Unelmahäät

Mun naimisiinmeno oli melko karu kokemus. Kummelista karanneen oloinen mies kävi lyhyen vihkikaavan läpi voimakkaan nasaalisella äänellä, mä hihitin ja Handyman vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen "juu-u". Seremonia kesti kolme minuuttia. Vihkimisen jälkeen juotiin todistajien (Katjn ja Homis) kanssa lasillinen vadelmamehuun sekoitettua skumppaa, vietiin Katjn takaisin töihin ja mentiin poikien kanssa Mäkkiin. Sen jälkeen Handyman ja Homis meni Verkkokauppa.comiin ja mä hieman hermostuneena ja hiprakassa Citymarketiin ostamaan muovisen rekan. Joskus mä mietin, millaiset häät mä olisin järjestänyt, jos olisin järjestänyt perinteiset häät. Valkoista pukua mä en olisi laittanut, mutta tanssia olisi ollut. Häävalssina olisi ollut tämä (ei M&T-versiona), ruokana olisi ollut lohta ja sijaintina joku keskeinen ravintola. Jos olisin heittäytynyt oikein hillittömäksi ja mennyt kirkossa naimisiin, olisin marssinut alttarille tämän tahdissa. Häät olisivat toivottavasti olleet mukavat, mitään ohjelmaa tanssin lisäksi ei olisi ollut. Häättömässä naimisiinmenossa mua suoranaisesti harmittaa vain yksi asia: se, ettei Isi pitänyt puhetta. Mä oisin halunnut kuulla sen. Muuten ei oikeastaan harmita. Turhia olisin stressannut bileistä, jotka olisivat kuitenkin olleet melko kiusalliset kaikille.

Tänään on Handymanin ja Långstrumpin yhteissynttärit. Ekonomibileet parhaasta päästä. Eventtiä kuvaa mun mielestä parhaiten Pet Shop Boysin Opportunities: I've got the brains, you've got the looks - let's make lots of money. Mä en vaan tiiä, kumpi on kumpi. Bileistä tulee varmasti unohtumattomat, kun Handymanin teinit ja Långstrumpin konsultit kohtaa. Mä toivon West Side Story -tyyppistä sormiennapsuttelutanssikohtausta PSB:n tahtiin.

Elämyskameli suosittelee
wedding planning

Varvas

Melkein unohdin, mistä piti kirjoittaa, kun löin pienimmän varpaani varsin kipeästi oveen. Siitä kuului myös ikävänlainen rusaus. Pelkäsin, että kynsi halkesi, mutta onneksi ei. Luilla ei ole niin väliä.

Nii mut siis mun piti kirjoittaa vanhemmuudesta. Mä en tiedä siitä juuri mitään, mutta uskon että on ärsyttävää, kun ulkopuoliset ihmiset kaakattaa omia mielipiteitään siitä, miten lapsia tulisi hoitaa. Pahoittelen siis seuraavaa tekstiä. Mä käyn melko usein uimahallilla ja mun hydrobicin kanssa yhtä aikaa on useana päivänä viikossa viisivuotiaiden uimakouluja. Mun mielestä on käsittämätöntä, että miltei kaikki vanhemmat tuovat lapsensa uimakouluun, odottavat puoli tuntia kahviossa ja hakevat lapsensa sitten pois. Nää vanhemmat siis ensin riisuvat lapsensa pukkarissa, sitten hilluvat normaaleissa vaatteissaan (esim. sukkahousuissa!) suihkutiloissa pesemässä lastaan, odottavat kyllästyneinä iltapäivälehtiä selaillen kahviossa, hilluvat normaaleissa sisävaatteissa suihkutiloissa pesemässä lastaan, pukevat lapsensa ja lähtevät kotiin. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä uimisesta, jotkut pelkäävät vettä ja joillain voi olla jokin uimista estävä condition (jotkuthan välttelevät uimista esim. kuukautisten aikaan ja joillain tuntuu olevan kuukautiset jatkuvasti), mutta että melkein kaikilla olisi joku syy olla menemättä uimaan iltapäivälehden sijaan? Mun mielestä uiminen ei ole mikään sellainen kansalaistaito, joka olisi välttämättä opetettava viisivuotiaalle etenkin, jos perheessä ei muuten harrasteta uintia. Tää on aika vähäinen harmituksen aihe mun elämässä, mutta koska se on pitkäaikainen vaiva eikä mulla oo muutakaan kirjoitettavaa, purin sydäntäni nyt tähän.

Muuten, kiitos Vilungille taas loistavista linkki- ym. vinkeistä! Aristoteleen kantapää -podcast on loistava!!

Elämyskameli suosittelee
lasten harrastusten valinta muun perheen harrastusten mukaan

