Urheilusuorituksia

Mä kävin just elämäni ekaa kertaa pilateksessa, koska tiistain ultrasuperhyperhyvä core on joulutauolla. Olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä ja olla menemättä. Siellä oli mun lisäksi neljä varsin keski-ikäistä naista, jotka riiteli siitä, saako pilateksessa käydä ilman että on käynyt edeltävää kahden päivän tehokurssia jostain pirun hengittämisestä. Sanomattakin lienee selvää, että mun mielestä tuommoinen on kukkua. Jos on ekaa kertaa jossain jumpassa, jokin voi tuntua hankalalta, mutta sitten kysytään opelta apua. Ei siihen tarvitse mitään etukäteisvalmennusta että voi mennä jumppaan! No turns out pilates on lähinnä jotain hengittämistä. Siinä tehtiin ihan järkeviä liikkuvuutta ja lihasvoimaa kehittäviä liikkeitä, mutta toistojen määrä oli niin pieni, ettei oikein ehtinyt vielä tuntua missään ja mulla meni jatkuvasti laskut sekaisin kun tietyt osiot niistä liikkeistä piti tehdä sisään- ja toiset uloshengityksen aikana. Lisäksi koko mun belief system murskattiin siellä pieneksi tomuksi, kun yhtäkkiä uloshengityksen aikana lihakset aktivoituu ja sisäänhengitys on rentoutumista varten. Niinku mitä? 28 vuotta se on ollut toisin päin!

Perheen urheilumainetta pitää yllä Handyman, joka on pitkästä aikaa East Coast Nordic Walking Teamin viikottaisella dementiahiihtolenkillä. Voin Teamin ulkopuolelta kyllä kateellisille salaa kertoa, että lenkki (Likkojen Lenkki eli LiLe) on ollut muutaman viikon jäähyllä, koska se järjestetään säävarauksella ja sää ei ole suosinut. Handyman ei ole käytännössä katsoen käynyt lenkillä juuri ollenkaan lokakuun alkupuolen jälkeen, silloin tuli liian pimeää ulkolenkkeilyyn ja maskuliinisuudestaan tunnettu Handyman ei enää "voi" mennä salille juoksemaan, koska se on kuulemma tarkoitettu keski-ikäisille tantoille ja Handyman kokee itsensä nuoreksi mieheksi. Toinen Handymanin urheiluharrastusta vaikeuttanut händikäppi on ollut toki edelleen vihoitteleva nilkka. Mutta mitäpä Handyman ei tekisi vieraiden naisten seireenimäisestä kutsusta. Kiitti vaan, nyt se sitten valittaa sitä perhanan nilkkaa seuraavan viikon mulle salaa.

Tänään salilla mulle kehittyi moraalinen dilemma: torstain niskaselkäjumpan ohjaaja kertoi, että siellä tehdään ylihuomenna Aivan Mahtavia Juttuja. Mä olin ajatellut feidata ylihuomisen jumpan työpaikan leimien pikkujoulujen vuoksi, mutta nyt tekisi kovasti mieli mennä sinne jumppaan. Äh. Ehkä mä feidaankin ne pikkujoulut. Tulee kyllä hankalaksi, kun pitäisi kreikkalaiselle selittää puhelimitse, että se suvlákivartaan etukäteistilaus pitääkin peruuttaa. Mutta mitäpä ei niskaselkäjumpan eteen tekisi!

Kielitaitoa

Viime viikon uutinen ulkomaalaisuudesta tuli tänään omakohtaisesti realistiseksi. Sain nimittäin töissä tämänastisen elämäni absurdeimman kohteliaisuuden. Mummukka oli tullut flunssavaivan vuoksi vastaanotolla ja siinä tutkittuani selitin, että tämmöistähän tämä flunssa on - tulee, kestää aikansa ja menee. Mummo oli ihan tyytyväinen. Siinä lähtiessään sanoi vielä, että "te puhutte kyllä todella hyvää suomea!" Mä menin siinä ihan sanattomaksi alkuun, muutaman sekunnin kuluttua ravistin ihmetyksen pois ja kysyin, että kuinka niin. Turns out mummeli oli luullut mun olevan saksalainen. No eipä siihen ollut sen suurempaa sanomista sitten.

Tuntuu, että mun töissä menee kielitaito ihan hukalle. Puolethan siellä puhuu muuta kuin perussuomea, mutta en mä ikinä käytä suomen lisäksi muuta kuin ruotsia ja englantia. Vaikka koulussa oli mahdollista lukea monia melko harvinaisiakin kieliä, ei tullut niitä opiskeltua. Enkä mä kunnolla lukenut niitä tavallisiakaan. Venäjää pitäisi osata, mutta huolimatta endless venäjäntunneista ja ylioppilaskirjoituksista mä en osaa muuta kuin tervehtiä ja kiittää. Sen oon kyllä huomannut, että helpottaa kovasti olla suomenkielinen, koska esim. romaniankielinen melko huonosti suomea puhuva työkaveri on paljon mua suuremmassa pulassa vaikka afrikkalaisten huonosti suomea puhuvien ihmisten kanssa. Moni maahanmuuttaja vaatiikin päästä aina suomenkielisen työntekijän vastaanotolle, koska muuten voi olla tosi vaikeaa saada asiaa perille. Kuulostaa kummalta mutta on oikeastaan aika loogista.

Joulutohinaa

Tää viikonloppu on mennyt jouluasioita funaillessa. Melkein kaikki lahjat on hommattu, ihan kaikki päätetty ja kaikki hommatut paketoitu. Ongelmana on Handymanin lahja(t), koska Handyman monien imartelevien attribuuttiensa lisäksi on rasittavan utelias. Handymanin lahjan voi hankkia aikaisintaan aatonaattona, jos toivoo sen säilyvän salaisuutena. Toinen vaihtoehto on piilottaa paketit niin nerokkaasti, ettei itsekään löydä niitä. Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen olen erittäin tyytyväinen kun nyt on kaikki sujumassa ihan hyvin joulun suhteen. Ostoksilla käyminenkin oli kerrankin tänä viikonloppuna suorastaan mukavaa, kun eilen käytiin tyttövoimin Itiksessä ja Jumbossa ja sai rauhassa katsella mitä halusi ilman Handymanin jatkuvaa marinaa leluosastolle pääsemisestä ja sai jutella tyttöjen juttuja. Tänään sitten käytiin Handymanin kanssa tekemässä täsmäisku vielä Jumbon Stockmannille kun oli muutama ostettava juttu mielessä ja sekin meni ihan rennossa tunnelmassa ja kaikki saatiin mitä pitikin.

