Luukku 10: Rooma

Rooma on sekava. Siellä on paljon pieniä katuja, jotka kumpuilevat ylös ja alas johtuen ilmeisesti siitä, että Romulus päätti perustaa kaupungin kukkuloille. Rooman liikenne on kaoottista italialaiseen temperamenttiin sopien. Kaikki autot ovat kolhiintuneita keskustan alueella, siellä ei hienoimpia kotimaisia autoja näy.

Nähtävyydet ovat hienoja ja niitä on paljon. Kaikki näyttää vähän likaiselta, koska nähtävyydet on miltei aina tehty marmorista, joka ei pidä saasteista. Silti ne ovat hienoja. Italialaiset todella ymmärtävät suihkulähteiden päälle, sitä mä kunnioitan. Vatikaani oli suorastaan tylsä, sinne mä menin puolipakotettuna. Paaviakaan ei nähty. Colosseumilla on pitkät jonot, mutta se on silti visiitin arvoinen.

Ruokaa italialaiset kyllä osaa tehdä. Roomassa mä opin, että ei koskaan kannata mennä sellaiseen ravintolaan, jossa ei ole ryysistä. Ryysis tarkoittaa hyvää ruokaa, mukavan rauhallinen atmosfääri pahaa ruokaa. Kannattaa myös valita ruokaseuransa oikein. Mä olin valitettavasti matkassa saiturin kanssa, mikä on kiusallista, koska Italiassa on tapana ravintolassa tuoda kuivia ja vastenmielisiä leipiä/leipäpuikkoja pöytään ennen ruokaa ja laskuttaa niistä palvelumaksun tyyppisesti. Ne tulee joka kerta ja tilaamatta eikä niitä voi perua. Saiturin kanssa on noloa, kun se alkaa vouhottaa siitä kahdesta eurosta, jonka ne niistä pyytää. Ei auta selittää, että näin täällä toimitaan, kun saituri on sitä mieltä, että ei Suomessakaan näin toimita.

Kahvilat on mainioita. Kannattaa kuitenkin välttää turisikohteiden lähellä sijaitsevia kahviloita ja ravintoloita, vaikka niissä olisi ryysistäkin - ne olivat kehnoja ja suomalaiseenkin makuun kalliita. Kahvilaan voi mennä sellainenkin, joka ei juo kahvia.

Italia on siitä kiva kieli, että jos hieman tuntee jotain romaanista kieltä, oppii italian alkeet kahdessa tunnissa. Osaa tilata ravintolassa, kysyä kaupassa hintaa ja ymmärtää vastauksenkin. Italialaiset ovat haltioissaan, jos joku turisti puhuu vähänkin heidän kieltään. Kielen alkeiden opiskelu on sijoitus matkustusmukavuuteen.

Elämyskameli suosittelee
suihkulähteet

Luukku 9: Oulu

Oulun wikipedia-sivulla kerrotaan sen olevan Pohjois-Suomen vanhin kaupunki (perustettu 1605) ja sijoittuneen imagokyselyssä suurten kaupunkien kärkeen. Mikäs siinä. Oulu on ihan mukava kaupunki ja jos se sijaitsisi jossain esim. Turun tienoilla, siellä viitsisi käydäkin joskus.

Oulun tärkein kaikkien tuntema fakta on se, että sieltä saa halpaa pitsaa. Ilmeisesti hintataso on nousussa sielläkin, mutta on pitsa esim. Helsingin hintoihin nähden vieläkin selvästi halvempaa. Joskus 2002-03 käytiin Oulussa Långstrumpin kanssa pileettämässä ja silloin pitsa maksoi 2,90 e. Oli vielä ihan hyvääkin.

Oulun ydin sijaitsee Rotuaarilla. Ytimen lisäksi siellä on Stocka, jossa pääsee melkein kaupunkilaistunnelmaan, mutta kuten Turussa tai Tampereella, koominen murre tuo oman eksoottisen säväyksensä ostoskeluun. Rotuaaria ei muuten voi kauheesti kehua, koska se nimi on niin pälli. Keksikää oululaiset omien teidenne nimet itse älkääkä väännelkö ranskalaisten sanoja!

Oulussa on Kärkkäinen. Mä ymmärrän, että se ei oo flagship store, mutta silti hieno ja ensimmäinen (ja ainoa) Kärkkäri, jossa mä oon käynyt. Missään muualla mä en oo nähnyt myytävän LED-lasinalusia, jotka vaihtaa väriä, kun juoman antaa olla alustalla pidempään. Sellainen oli paikko ostaa ja myöhemmin sain Handymanilta lahjaksi toisenkin. Lasinalusiksi ne on ehkä aavistuksen liian kiikkeriä (valitettava piirre lasinalusessa), mutta 80-luvun tunnelman herättäjinä omaa luokkaansa.

Kukaan ei oo sanonut mulle koskaan, että Oulu on hyvä kesäkaupunki. Kaikista muista Suomen kaupungeista näin hehkutetaan, mutta ilmeisesti Oulussa kannattaa olla realisti. Mä oon käynyt Oulussa lokakuussa, huhtikuussa ja tammikuussa ja aina on ollut lunta. Oulussa on siis aina lunta. En usko muuhun ennen kuin omin silmin näen. Oulussa on myös aina kylmä. Lankomiehen mukaan Oulussa asuu kahdenlaisia miehiä: niitä, jotka käyttävät pitkiä kalsareita ja niitä, jotka käyttävät kaksia pitkiä kalsareita.

Elämyskameli suosittelee
Kärkkäri

Luukku 8: Budapest

Budapest on rakennettu kahdesta kaupungista. Mä oon käynyt siellä lomalla jopa useammin kuin Berliinissä (joka on leikkimielisesti arvioiden rakennettu sekin kahdesta kaupungista), mutta koska valtaosa näistä lomamatkoista ajoittui 1990-luvun alkupuolelle, en mä muista niistä paljonkaan. Kerran mä kävin viime vuosikymmenelläkin Budapestissä, mutta en mä siitäkään muista juuri muuta kuin että hotellin ikkunasta veti.