Tri Lettis

Lettipitko väitteli eilen. Mä oon Lettiksestä niin ylpeä! Koska Lettis on paitsi fiksu myös huomaavainen LL (väit.), niin se kutsui mut, Handymanin ja Långstrumpin bileisiinsä. Ja mitkä bileet! Me oltiin siellä jonnekin neljään saakka eikä edes väsyttänyt! Dansattiin ja turistiin mukavia sekä useiden koulukavereiden että Lettipitkon mainioiden sukulaisten kanssa. Juhlat oli kyllä useista Lettipitkosta riippumattomista syistä vähän pelottavat. Useat ihmiset tuli kauhean lämpimästi kyselemään kuulumisia ja kertoilemaan elämänsä vaiheista ja tuntuivat tuntevan mut, vaikken mä tiennyt lainkaan, keitä ne oli. Handymanilla kävi näin vielä useammin. Monet miehet tulivat huutelemaan että "Handyman, pitkästä aikaa!" tai "Kamelin äijä! Mahtavaa!" (tai siis ne käytti oikeita nimiä, mut koska tää on pseudonyymiblogi, ei täällä voi niitä nimiä käyttää). Lisäksi mulle tuli kaksi eri miestä (siis todellakin miestä) sanomaan, että ei mua edes tunne, kun mun tukka on niin eri lailla kuin aiemmin. Ei se ollut! Mielikuva erilaisesta tukasta on selitettävissä ainoastaan siten, että normaalisti nää tyypit on nähneet mut vain illalla, kun ensin koko päivän tuuli on tuivertanut mun kampausta ja nyt taksi oli säilyttänyt mun lookin virheettömänä. Lisäksi juhlakalun äiti, jota mä en ollut ikinä aiemmin tavannut, tuli sanomaan mulle että "sä oot se järkevä nainen". Nää useat mykistävät arviot hämmensi mua kovin lähinnä koska mulla ei ollut tukka eri lailla kuin aiemmin enkä mä oo mikään järkevä nainen.

Juhlat oli monella tavalla siis menestys: Lettipitko leivottiin lääketieteen mestari ja mä opin itsestäni monia uusia asioita. Toki vastoinkäymisiäkin iltaan mahtui: tuli finni, jota en voinut kadonneella peitepuikolla piilottaa, Äidin lainaamasta käsilaukusta katkesi hihna ja hihnasta valui satoja minipieniä helmiä lattialle (siis meillä kotona), Handyman unohti takkinsa juhlapaikan naulakkoon ja mä hukkasin ihanan huivini (tai sekin taitaa olla Äidin huivi) taksiin. Koska mä oon kuitenkin positiivinen ihminen, niin en aio jäädä vastoinkäymisiin vellomaan. Finni ei sitten loppujen lopuksi päässyt pilaamaan koko iltaa (koska enhän mä ees nähnyt sitä koko iltana!), imuri saa kohta alkaa poistaa helmiä lattialta, Lettipitko lupasi huolehtia Handymanin takista ja koko Helsingin taksikeskus on nyt valjastettu etsimään mun ihanaa huivia. Tästä pitää nyt vain jaksaa eteenpäin. Mut siis kerrassaan loistavat bileet. Kerta kaikkiaan kyllä. Kiitos, Lettis, sä olit illan kuningatar!

Elämyskameli suosittelee

hyvät bileet

Kuuliutta

Mun harrastukset on sellaisia, että niissä harvemmin haetaan ns. kovuutta. Päinvastoin, mun harrastuksissa pyritään yleensä kehittämään a) kestävyyttä (vesijuoksu), b) lihaskuntoa (hydrobic) tai c) lämpimiä vaatteita (neulominen). Toisin on ollut tällä viikolla. Alkuviikosta meillä oli kotona puolen vuorokauden mittainen lämminvesikatko. Välttääkseni kylmän suihkun menin uimahallille peseytymään. Katkon aikana me pohdittiin Handymanin kanssa, miten uimahalleissa moiset katkot hoidetaan. Totesin käyneeni elämäni aikana aika monta kertaa uimahallissa enkä ollut koskaan moista kokenut, joten ajattelimme, että asiat on järjestetty esim. yöaikaan. Heti seuraavana päivänä asia selvisi. Menin varaamaani hydrobiciin ja hallin aluassa oli toistakymmentä lämminvesikatkosta varoittelevaa lappua. Koska olin jo siellä ja olin jumppani varannut, menin kuitenkin. Kerrankin altaaseen meno tuntui lämpimältä. Toivottavasti kylmä suihku kaunisti edes vähän.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät suihkut

Kohelluskomediaa

Me käytiin mun pyynnöstä katsomassa Johnny English II ja vielä ensi-illassa. Koska mulla on hienostunut maku, pidin ensimmäistä JE:ä hillittömän hauskana ja kakkonenkin oli hyvä. Ei ehkä ihan koko aikaa ihan tosi hauska, mutta varsin kelvollinen kohelluskomedia kuitenkin. Ääneen nauratti monta kertaa, mikä on kelpo saavutus miltä tahansa kulttuurikokemukselta. Edellisestä leffakäynnistä olikin jo aikaa ja sitä paitsi mä ostin Hulluilta päiviltä 10 leffalippua, joten nyt sopii katsellakin. Suunnitelmissa on tänä vuonna katsoa vielä ainakin Sherlock II, joka tullee ensi-iltaan jouluksi.

Elokuvaelämysten lisäksi kulttuuririntamalla tapahtuu: olisi tarkoituksena lukea The Oatmealin kirja 5 Very Good Reasons to Punch a Dolphin in the Mouth loppuun ja tämän jälkeen lukea Jari Tervon Layla sekä David Nichollsin One Day, jonka ostin pari kuukautta sitten Kindlelle. One Dayn lukemattomuuteen on omituinen syy: olen varma, että kirja on mielenkiintoinen ja epäilen sen olevan myös sellainen kirja, jonka loppuessa toivoisi sen vielä jatkuvan. Tämän vuoksi en ole sitä vielä alkanut lukea, koska en halua tuntea toivetta kirjan jatkumisesta (tässä ei oo mitään järkeä). Lisäksi mitä kauemmin mulla menee siihen, että mä luen sen, sitä enemmän mä pelkään, että se onkin ihan huono (kuten esim. Never Let Me Go) ja sitä suurempi pettymys siitä sitten tulee, jos se on ihan huono. Ehkä pitäisi aloittaa jo tänään.