Handyman tuli yllättävän pirteällä mielellä pikkujouluristeilyltään. Käytiin Katjnin kanssa hakemassa mies satamasta eikä mukana ollut kuin yksi tyttönen ja sekin piti viedä ihan omaan kotiinsa. Ainoa Handymanin juhlaelementti oli möreä ääni, joka on tyypillinen Handymanin ongelma riehakkaampien juhlien jälkeen. Handyman puhuu hiprakassa aivan yhtä paljon kuin normaalistikin (ellei enemmänkin), mutta jopa vielä kovemmalla äänellä kuin normaalisti. Mukavaa olikin, että Handyman oli pirteä, olihan eilen hänen syntymäpäivänsäkin! Vietettiin sitä ihan rauhallisissa merkeissä kotona Katjnin toimiessa juhlavieraana ja catering-vastaavana. Erinomaista makaronilaatikkoa, kiitos! Katseltiin Briteistä tilattua Shaun the Sheep -DVD:tä, ihan mainio!

Mua jännittää kovasti, koska Handymanin työkaverit ovat saaneet päähänsä, että haluavat tavata mut. Oon nyt kuulemma menossa ensi viikolla "Mirtsin" luo glögille. Mun mielestä tää on ihan kummallista - ei mun työkavereille tulisi ikinä mieleen haluta tavata Handymania. Mä oon kuitenkin päättänyt olla tyyni ja rauhallinen ja ihan coolisti vain mennä sinne Mirtsille. Handymanin työkaverit ovat myös ilmoittaneet tulevansa helmikuussa meille laulamaan SingStaria ja kuulemma silloinkin mä oon paikalla. Mulla on kyllä semmoinen epäily, että ne haluavat nähdä mut vain sen takia, että eivät usko kenenkään naisen voivan seurustella Handymanin kanssa. Tai ehkä ne luulee, että mä oon aivan clueless Handymanin ilmiflirttailusta kaikkien muiden maailman naisten kanssa. Tai sitten niillä on paljon terveysongelmia joita ne toivoo mun ratkovan. En mä ymmärrä.

Musiikkia

Mulla on hyvin kranttu musiikkimaku. Mä en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka väittävät pitävänsä "kaikesta musiikista". Semmoisen väittäminen on sitä paitsi mun mielestä valehtelua. Jos sanoo niin, ei ole varmaan kuullut kuin ehkä radiossa soitettavaa musiikkia eikä välttämättä tiedäkään kaikista mahdollisista musiikkivaihtoehdoista. No siis mä olen hyvin tarkka siitä, mikä musiikki kelpaa. Kappale kappaleelta mä keräilen herkkupaloja kokoelmiini. Toki Handyman sitten inhoaa kaikkia mun lempparibiisejä ja mun mielestä sen ostama musiikki on aina ihan kammottavaa. Vastikään se on hankkinut mm. Paula Koivuniemen "Luotan sydämen ääneen", Leidit levyllä -potpurin, Ace of Basea ja leffamusiikkia Kill Bill 1:stä ja Madagascar 2:sta. Tietysti joskus käy niin, että mä alan tykästyä johonkin Handymanin biisiin. Ongelma tässä on se, että heti jos mä kerron Handymanille, että tuo-ja-tuo ei ole ihan mahdottoman huono, niin Handymanille tulee aversio sitä kohtaan. Mä oon tällä tavalla pilannut esim. Apulannan ja Queenin tuotannon osittain sekä Billy Idolin "John Wayne" -biisin. Nyt mä oon oppinut, etten enää kerro sille, jos joku on mun mielestä hyvä, koska sit me voidaan molemmat joskus kuulla jokin biisi, joka ei toisen mielestä oo kamalaa sontaa.

Handyman lähtee tänään firman pikkujouluristeilylle. Sen firmassa järjestetään vuorovuosin pikkujoulut maissa ja risteilyllä. Tämä kerta on nyt ensimmäinen risteilykokemus, koska kaksi vuotta sitten meillä oli lastenvahtitehtäviä juuri pikkujouluviikonloppuna. Tuossa se aamulla etsiskeli hammasharjaansa ja tarvitsi paidanviikkausapua. Sillä oli tarkoitus järjestää itsensä neljänneksi johonkin tyttöhyttiin, mutta jotkut miespuoliset työkaverit oli tän suunnitelman vahingossa torpedoineet toivomalla Handymania omaan hyttiinsä. Mutta ehkä se on Handymanin mielenterveyden kannalta ihan hyvä ratkaisu.

Keitaalla

Pitkän kuivan kauden jälkeen kävin taas tänään oikein kunnon elämyskeitaalla, nimittäin Kehä kolmosen Motonetissä. Auton sisätilanlämmitin sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja siitä lähtien on Honda ollut ikävän vilpoinen lähdettäessä. Kyllähän sitä ilmankin pärjäisi, mutta kun Handyman ei suostu tulemaan sisälle autoon päällystakissa, niin se on melko välttämätön. Oon mä aiemminkin käynyt Motonetissä ja joka kerta aiemmin oon kyllästynyt jo melko nopeasti. Sehän on tietysti Handymanin paratiisi heti Birminghamin Lego-kaupan jälkeen, täytyyhän Handymanin jo nimensä puolesta olla kiinnostunut kaapeleista ja vimpaimista. Tänään kävi siitä hullusti, että mä hukkasin Handymanin n. 3 min kauppaan saapumisen jälkeen ja eksyin siihen valtavaan halliin. Kyllä on yksinkertainen kameli hämmennyksissä osienpesualtaiden ja asentajan laatujalustojen ihmemaassa. Ihmetys vain kasvoi, kun näin kassojen läheisyydessä DVD-hyllyn, jonka nimikevalikoimissa oli lähinnä Sinkkuelämää ja Danielle Steelin Safe Harbour - Turvasatama. Vielä lähempää kassoja oli kasoittain Bratz-nukkeja ja leikkiautoja. Ostaako joku sieltä koko perheelleen joululahjat?