Unkarin kieli on metkaa. Se ei kuulosta yhtään slaavilaiselta toisin kuin kaikki muut Itä-Euroopan kielet, jotka lienevätkin kaikki slaavilaista perää. Unkarin kieli ei kuulosta lainkaan suomeltakaan, vaikka sen koulussa opetetun mukaan kai vähän pitäisi. 1980-90-lukujen taitteessa monet unkarilaiset suhtautuivat suomalaisiin varsin lämpimästi. Muistan eräänkin ravintolan, jossa tarjoilija tarkensi kanakeittotilaustani elehtien: "kana, ei kala?" Se oli 9-vuotiaan mielestä riemastuttavaa. Lapset oppivat hanakasti kieliä, esim. unkaria. Mäkin muistan edelleen, että kiitos lausutaan suurin piirtein közönöm ja numerot yhdestä kymmeneen lausutaan eint, kättö, haarum, neit, öt, hot, het, njolts, kilents, tiis tai ainakin suunnilleen noin.

Budapest on kuulu kuumista lähteistään. Niiden vesi on kuulemma erittäin terveellistä ja korkean rikkipitoisuutensa vuoksi kohtuullisen epämääräisen hajuista. Toki kylpyläkaupungissa kannattaa kylpeä. Kaupungissa on paljon kylpylöitä, joista ainakin yksi (kylpylähotelli Helia) on paitsi erittäin siisti ja viihtyisä, myös suomalaisten rakentama. Kesäisin Budapestissä on myös paljon maauimaloita.

Tonava kaunoinen määrittelee Budapestin samalla tavalla, kuin Suomenlahti Helsingin, The Thames Lontoon, Spree Berliinin ja Seine Pariisin. Suurin osa Budapestistä ostettavissa olevista maisemapostikorteista esittää kaupungin kauniita upeasti valaistuja siltoja. Tonava virtaa Budapestin ohitse aika hitaasti ja mun muistin mukaan vesi näytti aika ruskealta, mutta kyllä virta väristään huolimatta vetää ihmisen rannoilleen. Tonavaa pitkin kannattaa matkustaa Szentendren pikkukaupunkiin, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Budapestistä pohjoiseen. Jälleen hämärien muistikuvien mukaan se oli jonkinlainen käsityöläiskaupunki, mutta kuitenkin siellä preteinikin jostain syystä viihtyi.

Budan kukkulalta on hienot näkymät itse kaupunkiin. Sinne pääsee patikoiden tai jonkinlaisella junaradalla (tai pääsi ainakin 20 vuotta sitten). Buda on saanut nimensä hunni Attilan veljen mukaan. Budassa asui myös ihana iso koira, jonka nimi oli Pompotti. Muuta mä en Budasta muista.

Unkarilainen ruoka on hyvin maustettua (vrt. suomalainen/englantilainen/saksalainen ruoka). Kaikki maistuu paprikalta ja ruoassa käytetään paljon perunaa ja lihaa eikä juuri muuta (paitsi paprikaa). Muuta mä en unkarilaisesta ruoasta muista.

Ostoskelusta ja hintatasosta mun on turha sanoa mitään muuta kuin että 1980-90-lukujen taitteessa Budapestistä sai kauniita lastenvaatteita halvalla.

Elämyskameli suosittelee
kylpeminen ja Margit-saaren polkuautot

Luukku 7: Espoo

Espoossa ollaan inessiivissä, Vantaalla ollaan adessiivissa. Tää kertoo jotain Espoosta - vaikka vantaalaiset tykkäävätkin kaupungistaan, niin muut menevät sinne melko pinnallisesti. Espooseen pitää mennä kunnolla sisään, jotta ei järkyty liikaa. Tarvitaan nimittäin aika valtavaa empatiaa, jotta pystyy ymmärtämään 109:n reitillä näkyviä maisemia ja liikennesuunnittelijan suunnitelmia. Miksi unisen Mankkaan läpi tarvitaan useita bussilinjoja, kun Vantaalla omakotialueille ei pääse YTV:n suunnittelemia reittejä pitkin mitenkään?

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, mutta sitä on hurjan vaikeaa uskoa. Se on vielä selvästi enemmän pirstaloitunut kuin Vantaa. Espoo tuntuu useiden luonnollisten luonteeltaan varsin erilaisten kylien yhteenliittymältä. Tapiola on tehty miellyttäväksi betonilla, Leppävaara pyrkii houkuttelemaan helsinkiläisiä rajan yli, Westend kuuluu Espooseen, koska sen asukkaat eivät viitsi perustaa omaa kaupunginvaltuustoaan, Kauklahti on vantaalaislähiö kaukana Vantaalta, Kivenlahdessa on hieman länsisuomalaisen pikkukaupungin tunnelmaa ja Espoon keskus on keskus vain nimeltään. Espoon nimistö aiheuttaa päänvaivaa vähintään ulkopaikkakuntalaisille - valtaosa kaupunginosista on nimetty ottamalla kaksi sattumanvaraista yleensä luontoaiheista substantiivia sanakirjasta ja liittämällä ne yhteen. Mikä seuraavista ei ole Espoon kaupunginosa: Viherlaakso, Laaksolahti, Tiilinmäki, Latokaski, Piispankylä, Ristimäki vai Kattilalaakso?

Mä oon kuullut, että Tapiolassa oleva Grilli Toro on hyvä ravintola. Sinne mä en oo ikinä päässyt, itse olen ruokaillut lähinnä yksityisasunnoissa (näitä voi suositella), Nihtisillan ABC:lla ja Tapiolan Stockalla. Lisäksi Tapiolassa saa hyvää jäätelöä Valion matkailuvaunusta, se maistuu paljon paremmalta kuin esim. Kööpenhaminassa.

Elämyskameli suosittelee
vaikea valinta. Eniten viehättää kyllä Tapiolan betonitalot.

Luukku 6: Kööpenhamina

Kööpenhamina on Pohjoismaiden suosituin turistikohde. Siellä on järjettömän kallista ja huonot jäätelöannokset. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että turistin kannattaa mennä Kööpenhaminaan ja ottaa kulkuväline suoraan Tivoliin. Se on upea paikka, sinne on suorastaan ikävä. Se on mun mielestä ehkä paras turistikohde missään ikinä - sääli että itse kaupunki ei ole ihan samaa kaliiberia.

Kööpenhaminassa menee kömpelöltä kävelijäturistilta nopeasti hermo, koska kaikki jalkakäytävät on päällystetty laatoin - joko laakein laatoin tai mukulakivin. Vinkki kunnanisille: asvaltti on jees. Tällainen laatta-alusta kun altistaa innokkaan ei-eteensä katselevan turistin kaatumaan mukkelis makkelis H. C. Andersens Boulevardille (näin voisi teoriassa tapahtua). Jos kadut olisi päällystetty asvaltilla, olisi Kööpenhamina ihanteellinen kävelykaupunki.