Handyman on alkanut pelata iPadilla Monopolia. Eriskummallinen harrastus mun mielestä, koska Monopolihan on niin surkea peli. No pitääpä pojan poissa kaduilta. Sitä paitsi Handyman on melko herttainen ollessaan kovasti innoissaan saadessaan hotellin Boardwalkille tai huolestunut Top Hatin ohitettua Boardwalk taas piipahtamatta hotelliin. Yllättävästi Handyman ei kuitenkaan raivostu hävitessään vaan uutterasti yrittää uudelleen. Mä uskon, että Monopoli kehittää kärsivällisyyttä, joten tuen tätä harrastusta.

Elämyskameli suosittelee
Johnny English uudelleensyntynyt

Parasta talvessa

Nyt ei oo vielä talvi, mutta silti mun jalat on kylmät. Unohdin jo hetkeksi, että sain viime vuonna joululahjaksi mainiot untuvatossukat ja käytin villasukkia, joissa mun jalat palelee. Untuvatossukat on äärettömän rumat, mutta todellakin ihanan lämpimät. Ja koska mun jaloilla ei voi ikinä olla liian kuuma, ei ne oo liian kuumatkaan. Tossut on kotona jalassa kaikkina niinä hetkinä, jolloin en ole suihkussa.

Mun selkä on ollut kipeä noin kolme viikkoa. Kipu alkoi erityisen vauhdikkaan vesijumpan jälkeen ja on nyt häirinnyt mua istuessa ja seistessä. Yöllä se ei ole kipeä, ei myöskään liikkuessa. Pahinta on julkisissa kulkuvälineissä, kun ei ole tilaa vaihtaa jatkuvasti istuma-asentoa. Töissäkin on joskus melko tuskallista, mutta onneksi siellä voi jaloitella koska vain. Mä oon jo vähän jopa huolestunut tai ainakin ärsyyntynyt moisesta oireesta. Nyt mä oon selvittänyt, että oire johtuu vain takareisien lihaskireydestä. Diagnostiikassa mä käytin poissulkumenetelmää: molemmin puolin kumartaessa akillesjänteisiin säteilevän symmetrisen kivun ainoa sellainen syy, jonka mä suostun itselleni hyväksymään, on lihaskireys. Hyvä niin, tästä lähtien mä voin syyttää vain itseäni, jos kipu ei mee pois.

Elämyskameli suosittelee
Joutsen-untuvatossut

Matlock

Handymanin soittoääni Matlockin tunnari on soinut täällä koko illan, koska joku oletettu huijari on laittanut sen Nettiauton ilmoitukseen puhelinnumeroksi. Huijariksi häntä on epäiltävä siksi, että hän on muka myymässä kuusi vuotta vanhaa kolmossarjan Bemaria kuudella tonnilla eli alle puoleen hintaan. Vaikka tarjous on kovin epäilyttävä, niin se on kuitenkin sen verran houkutteleva, että juipit ympäri Suomen soittelee Handymanille taukoamatta. Handyman yrittää olla cool ja puhua niille kuin kaveri (yhdelle se sanoi, että "palataan!"). Lisäksi se suuttuu mulle, kun mä yritän sanoa sille, että se voisi turista vähemmän ja selittää ostajille enemmän, ettei puhelinnumero liity autoon mitenkään.

Elämyskameli suosittelee

puhelimen pitäminen äänettömällä

Huppalot

Handyman innostuu aina Hulluista päivistä. Hän selaa brosyyrin moneen kertaan ja unelmoi monista hyödykkeistä. Itse päivien tullen ei yleensä osteta muuta kuin Brunbergin pusuja ja joku normaalihintainen keittiöhärveli. Handymania kiinnostaa enemmän tunnelma kuin tuotteet. Nyt onneksi tunnelman saa kotiinsakin, koska kotona voi kuunnella Hullujen päivien radiokanavaa, josta pääsee kuulemaan keskustan tavaratalon kuulutukset, joten yksikään kömpelö aasinsilta ei jää kuulematta! Tai se on vale, jotkut niistä jäävät kuulematta, koska radiolähetys katkaistaan 5-10 minuutin välein kesken kuuluttajan lauseen karusellisävelin ruotsinkieliseen Herkun mainokseen. Mä olin saada aamulla halvauksen, kun Handyman halusi ehdottomasti kuunnella Huppalokanavaa ja mun hermo oli välittömästi varsin tiukalla niistä karusellisävelistä. Mäkin kuitenkin innostuin, kun kuuntelin juontajia hetken aikaa. On mainiota, että ainakin toinen niistä on aina suomenruotsalainen ja ilmeisesti suomenruotsalaisille saattaa suomea puhuessa käydä niin, että lauseen alettua puhuja saattaa joutua sellaisille vesille, josta on vaikeaa päästä enää takaisin. Porkkanakakusta haltioitunut selostaja selitti, kuinka paitsi porkkanakakulla, myös samppanjalla voi juhlia ja aina juhlimiseen ei tarvita suurta syytä vaan esim. Hullut päivät riittävät juhlan syyksi tai jos on ostanut deodorantin. Sapelinterävää journalismia! Sääli ettei tää entisellä KissFM:n taajuudella (102,4 MHz) toimiva kanava lähetä kuin kahdesti vuodessa.

