkein parasta viikonlopussa on mun mielestä se, että kun pääsee perjantaina töistä, niin salaa vähän harmittaa, ettei seuraavana päivänä pääse töihin. Eipä silti, vapaapäivätkin tuntuu paljon rentouttavammilta, kun ei tarvii sunnuntaina olla kärttyisenä siitä, että seuraava päivä on maanantai. Iltaisin on kivaa järjestää erilaista ohjelmaa, kun tietää, että vaikka menisi vähän turhan myöhään nukkumaan, niin aamulla on silti ihan positiivinen tunnelma herätessä, kun töissä on ihan kelpoa. Mä oon ollut jo kuusi viikkoa töissä ja silti on vieläkin tällainen fiilis (vaikka keuhkokin meni puhki)! Jiphii!

Ihan pikkutytöstä lähtien Kalinka on ollut mun lempijogurttia. Ja joo, mä tiedän että siinä on jotain seitsemän sokeripalaa, mut se on hyvää. Mä kyl usein ostan muitakin jogurtteja, koska me ei olla Kalinkan kaa mitenkään eksklusiivisia (Kalinka ei suostuiskaan oleen, koska mä käytän creepyä jogurtti-sanaa). No mut voitte arvata, että mun hämmästys oli suuri, kun Valio on alkanut tehdä kilpailevaa kerrosjogurttituotetta! Tai no ehkä te ette voineet arvata sitä, koska olihan nyt vähän säälittävää hämmästellä jogurttiuutuuksia. Mun piti heti ostaa sitä eikä vähiten sen vuoksi, että se sisältää johanneksenleipäpuuta, maissia ja eläinperäisiä lisäaineita sekä on paitsi gluteeniton myös luontaisesti gluteeniton. Tää on upeeta. Taidanpa mennä nyt välittömästi tutustumaan tuotteeseen.

Elämyskameli suosittelee
työnteko (joo mä oon suositellut sitä aiemminkin, mut koska enenevä osa lukijoista ei kuulu tällä hetkellä työvoimaan, niin mun pitää pitää tätä aihetta esillä)

Kisupäivitys

Kisut on olleet meillä nyt kuusi viikkoa. Pari ekaa viikkoa Siiri vietti siis vaatehuoneessa luumuillen, mutta sittemmin on ryhtynyt valtavan hellyydenkipeäksi. Nykyään käytännössä aina kun ihmiset istuu, Siiri tulee syliin ja toivoo poskien sekä leuan silittelyä. Sängyllä makaillessa Siiri tulee makoilemaan ihmisen päälle aika omistavaan tyyliin. Uusimpana shownaan Siiri tulee yöllä istumaan mun tyynylle, kehrää ja sukii mun tukkaa. Tää on mun mielestä aika ikävää, koska mä herään ja oonkin suhtautunut tähän melko ilkeästi pudottamalla Siirin sängystä. Viime yönä Siiri tuli mun pään päälle nukkumaan kisuhatuksi (tätä Siiri tekee ilmeisesti kotonaankin). Se on oikeastaan aika suloista. Maisa on varauksellisempi, ei tule ikinä syliin. Maisakin kuitenkin selvästi kaipaa hellyttelyä, koska usein sohvalla istuessa se tulee yleensä käsinojalle miukumaan tai muilla tavoin esittää haluavansa silittelyä. Nyt pari kertaa mä oon yöllä Siirin häröilyyn herätessä huomannut, että Maisa nukkuu Handymanin jaloissa, vaikkei hereillä ollessaan uskallakaan tulla syliin.

Mun piti mennä tänään töihin, uimaan ja leffaan, mutta jouduin perumaan kaikki nämä hienot ja jännittävät suunnitelmani ikävän kurkkukipu-puhumisvaikeus-lämpöily-taudin vuoksi. Olin laittanut yöksi uimakamat eteiseen, jotta muistaisin ottaa ne mukaan. Se ottaa nyt päähän, koska Maisa on varsin innostunut vesijuoksija ja oli raapinut kohtuullisen kokoisen kolon mun vesijuoksuvyöhön. Se ei haittaa käyttöä, mutta häiritsee mun silmää. Mut mä syytän vain itteeni. Maisa halusi vain elää täyttä elämää kuten Kitekat-mainoksessa. Etenkin Siiri oli kyllä ihmeissään, kun mä jäinkin koko päiväksi nukkumaan. Se oli oikein hellä hoitaja, lokoili mun päällä ja kehräsi kovasti. Maisakin tajusi, että toi taitaa olla kipeä, kun se huomaavaisesti järjesti mulle rapsutusmahdollisuuden makaamalla selällään lattialla aivan sängyn vieressä.