Kööpenhaminassa on ihastuttava kuskiton metro. Se toimii hyvin ja on todella mukava ja jännä, koska sen etuosassa on suuret ikkunat menosuuntaan, jolloin voi leikkiä metronkuljettajaa. Metro on vasta rakennusvaiheessa, tämän vuoksi se tuntuu kummalliselta - olisikohan se maailman ainoa maanalainen, jolla ei (vielä) pääse päärautatieasemalle? Mä kyllä uskon, että työteliäät tanskalaiset rakentaa sen vielä sinnekin. Yllättäen metron ollessa vielä hieman keskeneräinen parhaaksi joukkoliikennevälineeksi kiireettömälle osoittautui hop on-hop off canalboat, joka toki toimii parhaiten poutapäivinä. Se sopii ensisijaisesti turistinähtävyyksien ihailijoille, koska pääostoskadut sijaitsevat kuivalla maalla.

Tanskassa ruokailu on vaihtelevan tasoista. Tivolissa on ravintoloita jokaiseen makuun, mutta siellä ei viitsi monipäiväisen reissun jokaista ateriaa syödä, koska sisäänpääsymaksu Tivoli-alueelle on 13 e. Joihinkin ravintoloihin (esim. Helsingistä katsoen lähimpään Wagamamaan) pääsee Tivolin ulkopuoleltakin, mutta esim. ensiluokkaiseen perinteiseen Grøfteniin päästäkseen pitää maksaa Tivolin pääsymaksu. Tivolin ulkopuolelta me löydettiin yksi erinomainen ja Suomen-hintainen sushimesta, mutta muuten meillä kävi ilmeisesti huono tuuri, koska muut meidän löytämät ravintolat eivät vahvistaneet Kööpenhaminan mainetta hyvänä ruokakaupunkina. Ja tosiaan siis jäätelöt olivat liian makeita ja niiden seurassa tarjoiltiin aina jynkkyä kuminmakuista vaaleanpunaista vaahtoa, joka ei maistu.

Kiitämme

• Tivoli. Suurin kiitos ikinä.
• monet ravintolat
• julkinen liikenne

Moitimme

• hintataso
• monet ravintolat ja perinteiset ruoat (esim. outo kuiva paneerattu kala limaisen ranskanleivän päällä, jonka nimi oli jotain smørrebrødin suuntaista, mutta joka ei sitten ollutkaan ihan sitä oikeaa smørrebrødiä)
• valju ohjelmatarjonta dink-turisteille Tivolin lisäksi

Elämyskameli suosittelee

eikö se tullut jo selväksi?

Luukku 5: Vantaa

Mä kasvoin Itä-Vantaalla. Lapsena mua jotenkin hävetti asua idässä, kun oishan länsi ollut paljon coolimpi, mutta nyt mä oon alkanut arvostaa itäpuolta. Itä-Helsinki, Itä-Vantaa ja Itä-Saksa kuulostaa paljon vetävämmiltä kuin aika lailla väsyneemmät länsiosat. Mä oon lähtenyt tutustumaan Länsi-Vantaaseen vasta aikuisiällä ja se on kyllä yllättänyt mut positiivisesti. Monilla loistavilla ihmisillä on kontakteja Länsi-Vantaaseen ja sen vuoksi Länsi-Vantaakin tuntuu nykyisin mahtavalta paikalta. Sitä paitsi Vantaalle on helppo mennä, koska melkein joka paikkaan pääsee raiteita ja muualle bussilla.

Yläasteella oli tapana sanoa, että Vantaan tärkein nähtävyys on Helsinki. Se ei pidä paikkaansa, ennemminkin toisin päin. Suurin osa Etelä-Suomeen tulevista ulkomaalaisista turisteista valitsee saapumispaikakseen nimenomaan Vantaan ja sieltä käsin pendelöi katsomaan Helsinkiä. Vantaalla on paljon hienoja nähtävyyksiä, joista ykköseksi mä (ja todennäköisesti myös Vantaan matkailutoimisto) valitsen Heurekan. Nuorempana mä olin todella kiinnostunut Heurekasta, mutta kun kävin siellä viitisen vuotta sitten, oli hohto hieman himmentynyt. Toinen mahtava paikka 80-luvulla oli silloisen oven edestä alkanut suuri metsä vallihautoineen. Sinne mä en oo vielä uskaltanut mennä. Entä jos sekään ei ole enää niin hieno kuin mitä mä muistan?

Vantaa on suunniteltu nukkumalähiöksi. Ilmeisesti Tikkurilasta haluttiin jonkinlaista keskustaa (siellä on kaupungintalokin), mutta Vantaalla on useita muita pikkukeskustoja, ainakin Hakunila, Myyrmäki ja ehkä Koivukyläkin. Vantaan kaavoitusvirastolla ei ole ehkä näkemystä, mutta huumorintajua senkin edestä: mun ensimmäinen vantaalaisosoite 1983-1992 oli Vallikuja 5.

Mä en osaa arvioida Vantaan ravintoloita. Äiti tekee todella hyvää ruokaa ja asuu lähellä Tikkurilaa. Menkää sinne, jos haluutte syödä. Parhaat ostoskelumestat Vantaalla on Tikkurila ja Jumbo sekä Porttipuisto.

Vantaalaiset on sydämeltään maalaisia, vaikka asuvat Suomen mittakaavassa suuressa kaupungissa. Mun koulukavereista ehdoton enemmistö asuu edelleen Vantaalle. Jos vantaalainen muuttaa, se muuttaa Vantaalle. Tää kertoo mun mielestä ehdottoman hyvää Vantaasta, mutta ehdottoman huonoa vantaalaisista.