Lintsin valokarnevaalit alkoivat eilen. Eilen sinne ei viitsinyt mennä, kun satoi kovasti, mutta tänään mentiin sinne, koska sinne on tänä vuonna maksuton sisäänpääsy. Derby oli auki! Me pelattiin sitä kaksi kertaa (Handymankin pelasi, jotta mä en ois yksin joutunut) ja mä voitin niistä jälkimmäisen. Luulen kyllä, että Handyman vähän huijasi, jottei joutuisi enää kolmatta kertaa pelaamaan. Handyman myös pelasi mun pyynnöstä flipperiä, jotta mä voisin 50-luvun hengessä notkua flipperin reunassa ja huokailla, kuinka hyvä flipperin pelaaja Handyman on. Sääli, että mun valitsemassa kalaflipperissä oli suuri osa valoista rikki ja sitä oli pimeässä vähän vaikeaa pelata. Me mentiin myös Panoraamaan (maksuton!). Pimeän aikaan valaistun kaupungin näkymät olivat pimeässä jopa hienommat kuin kesällä. Elämyksen intoa hieman laimensi teinijoukkio, joka valitti suureen ääneen, että "eihän täällä näy mitään tähdenlentoja kun noita valoja on niin paljon!" Tää tuli teineille toki täytenä yllätyksenä ja tän huomaamisen jälkeen oli tietysti kova kiire alas, jotta pääsee seuraavaan laitteeseen.

Elämyskameli suosittelee
Linnanmäen valokarnevaali

Tavoite

Elokuussa mä siis opiskelin Kuopiossa fysiikkaa ja säteilysuojelua kolme päivää. Tenttikin oli miltei viisi viikkoa sitten ja nyt vihdoin savolaiset sai sen tarkastettua. Mun tavoite oli päästä fysiikasta läpi, säteilysuojeluun en kovasti keskittynyt. Tavoite täyttyi, säteilysuojelua saan opiskella lisää helmikuun uusintatenttiin. Mä oon kyllä ihan tyytyväinen. Säteilysuojelu ja viranomaismääräykset on mun mielestä tärkeitä ja vieläpä laissa määrätyt ja jos mä en niitä riittävästi osaa, niin on parasta opetella. Oikeastaan ainoastaan harmittaa se, etten mä pääse rumasta vihreästä kuopiolaisesta kansiosta eroon.

On esitetty toive, että tänne tulisi liketysnappi fb:n tapaan. Alkuun ongelmana oli se, etten mä löytänyt, mistä sen tänne saa. Huomasin muutamassa blogissa sellaisen ja mitä pidempään mä asiaa pohdin, sitä varmempi mä olin, etten mä kuitenkaan taida nappulaa laittaa, vaikka sen jostain löytäisinkin. Mun mielestä fb:ssäkin liketysmahdollisuus on melko turhanaikainen, joskus jopa ärsyttävä. Varmaan laittaisin sen pois päältä, jos voisin. Eniten likettämisessä ärsyttää turhat notifikaatiot (saako liketysnotifikaatioita muuten pois päältä?) ja toiseksi se, että eihän se kerro juuri mitään. Lähinnä "olen lukenut viestisi ja haluan sen nyt ilmoittaa". Välttämättä liketys ei edes tarkoita, että lukija on erityisesti pitänyt lukemastaan.  Mä ajattelen niin, että kirjoitan asiani fb:iin tai tänne ja ne lukevat keitä kiinnostaa. Jos täällä ois liketysnappi, alkaisin varmaan miettiä, että miksi se-ja-se ei tykännyt tästä ja ryhtyisin ahdistuneesti muuttamaan tyyliäni, vaikka liketyksen puute tarkoittaa vain sitä, ettei halua likettää (kuten mulla feisbuukissa). Vaikka mä suhtaudun pääosin kielteisesti likettämiseen, niin kyllähän mäkin joskus juttuja liketän, mistä mulle tulee huono omatunto. Toisaalta jos mä en liketä, niin kirjoittaja saattaa ajatella, että mä oon jotenkin sitä vastaan. Aika ylianalysoivaa, mutta ehkä tän takia mun on parasta olla laittamatta tänne liketysmahdollisuutta.

Ilmoja

Syksy on kivaa aikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Melko kevyellä vaatetuksella pysyy kävellessä lämpimänä. Joskus saattaa sataa, mutta se on vain tunnelmallista. Tänään oli kyllä hankala sade, koska se ei ollut niin kunnollista, että olisi viitsinyt kaivaa varjon kassista, mutta silti pidempään kävellessä kastui. Sellainen saattaa olla mutkikasta, mutta ei märähkö takkikaan mikään katastrofi ole.

Mä oon kulkenut espoolaisbusseilla kuukauden. Ne on ihan oma lajinsa. Suuri osa niistä vaeltaa omakotitaloalueilla puolityhjinä ja loput (lähinnä Helsinkiin menevät seutulinjat) on ihan tupaten täynnä. Espoolaisbussikuskit vastaavat tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin helsinkiläiskuskit (lähde: mutu), mutta ajavat usein lähempänä laillisuuden rajoja. Olen palannut myös säännölliseksi paikallisjunamatkustajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiturilla odottajien käytös muistuttaa hieman tarinoita Japanin metrosta. Tänään sekä Pasilassa että Leppävaarassa tulin täti-ikäisen naisen (siis kahden eri naisen) tallomaksi. Toinen peruutti suoraan syliin optimoidessaan paikkaa juuri oven edessä ja toinen talloi mun varpaille ja napautti kyynärpäänsä tiukasti suoraan mun kylkeen. Mä melkein odotan VR:n lumiongelmia, jotta saisin motivaatiota vaihtaa tupaten täyden seutubussin työmatkailijaksi.