Eilisten uutisten mukaan mä oon usein ulkomaalainen. Tai siis Helsingin tk-lääkäri on usein ulkomaalainen, mutta mähän oon Helsingin tk-lääkäri. Tää uutinen sai mut kyllä melkeinpä tuohtumaan. Mulla menee hermo siihen, että ensin määitään sitä ettei ole lääkäriä tässä pitäjässä pitkään aikaan ollut ja seuraavaksi sitä, että se lääkäri joka on, ei puhu suomea. Tai sitten jos puhuu suomea, niin on muuten ikävä ja rasittava eikä kirjoita tarpeeksi happypillereitä. Nyt täytyisi saada vähän objektiivia siihen iänikuiseen valittamiseen mun mielestä.

Kameli on ollut vähän allapäin. Päivitystahtia on tiivistetty lukijoiden toivomuksesta, mutta vaikka Kameli täällä sorkat hellinä keyboardia näpyttää, ei tule kommentin kommenttia paitsi Handymanilta puolipakotettuna. Tuntekoon lukija nyt piston sydämessään. Säälittävää vonkausta.

Seesteinen sunnuntai

Handyman haluaisi kisun. Toive on pitkäaikainen ja aktiivista toivomusaikaa on ollut jo yli vuoden. Jo vuosi sitten kisu oli Handymanin Joulupukin listalla, mutta vielä ei ole toive toteutunut. Tärkein syy sille, ettei meillä kisua ole, on ollut mun todennäköinen kissa-allergia. Lapsena olin varsin hengitystieoireinen kissalle ja pelkään, että se voi uusia. Toki mua vähän epäilyttää myös se, että jos siitä kisusta lähtee kovasti karvoja ja sit mulla on kaikki vaatteet karvoissa. Ja se, että jos Handyman ei onnistukaan opettamaan sitä pöntölle vaan se pissii joka paikkaan. Ja sit vielä sekin, että jos sille tulee flunssa niin mua kovasti säälittää. Mutta siis allergia on ollut tärkein juttu - jos mä nimittäin olisin allerginen, muuttaisin todennäköisesti itse mieluummin pois kuin katselisin Handymanin murtunutta katsetta kissan poisluovutuksen johdosta. Nyt kuitenkin allergia-asiaan tuli ratkaiseva käänne, koska meillä kävi tänään mun entinen työkaveri, koodinimi Bodari. Bodari on kauan jo miettinyt kissan ottoa. Nyt tuli Handymanille ja Bodarille semmoinen ajatus, että me voitaisiin ottaa se kissa ja jos mä tulisin sille allergiseksi, voitaisiin se kissa luovuttaa Bodarille. Alkoi vähän arveluttaa, kun mua niin kovasti säälittäisi se kissa. Pitäisi varmaan taivutella Handymania lopettamaan työtkin, ettei se kissa joutuisi olemaan yksin kotona päivisin.

Käytiin Handymanin kanssa jälleen Homiksen pelissä tällä kertaa ihan suurella areenalla Kisahallilla. Samassa katsomossa oon kerran käynyt katsomassa Pikkusiskon cheerleading-näytöstä ennen EM-kisoja. Seuraavana päivänä Pikkusisko esiintyi neljännessivun kokoisessa kuvassa Hesarissa, se julkimo. Jälleen jännittävää ja mieltäylentävää koripalloa ja onneksi Homiksen jengi voitti! Homiksen suurin fani - Handyman siis - olisi varmaan surrut jouluun saakka, jos Homis olisi hävinnyt. Tää on mulle myös henkilökohtainen helpotus, koska sureva Handyman on mahdottoman huonoa seuraa.

Handyman teki jälleen uroteon. Meillä ei oo KinoTV näkynyt oikeastaan ikinä, vaikka ollaan kyllä ihan kuuliaisesti maksettu kanavapakettia, jossa sen pitäisi tulla. Tämä on ottanut jonkin verran päähän ensisijaisesti sen vuoksi, että KinoTV:ltä tulisi viikonloppuaamuisin vanhoja Tehiksiä, joita mun olisi ihan mukava katsella Handymanin heräämistä odotellessa. Kanavat on ihan manuaaliviritetty ja tehty joku 16 tuntia kestävä megavirityskin jo pariin kertaan eikä se perhanan kanava näkynyt kuitenkaan. Handyman tutustui tarkemmin asiaan ja selvisi, että meillä on jotenkin heikko signaali. Tänään sitten käytiin mun inhokkikaupassa Clas Ohlsonilla ja ostettiin jonkinlainen signaalinvahvistin. Jännitys oli aikamoinen, koska niitä ei ollut kuin antennikoteihin suunniteltuja. No, viiden minuutin viritys ja Handyman oli saanut KinoTV:n toimimaan!

Itsenäisyys

Tänään on itsenäisyyspäivä. Pienet kutsut pidettiin juhlapäivän kunniaksi. Laitoin ruokaa ja tein Jamie Oliverin ohjein valitettavasti vähän kuivan ja epäonnistuneen persikkapiirakan. Onneksi Maryland toi mukanaan juustokakun, joka tekikin kauppansa hyvin, kaikki on jo syöty! Viimeisen palan hoiti Handyman heti vieraiden lähdettyä koruttomaan "mää syän nyt tään vanhan poies" -tyyliinsä.

Me ollaan siis lähdössä ulkomaille joululomalla. Lähtö on joulupäivänä Berliiniin, jossa majoitutaan mun lempparihotelliin kaikista kokemistani hotelleista. Siellä on esim hurjan iso akvaario, jossa uiskenteli ainakin alkukesästä isohuulinen kala! Lisäksi aamupala on todella todella hyvä - siellä saa Handyman tilata Spiegelein tai munakkaan ihan oman makunsa mukaan ja juomaksi voi valita esim. laten tai sitten ihan oikean kaakaon. Toki leipiä ja höysteitä ja hedelmiä ja muroja ja kaikkea on lisäksi niin paljon kuin ikinä vaan voi kuvitella. Hotellissa on myös kattava kuntokeskus ja hoitola. Hotelli sijaitsee ihan Berliinin tuomiokirkon vieressä Spreen rannalla. Mä en oo ikinä Berliinissä talviaikaan ollutkaan, on kiva nähdä kaupunkia ihan uudesta näkökulmasta. Suurempia suunnitelmia ei ole, mutta eiköhän sieltä tekemistä keksitä. Ainakin mä haluisin käydä ehkä DDR-museossa taas (kaksi kertaa aiemmin jo käyty) ja 3D-leffassa Potsdamer Platzilla. Berliinistä jatketaan vielä Amsterdamiin, jossa ollaan pari yötä. Siitä mä en osaa arvioida vielä mitään, kun en oo koskaan ennen käynyt. Paitsi että ei taideta käydä Anne Frankin talossa, se kuulostaa aika tylsältä, vaikka toinen maailmansota ja kylmä sota mua erityisesti kiinnostavatkin. Handyman haluaa käydä kidutusmuseossa, se kuulostaa myös mun mielestä mielenkiintoiselta. Suomeen tullaan takaisin uudenvuodenaattona, kone laskeutuu joskus iltayhdentoista jälkeen. Kotiin tullaan siis vasta ensi vuonna!