Kiitämme

• onnellinen lapsuus
• vallihaudat lapsuuden metsässä

Moitimme

• henkinen vantaalaisuus
• typerä nimi

Elämyskameli suosittelee

street view lapsuuden maisemista (tulee varsin nostalginen olo)

Bankrotti

Lähi-Makuuni muutti vuosi sitten hieman kauemmas. Uudessa paikassa ei ole vielä satuttu käymään, koska Makuuniin on harvoin asiaa ja se uusi ei sijaitse mitenkään kätevästi. Nyt mulle on kuitenkin tullut tarve vuokrata Guy Ritchien Sherlock Holmes, koska mun suuri idoli Stephen Fry näyttelee jatko-osassa ja ykkösosa pitää nähdä ennen kakkososaa. Päätettiin mennä siis uuteen lähi-Makuuniin. Kyllä hävetti, kun se olikin mennyt konkurssiin. Pitäisi tukea lähiseudun yrittäjiä enemmän. Mun ois ehkä pitänyt kertoa sille Makuuni-yrittäjälle jo ennen muuttoa, että se entinen tila, joka sijaitsi ratikkapysäkin ja pitserian vieressä asuinkerrostalon kivijalassa, oli aika paljon parempi kuin uusi paikka Teollisuuskadulla, jossa on pelkkiä pk-yrityksiä (ja Sonera) sekä lounasravintoloita eikä yhtään ihmisiä. Ei saatu Sherlockkia. Lisäksi yhtäkkiä tuli niin kylmä, että varpaat paleltuivat ensimmäistä kertaa tällä kaudella (lämpötila laski dramaattisesti -2:sta -9:ään, mihin mä en ollut varautunut). Kylmyyden takia ei viitsitty sitten lähteä uuteen lähi-Makuuniin, joka sijaitsee Karhupuistossa. Oltiin juuri muuten tulossa syömästä Mountainista. Ehkä jatkossa pitää unohtaa Mountainissa käynti ja suosia Weeruskaa, Soul Kitcheniä, Efe's-pitseriaa ja uutta kiinalaista, joka tuli vanhan Aamuaurinko-kiinalaisen paikalle, ettei niillekin käy kuin Makuunille.

Tänään käytiin tekemässä keittiötarvikeaiheinen täsmäisku Stockalle. Sattui olemaan ilmeisesti joku kanta-asiakashulinapäivä, kun siellä oli satamäärin ihmisiä. Mua todella ihmetyttää, kuinka niin moni viitsii siellä jonottaa kamalan pitkissä jonoissa, kun parinkymmenen metrin päässä on kassa, jossa jonotusaika on minuutin. Esim. alakerran päivittäiskosmetiikkakassoilla oli 10-20 ihmisen jonot ja smoothiemiehen kassalla sushipaikkaa vastapäätä oli yksi asiakas. Sama juttu keittiötarvikeosastolla, jossa jono oli 15 metriä ja kerrosta alempana naistenvaatteissa ei ketään. Mä kyllä ihmettelen sitä ihan mielelläni, koska onhan se mukavaa mennä toiselle kassalle ja hymyillä mennessään jonossa kattila sylissä seisovalle onnettomalle perheenäidille. Mut mä oonkin sadisti.

Elämyskameli suosittelee
SEKÄ lähiyrittäjien tukeminen ETTÄ kassaoptimointi

Luukku 4: Amsterdam

Neljäs luukku ja jo nyt mä joudun kertomaan kaupungista, jota en tunne. Amsterdamista mä osaan sanoa sen verran, että joulukuussa siellä on hyytävän kylmä. Koko ajan tuulee ja on pientä pakkasta ja liukasta sekä pitkä matka hotellilta keskustaan (tää saattaa riippua hotellistakin). Ensi alkuun mä olin sitä mieltä, että koko Amsterdam on ikävä paikka, mutta saatuani ikää lisää kaksi vuotta, olen ryhtynyt ajattelemaan, että harvapa kaupunki on joulun välipäivinä ihastuttava. Päätin jopa mennä sinne käymään uudelleenkin (ehkä sit kun asutaan Berliinissä).

Amsterdamista mä muistan lähinnä kylmyyden ohella Burger Kingin (terveisiä vaan Vilungille sinne kommenttiraidalle!) ja ässä julkinen liikenne. Ostoksia siellä taisi pystyä tekemään ihan hyvin, esim. Handyman löysi useita paitoja. Jokunen ravintolakin siellä oli, etenkin pieni pitseria ydinkeskustan laidalla oli sympaattinen ja edullinenkin. Myi hyviä pitsoja ja pastaa. Niin ja kidutusmuseo oli erinomainen. Paljon muita kiinnostavia turistikohteita ei taidettu löytää (Anne Frank ei kiinnosta).

Hotellin aamiaisella ei ollut strösseleitä, mikä vähän harmitti. Tietty toinen negatiivinen asia liittyi omaan nolotukseen siitä, ettei osannut kieltä. Kiitos paikallisille englannin puhumisesta! Niin ja talvella siellä on kaikki kiinni (esim. merenkäyntimuseo).

Kiitämme

• valuutta
• paikallisten aulis englantimyönteisyys
• kidutusmuseo

Moitimme

• tuuli

Elämyskameli suosittelee

pieni pitseria keskustan kaakkoislaidalla

Luukku 3: Tampere

Mä oon vähän kateellinen sellaisille ihmisille, joilla ei ole sukulaisia Tampereella, koska he voivat mennä Tampereelle ihan puhtaasti lomailemaan ilman syyllisyyttä laiminlyödyistä sukulaisista. Tampereella on paljon hienouksia, joista ensimmäisenä tulee mieleen mustamakkara. Mä mietin Tampere-luukun kirjoittamista koko eilisen ja siksi mun teki mieli mustamakkaraa koko päivän. Onneksi sitä löytyi tuoreena Ruoholahden S-marketista - maaru täynnä on hyvä kirjoittaa.

Tampereella on Särkänniemi, joka on mun mielestä varsin hauska paikka. Siellä on Näsinneula, Suomen vastine Fernsehturmille ja jännä akvaario. Salaa mä tykkään vähän myös Lasten eläintarhasta, mutta virallisesti tietysti kauhistelen eläinten oloja. Särkänniemi on hyvä paikka senkin vuoksi, että Handymankin viihtyy siellä, koska tamperelaiset jätskinmyyjätytöt kehuu sen paitaa.

Tampereella kannattaa mennä myös Pyynikin näkötornin kahvilaan, jossa on aina tuoreita lämpimiä munkkeja tarjolla. Yrittäjä on selvästi yrittäjähenkinen, koska kahvila on avoinna vuoden jokaisena päivänä (jokaisena). Sieltä on myös mainiot näköalat.

Mustamakkarabaaria lukuunottamatta mä en oo löytänyt Tampereelta herkullisia ravintoloita. Usein kun sinne tulee mentyä, saa joka tapauksessa ruokaa ilmaiseksi sukulaisilta. Ainoa tamperelaisravintola, joka on edes jotenkin mieleenpainuva, on Classic American Diner, mutta ei sekään ole mitenkään yllätyksellinen. Tunnelma on ihan hauska. 

Särkänniemen ohella ainakin Metso-kirjaston Muumimaailma on näkemisen arvoinen. Joskus mun pitäisi mennä myös Lenin-museoon, koska mä oon kommunismi-intoilija.