Elämyskameli suosittelee
viidakon lait juna-asemilla

Tahmeaa

Handyman piti tänään jo kolmatta kertaa trophy wifejen leipomispäivän. Tällä kertaa teemana oli yleisön pyynnöstä myslipatukat. Tapahtumaan valmistauduttiin ostamalla vehnänalkioita, isoja kaurahiutaleita, kuivattuja mustikoita, puolukoita, mansikoita sekä karpaloita, kondensoitua maitoa, leivontasuklaata, muskovadosokeria, cocoa nibsejä ja hunajaa sekä kaivamalla kaapista ainakin kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Kolmenlaisia patukoita tehtiin: ensimmäiset maistuivat suklaalta, toiset linnunsiemeniltä ja kolmannet kuivatuilta marjoilta ja kaikki äärimmäisen imeliltä. Ohjeet olivat amerikkalaisilta internetsivuilta ja tosiaan nää on jenkkien mielestä terveellisiä ilmeisesti vain sen takia, että vieläkin epäterveellisemmin voisi syödä valitsemalla esim. Snickersin (näissä oli sentään pehmeitä rasvoja ja liukoisaa kuitua). Taas oli mulle vähän liian makeaa, mutta näinhän se näissä on aina tuntunut olevan. Onneksi seura oli kuitenkin mulle just sopivaa.

Mä oon käynyt vesijumpassa nyt syksyllä jatkuvati 4-5 kertaa viikossa enkä toistaiseksi näe syytä vähentää frekvenssiä. Touhu on tullut aika tyyriiksi, kun 20 kerran kortti maksaa 140 euroa, mutta harrastuksethan maksaa. Tänään tuli mieleen, että täytyypä selvittää, paljonko kuukausikortti maksaa, vaikka jo satasen kuukausihinnalla voisi tehdä voittoa. Olipa jännä huomata, että kuukausikortti maksaa 62 euroa ja kolmen kuukauden kortti noin 160 euroa. Alkuun tuntui vähän tyhmältä, mutta nyt mä oon vain tyytyväinen, että tuli mieleen tarkistaa noi hinnat. Onhan 60 e/kk nyt vähän eri hinta kuin 120 e/kk. Mä oon suorastaan talousnero!

Elämyskameli suosittelee
vesijumppa

Facebookin konflikti

Mä en yleensä klikkaa kenenkään muun fb-linkkejä paitsi Vilungin. Tämä siksi, että Vilunki postaa takuumielenkiintoisia ja hauskoja linkkejä, jotka eivät ole viiruksia tai spämmejä tai mainoksia. Kaikilla ei ole näin. Mulla on huonoja kokemuksia monien muiden linkeistä. Tänäänkin painoin veltosti Simpsoneita katsoessani jonkun Handymanin sukulaisen Homer-aiheista linkkiä ja paitsi etten mä nähnyt Homeria, Safari avasi viisi sivua mainoksia ja se pirullinen valelinkki postautui mun seinälle enkä mä huomannut sitä ennen kuin puolen tunnin jälkeen ja sittenkin vasta ystävällisen kaverin huomautuksesta. Mä en tajunnut koko juttua, koska en ollut edes keskittynyt asiaan. Minä typerys. Handymanin linkkejä ei klikkaa kuin masokistit ja monen muun linkit on joko vanhoja uutisia tai tylsiä ja liian vakavia artikkeleita. Ainoa poikkeus on nasevasti otsikoidut blogikirjoitukset. Niitä mä jaksan lukea. Jos joku lähettää mulle linkin, sen mä tietty katson, koska siinä on ajateltu mua henkilökohtaisesti. Mä luulen, että suuri osa feisbuukkilaisista käyttäytyy linkkien kanssa samalla lailla enkä suinkaan luule kenenkään täälläkään noita mun linkkejä katsovan, enemmänkin ne on mulle muistiksi.

Mun työhistoria on ollut kauniisti sanottuna repaleinen ja mä oon vaihtanut työpaikkaa melko usein. Huolimatta hattaruudestani mä oon yleensä suunnitellut työasiat kuitenkin tarkasti ja tykkään tietää ainakin puoli vuotta eteenpäin, milloin mä oon menossa töihin minnekin. Esim. nykyisen, 1. syyskuuta alkaneen työsuhteeni mä sovin jo helmikuun alussa. Pidän siis suorastaan kummallisena, että seuraavan työstintin mä sovin vasta eilen. Maaliskuun alussa mä vaihdan taas, näillä näkymin kuitenkin vähän pidemmäksi aikaa. Sitten tulee nimittäin erikoistumisessa yliopistosairaalavaihe. Mä luotan täydellisesti siihen, että mun kärsivällisyys kestää, koska sitten työpaikka on niin iso, että työpaikka ja -tehtävät vaihtelevat 1-2 kuukauden välein. Sitten mä pääsen jälleen myös öisin töihin. Mä odotan sitä melko kauhistuneena, koska mä oon nyt kehittänyt täydellisen arkiunirytmin: 22:15-05:40. Päivystäminen laittaa rytmin ihan sekaisin, mutta silti vielä enemmän mua huolettaa se, että joudun valvomaan ja siinä mä oon tosi huono.