Lomaa meillä on itse asiassa jo pari päivää ennen jouluakin. Jouluaaton mä oon töissä 9-18 ja sen jälkeen mennään perinteen mukaan Zetoriin. Mukaan ovat tulossa ennakkoilmoitusten perusteella Långstrump + sukua sekä Yläkerta. Zetor on siitä hyvä jouluravintola, että se on ainoa ravintola Helsingissä, jossa ei tarvitse syödä jouluruokaa. Tämän vuoksi vietetään nyt siis jo kolmas jouluaatto siellä.

Mä oon kovasti pyytänyt joululahjaksi jalkahoitoa sieltä hotellin hoitolasta, mutta se ei kuulemma onnistu, koska sellaisia ei ole myytävänä ainakaan netin kautta. No mutta ehkä Handyman voi sitten ostaa mulle vaikka sukat lahjaksi. Niitä mä tarvisin. Mutta ei ehkä tuu sukkiakaan, koska Handymanin lahjat ovat perinteisesti sähkökäyttöisiä ja niissä on USB- ja/tai ethernet-liitännät. Viime jouluna Handyman tosin poikkesi hätkähdyttävästi tästä periaatteesta antamalla mulle Lapponia-kaulakorun. Edellinen ei-sähkökäyttöinen lahja oli 25-vuotissyntymäpäivälahja, jolloin Handyman antoi mulle lautasia, se romantikko. Kehitystä on siis tapahtunut. Kehitys on kuitenkin vielä lapsenkengissä, niinpä mä arvelen saavani jälleen jotain USB-kaapeliin kiinnitettävää, esim. USB-toimisen kahvikupin lämmittimen.

Bäksiin töihin

Mä oon nykyisin ihan mahdoton hermoilija. Jo ainakin vuoden ajan oon hermonnut ennen jokaista päivystystä, että osaanko mä. Ja nyt eilisillasta lähtien oli masu ihan kipeänä ja sekaisin kun mua niin jännitti, että osaanko mä nyt viikon loman jälkeen tehdä perushommia. No ihan hyvinhän se meni, koska kyllähän mä nyt tiedän, että mitä mun pitää siellä tehdä. Mä oon ihan typerä. Lisäksi tää juttu on mun mielestä ihan käsittämätön, koska ei mulla aiemmin oo ollut mitään jännitysongelmaa. Mä oon luullut, että stressaamiselämäntapa kehittyisi jo joskus nuorena, että mä olisin liian vanha tämmöistä keksimään, mutta en sitten ilmeisesti. Nyt mä voin alkaa murehtia tätä niin työhuolet ei tunnukaan enää yhtään merkittäviltä.

Mun isomummo täyttää huomenna 96 vee. Se on mun mielestä aika komiaa. Muutaman vuoden hän on ollut jo vähän höppänä, mutta fyysisesti ja myös henkisesti ihan kohtuukuntoinen ikäisekseen. Hän on siis tietysti ollut eläkkeellä koko sen ajan mitä minä olen ollut hengissä ja tarkimmin mulla on mielessä hänestä se, että muija tykkää pelata marjapussia ja rakastaa miehiä. Hän itse sai vain tyttäriä (joista vanhin, 76-vuotias, on siis mun äidinäiti), mikä on tehnyt hänet kovin paljon poikalapsia arvostavaksi. Pari vuotta käytiin häntä tapaamassa Handymanin kanssa. Hän sitten kyseli, että mitäs me ollaan ammatiltamme. Olin kovin hämmästynyt, kun lääkäriys ei saanutkaan minkäänlaista perusmummomaista intopunaa poskille, vaan Mammapa hullaantui ekonomista suvussa. Suitsutti Handymanin ilmeistä laskutaitoa(?). Mieletön nainen! Ja siis muistaa vielä Suomen itsenäistymisenkin, sattuihan se hänen omana viisivuotispäivänään. Ainoa harmituksen aihe hänellä on se, ettei vanhainkodissa oikein voi tanssia, kun kaikki miehet ovat hänen lastensa ikäisiä ja sehän nyt olisi sopimatonta.

Isi soitti tuossa aiemmin, on menossa pikkujouluihin ja tarvitsisi kyytiä yöllä kotiin kun on taksit niin kiven alla. Täytyihän sitä luvata. Mä muistan, kun kerran Handymanin kanssa haettiin Isi poikien golf-matkalta yöllä, kun oli poijjaat vähän kahveissaan. Ajeltiin ympäri Helsinkiä kuljettamassa isin kavereita kotiin. Sitten kun tuli aika suunnata mun vanhempien kotiin, Handyman meni jotenkin sekaisin ja ajoi Herttoniemestä Viikin ja Arabian kautta Vantaalle, koska omien sanojensa mukaan täysin unohti Kehä ykkösen olemassaolon. Täytyy tänään päntätä sille maantietoa, kun jälleen Isi olisi Hertsikasta haettava. Pitäisi varmaan perustaa Kännikuskit Oy.

Vetten päällä

Kävin pitkästä aikaa vesijuoksemassa tuossa aamulla viimeisen lomapäivän kunniaksi, kun seuraakin sai. Töölön uimahalli on kyllä klassinen. Onneton pieni ja matala allas on louhittu maan alle. Siellä on paljon mummoja, jotka ottavat toisiinsa kontaktia pesuhuoneessa agendana saada apua uimapuvun pukemiseen ja vanhat sortseissa uivat sedät saa kauluspaitaisilta uimavalvojilta huomautuksia butt crackin esittelystä. Upeaa siis. Lisäksi siellä on höyrysauna, joka Vuokista puuttuu.