Negatiivista Tampereessa on tamperelaiset. Tää väki haluaa tehdä kaiken kuten säännöissä sanotaan. Klassinen esimerkki on 90-luvun lopulta, kun paikallisen Stockmannin palvelupisteessä ei voitu vastata lyhyeen kysymykseen "en tiedä" ilman vuoronumeroa, vaikka koko kakkoskerroksessa ei ollut yhtään muita asiakkaita kuin kysyjä. Toisaalta jos onnistuu löytämään puhdasta tamperetta, on päivä pelastettu, koska onhan siinä hupaisa murre.

Kiitämme

• paikallisherkut
• Särkänniemi
• koominen puhetapa

Moitimme

• paikallisväestön mielen rakenteiden jäykkyys
• mustamakkaraa karttavalle sopivat ravintolat

Elämyskameli suosittelee

mustamakkara

Luukku 2: Tukholma

Tukholma (Stockholm) on Pohjoismaiden suurin kaupunki. Siellä asuu oikeita kuninkaallisia, trendikkäitä södermalmilaisia, rikkaita östermalmilaisia ja mamuja. Sinne pääsee Suomesta laivalla, mutta on siellä lentokenttäkin, jonne Finnair lentää Vantaalta kolmasti päivässä. Kärsivällisimmät matkailijat voivat lentää myös Sigtunan kuntaan Arlandan kentälle ja matkustaa siitä esim. sateenkaaren väreissä Tukholman keskustaan.

Tukholmassa puhutaan pääosin ruotsia. Ruotsin kielen erityispiirre on å-kirjain, jota tarvitaan sanomaan oo kuten sanassa oppivelvollisuus. O-kirjaimen nähdessään ruotsalaiset sanovat uu kuten sanassa uskonnonvapaus ja u-kirjaimen nähdessään yy kuten sanassa yhteisöllisyyskin (heja!). Ruotsin kieli on poliittisesti tärkeää lähinnä Suomessa, edelleenkin valtaosalle suomalaisista opetetaan koulussa ruotsia. Ruotsissa ei kuitenkaan äidinkieleltään suomalainen tule toimeen ruotsin kielellä, koska ruotsalaiset on ohjelmoitu vastaamaan englanniksi suomenruotsia kuullessaan. Osa ruotsalaisista puhuu myös saksaa, koska heidän lienee mahdottoman helppoa oppia sitä. Maahanmuuttajaväestöstä suuri osa puhuu suomea. Etenkin läntisissä kaupunginosissa voi paikallisten kanssa puhua myös arabiaa, kurdia, bosniaa ja turkkia vain muutaman mainitakseni.

Tukholmassa käytetään valuuttana kruunua, vaikka suuri osa ruotsalaisista haluaisi lopettaa monarkian. Eurolaisten tulee Ruotsissa muistaa, että 11 kruunua on hitusen yli yhden euron. Tukholmassa on kallista ja siellä ei mielellään käytä rahaa, on se minkä nimistä hyvänsä.

Ruotsin kuninkaalliset asuvat Tukholmassa. Perustuslain mukaan valtionpäämiehen (kuningas/kuningatar ja hänen puolisonsa) tulee olla protestanttikristitty. Pohjois-Irlannin suurin puolue lienee toivonut samanlaista lakia heillekin. Eivät onnistuneet yhtä hyvin.

Tukholmassa on matkustajalle sekä hyviä hotellivaihtoehtoja (esim. Scandic Park - edullinen ja siisti) että huonoja hotellivaihtoehtoja (esim. Radisson Strand - kallis ja rähjäinen). Kaupungissa kulkee maanalainen ja linja-autoja sekä vuosien hiljaiselon jälkeen myös raitiotie. Keskusta on kompakti kävelijälle ja suosittelisinkin tutustumista jalan (mut mä suosittelen kaikkiin kaupunkeihin tutustumista jalan).

Tukholmassa parasta on Ahlgrens Salta Bilar -makeiset. Uskallan suositella myös valokuvataiteen museota, vaikken siellä itse olekaan käynyt (luotettavat suosittelijat).

Elämyskameli suosittelee
kommenttiosioon hyvien tukholmalaisravintoloiden listaaminen

Luukku 1: Helsinki

Helsinki on Suomen pääkaupunki. Matkakohteena se on mukava. Mä oon matkaillut Helsingissä laajalti esim. keskustassa, Lauttasaaressa, Konalassa ja Tapanilassa.

Helsinkiin pääsee junalla, laivalla, ratikalla, autolla, bussilla ja kävellen. Helsingissä on myös lentokenttä, jonka oheisrakennuksessa myydään kauko-ohjattujen lentokoneiden osia. Kovin isolla lentokoneella ei Helsinkiin kuitenkaan pääse.

Parasta Helsingissä on ystävien kanssa kahvittelu esim. Cafe Piritassa ja monipuoliset vesijuoksumahdollisuudet. Ostoksia on mahdollista tehdä, hintataso muodostunee jonkinlaiseksi joulukalenterin standardiksi. Julkisilla liikkuminen on yksinkertaista. Helsinkiläisten kanssa kommunikointi onnistuu monilla suurimmilla kielillä (esim. englanniksi ja venäjäksi) sekä suomeksi.

Hyviä ravintoloita Helsingissä ovat esim. Mountain Töölössä, Ken Yau Kalliossa ja Salve Hietalahdessa. Pian haluaisin tutustua myös Salutorgetiin. Paikallista herkkua ei oikein ole.

Sää on Helsingissä ajoittain hankala. Voi olla kylmää, jolloin kadut eivät ole kävelijän näkökulmasta kelvollisesti huolletut. Helsingissä on myös muiden paikkojen tavoin runsaasti rasittavia keski-ikäisiä ja iäkkäämpiä naisia, jotka saavat matkailijan hermostumaan. Yleensä Helsinki on turvallinen paikka, mutta tiistai-iltaisin on moni ulkomaalainen joutunut pahoinpidellyksi (tämän huomaa töissä keskiviikkoaamujen traumameetingeissä).

Kiitämme

• hyvät ravintolat
• mukavat ihmiset
• julkinen liikenne

Moitimme

• katujen kunnossapito
• rasittavat ämmät
• tiistai-illat

Elämyskameli suosittelee

omien matkailukokemusten ja arvioiden kertominen kommenttiosiossa

Joulukale alkaa huomenna!