Elämyskameli suosittelee
Vilungin linkit

Piste fi

Kiitos Handymanin, blogissa on uusi hieno piirre. Etenkin kännykällä on tuskallisen pitkäveteistä näpytellä osoiteriville koko blogspot.com-ritirimpsu, joten Handyman järjesti mulle yllätyksenä uuden osoitteen. Nykyään Elämyskamelia pääsee lukemaan näppärästi elamyskameli.fi -osoitteesta. Hurraa! Hurraa! Vielä kun saadaan sisältö hiottua mielenkiintoiseksi, niin tästä voi tulla Se Uusi Internetjuttu. Tai oikeestaan toivottavasti ei. Tää on kuitenkin mun päiväkirja.

Kuten Kummityttö eilen osuvasti totesi: "Ei oo enää kesä". Aika pimeää tuntuu olevan aamulla töihin lähtiessä, vaikka nyt vielä onneksi aurinko ehtiikin nousta ennen kuin ehtii sisälle espoolaiskolossiin puoli kahdeksaksi. Myös illalla näin seiskan maissa täytyy olla jo valot sisällä tai törmäilee esineisiin. Vuoden kiertokulun ihmettelijät voivat seurata auringon nousu- ja laskuaikoja hienosti graafisesti täältä, koska tätä varten internet on keksitty.

Elämyskameli suosittelee
ajankulun päivittely

Mikroblogi

Mä asensin puhelimeeni Vilungin mainion suosituksen perusteella Blogger-ohjelman ja pystyn nyt päivittämään blogia milloin vain mistä vain. Kauhean pitkiä kirjoituksia ei viitsi kuitenkaan matkan päältä tehdä, koska puhelimen näppäimistö ei ole siihen suunniteltu. Tästä tulee siis makroblogin ohella mikroblogi. Uusi hieno puhelinohjelmisto ei kuitenkaan valitettavasti pysty korjaamaan sitä ongelmaa, ettei mulla oo mitään sanottavaa.

Me käytiin Handymanin ja Hämeenlinnassa asuvan Täti-ihmisen kanssa toissapäivänä Ideaparkissa ja Tampereella. Mä oon käynyt Ideaparkissa kerran aiemminkin muutama vuosi sitten ja muistan, etten oikein paikasta perustanut. Sama juttu kävi nytkin. Sukarin Topi on halunnut säästää valitsemalla läpinäkymättömän kattomateriaalin, joten Ideapark on synkkä ja ahdistava paikka, jossa myydään guttaperkkakoriste-esineitä ja sisustustyynyjä. Tampere on kivempi paikka, siellä on valoisaa ja kaunista, kuumaa mustamakkaraa ja tuoreita munkkeja.

Mainosmarinaa

Mä tiedän että mikään ei ole niin puhkikaluttu aihe kuin H&M:n mainokset, mutta silti mun on ryhdyttävä niihin. Se uusin mainostyttö on nimittäin niin kauhean kalpean ja anorektisen näköinen kuoppaposki että oikein pahaa tekee. Handyman on sanonut, että mallien ei tarvitse olla kasvoistaan kauniita, koska he ovat ammatiltaan henkareita ja se todella pitää paikkansa tän naisen kohdalla. Täti mainostaa ainakin jotain roikkuvaa neuletta ja mä sanon täti, koska se näyttää nelivitoselta. Mä en yleensä juuri kiinnitä malleihin huomiota, mutta kun tää on niin sairaalloisen kalpea, että mun sisäinen sisätautilääkäri haluaisi livauttaa sen salaatinlehden väliin pari Obsidania. Kontrasti kaameaan Lindexin muumuuhun pukeutuneeseen ihanaan ja terveen näköiseen Reese Witherspooniin naapuriabribusissa on silmiinpistävä.

Ylioppilaskirjoituksista ei ole kahtatoista vuotta ja nyt kävi niin, että mä en olisi osannut vastata kuin kahteen biologian kysymykseen ja korkeintaan kolmeen fysiikan kysymykseen. Se masentaa. Lisäksi mä järkytyin huomatessani, että monet historian kysymykset kuulostivat huomattavasti kiinnostavammilta kuin biologian kysymykset (paitsi nuijasota). Kuinka niin paljon voi unohtaa? Mä oon kyllä varma, että vaikka luin jokaisen mahdollisen biologian kurssin, en olisi 10 vuotta sittenkään osannut suoraan nimetä kahta mesipistiäistä (ellei ne nyt oo mehiläinen ja kimalainen, muita ei tuu mieleen). Mä ihailen abiturientteja. Ne tietää niin paljon asioita! Ne käyttää myös maolia eikä yritä itse muistaa vismutin suhteellista atomimassaa tai normaalin sappirakon seinämän maksimipaksuutta. Ollapa itse yhtä fiksu.