Ensi vuoden työsuunnitelmat muuttuivat taas. Mä olin siis alun perin menossa puolikkaaksi terkkariin ja olin alustavasti suunnitellut meneväni toiseksi puolikkaaksi sairaalaan. No nyt terkkari tarjosikin mulle kokopäivähommaa (50 %+50 %, kaksi eri aluetta). Täydellistä. Lyhyempi työmatka, mukavampi työ ja parempi palkka kuin sairaalassa. Ja kivempi pomokin! Kaikki on ykköstä tai ainakin tuntuu siltä. Ainakin nyt vielä tässä vaiheessa.

Me ollaan Handymanin kanssa menossa ulkomaille lomailemaan jouluksi. Lennot ja junat on varattu, mutta jotenkin energia ei ole riittänyt hotellien varaamiseen. No nyt sit on huoneet loppu valitsemastani hotellista. Täytyy varmaan valita joku muu kuin Radisson! Mut ne on ihan tosi huonoja! Voi ei..! Eniten mua säälittää Handyman, koska mä oon aika lailla hankala kameli, jos hotelli ei lomalla kelpaa. Siinä mä oon aika high maintenance. Jos hotelli on mun mielestä kelvoton (esim. ruotsinlaivamainen), on Handymanin yöunet vaarassa. Eli jos joku tietää HYVÄn hotellin Amsterdamista, niin Handyman arvostaa vinkkejä.

Man for all seasons

Handyman on herkkis. Jotenkin se on koominen hahmo, kun se yrittää olla niin rehvakas ja kovaääninen ja ehdoton ja ärsy, mutta sitten oikeasti se on pehmo. Handyman herkistyy aina katsellessaan jotain eläinohjelmia, jotka onkin sen lempiohjelmia. Se kärsii kaikista oudoista vaivoista ja on aina varma, että on "kasvi piässä". Lisäksi Handymanin perusturvallisuus on hauras murtumaan. Voisi sanoa, että koko mies on kuin kohokas: pitää käsitellä silkkihansikkain tai tunnelma lässähtää. Onneksi Handyman on myös nopea palautumaan perustasoon toisin kuin minä, joka olen lattea kuin työhevonen, mutta ärsytettynä tarvitsen huomattavasti enemmän aikaa loukkaantuneena olemiseen.

Handyman on kyllä luotettava, se on miehen kunniaksi sanottava. Tai onhan se joskus vähän hölösuu, mutta kyllä se osaa salaisuudenkin säilyttää, jos oikein kehottaa. Mieluiten se kuitenkin on tietämättä, jos jokin asia on oikein supersalainen, jotta ei vahingossa sitten möläytä sitä väärässä seurassa. Enemmän Handymanin luotettavuus näkyy kyllä teoista kuin sanoista. Jos Handyman lupaa jotain, se pitää paikkansa, kunhan tuo seulapää ei vain unohda tehdä sitä. Lisäksi on niin hienoa, että se osaa tehdä kaikkea pientä näppärää. Kuten korjata digiboksin, joka meni oudosti hajalle ilman syytä. Handyman korjasi sen pari päivää tuumailtuaan ja googlailtuaan ja nyt taas toimii kuin junan vessa.

Onhan Handymanissa huonojakin puolia. Se on tuumailija. Mitään ei oikeastaan synny ennen kuin on vähän aikaa jahkattu ja pohdittu. Yleensä tuumailuun kuuluu myös melko pitkänlainen netistä tarkistaminen ja sen aikana usein tulee tarkistettua monta muutakin mielenkiintoista asiaa (esim. Who's nailin' Paylin) ja mun let's get this over with -luonne ei oikein jaksa sitä tuumailua. Lisäksi se ottaa päähän, että Handymanin tehdessä jotain aivan pientäkin keskittymistä vaativaa (esim tietsikoidessa tai lehteä lukiessa) se ei kuule lainkaan, että sille puhutaan. Tai kyllä se kuulee, koska se kuitenkin hymähtelee ja murahtelee vastaukseksi, mutta asia ei mene perille. Sitten kun on neljästi kysynyt jonkin kysymyksen ja mielestään saanut riittämättömän mutta ehkä jokseenkin tulkittavan murahduksen, selviää ettei Handyman edes tajunnut mun olevan samassa huoneessa (mikä on raivostuttavaa, koska meillä ei ole kuin kaksi huonetta!!!). Mutta kai sitä huonompiakin puutteita voisi miehessä olla.

Handyman on alkanut osoittaa inhimillisiä piirteitä. Nyt kun oltiin lomalla yhdessä perjantaista tiistaihin, huomasi Handyman itsekin, ettei kaivannut töihin. Se ei kertaakaan edes tarkistanut työsähköpostejaan. Lisäksi tosiaan Handyman päätti ihan itsenäisesti jäädä lomalle kun mullakin sattui pari vapaapäivää olemaan. Yleensähän saa käyttää kaiken taivutteluvoimansa, jos haluaa tuon edes lähtevän töistä tuntia normaalia aiemmin. Lisäksi Handyman eilen totesi, että on ihan mukavaa lomailla. Suurin osa Handymanin lomasta kului kyllä nukkuen, ei ehtinyt tehdä mitään mitä oli suunnitellut (lähinnä legoilua). Onneksi kohta on uusi loma ja uudet legoilumahdollisuudet!

Tylsä lyhyt juttu

Lomalla ollaan. Mä laskentatavasta riippuen jo viidettä tai kuudetta päivää (kaksi vielä edessä!) ja Handyman viidettä eli viimeistä päivää. No special occasion, mun piti pitää joitain vapaapäiviä töistä ja Handyman tuli seuraksi. Oikeinkin mukavaa, me kun lomaillaan aika harvoin ainakaan yhdessä. Mutta eihän tässä ole kuin pari viikkoa töitä ja sitten on taas pari viikkoa lomaa.

Lomalla on shoppailtu. Ostettu uusi Kolon, Handymanille murodispenseri ja mulle erilaisia keittiövälineitä, joita mä en osaa käyttää. Joululahjasouvikin aloitettiin jo hommaamalla Potsukalle liekinheitin. Handymanillekin pitäisi keksiä jotain, pirulaisella kun on vielä synttäritkin tulossa! Onkohan markkinoilla jo autoilijan suukapulaa? Sille voisi olla tilausta.

Lotto

Eilen oli tarjolla lottohuumaa. Meilläkin niin kovin, että oikein kolmessa eri porukassa lotottiin - Yläkerran kanssa, minä itsekseni ja Handyman itsekseen. Yläkerran rivit jäivät ilman voittoa, mä voitin 11 e (hurraa!!) ja Handyman hukkasi kuponkinsa tyypilliseen tapaansa. Onneksi Homiksen sanoin "mitää miljoonia tarvita sillä on lottovoitto syntyä Suomeen".