Joulukale on tänä vuonna matkakale. Meininki on vanha tuttu: joka aamu tulee jostain matkakohteesta kertova päivitys. Nämä päivitykset saattavat olla lyhyitä. Kuten tämäkin.

Epätoivoinen yritys

Mä en kehtaa jättää marraskuun postauslukua surkeaan seitsemään, joten yksi rykäisy vielä ennen joulukalenteria (johon mä en oo muuten vieläkään keksinyt teemaa).

Mä unohdin viime viikolla raportoida, että mä koin vaaratilanteen. Olin espoolaisbussissa viihtyisässä Espoossa. Istuin ihan edessä, että pystyisin lukemaan. Espoolaispuskasta laski (oletettavasti) espoolaislapsi suoraan bussin eteen pulkalla. Onneksi kuski oli hereillä ja muutenkin maltillisen oloinen, ehti väistää. Ja onneksi kukaan ei tullut vastaan, muutoin olisi ikävästi tärähtänyt. Tää lapsi ei ollut mikään hirveän pieni, arvioisin että 10-11-vuotias. Bussikuski säikähti varmaan ihan hirveästi, koska mäkin säikähdin. Onneksi ei käynyt mitään kellekään.

Eräs mun tuttavasikiö vaihtoi sikiöisyytensä ihmisyyteen. Syntyi ekovauva, joka käyttää kotitekoisia ekovaippoja! Tunnissa syntyy monta senttiä villahousua. Mä oon kans ekompi ihminen kuin aiemmin, mutta koska blogia lukee myös kuukautisia pelkääviä miehiä, en mene aiheeseen tämän tarkemmin.

Handymanilla on uusi harrastus. Se harrastaa nykyään lapsuudenkaverinsa kanssa kauko-ohjattavia lentokoneita. Oikeastaan se suoranainen kauko-ohjaaminen on vain pieni osa harrastusta, käytännössä se lienee vain tekosyy päästä kaverin kanssa puuhailemaan vailla naisia. Tää harrastus on mun mielestä yhtä aikaa söötti ja säälittävä. Lisäksi se on kallis harrastus, mutta mikäpä ei olisi? Esim. vesijuoksu tulee kalliiksi ainakin Katjnin tyylillä. Aina pitää miettiä, että voisihan se harrastaa lennokkien sijaan ryyppäämistä, huumeita tai huoria ja ne vasta kalliita onkin.

Elämyskameli suosittelee
ekoilu

Jännittävä seikkailu

Mun elämä on rutinoitunutta. Mä herään joka arkiaamu samaan aikaan, teen samat aamutoimet samassa järjestyksessä ja menen samaan raitiovaunuun, johon tulee aina se sama setäkin. Mä kuuntelen aina ratikassa lukiessani samoja kappaleita, koska ne eivät häiritse lukemiseen keskittymistä. Tänään mun ratikkamatka muuttui kuitenkin jännitysnäytelmäksi, koska ratikka hajosi keskelle risteystä ja jäi siihen avuttomasti sätkimään miltei puoleksi tunniksi. Kun se lopulta jotenkin jaksoi lipua seuraavalle pysäkille, niin sen perässä oli jo neljä seuraavaakin vaunua. Kesti vielä jonkin aikaa, että siitä pääsi eteenpäin, kun se raato piti saada edestä pois. Mun elämä on tosiaan kai vähän yksitoikkoista, kun töistä myöhästyminenkin on jännittävää.

Talvi. Huooh. Kolme päivää sitten mä vielä jaksoin uskoa siihen, että turhan aikaisin hairahtaneet lumet sulaisivat pois ennen kuin talvi alkaa, mutta nyt mun usko on hiipunut. Tänään joutui antamaan periksi ja vaihtamaan talvitakkiin ja -kenkiin. Järkytin itsenikin sillä, että katsoin FMI:stä lämpötilaa ennen ulos menoa. Otin vielä varmuudeksi kahdet hanskat ja jopa välineuleen takin alle. Tää aikuisuus hirvittää mua.

Joulukin hirvittää mua. Noin yleisesti mua ei haittaa, että on joulu. Suotakoon kansankirkolle samanlaiset rutiinijuhlat kuin muillekin yhdistyksille. Mua ottaa päähän se, että mua painostetaan päättämään, minne mä menen jouluna. Ongelmaksi muodostuu se, että mä en haluaisi mennä mihinkään. Sen takia mulla on koti, että mä voisin viettää siellä aikaa. Kuitenkin kuulemma jouluna täytyy olla sukulaisten kanssa. Kohta mä teen jotain epätoivoista (esim. varaan päivystysvuoron) päästäkseni tästä hössötyksestä eroon. Ensimmäiset joulukyselyt tuli valehtelematta jo heinä-elokuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten kuulin, että mulle oli varattu jo paikka jostain maaseutujoulusta! Joulustressi painaa jo isänpäivänä, vaikkei joulua haluaisikaan viettää.

Elämyskameli suosittelee
festivus

Vankila

Me matkustettiin tänään Hämeenlinnaan tapaamaan siellä asuvaa ei-biologista Tätiä pitkästä aikaa. Oli hurjan hauskaa! Käytiin vihdoin siellä nimikkolinnassakin ja siellä sattui juuri olemaan pienoismallinäyttely eli paljon yksinäisiä insinöörin näköisiä miehiä. Kierreltiin hieman myös itse linnassa, nähtiin kuratautikaivo, sisäpiha ja seitsemän leivän uuni. Hoodeilla kun oltiin, päätettiin mennä myös vankilamuseoon. Se oli tosi mielenkiintoinen! Långstrump kävi siellä muutama vuosi sitten ja muistaakseni piti kokemuksestaan. Se oli oikeasti hyvä museo, todella informatiivinen ja kiinnostava. Hurjaa, että se paikka on ollut toiminnassa vankilana vielä 90-luvulla! Mulle tuli voimakkaasti samanlainen fiilis kuin Berliinin Stasi-vankilassa, mutta se saattaa johtua siitä, että muissa vankiloissa mä en oo (vielä) ollutkaan.

Kisujen omistajat on nyt tulleet Ameriikasta ja ilmoittivat tulevansa hakemaan nuo pikku veijarit pois jo ylihuomenna. Voi ei! Just kun mä oon kunnolla tottunut niihin. Oon tottunut Siiri-kisun yöllisiin hellittelyihin ja opin just silittämään Maisa-kisua niin, että se alkaa kovasti kehrätä. Lisäksi mä oon alkanut höpötellä niille yksin ollessani. Ihan pönttöä.