Molemmat kisut on kyl ihanii. Mä oon jotenkin päässyt yli kaikkialla pöllyävästä karvasta. Handyman on jo toista kertaa kisunhoitokauden aikana yötä poissa ja mulla on siis koko hoitovastuu, johon kuuluu esim. juomaveden vaihto, ruokinta kahdesti päivässä ja kakkojen keräily. Mä koen olevani vastuullinen huoltaja ja pidän rooliani varsin raskaana. Pahinta on kakan haju, koska sille yökkääminen on vaikeaa, kun kurkku on kipeä. Onneksi Handyman tulee kotiin jo huomenna.

Stadikan sulkeuduttua me ollaan nyt Geen kanssa käyty Kalliossa ja Yrjönkadulla. Innostuin jo, kun Töölön agentti Lettipitko raportoi, että Stadikan ehkä rasittavin hullu mummeli oli bongattu Töölön uimahallia sabotoimasta. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun viime keskiviikkona se oli meidän kanssa yhtä aikaa Yrjöllä. Niin kauheaa! Me tarkkailtiin sen toimintaa ja todettiin, että se on rasisti: hallissa oli kolme somalityttöä uimassa ja aina kun he olivat altaassa, niin mummo kiirehti ylös altaasta (ei aina edes saunaan!) ja toisinpäin. Stadikalla mummeli ui kerrallaan 1-2 tuntia, nyt siis nousi ylös noin 10 minuutin välein. Mahtaa olla hankalaa asua kaupungissa, kun vihaa miltei kaikkia ihmisiä.

Villi lauantai

Säälittävän veltto päivitystahti. Sorry. Oon yrittänyt aloittaa kirjoittamista jo monta kertaa, mutta ongelma on se, että mä en kehtaa kirjoittaa megatylsiä juttuja kuten ihmettelyjä ääriprotestantismista tai kertomusta siitä, kuinka mä menin perjantaina jo ennen kymmentä nukkumaan. Ei niitä jaksa kukaan lukea.

No mut eilen oli äksönii. Päivällä oli kolmikymppistuparit Länsi-Helsingissä. Siellä tapasi paljon tuttuja ja järjettömän määrän muksuja. Mä en tajunnutkaan, että lapsia on olemassa niin paljon! Oli imeväisiä, taaperoita ja leikki-ikäisiä joka veneeseen, kouluikäisille oli kuitenkin ilmeisesti porttikielto. Handyman esitteli aavemaisia taitojaan saada sisällä hengaileva lapsi itkemään itse ulkona seisten. Mä sain juhlakalun äidiltä osakseni ihailua vauvanpitelytaidoistani (myös pitelyssä ollut espoolaisimeväinen vaikutti tyytyväiseltä). Nyt on hyvä mieli - keväällä 2000 Handymanin mummo ylisti mun säilykepurkinavaustaitoa ja nyt tämä. Jos mulla todetaan tällaisia poikkeuksellisia taitoja kymmenen vuoden välein, niin se on paljon enemmän kuin ikinä olisi odotettu.

Illalla mentiin vielä Haagaan Handymanin vastikään avioituneelle Ala-astekaverille kylään. Paikalla oli luonnollisesti myös tuore rouva Ala-astekaveri ja heidän nuori tyttärensä. Pelattiin Epäillyt-lautapeliä ja syötiin äyriäisiä, joilla oli silmät tallella, mikä oli mun mielestä vähän kauheaa. Ystävällisesti silmien suhteen kokenut isäntäväki perkasi mulle äyriäiset syötävään muotoon. Handyman on tietysti niin kylmäpäinen, että se putsasi äyriäisensä itse. Lisäksi oli hyviä juomia, mistä syystä me jouduttiin lievään humalatilaan. Ja koska me viihdyttiin siellä erittäin hyvin, niin jouduttiin tulemaan taksilla kotiin. Mut koska koko alkupäivä mentiin bussilla, niin maailma pelastui silti.

Sinne Länsi-Helsinkiin pääsi näppärästi täältä bussilla 51, joka osoittautuikin aikamoiseksi maisemalinjaksi. Ensin mentiin Maunulaan, joka on mun mielestä aina ollut jonkinlainen Pirkkalan tyyppinen vireä pitäjä (paikallinen pitseria mainostaa yöpitsoja ad klo 04 la-pe!). Siitä bussi meni Haagaan, joka oli ilmiselvästi Oulunkylä ilman raiteita, talot oli ihan samanlaisia. Vielä ennen perillepääsyä käytiin Konala-Kånalan kautta ja siellä tuli voimakas Herttoniemi-vibe. Maan ystävät ois tyytyväisiä, että kolme näin erityyppistä turistikohdetta näkee helposti suppealla linja-automatkalla.

Elämyskameli suosittelee

51