Handymanin koulukaveri Partsi oli kyläilemässä meillä eilen illalla pitkästä aikaa. Ja mikä parasta - Partsilla on tyttöystävä ja se oli mukana! Handyman oli ihan pähkinöinä, kun kävi ilmi, että tyttö on suomenruotsalainen. Jammailtiin taas Guitar Heroa, se on erinomainen seurapeli. Ihan kuin meillä ei noita seurapelejä aiemmin olis tarpeeksi ollut.

Tänään on ohjelmassa sukuseurapiirejä, kun mun vanhemmilla käydään aamupalalla (soittivat eilen, että nyt on ihan meitä ajatellen ostettu karjalanpiirakoita ja sopisi tulla syömään) ja Handymanin molemmille vanhemmille pitää viedä scart-johdot. Kahden tunnin homma, mutta noin leviteltynä se kuulostaa ihan koko päivän työltä. Eläkeläisillä on sama tapa tehdä lyhyestä appointmentista koko päivän ohjelma, mutta niillä onkin tapana yleensä lähteä tuntia etukäteen ja jäädä kuhnimaan pois lähdettäessä. Mä oon usein miettinyt, että mitä eläkeläiset oikein tekevät kaikki päivät. Eihän nyt kaupassakaan voi olla tuntitolkulla tai tehdä puudelin kanssa aina 10 km:n lenkkejä. Ehkä se kuolema tuleekin sitten luonnollisesti, kun ei ole enää mitään tekemistä?

Handymanin nilkka on nykyään mustelmainen ja enää ihan vähän turvoksissa. Pikkuisen mies vielä joutuu nilkuttamaan etenkin pidempään jaloillaan ollessaan, mutta aika urheasti Handyman on koettelemuksensa kestänyt. Autolla ajaminen on vaan vielä normaaliakin hasardimpaa, kun nilkka ei jaksa säädellä nopeutta muuten kuin on-off. Eli Handymanin tapauksessa on.

Liikkuvaa kuvaa

Käytiin eilen Yläkerran kanssa katsomassa Madagascar kakkosta. Oikein letkeä ja hauska animaatio. Finnkino olisi kyllä voinut pyrkiä parempaan, koska ainakin kuusi kertaa ääni katosi muutamaksi sekunniksi. Se oli aika ärsyttävää. Lisäksi mieletöntä teiniväkeä salissa, takana istuvia nauratti kaikki. Lisäksi ne pitivät muutenkin hauskaa siellä, mikä nyt on ihan ok. Vähemmän olisivat kuitenkin voineet potkia istuimia. Mun takana ollut muija huitoi yhdessä vaiheessa takillaan niin kovasti, että sai sen mun naaman eteen, mikä anisen häiritsi katselukokemusta. Mutta vapaa-ajalla ei hermostuta.

Kävin pitkästä aikaa Malmilla yhden päivystyksen tekemässä. Oli onneksi leppoisaa, yölläkään ei tullut ketään ja sain nukkua hoitajien puolesta koko yön (5:30 heräsin itse ihmettelemään, että miksi puhelin ei soi, enkä nukahtanut uudelleen enää, typerä minä). Aikamoisia ihmiskohtaloita siellä taas tapasi. Ainahan siellä on niitä jotka ottavat jostain elämäntuskasta tai hetken mielijohteesta yliannoksen lääkkeitä ja soittavat sitten ambulanssin ja itkevät päivystyksen käytävillä pakolliset kuusi tuntia teatraalisesti. Toki tälläkin kertaa tuli pakolliset oodeet, mutta tällä kertaa ne eivät olleet ihan tyypillisiä 18-23-vuotiaita väärinymmärrettyjä naisia tai uunoja miehiä vaan enemmänkin vanhanpuoleisia, jotka olivat tekoansa suunnitelleet ja itsemurhaviestitkin jättäneet. Ne on aina vähän surullisempia tapauksia, mutta meidän vastuullahan on vain hoitaa ne fyysisesti kuosiin ja Auroran osaamiskeskus jatkaa sitten siitä.

Lunta ei näy enää muuten kuin pieniä länttejä ikkunasta siintävällä jätemäellä. Tämä lumen määrä kelpaa. Nyt on vielä luvattu ihan reilua suojaa, ettei maa ole jäätymässäkään. Kameli hörähtelee tyytyväisnä.

Lisää koipiläppää

Handyman kävi siis Takakarhulla, mikä kestikin aikalaiskuvausten perusteella 2,5 h! Ei oo siis kovin tehokasta tuo privaattitoiminta - kyllä mä nopeammin yhden nilkan hoitaisin, vaikka rtg-kuva otetaankin meillä ihan toisella puolella kaupunkia. No lopputulos oli kuitenkin huojentava: ei murtumia. Handyman meni reippaasti töihinkin juttelemaan ruotsalaisten kanssa puhelimessa lääkärikäynnin jälkeen. Vielä jalka on vähän turvoksissa, mutta ei tuo näytä edes ontuvan.

Mullekin kävi tänään äksidentti kun viilsin veitsellä sormeeni leipää leikatessani. Pirulainen vuotaa vieläkin! Mut ehkä mä selviän.

Mä näin tänään töissä viiden päivän ikäisen vauvan! Se oli kyllä hurjan pikkuinen ja ihan punainen ja ryppyinen. Ihan omat jutut sillä näytti olevan, haroi nyrkillään ilmaa ja availi suutaan. Kovin paljon semmoiseen ei kontaktia saa, mutta onhan nyt semmoinen varsin ältsisuloinen. Nyt sitten vain odottelemaan Yläkerran vauvauutisia. Eilen tuo kohtulainen suvaitsi ensimmäistä kertaa ilmoittaa elonmerkkejä myös kummitädilleen työntämällä takapuoltaan siten, että Porkkiksen vatsanpeitteiden läpi näki möyrintää. Aika vänkää!