Me käytiin eilen leffassa Katjnin ja Homiksen kanssa leffassa katsomassa uusi Harry Potter. Leffa oli hyvä, mutta katsojat olivat mahdottoman typeriä, mikä olisi pitänyt arvatakin. Siellä oikeesti monet taputti, kun tuli jännä kohta ja taputuksien jälkeen osa katsojista luuli, että tällaisen innokkaan tunteenpurkauksen jälkeen on vähintäänkin sallittua alkaa kovaäänisesti juttelemaan siihen saakka nähdyistä käänteistä, kuin olisivat kotisohvallaan.

Mä oon ruvennut suunnittelemaan tään vuoden joulukalenteria. Kerroin viime vuonna jo kaiken, mitä mulla on joulusta sanottavaa, joten tällä kertaa tullee jokin muu aihe. Toivottavasti lukijoita jännittää!

Elämyskameli suosittelee
Hämeenlinnan vankilamuseo

Loska

Suomessa asuvan pitää ymmärtää, että vuodenajat vaihtuvat. Viime yönä satoi lunta ja vaikka mä en ehkä pidä lumisateesta ihan niin paljon kuin joistain muista säätiloista, niin en aio valittaa, koska siitä ei ole apua. Aion kuitenkin todeta, että loska vaikeuttaa mun elämää. Ensinnäkin ratikassa Kindle kastui, kun oven auetessa satoi räntää sen päälle. Toiseksi mä jouduin lounastauolla ruokalaan mennessä kohtuullisen ikävään tilanteeseen, koska valitsin reitin, jossa jouduin jyrkkään ylämäkeen. Keskellä mäkeä mä tajusin, että on niin liukasta, etten mä pääse enää yhtään ylemmäs ja toisaalta alaspäin mennessä kengät liukuu ja kohta mä oon joko naamallani tai selälläni. Otin riskin ja juoksin takaisin alas. En kaatunut (jei!), mutta sukat kastuivat ja jouduin nolosti palaamaan lähtöruutuun ja valitsemaan tylsän tunnelireitin. Kolmanneksi nyt on maa märkä tiiviiksi tallotusta loskasta ja se jäätyy kohta ja mä kaadun ja murran ranteeni enkä pääse uimaan.

Mä haluisin kuitenkin purnata KinoTV:stä. Jostain syystä siinä on onneton näkyvyys - oli Vuosaaressa ja on nyt. KinoTV:ltä tulisi Hulluna sinuun, jota voisi katsella neuloessaan, mutta KinoTV pätkii ja kuva menee välillä pieniksi vihreiksi ruuduiksi. Ärsyttävää.

Elämyskameli suosittelee

kenkänastat anopilta perittyihin talvikenkiin

Rahat tai mainokset

Mandatumin Rahat tai henki -mainokset ovat saaneet monet Elämyskamelin lukijat tuohduksiin. Ilmeisesti mainoksessa käytetty suklaalevyn kuva hämmentää yleisöä - osa epäilee sen vievän hengen, osa joutuu sen vuoksi hakemaan Fazerin sinistä Alepasta. Mulla ei käy kumpaakaan. Mua kuitenkin jotenkin kuvottaa se suklaa sen vuoksi, että niiden palojen reunassa on outoja ilmakuplia. Kyseessä on siis jonkinlainen kauhea venäläinen suklaamunasuklaa valettuna suklaalevymuottiin. Mun ei tosiaan ala tehdä mieli suklaata, kun sitä mainosta katsoo. Lähinnä tulee ikäviä flashbackejä siitä, kun Vantaalla käytiin lapsena virpomassa ja vasu täyttyi pahasta slaavisuklaasta, josta tuli maha kipeäksi.

Mä kävin tänään Meilahdessa keskustelemassa professorin kanssa tulevaisuudensuunnitelmistani. Nyt on kuulemma niin kova pula radiologeista, että kunhan mä oon 1,5 vuotta ollut yliopistosairaalan ulkopuolella, niin mut (ja muut erikoistuvat) tullaan repimään Meikkuun. Kuulostaa vähän pelottavalta. Nyt odotellaan revittäväksi tulemista siis. Kävin samalla myös viiksekkään kollegan opastamana tutustumassa upouuteen Kolmiosairaalaan, joka oli todella avara ja hieno. Vielä kun lääkäreiden työhuoneisiin saadaan keskusyksiköt näppäimistöjen ja monitorien seuraksi, niin siellä voi ehkä tehdä töitäkin (siis muut, en mä).

Elämyskameli suosittelee

länsisuklaa

Pari senttiä latvoista

Kampaajalla käynti ei oo mulle mikään hemmotteluhetkonen. Mä käyn siellä säännöllisesti 5-6 viikon välein, kun tukka alkaa olla mahdoton käsitellä. Mä käyn aina samassa kampaamossa, jossa kuitenkin vaikuttaa kampaaja vaihtuvan joka päivä. Kaikki ovat mukavia ja puhuvat melko huonosti suomea, joten ei tarvitse kuunnella hölpötystä vaan voi keskittyä omiin ajatuksiinsa ja/tai Radio Novaan, joka soi siellä kampaajatytöstä riippumatta. Mua alkaa aina vietävästi väsyttää kampaajan tuolissa, joten onneksi mun leikkaus kestää nykyään vain 30 min. Jos haluaisi väriä tai permanenttia, niin mä tarvisin varmaan jonkun niskatyynyn, että pää pysyisi pystyssä.

Niin monet TV-ohjelmat on kauheita. Kategorisesti mua ärsyttää kaiken maailman kohuohjelmat (ennen kaikkea MOT ja A-Talk) aiheesta riippumatta. Tää tuli mieleen, kun tässä kirjoitellessani telkkari on auki ja jonkinlainen 19-vuotiaan sanavarastolla ja äänenpainoilla änkyttävä varsin nuori nainen yrittää ilmeisesti esittää hyökkäävää toimittajaa. Äsken se työnsi jollekin "Evelle" luettavaksi Trendin, jossa masentuneille nuorille naisille oli puettu Stockalta ostettuja Espritin vaatteita ja halusi tietää, onko tämä mainos. Mitä väliä? Miksi masentuneet nuoret suostuu pukeutumaan Stockalta ostettuihin Espritin vaatteisiin, jos siinä on jotain eettistä ongelmaa? Ja siis tiesittekste, että kolmelta taustatoimittajalta meni yli kaksi tuntia, kun ne leikkasi lehdistä mainokset pois?!? MOT on ehkä vielä pahempi, koska asiat esitellään vain yhdestä näkökulmasta ja luonnollisesti pyritään uskottavuuteen, jolloin katsojat tietysti uskoo sen näkökulman eikä tuu ajatelleksikaan mitään muuta mahdollisuutta ko. aiheeseen. Tällainen journalismi on vastenmielistä. A-Talkissa sentään on useita keskustelijoita (joskin 10 min katselulla ei selviä, kuka on mitäkin mieltä, koska juontaja tuntuu syyttävän kaikkia piilomainonnasta). Siis mun ei pitäisi katsoa näitä edes vahingossa. QI telkkariin vain, niin pysyy paremmalla tuulella.