Elämyskameli suosittelee
yleissivistys

Polar-tyttö

Mun sykemittari palkitsee käyttäjänsä riittävästä liikunnasta viikottain pokaalilla. Mulla on tapana pitää sykemittaria vesijumpassa ja -juostessa päällä, jotta mä saan pokaalin. Jos pokaali jää saamatta, niin mua ottaa päähän, joten mun on pakko muistaa käyttää vyötä joka kerta. Suhtaudun kuitenkin toistaiseksi vielä leikkimielisesti sykemittarin käyttöön toisin kuin eräät ammattilaiset luulevat. Viikon sisään kahdesti on tuntematon nainen alkanut jutella mulle uimahallin suihkussa sykemittarin käytöstä. Olen kokenut itseni ihan Polarin myyntineuvottelijaksi, koska mun mielestä se laite on hyvä (ei pelkästään pokaalin takia). Nää suihkukontaktit on vähän hämmentäneet mua, koska mulla ei oo tapana keskustella ventovieraiden alastomien ihmisten kanssa työpaikan ulkopuolella.

Me käytiin Handymanin (ja mun vanhempien) kanssa eilen Habitaressa. Rompetta oli moneen makuun. Mua kiinnosti eniten Tempur-sänkyosasto, koska semmoisen hankkimista on hankittu jo jonkin aikaa. Suomenojan Vepsäläisen Virpi-myyjä oli ihana ja innokas, mutta kauppa jäi tällä kertaa tekemättä. Ehkä ensi vuonna. Tempurin lisäksi Vallilan kankaat ja mukavat tietokonetuolit kiinnosti sen verran, että muistan sellaisia katselleeni. Muuten oli meininki kuin huonekalukaupassa (no daah).

Elämyskameli suosittelee
sykemittaripokaali

Hurjat työt

Uusi työpaikka on osoittautunut mukavaksi. Työkaverit ovat kivoja, työmäärä toistaiseksi kohtuullinen (kyllä se tästä vilkastuu) ja matkakaan ei ole täysin sietämätön. Tänään mä pääsin tekemään itselleni jotain aivan uutta nimittäin läpivalaisututkimuksia. Kyseessä on menetelmä, jossa tutkitaan (nykyään) yleensä ruoansulatuskanavan toimintaa ja rakennetta varjoaineen ja säteilyn avulla. Tutkitaan esim. nielemisheijastetta niin, että potilas nielee varjoainetta ja samalla nielua kuvataan parin-kolmen kuvan sekuntivauhdilla, jolloin nähdään, kuinka varjoaine etenee suusta ruokatorveen. Läpivalaisu on hieman vanhanaikainen tutkimusmenetelmä, jonka muut menetelmät ovat hiljalleen monissa tutkimuskohteissa syrjäyttämässä. Edelleen kuitenkin eräät toimenpiteet tehdään miltei poikkeuksetta läpivalaisussa, joten käyttö on syytä osata. Sitä paitsi se oli hauskaa! Siis mun mielestä, todennäköisesti ei potilaan. Pääsi puuhailemaan. Hoitajat suosittelivat fiksusti, että mun pitäisi tietää, miltä varjoaine maistuu ja villisti pyörivä tutkimuspöytä liikkuessaan tuntuu. Varjoaine oli vastenmielistä, pöydän liikkuminen pelottavaa, mutta onneksi mun ei tarvinnut sentään matkustaa pöydällä letku ahterissa kuten potilaiden.

Työmatka on tosiaan ihan ookoo. Sen mä oon huomannut, että jokaisella matkalla ainakin yksi vaihto on tehtävä juosten, koska liityntälinjat menevät aina tipalle, toistaiseksi oon kaikkiin ehtinyt. Edes aamuherätys (5:40) ei oo ottanut kauhean koville, ellei Handymanin marmatusta lasketa. Kyllä herätyksetkin vielä suruksi muuttuu, kun aamut tästä edelleen pimenee. Toisaalta pitää mennä viimeistään kymmeneltä nukkumaan kuin kiltti tyttö ainakin, niin pärjää.

Amerikan Amazon lähetti mulle ystävällisesti pyynnöstä Housen seitsemännen kauden DVD:llä ja mä siirryn nyt sitä seuraamaan. Mukavaa viikonloppua!

Elämyskameli suosittelee
läpivalaisututkimusten kohteeksi joutumisen välttely

Syysaurinko

Aurinko on taas tänä viikonloppuna hellinyt palvojiaan ja meitä muitakin. Hämmästyin suuresti, kun kävin toissapäivänä Geen kanssa uimassa ja onnettoman tunnin pulikoinnin aikana aurinko ehti polttaa mun olkavarret, rinnan ja polvet. Gee lainasi mun paloista koostuvaa vesijuoksuvyötä ja sai vartalolleen voipaketin kokoisia muuta ihoa vaaleampia laikkuja. On jotenkin niin vaikea uskoa, että Helsingissä syyskuussa auringolla on mitään tehoa melanosyytteihin neljän aikaan iltapäivällä, mutta uskottava se on. Toivottavasti huomenna sataa vettä niin ei tule vammoja.

Mä suunnittelin käyväni kesällä Hannes Heikuran Dark Zone -näyttelyssä. Kesä meni ja mä unohdin. Tänään selailin vanhaa Yhteishyvää ja siellä sitä mainostettiin. Kreivin aikaan sattui Yhteishyvä käteen - tänään on näyttelyn viimeinen päivä. Pakkasin Handymanin mukaan ja mentiin. Hyvä että mentiin, hieno oli. Erityisesti mä pidin Väinämöisen kentällä otetusta kuvasta, jossa pikkupoika hyppää. Se oli niin hieno, että saisi melkein tulla seinälle (siis melkein yhtä hieno kuin Handymanin Homiksesta ottama kuva tai sammutuspeite).