Uutta tietoa kaviosta

Handyman tuli tosiaan joskus puolenyön aikaan kotiin, katsoin kelloa 0:07. Raukka nilkutti surkean näköisesti ja oli vielä ihan viluinen. Hain Buranaa ja mittasin lämmön, ei kuumetta. Tutkin jalan yöllä pintapuolisesti ja nyt aamulla paremmin: nivelsidevamma (tarkempi selvitys kiinnostuneille: turvotusta ja hematoomaa deltaligamentin anterioriosan kohdalla, nilkka stabiili, lateraalimalleolissa vähän palpaatioarkuutta, muualla säären, nilkan tai jalkaterän alueella ei aristusta, distaalinen sensomotoriikka ok). Handyman varasi ajan Taka-Karhulle (Itiksen Diacorin lääkäri) aamupäivälle, että saadaan siitä kuvat ja rensselit, kun ta:lla ei oo lainattavia nilkkatukia. Mä oon yrittänyt saada Handymanin nyt ymmärtämään, että se voisi tehdä etätöitä tänään ja huomenna, ettei sitä nilkkaa nyt turhaan rasitettaisi. Mutta hyvä, että näyttää hyvältä!

Handymanin kavio

Nyt on piru merrassa. Tai ainakin Handymanin nilkka kipeänä. On nimittäin semmoinen tilanne, että Handyman on tänään koko päivän (8:30-22:00 ainakin) Vierumäellä työpaikan "toiminnan suunnittelupäivällä". Meille muille tämä tarkoittaa lähinnä samaa kuin tyky-päivä, mutta Handymanin outo työyhteisö ei salli moisen termin käyttöä. Vierumäellä oli tarkoitus ilmeisesti ottaa rennosti ja ilmeisesti harrastaa myös esim. curlingia. N. klo 13:20 Handyman lähetti mulle tekstarin, että oli kaatunut loukaten nilkkansa. Pitkin päivää on tullut toinen toistaan surkeampia viestejä siitä, kuinka jalka on hemmetin kipeä, särkevä ja turvoksissa ja joku omasta mielestään paljon lääketieteestä tietävä valopää oli vakuutellut, että kyse ei voi olla murtumasta tai nivelsidevammasta, kun Handyman pystyy jalalla nilkuttamaan. Voi herrinjee. Ja tosiaan vasta klo 22 sieltä lähtee bussikuljetus, joka menee sitten Handymanin töihin ja kun se sieltä sitten tänne nilkuttaa niin kello on varmaan jo puoliyö tai jotain. Huomisaamuna klo 8:00 Handymanin pitäisi olla Malmilla vaihdattamassa öljyjä autoon. Mähän tietty mieluusti hoitaisin koko nilkan itse ja voinkin toki tehdä rtg-lähetteen, mutta sitten jos siellä on murtuma tai edes pahempi nyrjähdys, hoitovastuu siirtyy terkkarista pois. Helpointa olisi ehkä Handymanin mennä tth:oon, mutta kun miehille on usein niin hemmetin vaikeaa tunnustaa tuommoisia möhlintöjä... Ja mä oon tietty ihan sydän sykkyrällä täällä kun mä tiedän, että siellä se surkeana vikisee nilkka soosina eikä oo saanut varmaan ees särkylääkettä. Mutta ei voi siis syyttää, ettäkö "toiminnan suunnittelupäivä" olisi huonompi nimi kuin tyky-päivä - Handymanin työkyky ei ainakaan parantunut.

Ja nyt on siis hurjana pyrynneen lumen tilalla lähinnä loskaa ja sohjoa. Sitä on helppo vihata. Mut sekään ei ota mua niin kovasti päähän kuin kohta uudelleen tulevat pakkaset ja se kirottu liukkaus, joka seuraa sohjon jäätymisestä. Mä oon kyllä täysin sitä mieltä, että paras talvisää kaupungissa on +3-5 astetta, saa sataa ja tuulla, muttei olla liukasta. Liukkaus aiheuttaa mulle vain mustelmia, lisätöitä ja kivuliaan puolison.

Elämys!

Nyt on kyttyrä täynnä säätä! Vasta kun mä pääsin intoilemasta pimeyden iloista, niin johan tuli lumipyry. Ja siis alkuun sanottakoon, että lumikinokset ja sohjo on mun mielestä täysin tuomittavia ratkaisuja kaupunkiolosuhteissa, mutta täytyisihän sitä aika kylmäkalle olla, jos ei tykkäisi lumimyrskystä! Aivan mahtavaa oli ajella autoa, kun ei nähnyt juuri mitään, piti arvailla minne kääntyy eikä tiennyt, onko jossain joku hullu jalankulkija edessä. Tajuttoman liukasta ja tuulista mutta käsittämättömän upeaa. Joskin tilanteen täydellisyyttä hieman varjosti se, että lumi jäätyi tuulilasiin röpyliäiseksi pinnaksi ja pyyhkimissä oli jääkokkareita, joten näkyvyys jäi vieläkin huonommaksi. Mutta pääsipä kerrankin kokeilemaan omia erityistilanteen ajotaitoja, ja siitä mä oon tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen mä oon siitä, että Handyman marisi koko ajan takapenkillä että mä ajan liian hitaasti ja muutenkin päin helvettiä ja huonosti ja tapan kaikki onnettomalla ajamisellani. Melkein päre paloi! Siis myös mulla. Mutta ei sitä viitsinyt kovasti alkaa urheilla, kun autossa oli Yläkerran upouusi PS3 ja vielä raskaana oleva nainen ja ennen kaikkea mun tuleva kummilapsi.

Tuommoisissa asioissa Handyman itse asiassa on kaikista rasittavin. Sen mielipiteet on niin jäykkiä ja ehdottomia, että mikään ei niitä horjuta. Nimenomaan autoilussa Handyman kokee olevansa parempi kuin ainakin 90 % ihmisistä ja tuo sen kyllä esillekin älyttömän ärsyttävällä tavalla. Eniten se ärsyttää siksi, että mulla on ollut ajokortti kuitenkin jo yli 10 vuotta ja oon aika monet ajotilanteet sen aikana kokenut (myös tämmöiset lumimyräkät, pimeät ja muut) kuin Handyman alle kolmevuotiaan korttinsa kera. Kuitenkin se luulee, että mua jotenkin pelottaa ajaa ja että mä koen etten oo "tarpeeksi kokenut" tai jotain muuta sontaa. Perhanan kersa.

Nyt takaisin kitaroimaan pikaisesti ennen kuin Handyman tulee kotiin Virallisilta Taloyhtiöasioilta (ovea korjaamasta)!