Elämyskameli suosittelee
TV1:n tutkivan journalismin välttäminen

Whodunnit

Mä oon ihan pikkutytöstä lähtien ollut murhamysteerien ystävä. Kaikki Agatha Christiet on luettu useampaan kertaan jo teinivuosina ja uudelleen tietty kaksvitosena. Morset, Lewisit, Dalziel&Pascoet ja Midsomerin murhat on uskollisesti katsottu vaihdellen ykköseltä ja BBC Entertainmentilta. Oli siis vähintään luonnollista innostua, kun Cafe Piritta lupaili jo keväällä järjestävänsä murhamysteeri-illan. Jollain kierolla tempulla mä taivuttelin Handymanin mukaan ja vaikka se yritti "unohtaa" koko jutun ja järjestää itsensä remonttitekosyyllä vapaaksi, niin mä huijasin sen kuitenkin mukaan. Oli mainiota! Paikalla oli pianisti ja laulava näyttelijä, joka esitti "rakastetuimpia" operettisävelmiä. Ruoka oli hyvää (siis siltä osin, mistä mä tykkäsin eli ei patee) ja etenkin tarjoilija oli ihana. Parasta illassa oli joka pöytään jaettu anagrammitehtävä, joka paljasti juonen (Handyman on upean nokkela anagrammittaja) sekä täti-ihminen, joka salapoliisin kysellessä anagrammeja viittasi koko ajan osoittaakseen, että heidän pöytänsä tiesi vastauksen.

Työkaveri vei mut viikko sitten Itäkeskuksen uimahalliin pitkästä aikaa. Edellinen käynti oli n. 15 v sitten. Joillekin ihmisille yleinen sauna on yleinen turinointipaikka. Juteltiin kaverin kanssa teineistä, kun kaverilla on vähän rasittava teini-ikäinen sukulainen. Mä lohdutin, että yläasteella ihmisen kuuluukin olla rasittava, että yläasteelle on keskitetty yhteiskunnan hankalimmat tapaukset. Tässä vaiheessa saunan toisessa päässä istunut nainen halusi osallistua keskusteluun ja alkoi kertoa, kuinka hankalaa on opettaa "merkkaluokkaa" (=merkonomeja), kun tästä samasta yläastejengistä on vielä kuorittu se kerma päältä. Täti papatti yhteen menoon vartin ja mä tiedän nyt, että datanomiluokkia kerätessä on nyt Espoossa tarkastettu arvosanat käsin, jotta harjaantumisluokkien tähdellä merkityt arvosanat pystytään erottelemaan normaaleista arvosanoista, jolloin on saatu aivan toppen ryhmä, jolle oli jo lokakuun lopulla ehditty opettaa jo koko vuoden oppimäärä. Turha on sanoakaan, että kaverin teiniongelmat jäivät ratkaisematta.

Elämyskameli suosittelee
anagrammit

Viimeiset kisuviikot

Handyman on kuullut, että kisujen omistajat palaavat parin viikon päästä kotiin ja kisut siis muuttavat meiltä pois. Täytyy alkaa valmistautua asiaan. Toisaalta on varmasti virkistävää saada nukkua koko yö riitelemättä kenenkään kanssa tyynynjakosuhteista ja säästää teippiharjakuluissa, mutta toisaalta tulee kyllä kamala ikävä. Kisut on niin kivoja! Tyynysodan kestää, kun sairaana kömpii viidettä kertaa yössä sänkyyn ja sairaanhoitajatar Siiri silittää tukkaa ja laittaa oman päänsä potilaan kuumottavan pään päälle. Tai mille mä sit nauran, kun Maisa ei oo täällä enää juoksemassa ympäriinsä pallon perässä? Ei tänne tuu kukaan vieraisillekaan, kun vetonaulat lähtee. Etenkin 1-1,5-vuotiaat vieraat on olleet aivan fiiliksissä Maisasta (kommentteina on esitetty esim. "kissa NAU!" ja "miiiaaaauuu"), tuskin ne jaksaa innostua Handymanin legoista samalla intensiteetillä. Mut sit taas on löydettävä jotain positiivista siitäkin, että tuoleja ja sohvaa ei tarvitse huoltaa päivittäin. Niin ja siitä, ettei kaikkiin murokulhoihin oo jatkuvasti pinttynyt kissanruokaa.

Mä ostin pari vuotta sitten täydellisen Far Side -kokoelman. Se on hillitön, mutta ongelmaksi asti suuri ja painava kirja. Juuri omiaan sohvalla lukemiseen kissa sylissä. Olisi kyllä joskus kiva lukea sitä muuallakin ja ilman kissaa. Far Side Kindleen! Tää tuli mieleen, koska otin juuri järkälemäisen ensimmäisen osan hyllyltä lukuaikeissa.

Handyman on uurastanut joka ilta tällä viikolla Pikkusiskon ja ID:n (Ihq Diplomi-insinööriavomies, tuore lyhenne) remonttityömaalla. Pikkusisko ja lankomies ostivat ison kaksion Koillis-Helsingistä ja se vaati hieman laittoa. Handyman pyydettiin mukaan, koska se sopii nimensä puolesta remonttihommaan. Varsin kaukaa seuranneena mä kyllä arvostan Pikkusiskon, ID:n ja kaikkien muidenkin remontoijien uutteruutta, koska mä en pystyisi. Jotenkin mulla ei oo mitään silmää sille, minkä näköinen joku kämppä voisi olla vaan mä virkamiesmäisesti näen vain sen, millainen joku kämppä on just nyt. Mä siis uskon, että oudosta kämpästä voi saada upean ja uskon, että Pikkusiskon kämpästäkin tulee hieno, mutta musta ei vain olisi siihen. Hatunnosto siis Långstrumpille ja Pikkusiskolle ja ID:lle ja kaikille muillekin, jotka on remonttiluonteita.

Elämyskameli suosittelee
remonttiluonne