Elämyskameli suosittelee
Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely (vielä pari tuntia auki!)

Uusi työpaikka

Toissapäivänä oli viimeinen työpäivä entisessä ja eilen ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Vanhasta paikasta lähteminen oli ikävää. Väki siellä on niin mukavaa ja paikkakin on hyvä. Mä tiesin, että entisessä työpaikassa on tapana antaa pois lähtevälle työkaverille lahjaksi muumimuki, josta mä olin etukäteen vähän harmissani, koska mun mielestä muumimukit ei oo mitään kauheen kivoja. Ilmeisesti työkaverit oli lukeneet mun ajatukset, koska ne oli hylänneet rutiinit ja ostaneet mulle viisi kerää Seitsemän veljestä -lankaa! Ihan loistava lahja. Lisäksi työpaikan taiteilija oli tehnyt upean kortin, jonka kuvituksessa yhdistyivät mun intohimot (uiminen, neulominen, radiologia ja vihreät banaanit). Kaiken kukkuraksi mun pomo oli vielä ostanut mulle ihastuttavan suloisen Jamie Oliverin Little Star -mukin (it's darling), koska se kuulemma kuvasti mua niin hyvin. Herrinjee, aivan liiallista.

Uusi työpaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siellä kun pääsee asioista kiinni, niin en yhtään epäile, ettenkö viihtyisi siellä varsin hyvinkin. Eilinen oli vielä aika kaoottinen, kun oli kaikkea käytännön asiaa (esim. avaimet ja tunnukset) järjestettävänä. Itse töitä mä tein aika vähän, mutta muutaman kuvan kuitenkin katsoin. Aika haastavalta tuntui, kun siellä yhtäkkiä peruskeuhkokuvien väliin sattui lasten kuvia, joista mulla ei oo mitään kokemusta ja jotka on pirullisen vaikeita. Onneksi saa olla tyhmä ja kysyä. Haastavalta tuntuu myös töihin pääseminen, vaikka kotimatkalla huomasin, että sopivana hetkenä mennessä vaihdot välihölkällä hoidettaessa ehtii kotiin 40 minuutissa.

Tänään mä en sit mennyt minnekään työpaikkaan, koska oli fysiikan ja säteilysuojelun tentti. Kysymykset olivat oikeastaan ennalta tiedossa, koska aiempien vuosien tenteissä samat seitsemän kysymystä on pyörineet kuin hyrrät (itse tentissä on viisi kysymystä). Totesin vain, että kun ei ole minkäänlaista tenttirutiinia, niin tuntuu mahdottoman hankalalta saada asioita paperille. Ensinnäkin oli tosi vaikeaa, kun jo kirjoitettua tekstiä ei voi editoida (esim. lisätä lauseita väliin), joten selostuksesta tuli aika kaoottinen. Toiseksi oli yllätys huomata, että monimutkainen asia, jonka mä kyllä luulen sopivalla syvyydellä ymmärtäneeni ja jonka mä olen selittänyt usealle kaverille, olikin mahdottoman hankalaa saada kirjoitetussa muodossa johdonmukaisesti selvitettyä. Puhumattakaan siitä, että etusormi tuli kipeäksi, kun viime aikoina ei oo tullut treenattua käsin kirjoittamista, joka on kestävyyslaji. Onneksi tenttirutiini on helppo saada kehitettyä, koska vielä ennen erikoislääkäritenttiä (suuri pelottava mörkö tulevaisuudessa) on ohjelmassa Meilahden sisäänpääsytentti ja mahdollisesti tämän päivän tentin uusinta. Toivottavasti erikoislääkäritenttiin mennessä on rutiini hallussa, en haluaisi reputtaa etusormen kivun vuoksi.

Elämyskameli suosittelee
etusormitreeni

Vain aikuisille

Hesarin nettisivuilla uutisoitiin pian alkavasta aikuisten Pisa-testistä. Mukaan oli liitetty esimerkkejä tehtävistä. Ne mykisti. Suomen koululaitos taitaa todella olla ensiluokkaisen hyvä, jos tuollaisilla tehtävillä saadaan kansainvälisesti jotain eroja aikaan aikuisia tutkittaessa. Hesari kertoo muitakin järkyttäviä uutisia. Havaijipaitaa en tahtoisi enää nähdä huolimatta siitä, kuinka paljon niitä "Espanjan Flow'ssa" onkaan nähty. Hipsterit perkele.

Mä oon lomalla kuunnellut kävelyilläni poikkeuksellisesti musiikkia (yleensä mä kuuntelen podcasteja). Eräs listan biiseistä oli Always Look on the Bright Side of Life. Se on niin mainio kipale, että teki mieli kuunnella muutakin Monty Pythonin tuotantoa, josta tunsin lähinnä kappaleet Finland Finland ja Every Sperm is Sacred. Sattumalta lauantaina tuli telkkarista The Meaning of Life, jota mä en oo nähnyt, vaikka DVD:n omistankin ja siinä oli ihan upea Galaxy Song (Pray that there's intelligent life somewhere up in space 'cause there's bugger all down here on Earth). Piti sitten vielä katsoa rippikoulusta tuttu Life of Brian ja muutama Flying Circus -jakso ja ne on kyllä ihan helmiä. Tämäkin piti sitten itse kokea. Jotain voisi joskus uskoakin.

Elämyskameli suosittelee
Monty Python, koko tuotanto