Konsolipelejä

Meillä on runsaasti erilaisia pelikonsoleja. Ei kuitenkaan kovinkaan paljon erilaisia konsolipelejä, koska ei me osata pelata mitään. Mä kyllä tykkään laulaa SingStaria (kuten kaikki (muutkin) Idols-wannabet) ja pelata GuitarHeroa, mutta en mä niissäkään mikään haka oo. Tänään Handyman taivutteli mut ostamaan GuitarHero World Tourin, joka näppärällä tavalla yhdistää molemmat edellämainitut ja tuo mukaan vielä rummut. Joitain ihan hyviä biisejäkin siinä on, esim Hotel California, La Bamba, Oasiksen Some Might Say ja REMin The One I Love. Niitä on kiva vääntää, joskin kitaransoitosta kipeytyy mun ranne ja laulamisesta Handymanin pää. Että se siitä pelistä sitten. Ja se tästä postauksestakin kun nyt loppu sanottavat kuin seinään.

Kharwis!

Tänään käytiin "viimeisellä auditointikäynnillä" Pienellä Miehellä. Kuten aiemmin oli puhetta, on Kharwainen Mies ollut poissa jo pitkään. Oltiin Handymanin kanssa päätetty, että vielä yhtenä perjantaina mennään ja sitten jos selviää, että KM ei ole enää töissä, vaihdetaan kantista. No ei se ollut tänäänkään töissä, mutta Handyman fiksuna poikana kysyi Pitkältä Mieheltä, että onko "pitkätukkainen kaveri" vielä vahvuudessa. Ja selvisi, että on! "Pitkätukkainen kaveri" on vain 10-11 viikon lomalla Nepalissa. Eikä kuulemma oo enää pitkätukkainen vaan puolipitkätukkainen (jonkinlainen polkkatukka ilmeisesti). Jihuu! Tulee itsenäisyyspäiväksi takaisin. Hurraa Kharwainen Mies!

Handyman on kehittänyt itselleen sähköprojektin parvekkeen oven viereisen hyllyn taakse. Ongelmana oli eilen saada kytkintä liitettyä sähköjohtoon (ilmeisesti) ja tähän kysyttiin apua sitten Homikselta, Pikkusiskon Ihanalta Uudelta Teekkaripoikaystävältä ja jopa Espoosta (!), mutta ilmeisesti SAP-analysaattori, teekkari ja sähkö-DI eivät tiedä sähköstä mitään (ei se mitään, en mäkään tiedä) ja niinpä Handyman kysyi asiaa tänään töissä. Joku sympaattinen sähkömies oli sitten neuvonut, ja kuulemma ihan hyvä että olikin - Handymanin mukaan ilman niitä ohjeita olisi vakava sähköisku ollut realistinen. Nyt tuo uuttera nikkaroija oli sitten hankkinut "sähkömittarin" hommiaan mahdollistamaan. Mä en kyllä täysin luota tuohon puuhasteluun, kun mä tiedän Handymania paremmin, mitä tuolla voi mitata (Handymanin mukaan pelkkää jännitettä, mun havaintojen perusteella myös virtaa: ei oo lukion fysiikan opiskelu mennyt täysin harakoille).

Mulla on aika paljon maahanmuuttajapotilaita nykyisin, ehkä joku 10 %. Ne on ihan mukavia, enemmän mua ottaa päähän juopot ja narkkarit. Mamut ovat rauhallisia, kiitollisia ja siistejä ja tulevat aina selvänä vastaanotolle. Ongelmia aiheutuu yleensä lähinnä kielestä. Joko he eivät osaa suomea juuri lainkaan tai sitten osaavat, mutta jotenkin väärin. Tänäänkin kävi oikein herttainen iranilainen mies pienen ripulivaivaisen poikansa kanssa ja mulle aiheutui huomattava hämmennys siitä, kun tämä mies kutsui koko ajan ulostetta paskaksi. Eihän siinä mitään - asia tuli kyllä selväksi, mutta kun muuten kyseessä oli kohtelias, ystävällinen ja siisti mies, oli kontrasti jonkinmoinen. Mutta mistäpä sitä voisi tietää, jos on kerran oppinut, mikä on paskaa niin ei sitä tule mieleen, että se nimenomainen sana ei ehkä olekaan yleiskieltä.

Hämärän hyssy

Mä kyllä kovasti sitten tykkään tämmöisestä pimeästä vuodenajasta! Ainoa mua pännivä asia tässä on liukkaus - mä oon sen verran tasapainorajoitteinen, että pienikin jäämuru saa mut nurin saman tien kengän alle eksyessään. Mutta siis mun mielestä on kivaa, että on pimeää ja hämärää, kun kaikki tärkeä näyttäytyy silloin valossa ja muu hössötys jää varjoon. Tänään oli mukavaa, kun oli vähän pakkasta eikä yhtään tuulta, niin vaikka tukka märkänä ulkona Porkkiksen kanssa jumpasta tultiinkin, ei tukka jäätynyt. Oli kiva päästä kotiin, jossa on lämmintä. Kaupunki on kaunis ikkunasta katsoen. Ja ihan ulkonakin katsoen. Ja päivällä on kuitenkin kohtuullisesti valoa työpäivän aikana, sekin on mukavaa vaihtelua. Mutta mä oon sään suhteen aika mukautuvainen muutenkin. Tuulesta ja liukkaasta mä en tykkää, mutta muuten kaikki menee.

Käytiin Handymanin kanssa serkkupojan kuusivuotispäivillä. Iso mies jo, ja mä muistan kun se oli ihan pikkuinen vauva ja sillä oli "Mr Nice Guy" -teepaita. Ihan Nice Guy se vieläkin on. Ja sit sen pikkusisko kolmevee on semmoinen ihastuttava halinalle. Pikkusiskon ja Kolmeveen kanssa tehtiin yhdessä jälkiruokia synttäripöytään ja Kolmevee oli siitä ihan pähkinöinä. Oli myös hienoa nähdä, kuinka sen ikäinen osaa jo nätisti käyttää tietokonetta. Se onkin mun mielestä tosi tärkeää, että opetetaan jo pienestä pitäen, kun todennäköisesti koulussa sitä joutuu sitten käyttämään kuitenkin.

Handyman vaihtaa talvirenkaita alle. Pitäis miehen jo pikku hiljaa tulla tännepäin, kun Homiksen peli alkaa ihan näillä näppylöillä ja ollaan menossa katsomaan. Ah, siinä se onkin. Nyt täytyy taas lyhyeen lopettaa.